Olen kuullut lapsena tarinaa, että Palokan (mahdollisesti Heikkilässä) alueella on sijainnut joskus kartano. Kiinnostaa kovasti tuon vaiheet. Milloin rakennettu ja milloin se on purettu pois? Ketä kartanossa asui ja missä se sijaitsi? Netistä ei oikein löydy mitään faktaa aiheesta... Jos joku tietää, tai peräti muistaa kartanon niin olisin kiitollinen kuulemaan tarinoita sen vaiheista :)
Palokan kartano?
pisamake
177144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
keskiviikkona 14.11
------------------------------------------
Mitä vanhat kartat kertovat Palokasta?
Klo 18
Pelimannitalo, vapaa pääsy
Erikoistutkija Heikki Rantatupa Jyväskylän yliopiston historian laitokselta valottaa Palokan paikallishistoriaa.
-------------------------------------------
Tarkoittanet Ollilan kartanoa, joka sijaitsi Matinmäentien varressa siinä kohdassa, jossa tie tekee vähän jyrkemmän mutkan Ollilan ja Heikkilän välissä. Rakennuttaja oli tietääkseni Kauppias R. Ruth ja kartanoa asutti hänen perheensä. Jälkeläisiä asustelee samoilla kulmilla edelleen. Kartanosta en oikein osaa sanoa muuta kuin, että ainakin 70-luvulla se oli jo koko lailla rappiolla ja olisikohan se joskus 80-luvun puolessa välissä purettu lopullisesti rivitalon alta pois.
Eli kuten tuossa jäljempänä onkin todettu, eivät Ruthit olleet kartanon ainoita asukkaita, vaan olivat hankkineet tilukset Marttisilta, joihin tuo paikan mielenkiintoisempi historia Diktonius-kytkentöineen liittyy. Donnerin Diktonius-kirjasta saattaa löytyä lisätietoa asiasta. Ruthit asuivat (ilmeisesti kauppias itse ei asunut, koska kuoli jo 1925) kartanossa 60-luvun puolenvälin tietämille, jonka jälkeen kartano autioitui, kun varakkaasta suvusta ei löytynyt kyvykästä/kiinnostunutta jatkajaa tilan pidolle.
Netistä löytyy paljon harhatietoa tuosta kartanosta, mutta todellista faktaa tulee tässä. Minun isoisäni isä Kalle Johannes Ollila ja hänen vaimonsa Johanna Ollila asttuviat kartanoa. Johanna Ollila oli Laukaan Isolahden talon tytär ja hän halusi ostaa kotitalonsa, mutta ei saanut ostettua taloaan, koska se oli myyty vieraille. Palokan Ollilan kartanon myi Kalle Johannes Ollila Aapeli Saviolle, mutta kartano ei pysynyt Saviolla, ja kartano meni konkurssiin ja myytiin Routin suvulle. Minun isoisäni Eino Ollila on kertonut tämän tosi tarinan tyttärelleen Riitta Ollilallle, joka Kertoi tämän historian minulle!
Ravio Abel ja Matti, ei Savio
Ravio Abel, ei Savio
Muistan hyvin kun pienenä tyttönä iltaselle fillarilla ajettiin ohi ja pelotti niin pirusti. Oikealla puolella pohjoseen ajettaessa oleva tuuhea kuusiaita oli kartanon "suojana". Mun tietojen mukaan Heikkilästä löytyvät Mooseksen- ja Merintie olivat kartanossa asuneita henkilöitä. Hurjimpien juttujen mukaan perheen tyttären (Meri) hauta löytyy vieläkin rivitalojen takana olevasta metsästä. Kuulopuheiden mukaan olisi ollut hieman erikoinen tapaus ja hukkui Alvajärveen. Sitä en tiiä miten paljon asiat paikkaansa pitävät mutta tällaisia tarinoita meidän aikaan puheltiin. Kartano oli autiotalona pitkään ja varmasti 80-luvun loppupuolella purettiin uusien tieltä. Komea vaalea puukartano aikoinaan kuitenkin.
Jees. Tolla mäkin aloin kyselemään, kun noita kartanoon liittyviä kummitusjuttuja tuli pienenä kuultua ihan riittämiin. Ikinä en ole kyllä koko taloa ehtinyt näkemään, mutta muistelisin että tosiaan siinä niiden kuusien kohdalla oli joku tiililäjä joskus ennen kuin ne rivarit tulivat siihen.
