Kipu ja onni

Kukahan kumma Sinä oikein mahdat olla ?

Voihan olla, että joku minulle tuiki tuntematon
on vain halunnut kirjoittaa, kuin tuntisimme toi-
semme - sanoa jotakin minua koskettavaa.

" katseittakin joista tilille kanssasi joudun "
olen aivan ymmälläni tuosta, kuin monesta muusta-
kin palautteessasi.

Mutta ole huoletta, en menetä yöuniani - olet
sitten kuka tahansa.
Puhua osaat - sen olet todistanut erittäin hyvin.

Etkä mielestäni ole tönkkösuolattu. Ei sellainen
ihminen kirjoittaisi noin, kuten olet minulle
kirjoittanut.

" olet syömmessäin " hmmmm - jättää väkisinkin
ajatuksia ilmaan.

Mutta kiitän mitä lämpimämmin Sinua - ei tönkkö-
suolattua :D

Hyvänolon iltaa toivottaen,
lämmöllä linda

Miksi ihmeellä Sinä jatkuvasti hämmennät soppaa
noilla eri niceillä, mokomakin vilikeri.
Onneksi sentään paljastit lopussa kuka olet.

Miten kauniita säkeitä kirjoitatkaan,
nuo olisit voinut tuoda palstalle ihan omana ru-
nonasi - sanattomaksi vetää, oikeasti.

SINÄ piirsit sieluuni kuvan, jota haluan vaalia
kauan. Ja aion luvattasi kopsata sen talteen,
josta voin sitä käydä lukemassa silloin, kun mi-
nulla on paha olla. Kosketat minua jokaisella sa-
nallasi suloisesti.

Ja Sinuahan tässä ihailla pitää - taitojasi.

Enemmän kuin kiitos ja halaus,
t. linda

Joku on mennyt, joku on jättänyt ikuisen jäljen
johonkin osaan minua eikä palaa.

Unelmoida voi aina ja pitääkin, vaikka siitä sa-
tujen prinssistä joka sammakkoa suutelemalla syn-
tyy eikö niin.

Ei vaan, ei savua ilman tulta, mutta ei elämä ole
ihan näin synkkää ainakaan joka päivä.
Kyllä tässä on koettu montaa ja koetaan, mutta
olen niin vietävän sisukas, että ehkä sen avulla
olen jaksanut päivästä toiseen rämpiä etiäpäin,
joskus hammasta purren ja polvet verillä noin ku-
vaanollisesti, ei muuten.

Kohtajan se on jo sinisten unien aika.

Olkoon unesi rauhallinen ja suloisten unien täyt-
tämä.

Kiitos Margitta,
t. äitee

koko tästä palaute/lukijamäärästä, jonka olen
saanut, huh. Enpä olisi uskonut moiseen, en.
Mutta tottakai sisintäni lämmittää, en voi kiel-
tääkkään.

Jokainen meistä kirjoittaa niillä eväillä, mitä
omaa - kuten olen aina sanonut.
Välillä onnistutaan paremmin, välillä huonommin.
Mutta poiskaan ei osaa olla, kun tänne on änäs
jumiutunut.

Kiitos taputuksista, kommentoinnista ja oikeasti
olen sa-na-ton !

Olen valitettavan myöhässä vastauksieni kanssa,
kun olen ollut sairaana. Mutta parempi myöhään
kuin ei silloinkaan.

Niin, no herkkäähän se varmaan on - herkkänä
hetkenä synnytetty herkistä tunteista.

Jaa, vai sillai. No periaatteenani noin
yleensäottaen on, etten lähtisi selittelemään ru-
noni sisältöä, vaan että jokainen lukija voisi
luoda sen oman mielikuvansa siitä. Ja todettuhan
on moneen otteeseen, että kullakin runosta syntyy
omanlaisensa kuva/tunnelma.

Mutta pitänee nyt sitten selventää
" ja takasta kuvastuvat revontulet
ahdistavat kyyneleitäni "

Tuon kohdan olisi voinut sanoa kyllä
tavanomaisemminkin, mutta halusin säilyttää sen
juuri tuon erilaisuuden vuoksi.
Toisella tavoin ehkä näin;

Takasta kuvastuvat revontulet,
aristavat silmiäni paljosta itkemisestä
suunnattomassa kaipauksessani
eikä Sinua näy.

Kiittäen ja toivottaen itsellesikin sitä iloa ja
rakkauden pipanoita tai sitten suuuuuurta hurmaa.

niistä erojen hetkistä raapustella, ikävästäkin
ja tiimalasin piinaavan hitaasti valuvasta hie-
kasta, joka on odotuksen tuskallista aikaa.

Jos ne oli mielestäsi taitavasti saatu mukaan,
niin se on minulle pelkkää mannaa.

Kiitos kuuluu yhä edelleenkin sinne, SUURI sel-
lainen Sinulle ja jokaiselle kommentoineelle yh-
dessä ja erikseen.

K I I T O S

lopeta tuo niiskuttaminen, justiisa.
Helekkari - tuassiisa sama juttu ihan tahtomatta
se kyllä tuohon on kitteytyny.

