Kavereihini ei saa yhteyttä ja on aika pimeä hetki menossa.
Olen transtutkimuksissa ollut kohta vuoden, ja olin odotellut pääseväni hormooneille jo tässä parin kuukauden sisällä, kun minulle suositeltiin nuoren ikäni vuoksi vielä muutamaa lisäkuukautta odotusta. Tosin vielä ei ole viimeistä sanaa tullut että saanko edes hoitoja tai haluavatko he minun vielä odottelevan vai ei, sikäli jos minulla on sananvaltaa tuossa asiassa.
Kuitenkin on ollut melko raskasta elää näin (puhumattakaan muista ongelmista mitkä kasautuu päälle koko ajan). Hieman jopa mietityttää taas se helpoin reitti pois tästä tilanteesta. Haluaisin ajatella sen olevan vain puolitosissaan pohdiskelua, mutta mitä surkeammaksi olo käy, sitä vähemmän ajatuksessa on enää vitsimieltä.
Mitä te teette, kun tukipiiri on jossain kaukana ja kaipaisitte niiden seuraa jotka tuntee teidät? Menette suoraan vaatimaan heiltä aikaa teille vai? En ole oikein hyvä juttelemaan tällaisista asioista tai pyytämään muilta apua tai tukea tai mitään... En tosin tiedä ymmärtävätkö muut miten vaikeassa tilanteessa oikeasti elän.
Yleensä yritän vaan pärjäillä itsekseni, mutta nyt tekisi hyvää saada pari myötätunnon sanaa ja tietää että on ihmisiä joihin voi tukeutua ilman että he ovat vain pinnallisia lupauksia tehneet minulle aikomatta oikeasti olla tukena.
No, kiitos kun sain purkaa sydäntäni tänne.
-Erakko-
Olen transtutkimuksissa ollut kohta vuoden, ja olin odotellut pääseväni hormooneille jo tässä parin kuukauden sisällä, kun minulle suositeltiin nuoren ikäni vuoksi vielä muutamaa lisäkuukautta odotusta. Tosin vielä ei ole viimeistä sanaa tullut että saanko edes hoitoja tai haluavatko he minun vielä odottelevan vai ei, sikäli jos minulla on sananvaltaa tuossa asiassa.
Kuitenkin on ollut melko raskasta elää näin (puhumattakaan muista ongelmista mitkä kasautuu päälle koko ajan). Hieman jopa mietityttää taas se helpoin reitti pois tästä tilanteesta. Haluaisin ajatella sen olevan vain puolitosissaan pohdiskelua, mutta mitä surkeammaksi olo käy, sitä vähemmän ajatuksessa on enää vitsimieltä.
Mitä te teette, kun tukipiiri on jossain kaukana ja kaipaisitte niiden seuraa jotka tuntee teidät? Menette suoraan vaatimaan heiltä aikaa teille vai? En ole oikein hyvä juttelemaan tällaisista asioista tai pyytämään muilta apua tai tukea tai mitään... En tosin tiedä ymmärtävätkö muut miten vaikeassa tilanteessa oikeasti elän.
Yleensä yritän vaan pärjäillä itsekseni, mutta nyt tekisi hyvää saada pari myötätunnon sanaa ja tietää että on ihmisiä joihin voi tukeutua ilman että he ovat vain pinnallisia lupauksia tehneet minulle aikomatta oikeasti olla tukena.
No, kiitos kun sain purkaa sydäntäni tänne.
-Erakko-
Vastaukset 50
Vanhimmat
Älä vielä heitä kirvestä kaivoon! Vaikka prosessi tuntuisi välillä tökkivän, kyllä se taas jossain vaiheessa nytkähtää eteenpäin. Minullakin oli tuollaisia masennuksen kausia kun tuntui ettei mitään tapahdu. Mutta kun nyt katsoo aikaa taaksepäin, prosessi oli sittenkin lyhyt vaikka siihen kului monta vuotta.
Ehkäpä tutkimustiimi todellakin hieman epäilee jaksamistasi uudessa sukupuolessasi ja haluaa vielä seurata henkistä tasapainoasi. Jos olet todella nuori, he ehkä epäilevät ettet ole vielä tarpeeksi kypsä noin rankkaan elämän muutokseen. Mutta eiköhän se prosessi siitä edisty, vaikka hetkittäisiä odotuksia tapahtuisikin. Varmaankin sinulle olisi jo kerrottu ellei hoitoja harkittaisi.
