Eniten minua satuttavat lähtösi
sulkemasi oven naksahdus,
joka on kuin jääpuikon lävistys povellani.
Askeleidesi äänten vaiettua
jäljellä vain tyhjä hiljaisuus,
ja takasta kuvastuvat revontulet
ahdistavat kyyneleitäni.
Suruni kieltää
edes ääneen hengittämästä,
sillä odotan paluutasi
kuin ihmettä suurenpaa.
Että vielä kerran
saisin lukea Sinut,
jokaisen ääriviivasi kuin ensikertaa.
Samalla tietäen
että alkaisi jälleen,
tiimalasin piinaavan hiljaa valuvan hiekan
ja odotuksen aika.
Silti,
älä anna lupauksia
haluan vain rakkautesi.
Kyyneleeni kertovat totuuden,
valkeneva aamu
on kaipaukseni kirjoittava.
sulkemasi oven naksahdus,
joka on kuin jääpuikon lävistys povellani.
Askeleidesi äänten vaiettua
jäljellä vain tyhjä hiljaisuus,
ja takasta kuvastuvat revontulet
ahdistavat kyyneleitäni.
Suruni kieltää
edes ääneen hengittämästä,
sillä odotan paluutasi
kuin ihmettä suurenpaa.
Että vielä kerran
saisin lukea Sinut,
jokaisen ääriviivasi kuin ensikertaa.
Samalla tietäen
että alkaisi jälleen,
tiimalasin piinaavan hiljaa valuvan hiekan
ja odotuksen aika.
Silti,
älä anna lupauksia
haluan vain rakkautesi.
Kyyneleeni kertovat totuuden,
valkeneva aamu
on kaipaukseni kirjoittava.
Vastaukset 18
Vanhimmat
olet syommessain ilmaan ookkosia, ilman aakkosia, sanatta, katseittakin joista tilille kanssasi joudun, jos ne ahistaa- niistä jotka on sulle - pelkät sanat on muille - ymmärrätkö sanatta- katseet on vain sulle, tule .y..ksi mulle
jos silmiäni et osaa lukea, ehkä jokin muu kertoo sinulle, mitä sisällä tunnen? Mut osaan minäkin puhua, olen ihmisen lisäksi sinulle mies, sinä minulle nainen ja muut ovat ... muita ihmisiä.
Olen tönkkösuolattu typerä muikku varomaan pienempiä kolhuja, kun isoja on koettu tarpeeksi, siksi outo vaan en lintu enkä kala. Mutta ihan jees, uskoisin.(?!)usotsie
Kukahan kumma Sinä oikein mahdat olla ?
Voihan olla, että joku minulle tuiki tuntematon
on vain halunnut kirjoittaa, kuin tuntisimme toi-
semme - sanoa jotakin minua koskettavaa.
" katseittakin joista tilille kanssasi joudun "
olen aivan ymmälläni tuosta, kuin monesta muusta-
kin palautteessasi.
Mutta ole huoletta, en menetä yöuniani - olet
sitten kuka tahansa.
Puhua osaat - sen olet todistanut erittäin hyvin.
Etkä mielestäni ole tönkkösuolattu. Ei sellainen
ihminen kirjoittaisi noin, kuten olet minulle
kirjoittanut.
" olet syömmessäin " hmmmm - jättää väkisinkin
ajatuksia ilmaan.
Mutta kiitän mitä lämpimämmin Sinua - ei tönkkö-
suolattua :D
Hyvänolon iltaa toivottaen,
lämmöllä linda
Se, että takasta välkehtii
liekkien leikki,
joka tanssien rientää patinoituneessa
hirressä yhä uudelleen hurmioon.
Tunnelma on on kuin sieluun piirretty
kuva, jota ihailemme runossasi.
Kun aukaiset majan oven voit nähdä sielussasi
revontulien villin leikin, vihellät ja tulinen
tanssi räjähtää tulta syökseväksi
koronaksi, mykistyt.
Revontulet haluaisivat Sinut nähdä,
siitä olen runosi perusteella aivan varma,
kiitos, lastu.
Miksi ihmeellä Sinä jatkuvasti hämmennät soppaa
noilla eri niceillä, mokomakin vilikeri.
Onneksi sentään paljastit lopussa kuka olet.
Miten kauniita säkeitä kirjoitatkaan,
nuo olisit voinut tuoda palstalle ihan omana ru-
nonasi - sanattomaksi vetää, oikeasti.
