Raskausviikkoja takana nyt 30. Töissä pitäisi jaksaa vielä noin kolme viikkoa, ennen äitiysloman alkua. Olo on aamuisin tosi väsynyt, koska en saa enää öisin nukutta, valvon useita tunteja öisin. Väsymys on tuonut mukanaan supistukset sekä nostanut taasen jo lähes taakse jääneen lievän paniikkihäiriön esiin.
Tekisi niin kovin mieli jäädä loppu ajaksi sairauslomalle! Mutta pelkään, mitän työnantajani reagoi asiaan. Esim. esimieheni ei ikinä ole poissa sairastelun vuoksi! Onko muilla kokemusta sairauslomasta raskausväsymyksen vuoksi? Pitäisikö sitä vaan jaksaa venyä vielä reilut kolme viikkoa ja jatkaa töissä vai pitäisikö nyt ihan oikeasti kuunnella omaa kroppaansa ja vatsassa potkivaa pientä vauvaa?? En usko, että paniikkikohtaukset tekevät vauvalle kovinkaan hyvää...
Mitä pitäisi tehdä???
Tekisi niin kovin mieli jäädä loppu ajaksi sairauslomalle! Mutta pelkään, mitän työnantajani reagoi asiaan. Esim. esimieheni ei ikinä ole poissa sairastelun vuoksi! Onko muilla kokemusta sairauslomasta raskausväsymyksen vuoksi? Pitäisikö sitä vaan jaksaa venyä vielä reilut kolme viikkoa ja jatkaa töissä vai pitäisikö nyt ihan oikeasti kuunnella omaa kroppaansa ja vatsassa potkivaa pientä vauvaa?? En usko, että paniikkikohtaukset tekevät vauvalle kovinkaan hyvää...
Mitä pitäisi tehdä???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tai no ei silleen sama... Itsellä ei selkä kestä työtä enää ja marraskuun puoliväliin pitäisi jaksaa. Lääkäri olisi jo antanut sairaslomaa loppuajaksi, mutta töitteni jatkaja aloittaa vasta marraskuun alussa ja sitten se pitäisi vielä perehdyttää... Joudun muutenkin aina sairaslomalla menemään töihin, kun kukaan muu ei osaa hommiani tehdä... Ja todellakin paikka on sellainen, että muut ovat sairaslomalla vasta kun pää on kainalossa! Loppuun asti en pysty olemaan... Esikoisesta jäin myöskin aiemmin supistelujen takia saikkarille, mutta silloin asia oli eri kun kyse oli isosta firmasta ja minun työpanokseni ei ollut niin merkittävä...
Kaipa tässä meidän molempien pitäisi ajatella vain näitä vauvoja ja viis veisata jostain töistä =). Tai näin ainakin neuvon sinulle, mutta samassa tilanteessa ollessani, tiedän ettei se ole niin helppoa...
oikein vaivaa? Liika tunnollisuus?
Jos et jaksa niin et jaksa. Hyväksy se. Hop hop lääkäriin saikkua hakemaan jos todella olo on niin väsynyt ja huono.
Jos esimies siitä närkästyy niin saisi sitten katoa peiliin. Hänen oma ongelmahan se on jos itse ei osaa saikkua itselleen pyytä vaikka tarve olisi. Ei se ole ainakaan sinun vika, että haluat pitää itsestäsi ja tulevasta lapsestasi huolta!