Tuo tukiverkoston hankinta on hieman hankalaa, ellei kotipaikkakunnalla tai sen lähistöllä ole mahdollisuutta vertaistukeen. Kannattaisi matkustaa vaikka vähän pidemmällekin vertaistuki-istuntoihin ellei löydy läheisiä jotka tukisivat prosessin aikana. Itse pärjäsin niiden pahimpien hetkien yli vertaistuen avulla ja käyttämällä tutkimusryhmän keskusteluapua hyödyksi. On todella vaikeaa jos ei ole keskustelukaveria. Mutta aina sen kaverin ei tarvitse olla henkilökohtaisesti läsnäkään. Jo sähköposti tai puhelinkeskustelu voi auttaa eteenpäin. Jokin "oma" suljettu keskustelupalstakin voisi olla parempi keskustelufoorumi kuin tämä.
Toivon sinulle täydestä sydämestäni tsemppiä! Kyllä se prosessi siitä etenee, vaikka väillä tuntuukin pahalta.
Mikäli on rohkeutta ja lähi/kaveripiirissä ei ole mitään esteitä, niin aloita hormoonit ja RLT itse. Silloin näkevät ainakin, että olet tosissasi. En takaa mitään, mutta tiedän tapauksia joissa se on "nopeuttanut" prosessia ainakin tampereella.
Parempi kuitenkin odottaa vaan, mutta jos ei pää kestä niin tuo voi olla ihan varteenotettava vaihtoehto.
Joo miksei niitä hormoneita ja RLT:ä vois aloittaa heti miten ! Mut mites reseptit Androille ja Estroille.Kukahan lääkäri ne kirjoittais ?? Jos olisi toisin et tarvis testoja niin sehän ei olis ongelma niitähän saa kyllä pimeästikin tuosta noin vaan bodari piireistä.Mun mielestä hormooneille pääseminen on yksi RLT onnistumisen kannalta kulmakiviä.
Oikeessa olet, hormoneille pääsy on RLE:n onnistumisen kannalta tosi tärkeää. Itse olin RLE:lle siirtyessäni ollut hormoneilla jo pitkälti toista vuotta. Itsehän sen voi päättää milloin aloittaa RLE:n. Ei kannata aloittaa sitä ihan siitä vaan miehen näköisenä.
Eli vaikka saisi "luvan" aloittaa RLE:n, kannattaa lykätä sitä kunnes ulkonäkö on sellainen, ettei ole ihan ympäristön pellenä.
Aivan näin se pitäiskin mennä et ulkoilee sit vasta ihmisten ilmoilla kun on hormoonit antanut siihen hiukka apuja !! Näin ehkäistään just nää pelle jutut...Mut kun niiden hormoonien saanti on tehty niin vaikeaksi...Tosin en ole vielä naamaperus lukemilla mennyt keltään niitä vaatimaankaan !!
Eipä niitä hormoneja saa laillisesti mistään ennen diagnoosia. Toisaalta jos lykkäät RLT:n aloitusta vaikkapa vuodella, niin ota huomioon, että hetun muutos ja leikkausjonoon pääsy myös pitkittyy vastaavasti. Muutaman kuukauden tai puolen vuoden käyttö ei vielä tuo juurikaan mitään näkyvää helpotusta. Ota nyt myös se huomioon, ettei RLT:llä ole mitään mekonkäyttöpakkoa.
Läpimenenemättömänä aloitettu toisielämänkoe tai -kokemus ei ole kokemus omassa uudessa sukupuolessa vaan transsukupuolisena. Ei siinä saa kokea millaista elämä olisi naisena tai miehenä vaan ns. poikkeavana. Kokemus sekin, mutta ei niinkuin olisi tarkoitus.