SINÄ piirsit sieluuni kuvan, jota haluan vaalia
kauan. Ja aion luvattasi kopsata sen talteen,
josta voin sitä käydä lukemassa silloin, kun mi-
nulla on paha olla. Kosketat minua jokaisella sa-
nallasi suloisesti.
Ja Sinuahan tässä ihailla pitää - taitojasi.
Enemmän kuin kiitos ja halaus,
t. linda
Oli niin likeinen runosi ajatus.
Hän mennyt on.
Palaako le.
Sitä kukaan ei tiedä.
Uskon, toivon ja unelmoin.
Sinisiä unia sinulle.
Joku on mennyt, joku on jättänyt ikuisen jäljen
johonkin osaan minua eikä palaa.
Unelmoida voi aina ja pitääkin, vaikka siitä sa-
tujen prinssistä joka sammakkoa suutelemalla syn-
tyy eikö niin.
Ei vaan, ei savua ilman tulta, mutta ei elämä ole
ihan näin synkkää ainakaan joka päivä.
Kyllä tässä on koettu montaa ja koetaan, mutta
olen niin vietävän sisukas, että ehkä sen avulla
olen jaksanut päivästä toiseen rämpiä etiäpäin,
joskus hammasta purren ja polvet verillä noin ku-
vaanollisesti, ei muuten.
Kohtajan se on jo sinisten unien aika.
Olkoon unesi rauhallinen ja suloisten unien täyt-
tämä.
Kiitos Margitta,
t. äitee
sanaton olen tällaisen runouden edessä.. Siispä tyydyn vain hiljaa taputtamaan:)
koko tästä palaute/lukijamäärästä, jonka olen
saanut, huh. Enpä olisi uskonut moiseen, en.
Mutta tottakai sisintäni lämmittää, en voi kiel-
tääkkään.
Jokainen meistä kirjoittaa niillä eväillä, mitä
omaa - kuten olen aina sanonut.
Välillä onnistutaan paremmin, välillä huonommin.
Mutta poiskaan ei osaa olla, kun tänne on änäs
jumiutunut.
Kiitos taputuksista, kommentoinnista ja oikeasti
olen sa-na-ton !
Olen valitettavan myöhässä vastauksieni kanssa,
kun olen ollut sairaana. Mutta parempi myöhään
kuin ei silloinkaan.
kaunis ja herkkä
mutta yksi kohta mihin pysähdyin oli tää;
"ja takasta kuvastuvat revontulet
ahdistavat kyyneleitäni"
selvennätkö tän kohdan? kiitos ja oikein ihanaa viikon alkua, toivottavasti on iloa ja onnea,
lämmöllä yölintu**
Niin, no herkkäähän se varmaan on - herkkänä
hetkenä synnytetty herkistä tunteista.
Jaa, vai sillai. No periaatteenani noin
yleensäottaen on, etten lähtisi selittelemään ru-
noni sisältöä, vaan että jokainen lukija voisi
luoda sen oman mielikuvansa siitä. Ja todettuhan
on moneen otteeseen, että kullakin runosta syntyy
omanlaisensa kuva/tunnelma.
Mutta pitänee nyt sitten selventää
" ja takasta kuvastuvat revontulet
ahdistavat kyyneleitäni "
Tuon kohdan olisi voinut sanoa kyllä
tavanomaisemminkin, mutta halusin säilyttää sen
juuri tuon erilaisuuden vuoksi.
Toisella tavoin ehkä näin;
Takasta kuvastuvat revontulet,
aristavat silmiäni paljosta itkemisestä
suunnattomassa kaipauksessani
eikä Sinua näy.
Kiittäen ja toivottaen itsellesikin sitä iloa ja
rakkauden pipanoita tai sitten suuuuuurta hurmaa.
Erohetken sydäntä riipaiseva tunne, ikävöimisen aiheuttama suru ja Rakkaus. Kaikki nuo tunnelmat sait taas taitavasti tuotua esiin. Kiitos taas hyvästä lukuhetkestä .
niistä erojen hetkistä raapustella, ikävästäkin
ja tiimalasin piinaavan hitaasti valuvasta hie-
kasta, joka on odotuksen tuskallista aikaa.
Jos ne oli mielestäsi taitavasti saatu mukaan,
niin se on minulle pelkkää mannaa.