Mitä tulee tohon hautaan, niin sehän on oikeasti olemassa. Keskarissa oli jutuntynkää Elmer Diktoniuksesta, jonka vaimo/rakastajatar tuo Meri Marttinen oli. Ymmärsin niin, että tää Meri olisi kartanossa asunut. Ja tosiaan avioeron jälkeen otti ja tappoi itsensä, ja on haudattu tosiaan tuonne metsään. Tiedänkin sen paikan. Helpoiten sinne pääsee, kun menee Ollilantietä pitkin Pajannotkon tienpäätyyn ja sieltä siihen metsään. Mäki vie vähän sinne vasemmalle ja siinä suht lähellä kukkulalla kuusien välissä on tuo hauta. Sellainen kumpu siinä ainakin öpaut 10 vuotta sitten näkyi olevan...
kuullut, kuokkalassa tekivät isot rahat kun tilukset myivät kaupungille, ovatkohan lie tehneet palokassakin vai meniköhän halvalla..
jossain oli kuvia siitä, en nyt vaan muista että missä, jos palautuu mieleen oliko lehdessä vaiko missä, kerron toki
tuon kummitustarinointi jutun..oon syntynyt 1974 eli reilun kympin ikäinen kun kartanon ohi kuleskeltiin, jote jotai on jäänny mieleen.. Itekin kävin aikoinaan haudalla, mutta myöhemmin aattelin et se oli vaan yks pelottelukeino. Mukava näin myöh.huomata et jotkut asiat pitävätkin paikkansa.
"kuullut, kuokkalassa tekivät isot rahat kun tilukset myivät kaupungille,"
Kuka teki? Millä tiluksilla?
" ovatkohan lie tehneet palokassakin vai meniköhän halvalla.. "
Kartanon jäljellä ollut tontti mennyt ilmeisesti kunnan pakkolunastamana puoli-ilmaiseksi.
käynyt onnekkaasti ja omistivat puolen kuokkalaa melkein, en nyt nimeä muista kun ei ole tuttuja
OLLILAN HAUTA KYLLÄ OLEMASSA!! JUURI TÄNÄÄN KÄVIN SIELLÄ KATSOMASSA JA YLLÄTYIN KUN EI OLLUT MUUTAKUIN KUMPU ..SIIS EI MITÄÄN MERKKIÄ,RISTIÄ TAI JOTAIN SELLAISTA MISTÄ TIETÄIS JA TUNNISTAIS HAUDAN!! JOTENKIN JÄI SURULLINEN TUNNE KUN AJATTELI ETTÄ NUORI ELÄMÄ PÄÄTTYI NIINKIN SURULLISESTI JA KUMPU ON, MUTTA EI MITÄÄN MUUTA!...VOISHAN SEN MERKITÄ ESIM.KETJULLA NIINKUIN MUUTKIN VANHAT HAUDAT...VAI ONKO NIIN ETTÄ SITÄ EI SAAKKAAN MITENKÄÄN NÄKYÄ, KUN HAUTA ON ASUTUKSEN LÄHELLÄ EIKÄ KIRKKOMAASSA??
Isoäiti kiltti, älä huuda. Ei tuollaista jaksa kukaan lukea.
Voi,anteeksi kamalasti "huutoni"...yritän "hiljaisemmin"!!!!!
Eilen laitoin tänne aihetta koskevan linkin, mutta joku ihmisperse on sen poistanut.
Marttisen sukuseuran nettisivuilta löytyi seuraavaa:
"Moses Marttinen avioituu uudelleen uudenvuoden-
päivänä 1899 Saarijärvellä vuonna 1875 syntyneen
Erika Hakkaraisen kanssa. Tämä uusi puoliso on
ikätoveri Moseksen lapsille, jopa vanhimpia lapsia
nuorempi. Tästä avioliitosta syntyy tytär Mary
Ringmor 10.11.1899. Tytärtä kutsutaan Meriksi.
Meri on hyvä pianisti ja laulaja, hän avioituu runoilija
Elmer Diktoniuksen kanssa vuonna 1923.
Pariskunta muuttaa Pariisiin, mutta siellä he ovat ra-
havaikeuksissa ja palaavat Suomeen. Avioliitto pur-
kautuu kolmen vuoden kuluttua. Tarinan mukaan Meri
avioituu uudelleen Elmerin serkun kanssa, mutta tä-
mäkään liitto ei tuo vakautta hänen elämäänsä. Merin
elämä päättyy oman käden kautta yhden tarinan mu-
kaan hukuttautumalla järveen, mutta kuolinpäivä
maaliskuun yhdeksäs 1930 on vähän erikoinen Jy-
väskylässä hukuttautumista ajatellen. Toisen tarinan
mukaan ruumisarkku tulee junassa Helsingistä Jy-
väskylään. Meri onkin yleensä asunut talvisin Helsin-
gissä ja kesäisin Jyväskylässä. Meri on varmaan
suunnitellut asiansa ja esittänyt toivomuksen hauta-
paikkansa suhteen: sen pitää olla Palokassa hänen
lapsuudenkotinsa Ollilan talon mailla ja sieltä hauta
löytyy edelleen korkean kuusikon keskeltä."