Koska jos ei tule ongelmia vaikka ei menisi läpi, niin ei taatusti koe ongelmia läpimeneväkään. Antaa muutenkin kummasti itseluottamusta tuollaisen kokeen jälkeen tietää, ettei tarvitse pelätä läpimenoaan läpimeneväkään. Tälläinen koe onnistunee hyvin kaikissa suuremmissa kaupungeissa, mikäli kestää pienet naureskelut ja ihmettelyt, jos ei kestä niin silloin kannattaa ehkä miettiä kaksi kertaa onko se prosessi sittenkään oikea vaihtoehto. Naureskelukin on vältettävissä pukeutumalla poikamaisemmin mikäli semmoisesta tyylistä pitää ja aika yleistähän sekin on nykynaisilla. Turpaan tai muutakaan semmoista ei tule jos on itsesuojeluvaisto ja järki mukana menossa. Muutenkin RLTn perimmäinen tarkoitus on olla oma itsensä, ei esittää naista tai miestä. Mikäli kokee RLTn joksikin esittämiseksi, niin silloin on jotain pahasti pilalla.
"Sekin on
hyvä koe 25.10.2007 klo 10.15
Tälläinen koe onnistunee hyvin kaikissa suuremmissa kaupungeissa, mikäli kestää pienet naureskelut ja ihmettelyt"
Ei onnistu.
Se on kuin amok-juoksu.
Ihan niin kuin Die Hardissa kun Bruce Willis menee kyltin kanssa Harlemiin.
"jos ei kestä niin silloin kannattaa ehkä miettiä kaksi kertaa onko se prosessi sittenkään oikea vaihtoehto."
En kestänyt, silti prosessi oli oikea vaihtoehto. Parempi kauhistuttava loppu kuin loputon kauhistus. Reikiä tulee mustalaisenkin nahkaan jos veitsellä lyö, ei pelkästään olla me saamapuolella.
"Turpaan tai muutakaan semmoista ei tule jos on itsesuojeluvaisto ja järki mukana menossa."
Turpaan tulee lälleillekin saati meikäläisille. Täälläkin tanelit kuolaavat innosta päästä vetämään meikäläisiä lättyyn.
Se on kuule ihan kiinni paikasta, lähtökohdista ja siitä mitä tekee. Yöllä ei kannata mennä kaupungissa ulos sen sanoo jo järkikin, baareissa ei käydä jne. Kaupassa tai töissä(jos ei saa potkuja kun tulee ulos) ei taatusti turpaan tule ja sen vapaa-ajan voi sitten käyttää meiningeissä joissa suvaitaan(eikä niitten mahdollisuuksien määrä todellakaan rajoitu mihinkään namusetan ryyppyiltoihin). Tätä se kuuluisa maalaisjärki on. Turpaansa saa jos ei osaa varoa, mutta jos osaa varoa niin riskiä ei käytännössä ole.
Esittämistä? Tämä maailma nyt vain on sellainen, että sukupuolia on enemmistön mielestä tasan kaksi ja jokainen pieni tyttö ja poika matkii ja imee itseensä sukupuoliroolia pienestä pitäen. Onko se esittämistä, että miehet ja naiset puhuvat eri tavalla? Ei, se on ympäristön matkimista, omaksi koetun ympäristön matkimista, joka koetaan lopulta osaksi itseä. Ei naisen ja miehen äänetkään ole fyysisesti kovin kaukana toisistaan, molemmat vain tiedostamatta käyttävät äänielimiään eri tavalla. Jos on joutunut sitten vaikka puolipakosta elämään miehen roolissa, on mukana ilman muuta paljon "matkalla tarttunutta", mukaan luettuna äänenkäyttö ja elehtiminen. Niitä on turha kuvitella "omaksi itseksi" sen enempää kuin naistenkaan äänenkäyttöä tai elehtimistä. Ne ovat molemmat matkimista ja omaksumista. Ei ole olemassa mitään pysyvää, staattista "omaa itseä", vaan se muuttuu ajan mukana joka tapauksessa ja sosiaalisen sukupuolen vaihtuessa aivan varmasti. Saattaa hyvin olla, että nyt prosessissa oleva naisia tarkkaillessaan on sitä mieltä, että tuollainen en ole enkä tule tuollaiseksi, mutta muutaman vuoden kuluttua saattaa olla itse samanlainen sosiaalistumisen kautta. Itse sitä tiedostamatta ja huomaamatta.
