Minulla on elämässä ollut tosi paljon vaikeuksia ja huolia.Tosi henkilökohtaisia vaikaeuksia vanhenevan ja tosi ilkeän äidin kanssa ja nähnyt läheltä mitä kauheimpia juttuja.Vuosia kun olin yksin miettinyt ja kärsinyt ,päätin avautua ja sitä avautumista tapahtuu edelleen työpaikalla ,terv,hoitajalla yml:lle.Sitten tulee häpeä siitä mitä olen kertonut,koska ne asiat ovat tosi "outoja" ja tosia.Ja mua uskotaan ja yritetään auttaa ;kysymyksessä on esim perintöväärinkäytökset ym.riitoja.Joskus tuntuu että ne pitää minuaki outona,koska asiat on niin ihmeellisiä.Ja tulee tunne ettei kukaan kohta jaksa kuunnella.mutta yksin on vaikeaa,äiti on hajottanut sisarusten välit.Vai tunnenko turhaa häpeää.
Tunnen
Häpeää
1136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
että olet kääntynyt terveydenhoitajan puoleen murheissasi. Hänellä luulisi olevan ammattitaitoa nähdä jos tarviset esim. psykologin juttuapua. Häpeän tunne ei ole turha, mikään tunne ei ole turha, vaan ne kertoo jostain.