Kiitos kuuluu yhä edelleenkin sinne, SUURI sel-
lainen Sinulle ja jokaiselle kommentoineelle yh-
dessä ja erikseen.
K I I T O S
Tämän runon tunnelma on koskettava!
Maalaat surun näkyviin... snif
Silti sanoissa on uskomaton kauneus
- miten Sinä sen oikein teet?
lopeta tuo niiskuttaminen, justiisa.
Helekkari - tuassiisa sama juttu ihan tahtomatta
se kyllä tuohon on kitteytyny.
Mutta tiedäthän Sinä minut, tiedäthän.
Että kun minulla jää levy päälle, niin en meinaa
saada sitä pysäytettyä en sitten millään. Etkö
vois hiukka avittaa tyttö mammaa :=)
Kuinka SINÄ voit kysyä minulta
" miten Sinä sen oikein teet " kun itse olet mes-
ritar kaikissa teksteissäsi, oli ne sitten huumo-
rilla sekoitettuja tai totisinta totta herranen
aika.
En minä tiedä, tai osaa sanoa mistä tuo kaikki on
syntynyt. Mutta kaipa tuolla sielun syvvyydessä
lie jokin soppero, missä niitä sanoja pyörii sin-
ne tänne ja joskus tavoittaa minut ne
vangitsemaan vaan paperille, tietenkään
unohtamatta rakasta " Erkkiäni "
Eikä tämä nyt kai NIIN surullinen ollut, vai lie-
kö sittenkin. Tulkinta jää aina lukijalle, josta
erityinen kiitos tänään kuuluu Sinulle ystäväni
kallis kuin jokaiselle muullekkin.
KAIKKI OLETTE LÄMMITTÄNEET MIELTÄNI SANOILLANNE.
Ja Sinä, valoni päivissä - kiitos.
Sisko, enää kirjoita tämmösiä, näin raapivia ja koskettavia...
Ei, vaan saat kirjoittaa, minä pidän näistä juuri sellaisina kuin olet ne tehnyt.
Kiitos lukunautinnosta ;)
ei tuu mittään ei.
Oon tämmönen pöhkö, näitä nyt vaan on jostain
kumman syystä viime aikoina syntyny, eikä
tää ole edes viimonen lajissaan.
Mutta lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon -
että tuon seuraavaksi jottain rauhallisempoo,
ettette kuorossa täällä niiskuta.
Joo, enhän minä itseäni saa muutettua toiseks,
kuin mitä olen, enkä haluakkaan. Älä Sinäkään
muutu muuksi, ole edelleen se sama kultainen Mar
kuin tähänkin asti. Mutta missä ihmeessä on Sinun
runosi tänään, kun ei näy ?
Etkä ole kirjoittanutkaan, aloin jo Sinustakin
olla huolissani, kun tämä runosiekkareitten pere
on kasvamistaan kasvanut, ja jollei jostakusta
kuulu mitään, niin oikeesti huolestuttaa.
Mutta nyt rauhotuin, kun olet kuitenkin tässä
poikennut.
Kiitos itsellesi, suuresti todellakin.
Kuinka lämmittikään mieltä lukea näitä palauttei-
ta tässä " pökkyrässä "
Lempeää iltaa, ja huomiseen.
Juuri niin, et saa muuttua, jatka juuri sillä polulla, jota kuljet.
Mitä me sitten luetaan, jos sinä lopetat?
Älä ole kamalan huolissasi minusta....Mutta kyllä se vanhaa lämmittää, kun joku muistaa :)
Sanoit olleesi sairaana, sama täällä vähän.
Olen ollut tänään runojen "kehitysosastolla", mutta palaan........
kyllä sanasi osuivat sydämeeni !
Minä en aio lopettaa, ei tulisi mieleenikään,
vaikka täällä jotkut niin kenties toivovatkin.
Tämä on minun terapiaani, enkä aio siis luovut-
taa, älä pelkää.
Olen huolissani jokaisesta ystävästäni, elleivät
he anna kuulua itsestään. Mutta sairaana tänne
ei vaan jaksa tulla. Olen lääkinnyt itseäni ja
ollut " siellä " kuten muistat.
Ja Sinä et ole enää millään kehitysosastolla,
kyllä Sinä olet vuoren huipulla. Mutta
sielläkin pitää levätä jaksaakseen takaisin.
Kiitos sanoistasi, hyvää ja rauhallista yötä
toivon.