Siinä mielessä olen kolmois-ässän kanssa samaa mieltä, että mustalaisista on todellista harmia julkisilla paikoilla ja kulkuvälineissä, jopa keskellä kirkasta päivääkin. Itse olen muutaman kerran joutunut hyvin uhkaavaan tilanteeseen ilman mitään omaa syytä tämän ihmisryhmän kanssa. Kerran myös turvautumaan väkivaltaan tilanteessa, jossa pakeneminen oli mahdotonta. Mainittakoon vielä, etten tässäkään kohtaamisessa sanonut sanaakaan heille.
Sitä en vaan millään tajua, että mikä laukaisee mustalaisissa väkivaltaisen käytöksen transihmisen huomattuaan. Pahin tilanne on yleensä silloin, kun kansallispukuisten ryhmässä on naisten lisäksi miehiä.
Tuohon voi olla syynä myös se, että mustalaiset ovat kulttuurinsa takia varsin estottomia, ja sosiaalisilta taidoiltaan pikkulapsen tasolla.
Esittämisellä tarkoitan sitä ettei asiat tunnu hyvältä vaan niitä tekee enemmän tai vähemmän pakosta, jos syntymäsukupuolen rooli tuntuisi luonnolliselta niin eihän silloin kukaan mitään prosessia haluaisikaan. Itselleni ainakin "uuden" roolin omaksuminen on vain pelkästään tuntunut positiiviselta ja vanhaan ei ole mitään halua palata takaisin. Sitäpaitsi vaikka puhetavat onkin erilaisia, niin kyllä minä olen huomannut, että monilla TSsillä on eleet hyvinkin naismaisia tai miesmäisiä jos semmoisesta voi puhua. Naisia tarkkailemalla olen itsekin huomannut enemmän yhtäläisyyksiä kun uskoinkaan aikoina jolloin en itseäni hyväksynyt.
Todella huomiotaherättäväsä vaatetuksessa ja taatusti senpuolesta läpimenosta ei ollut tietoakaan, silti kyllä eivät mitään sanoneet. Toisaalta kyllä mustalaiset voivat olla pelottavia ja usein kierränkin ne kaukaa. Toinen ryhmä joka kannattaa aina kiertä kaukaa on isohkot nuorisojoukot. Nämä ovat ne kaksi pelottavinta ryhmää ja oikeastaan ainoat joitten kanssa itselläkin on ollut ongelmia, mutta onneksi niihin törmää harvemmin.
"Ei naisen ja miehen äänetkään ole fyysisesti kovin kaukana toisistaan, molemmat vain tiedostamatta käyttävät äänielimiään eri tavalla."
Kyllä naisen ja miehen äänessä on myös fyysistä eroa. Äänihuulet muotoutuvat testosteronin ansiosta erilaisiksi. Myös kurkunpään rakenne ja fyysinen koko vaikuttaa äänen pohjasävyyn. Vaikka naisella olisi kuinka viskibasso, taustalta kuuluu kuitenkin naisen korkeampi perusääni. Transmiehelle taas tulee testosteronin vaikutuksesta aivan tyypillinen äänenmurros ja melko miehinen ääni. Transnaiselle taas joudutaan muokkaamaan äänihuulia, jotta ääni saataisiin lähemmäs naisellista äänialaa. Lisäksi transnainen joutuu opettelemaan naisellisen puhetavan, yhtälailla kuin transmies miehisen.
Toki on totta, että äänenmurros vaikuttaa asiaan ja paljon, mutta harjoittelulla voi saada femininiisen äänen. Äänenmurroksen tuhoja ei ilman leikkauksia saa pois, mutta periaatteessa se ei ole mikään este esim. läpimenolle, koska monilla naisillakin(varsinkin vanhemmilla) on sama huomattava perusääni joka johtunee korkeista testotasoista. Ei tuohon kuitenkaan kukaan kiinnitä pahemmin huomiota sillä naisillakin voi olla niin erilaisia ääniä ja lienee mahdollista ääniharjoittelulla saada myös ääni josta äänenmurros ei kuulu yhtään, mutta se voi olla todella hankalaa.
No minä tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa transnainen on saavuttanut ilman leikkausta 100% naisellisen äänen, josta ei siis kukaan voi erottaa mitään miehistä.
Itse olen saavuttanut läpimenotason, eli "puhelinäänen", minut mielletään puhelimessa heti naiseksi. Hion kuitenkin jatkuvasti ääntäni eteenpäin tavoitteena kirkkaus ja kuulaus. Ääni ei saisi resonoida ollenkaan rintakehässä.