Ei ylisuorittaminen ihmistä onnelliseksi tee! :)
Muistaakseni et kanna vatsassasi työnantajaasi vaan omaa perheenjäsentä. Ehkä kannattaisi ottaa tosissaan järki käteen. Tässä tilanteessa et tee kenelekään muulle niin suurta hallaa kuin vauvallesi. Jos kehosi on väsynyt, tarkoittaa se todellakin sitä, että se kaipaa ansaitun levon. Helposti voit saada esimerkiksi raskausmyrkytyksen, jos kehosi ei saa tarpeeksi levätä. Minut määrättiin lomalle kahta viikkoa aiemmin äippälomaa juuri sen takia, että esimerkiksi virtsassani alkoivat arvot heitellä. Nyt oltuani viikon on arvot kohdallaan ja jaksan kotielämääkin. Anteeksi kova tapani ilmaista asia, mutta mielestäni on todella typerää aiheuttaa turhaa vaaraa pienelle vauvalle, joka ei pysty sanomaan sinulle, että hengähdä ja anna minun kehittyä.
meitä naisia taitaa todellakin vaivata liika tunnollisuus! Minunkin sijainen aloittaa vasta marraskuun alussa ja minun pitäisi perehdyttää hänet töihini. Jotenkin vaan ajattelee asiaa ihan muulta kannalta, kuin pienen vauvan kannalta, joka tässä tapauksessa on kuitenkin se kaikkein tärkein! Menen tänään taasen neuvolaan ja aion pyytää lääkäriltä sairauslomaa. Ei tällaisen väsymyksen kanssa jaksa töissä eikä varmasti tarvitse enää jaksaakaan. "Jäädytän" ajatukseni työnantajan hetkellisestä työvoimapulasta ja keskityn nyt vain itseni ja vauvani hellimiseen. Kiitos kaikille silmieni avaamisesta! :)
Viisas päätös. Olen iloinen puolestanne! Tässä juuri söin aamupalan rauhassa ja luin lehdet. Ajattelin hetkeksi mennä vielä köllöttelemään sängylle. Seuraava etappi on lounaan valmistus miehelle, kun hän saapuu ruokkikselle. ;)
Mukavaa viikon alkua!
Mulla on menossa RV 22 5.
Työni on stressaavaa atk-alan työtä jossa puhelin soi koko ajan ja etupäässä valitusten merkeissä.
Joka kerta kun puhelin soi... tulee tunne etten jaksa/halua vastata.
Mulla on vähän väliä kausia etten saa öisin unta. Viime viikollakin 5:nä yönä yhteensä 10 h unta.
Iskias-kivut vaivaavat öisin ja sitten kai tuo työasiaoiden stressaaminen.
Asuntoa pitäisi vaihtaa, mahdollinen paikkakunnan vaihdoskin edessä. Tuore, keväällä alkanut ihmissuhde vieläkin vähän käymistilassa.
Olen jo 41-vuotias, ekan kerran elämässäni raskaana, ihmeitä tapahtuu : ) ja nyt jotenkin tuntuu että ei jaksa enää aamuherätyksiä ja jatkuvaa stressiä. Mutta kun ei luonne anna periksi sanoa neuvolassa/työterveyshuollossa suoraan. Vajaita päiviä olen ollut pois töistä univaikeuksien takia. Mutta tunnen itseni luuseriksi kun tuntuu etten jaksa.
Olenko sitä vai onko minulla oikeus pyytää vapaata. Kaikki lomatkin olen jo pitänyt helpottaakseni jaksamistani...
Kävin tänään neuvolassa ja neuvolalääkärin vastaanotolla; molemmat olivat ehdottomasti sitä mieltä, että minun tulee nyt vaan levätä ja ottaa rennosti. Ja minäkin epäilin moneen kertaan edes pyytää sairauslomaa väsymyksen takia! Lääkäri soittelee minulle viellä pe ja sitten katsotaan, jos jään koko loppuajaksi sairauslomalle ennen äitiysloman alkua (noin kolmeksi viikoksi). En itse tuntenut taaskaan, mutta kun kokeilivat neuvolassa vatsaani, niin taas supisteli useaan otteeseen. Joten kyllä sinun ehdottomasti kannattaa jäädä kotiin lepäämään. En enää ajattele työnantajaa, tärkeintä on nyt vain ja ainoastaan vauvan ja minun hyvinvointi. Ajattele sinäkin nyt vain itseäsi ja vauvaasi ja yritä rentoutua.