Mutta tiedäthän Sinä minut, tiedäthän.
Että kun minulla jää levy päälle, niin en meinaa
saada sitä pysäytettyä en sitten millään. Etkö
vois hiukka avittaa tyttö mammaa :=)

Kuinka SINÄ voit kysyä minulta
" miten Sinä sen oikein teet " kun itse olet mes-
ritar kaikissa teksteissäsi, oli ne sitten huumo-
rilla sekoitettuja tai totisinta totta herranen
aika.

En minä tiedä, tai osaa sanoa mistä tuo kaikki on
syntynyt. Mutta kaipa tuolla sielun syvvyydessä
lie jokin soppero, missä niitä sanoja pyörii sin-
ne tänne ja joskus tavoittaa minut ne
vangitsemaan vaan paperille, tietenkään
unohtamatta rakasta " Erkkiäni "

Eikä tämä nyt kai NIIN surullinen ollut, vai lie-
kö sittenkin. Tulkinta jää aina lukijalle, josta
erityinen kiitos tänään kuuluu Sinulle ystäväni
kallis kuin jokaiselle muullekkin.

KAIKKI OLETTE LÄMMITTÄNEET MIELTÄNI SANOILLANNE.

Ja Sinä, valoni päivissä - kiitos.

ei tuu mittään ei.

Oon tämmönen pöhkö, näitä nyt vaan on jostain
kumman syystä viime aikoina syntyny, eikä
tää ole edes viimonen lajissaan.
Mutta lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon -
että tuon seuraavaksi jottain rauhallisempoo,
ettette kuorossa täällä niiskuta.

Joo, enhän minä itseäni saa muutettua toiseks,
kuin mitä olen, enkä haluakkaan. Älä Sinäkään
muutu muuksi, ole edelleen se sama kultainen Mar
kuin tähänkin asti. Mutta missä ihmeessä on Sinun
runosi tänään, kun ei näy ?
Etkä ole kirjoittanutkaan, aloin jo Sinustakin
olla huolissani, kun tämä runosiekkareitten pere
on kasvamistaan kasvanut, ja jollei jostakusta
kuulu mitään, niin oikeesti huolestuttaa.

Mutta nyt rauhotuin, kun olet kuitenkin tässä
poikennut.

Kiitos itsellesi, suuresti todellakin.
Kuinka lämmittikään mieltä lukea näitä palauttei-
ta tässä " pökkyrässä "

Lempeää iltaa, ja huomiseen.

lindalinda1 kirjoitti:

ei tuu mittään ei.

Oon tämmönen pöhkö, näitä nyt vaan on jostain
kumman syystä viime aikoina syntyny, eikä
tää ole edes viimonen lajissaan.
Mutta lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon -
että tuon seuraavaksi jottain rauhallisempoo,
ettette kuorossa täällä niiskuta.

Joo, enhän minä itseäni saa muutettua toiseks,
kuin mitä olen, enkä haluakkaan. Älä Sinäkään
muutu muuksi, ole edelleen se sama kultainen Mar
kuin tähänkin asti. Mutta missä ihmeessä on Sinun
runosi tänään, kun ei näy ?
Etkä ole kirjoittanutkaan, aloin jo Sinustakin
olla huolissani, kun tämä runosiekkareitten pere
on kasvamistaan kasvanut, ja jollei jostakusta
kuulu mitään, niin oikeesti huolestuttaa.

Mutta nyt rauhotuin, kun olet kuitenkin tässä
poikennut.

Kiitos itsellesi, suuresti todellakin.
Kuinka lämmittikään mieltä lukea näitä palauttei-
ta tässä " pökkyrässä "

Lempeää iltaa, ja huomiseen.

Lue lisää

Juuri niin, et saa muuttua, jatka juuri sillä polulla, jota kuljet.
Mitä me sitten luetaan, jos sinä lopetat?

Älä ole kamalan huolissasi minusta....Mutta kyllä se vanhaa lämmittää, kun joku muistaa :)

Sanoit olleesi sairaana, sama täällä vähän.
Olen ollut tänään runojen "kehitysosastolla", mutta palaan........

Marin Frist kirjoitti:

Juuri niin, et saa muuttua, jatka juuri sillä polulla, jota kuljet.
Mitä me sitten luetaan, jos sinä lopetat?

Älä ole kamalan huolissasi minusta....Mutta kyllä se vanhaa lämmittää, kun joku muistaa :)

Sanoit olleesi sairaana, sama täällä vähän.
Olen ollut tänään runojen "kehitysosastolla", mutta palaan........

Lue lisää

kyllä sanasi osuivat sydämeeni !

Minä en aio lopettaa, ei tulisi mieleenikään,
vaikka täällä jotkut niin kenties toivovatkin.
Tämä on minun terapiaani, enkä aio siis luovut-
taa, älä pelkää.

Olen huolissani jokaisesta ystävästäni, elleivät
he anna kuulua itsestään. Mutta sairaana tänne
ei vaan jaksa tulla. Olen lääkinnyt itseäni ja
ollut " siellä " kuten muistat.

Ja Sinä et ole enää millään kehitysosastolla,
kyllä Sinä olet vuoren huipulla. Mutta
sielläkin pitää levätä jaksaakseen takaisin.

Kiitos sanoistasi, hyvää ja rauhallista yötä
toivon.