Ainoat paikat, jossa olen saanut kuulla huutelua ja kokenut uhkailua on ollut Helsingissä Meri-Rastila, Kontula ja niihin kulkevissa metroissa. Onneksi en asu kummassakaan. Kehoitan transihmisiä välttämään, ovat vaarallisia paikkoja. Kaupungilla olen aina saanut olla rauhassa.
Reilun puolen vuoden HRT:n jälkeen olin jo muuttunut niin paljon, että minulle tuotti vaikeuksia mennä enää läpi miehenä. Oli pakko tulla ulos kaapista, aloittaa RLT ja vaihtaa nimi. Se helpoitti oloani huomattavasti. Rinnat olivat puolen vuoden HRT:n jälkeen kasvaneet niin paljon, että niitä oli mahdotonta piilottaa. Myös kasvot olivat muuttuneet jo melkoisesti. Vaikeaa on lykätä RLT:tä kovin kauas HRT:stä, mutta ehdottomasti HRT kannattaa aloittaa ainakin puoli vuotta aikaisemmin.
Sinulla 6kk oli sopiva, minulla 8-10kk, jollain muulla ehkä yli vuosi, ja joillain ei hormonit vaikuta juuri mitään.
En voi välttää metrossa ja busseissa kulkemista. Mutta eipä ole tullut huuteluakaan. Ehkäpä olen sitten läpimenevä, joten huutelijat eivät ole ainakaan niin varmoja että huutelisivat.
Ne, jotka kokevat huuteluja sun muuta, vältelkööt minun puolestani vaarallisiksi katsomiaan paikkoja. Minä menen nuorisojoikon tai mustalaisporukan läpi pää pystyssä eikä ikinä ole ollut pienintäkään ongelmaa. Mutta sanon teille, jotka koette huuteluja tai pahempaa, läpimeno yleensä paranee tasaisesti ajan kanssa, joten älkää leimatko tiettyjä paikkoja tai ihmisryhmiä loppuiäksenne. Rajoitatte turhaan omaa elämäänne.
Mitä jos olisit ihan rehellisesti vain se miksi olet syntynyt. Pääset paljon helpommalla, kun ei tarvitse miettiä hormooneita ja leikkauksia ja kaikkea paskaa. Eli unohda nämä trans hommelit ja jatka eteenpäin.
Tuo kirjoituksesi on juuri sitä "kaikkea paskaa" jota kehotit olemaan miettimättä.
Onko tosiaan mielestäsi niin, että masentuneen ihmisen kannattaa vain unohtaa masennus ja jatkaa eteenpäin? Hienoa, olet keksinyt parannuskeinon moniin mt-ongelmiin!
Joskus tulee mietittyä, että mikä saa ihmisen olemaan noin ilkeä toista ihmistä kohtaan kuin esimerkiksi sinä olet. En voi vaan millään käsittää, että mistä moinen pahuus saa alkunsa.
Ei tämä ole mitään pahuutta. Vaan ihan asiallinen, kannustava ehdotus. Ei enempää eikä vähempää.
Jos psykiatrit ovat jo todenneet alkuperäisen kirjoittajan kärsivän sukupuoliristiriitaa, tuollaiset kirjoituksesi aiheuttaa vain masennusta lisää. Mieti hieman jos olisit itse samassa asemassa (et taida pystyä) ja saisit samanlaista paskaa luettavaksi.
Niinhän minä olenkin vain se miksi olen syntynyt. Siksi en ala teeskentelemään enää.
Niinhän se menee, että pitää tehdä niikuin tuntuu hyvältä, vaikkei se aina helppoa olisikaan muuten vaan heittää hukkaan elämänsä.
Transpaavi toivottaa hyvää jatkoa ja antaa siunauksensa
Itse olen aikalailla samassa tilanteessa. Diagnoosia odottelen minäkin.
Sinnittele vaan eteenpäin päivä kerrallaan ja muista ajatella elämässä olevan muitakin asioita kuin se transprosessi, vaikka se tuntuukin olevan se tärkein asia. Jos nyt lyöt hanskat tiskiin ja luovutat, menetät sen asia mitä olet varmasti jo pitkään halunnut. Suurimmat haasteet ovat kuitenkin diagnoosin saamisen jälkeen vasta edessäpäin.
