Kysymys näkyykin jo otsikossa. Joku varmasti ihmettelee, miten tämä liittyy tanssiin, mutta haluaisin tietää tanssijoiden näkemyksiä asiasta. Tarvitsetko paljon tuttavia, vai riittääkö sinulle muutama hyvä ystävä?
G: Viihdytkö yksin?
Tanssijatar-
172186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Yksin tykkään mennä tansseihin voi valita paikan ja aikataulun. Ei myöskään tansseissa tarvi olla kuin tanssitettavia eikä nekään tarvi olla tuttuja. Tietenkin tavoitteita yhdestä ylitse muiden olevasta pitää olla. Ainakin miestuttujen kesken jutut menee äkkiä "siihen ja sen puutteeseen" joka ei ole mitenkään hauskaa.
Mä viihdyn yksin. Olen aina halunnut pitää pesäeron näihin piireihin, joita tanssipaikoillakin on. Mieluummin muutama hyvä ystävä kuin paljon tuttavia.
Se yhden tärkeän ystävän mä haluaisin kyllä löytää tanssipaikalta :-)
yksin. En muutenkaan tykkää kovin paljon kuulua johonkin ryhmittymiin. Jos elämänkumppanin jostain löydän, se löytyy tanssimasta. En edes halua kumppanikseni sellaista, jolla on iso kaveripiiri.
Älykkäät viihtyvät yksin :-)
Pitkän suhteen päättäneestä erosta on kohta 2 vuotta aikaa ja olen oppinut elämään yksin. Tämä tuntuu nyt todella hyvältä olotilalta. Ajoittainen läheisyyden kaipuu kuittautuu hyvin tansseissa. Mitään valtavaa sosiaalista verkostoa en tarvitse. Muutama hyvä ystävä riittää.
Tykkään olla ihmisten parissa, mutta vain silleen ulkopuolisena, mihinkään ryhmään en tunne vetoa.
Myös yksinäisyys, oman mielen kanssa oleminen on silloin tällöin sopivina annoksina mukavaa.
Tanssimassa on kiva tavata erilaisia naisia, mutta joillakin on tapana keskustella tanssin lomassa hieman liikaa. Juttelu ei sinänsä haittaa mutta näin äijänä on mukava keskittyä aina kulloinkin vain yhteen asiaan.
Ystäviä ja harrastuksia on paljon joten ei ole aika tullut pitkäksi. Miksi hankkia lehmää, jos haluaa nauttia pelkästään lasin maitoa.
Vahvistuu se käsitys tosiaan että, tanssijoista siis oikeesti heistä jotka polkee kaikki biisit ja on aina lattialla ovat oikeasti yksin omasta halustaan. TAnssin sosiaalisuus tyydyttää niin paljon ja ei sitoutuminen puhumattakaan vastuu suhteesta tule kysymykseenkään.
Näin on jo ajat sitten huomattu. Puuttuuko heiltä kyky asettua suhteen vaatimuksiin ja tanssin sovittamiseen siihen??
"Puuttuuko heiltä kyky asettua suhteen vaatimuksiin ja tanssin sovittamiseen siihen??"
Ei puutu kyky, vaan halu. Parisuhdetta on jo kokeiltu ja täydellinen itsemääräämisoikeus koettu paremmaksi vaihtoehdoksi. Minkä takia pitäisi hakeutua parisuhteeseen, jos se ei kertakaikkiaan kiinnosta? Omalla kohdallani koen yksin elämisen tällä hetkellä parhaaksi mahdolliseksi tilanteeksi. Joskus tulevaisuudessa voi olla toisin. Siihen asti nautin vapaudestani.
Niin kerroitkin sen syyn mistä syytä se halu puuttuu. TÄYDELLINEN vapaus.
Suhde ei tosiaan ole vapuden este, mutta vastuuta toki on otettava kyettävä siihen. Sinkkuus ei taida sittenkään olla vapautta vaan vastuuttomuutta.Vai.
Aika omituista sekin että, vapauden tunne tulee kun on YKSIN?! Yleinen käsitys on että vastuun kautta tullut vapaus luo turvallisuutta olla itsenäinen ja vielä sallia se toisellekkin. ELi (ansaita itselle vapaus) kykenemällä antamaan se toiselle parisuhteessa. Onpa mukavaa käydä tanssimassa yksin ja yhdessä..
nm: ihmettelevä, suhteessa oleva , vapaa tanssija
Kaikki kunnia tuolle luonteenpiirteelle. Se vaan on niiiin harvinaista. Yleensähän noin on, jos toinen (yleensä mies) ei tanssi eli on juopottelemassa ja nainen haluaa tanssimaan kun ei jaksa olla kotona aina.
Tuo vapaus ilmenee kohta alkavissa pikkujouluissa. Niissähän kaikki ovat vapaita ja uskollisia.
Kukin taaplaa tyylillään.
Sinulle vapaus on sitä, että pääsee yksin tanssimaan tai saa tehdä, mitä haluaa. Luepa tuo edellisen kirjoittajan kommentti, niin ehkä ymmärrät laajemmin. Hyvässä suhteessa ihminen ei välttämättä tunne olevansa kahlittu. Hän voi tuntea olevansa vapaa ja myös olla vapaa.
Mitä vapaus sitten on, se on ihan, miten sen määrittelee?
Tiedän yhdenkin naisen, joka aina halusi mennä yksin tanssimaan yms. Lopulta hän kohtasi miehen, joka oli huipputanssija, ja kunnioitti häntä. Hän halusi yhtäkkiä viettää tämän kanssa loppuelämän. Kummasti se "vapauden" kaipuu hävisi.
Ihmisillä on myös tunteet.
Ei minulla ole ollut parisuhteessa ongelmia luottamuksen suhteen. Eikä minulta ole suhteessa puuttunut vapautta mennä ja tulla miten haluan. Ei myöskään kumppaniltani. Se mitä tarkoitin täydellisellä itsemääräämisoikeudella, on kaikkea arkipäivän elämiseen liittyvää päätöksentekoa. Minä voin yksin tehdä päätökset esim. siitä mihin käytän rahaa, mitä syön, milloin siivoan tai siivoanko ollenkaan, missä käyn kylässä ja mitä kanavaa katson televisiosta jne. Se on sitä vapautta, jota nykytilanteessani arvostan.
Heip
parasta olisi tavata nainen jonka kanssa voisi seurustella ja tanssia yhdessä!
Parasta on tanssia mahdollisimman monen naisen kanssa.
kaikkien kanssa kaveri. Minä haluan olla jollekin enemmän. Se takaa menestyksen. Tiedätkö sitä, että jokaisen menestyvän miehen takana, on rakastava nainen.
Eri asia on tietenkin se, kuka siihen paikalle kelpuutetaan.
Vaikka käynkin tanssimassa todella paljon, niin ei se tanssin läheisyys riitä kokonaan korvaamaan sitä läheisyyden tarvetta.
Samoin vaikka tanssimalla saa kyllä seuraa, niin irtosuhteet ei kuitenkaan anna sitä täydellistä nautintoa. Siihen tarvittaisiin hiukan tunteitakin mukaan.
Irtosuhteessa ei varmasti ole sellaista henkistä sidettä, joka olisi sellaisen ihmisen kanssa josta oikeastaan pitää ja välittää.
Moni ei tajua sitä, että ihminen voi parhaiten, kun joku välittää hänestä.
Seksisuhteet tuovat ainoastaan hetkellisen nautinnon, mutta itse ainakin olen huomannut, että useimmiten vitutus on suurinta. Irtosuhteessa on vain suorituskyky ja oma nautinto pääasia ainakin yleensä.