Uskon että tutkimusryhmä nuoren ikäsi takia seurailee tarkemmin valmiuttasi suoriutua tuosta sekä henkisesti että fyysisesti raskaasta muutosprosessista. Kuinka kestät nyt vaikka tämän pienen vastoinkäymisen? Kärsivällisyyttä vaan ja uskon että se palkitaan. Jos nyt romahdat vaikka vaikeaa sinulla nyt varmasti onkin, siirtyy diagnoosin saamisesi varmasti eteenpäin. Joten tsemppiä ja kiinnitä huomiosi arjen pieniin iloihin, niin jaksat paremmin tämän pienen odotuksen hetken. Iloitse siitä että tiedostat sen mitä olet ja haluat ja olet myös tekemässä tämän asian oman hyvinvointisi eteen.
Ihmettelen, kun aina jankutetaan "henkisesti ja fyysisesti raskaasta muutosprosessista". Ainakin minä koin elämän ilman muutosprosessia PALJON raskaammaksi. Kun prosessi pyörähti käyntiin, oli kaikki jo paljon valoisampaa. Ja muuttui koko ajan paremmaksi.
Monet eivät tajua vasta kun vanhemmalla iällä, että kerran sitä eletään ja näissä asioissa pitäisi kuunnella vain tunteitaan ja mennä eteenpäin vastoinkäymisistä välittämättä. Silloin kun kulissit on luotu voi niitten kaataminen luonnollisesti olla aika raskasta. Toki asiaan voi vaikuttaa myös taloudellinen tilanne ja mahdollinen yksinäisyys.
Kiitos ystävällisistä ja kannustavista sanoista :) Toivon teille kaikille kaikkea hyvää,
Terveisin
-Erakko-
kaikkee hyvää myös sinulle
Moiihh!!Ei ole syytä pelätä..Minä ainakin ymmärtäisin jos minun kaverilleni olisi tuolalisissa tutkimuksisssa..Oikeat ystävät ymmärtävät
Ei helvetti näitä juttuja. Siis porukka oikeesti vinkuu, vonkuu ja masistelee mm. siitä että ei pääse muuttaan sukupuoltaan tarpeeks nopeasti. Ensinnäkin, koko homma on ihan vitun sairasta, jos joku oikeasti haluaa muuttaa sukupuoltaan niin pitää olla päässä vikaa ja pahasti. Innolla odotan tehdäänkö tähän mielenvikausuuteen jotain lääkkeitä joskus, joku laitois voisi olla kans ihan hyvä valinta. Ottakaa nyt herrajumala ihmiset itseänne niskasta kiinni ja lopettakaa nuo järjettömyydet!!! Aamen.
"jos joku oikeasti haluaa muuttaa sukupuoltaan niin pitää olla päässä vikaa ja pahasti"
Todellakin. 7,62 otsaan saunan takana ratkaisee tällaiset ongelmat. kaikki transut voisivat ajoissa vetää ittensä jojoon aiheuttamasta ongelmia meille Normaaleille Ihmisille...
Kuinkahan moni transsukupuolinen on aiheuttanut sinulle ongelmia. Et ole varmaan tavannut yhtäkään. Ehkä olet jossain nähnyt vilaukselta transvestiitin kun heitä on sata kertaa enemmän. Eikä varmaan hekään ole aiheuttanut sinulla yhtään ongelmaa.
Ongelmia syntyy siitä että luet tätä palstaa ja keksit kaikenlaisia ongelmia ihan itse.
Vaikka transupellet ei mitään konkreettista ongelmaa aiheuttaisikaan, niin onhan se kuitenkin sairasta hommaa alkaa sukupuoltaan muuttamaan. Ei kuulu tähän maailmaan sellainen pelleily. Ja edellisessä kommentissa oli sana "transsukupuolinen", mikä helvetti sekin on? On olemassa tasan kaksi eri sukupuolta; Mies ja Nainen, NIITÄ EI TARVI ALKAA RISTEYTTÄÄN!
Minä taasen kovin ihmettelen sitä, että mitä sinä sitten täällä pyörit lukemassa näitä "sairaiden ihmisten sairaita viestejä"? Liekö omassa päässäsi jotain vikaa kun kuitenkin noin kovasti tämä asia kiinnostaa ja sitten pitää täällä vielä aukoa päätään asiasta josta ei todellakaan ole mitään henkilökohtaista tietoa tai käsitystä. Käsitteetkin sinulla näistä asioista ovat todella hukassa. Ota asioista ensin selvää ja tutustu ihmiseen ennenkuin alat täällä toisia haukkumaan.
Itse olet muuten risteymä noista kahdesta, eli miehestä ja naisesta. Olisit ilmeisesti sitten saanut jäädä syntymättä. Ja ihmisiä on aivan selvästi fiksuja ja ei niin fiksuja ja sinä ilmiselvästi kirjoitustesi puolesta edustat tuota jälkimmästä. Ei millään pahalla mutta kuitenkin, ajattelisit sinäkin edes vähän.
Kiristääkö vanne päätäsi? Olivatko kaikki lelusi pienenä patterin välissä? Ilmeisesti. Hakeudu sinäkin pian hoitoon, kun sinua toisten elämä ja asiat noin kovasti häiritsevät. Apua on sinunlaisillesikin tarjolla. Yleensä tuollaisten ihmisten oma elämä on tylsääkin tylsempää, kun ainoa valopilkku elämässä on käydä keskustelupalstoilla solvaamassa tuntemattomia ihmisiä tietämättä heistä tai heidän asioistaan yhtään mitään. Kyllä naurattaa sinunlaisesi älykääpiöt.
Psykiatriset trans-tutkimukset kestävät yli 6 kk. Kenenkään päähänpistosta ei siis sukupuolta korjata.
Mitenkähän noita täysin tietämättömiä möläyttelijöitä saisi tutkituttamaan päänsä?
Mä en kyl haluais vaihtaa sukupuolta...Mutta se on toisten OMA asia..
Ei sitä sukupuolta voi mitenkään vaihtaa, kenenköhän kanssa sen voisi vaihtaa.
Jokaisella on se oma sukupuoli olemassa syntymästä saakka. Joillakin vain on tapahtunut lipsahdus ja fyysinen ulkonäkö on vialla. Sukupuolenkorjauksessa sitten se fyysinen ulkonäkö korjataan todellisen sukupuolen mukaiseksi.
umpikuja on sun omassa mielessä ja siinä tilassa voi vaan itse auttaa itseään. Eli kukaan silittäjä/ymmärtäjä ei sua siitä saa pois. Naurua kyllä piireissä. Olethan huomannut nämä muutama täällä aikanaan neroileva meerianneli heli-ilves sun muut jotka häipyi kun mömmöjen käytöstä tulivat riippuvaiseksi ja ympäristö katkaisi heihin sosiaalis4et suhteensa. Älä lähde sille tielle vaan hakeudu normaalien ihmisten seuraan.
Älä välitä tuosta taneli-parasta. Silla on lääkitys välillä sekaisin. Näyttää että sillä on kauhea ikävä niitä vanhoja vastustajiaan jotka saivat prosessinsa hoidettua ja hävisivät tavallisen naisen elämään ja jättivät taneli-paran tänne yksin uhoamaan.
Olet varmaankin jo huomannut että taneli.. hyökkää vain transnaisia vastaan. Transmiehet saavat olla aivan rauhassa, hän ei koskaan käske heitä olemaan vain naisia.
Sama suhtautuminen lienee vallalla muuallakin kuin Tanelin nupissa. Transmiehistä vaietaan.
Aika outoa.
niin että tanelikin kunnioittaa naista joka astuu tavisten arvoasteikossa askeleen ylöspäin siirtyessään miesten joukkoon. Vastaavasti sitten halveksivat miestä joka astuu vastaavan askelen alas siirtyessään naisten joukkoon. Se on tällaista ihmisten luokittelemista, naista ei arvosteta.
Oletteko koskaan ihmetelleet miksi esim. radikaalifeministit ovat varsinaisia miehiä(vaikka identifioituvatkin naisiksi) sanan todellisesssa merkityksessä? Tämä yhteiskunta arvostaa ennenkaikkia mieheyttä jotenkin todellisena sukupuolettomana voimakkuuden ja yli-ihmisen merkkinä ja naiseuden olemassaoloahan ei edes nuo mainitut feministit tunnusta, heidän mielestään se on vain miesten keino alistaa naista.
Pääsin purkamaan oloani yhdelle työkavarilleni.