Olen miettinyt kovasti tätä elämää. Olen ollut ymmärtävinäni että asiat ovat hyvin, jos on parisuhteessa, kaksi lasta ja koira. Mahdollisesti asunto ja oma auto. Jos tästä poikkeaa, on yleisen ihmetyksen aihe. Oletus on ettei kukaan ole yksin onnellinen. Ei VOI olla. Sehän on kaikkea säädettyä vastaan.
Koenkin olevani aivan epäkelpo, joskaan se ei minua haittaa. Viihdyn nimittäin yksin. Nautin rauhasta ja olemassaolostani. Hiljaisuus on puhuttelevampaa kuin ainainen musiikin soitto ja meneminen.
Kertoisiko joku minulle mikä kumma vetää ihmisiä toisten seuraan? Toisilla on odotuksia joiden täyttämiseen menee energiaa. Harva ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän on. Saadakseen kaipaamaansa hyväksyntää, ihmisen on siis toteutettava toisten odotuksia. Tämä ilmenee jopa parisuhteessa. Kun mennään yksiin, oletus on että toinen "muuttuu" siihen suuntaan kuin odotetaan. Usein odotuksia on enemmän naisilla kuin miehillä. Miehiä enimmäkseen pelottaa mikäli nainen lähtee muuttumaan.
Tiedän että tämä on yleistystä ja että poikkeuksia on olemassa. Omasta kokemuksestani vain tiedän että on vaikea elää kun ei jaksa tai halua täyttää toisen odotuksia. Kun kaipaa hyväksyntää sellaisena kuin on mutta ainoa mitä saa on odotus oman persoonansa muokkaamisesta toisen odotuksen mukaiseksi.
Kaikesta huolimatta voin todeta että päättäessäni elää yksin olen löytänyt ja oppinut hyväksymään itseni. En enää kaipaa toista ihmistä tai toisen ihmisen hyväksyntää. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, olen onnellinen :)
Eikö jokaisen joka parisuhteeseen lähtee, olisi hyvä miettiä kykeneekö katsomaan toista vikoineen ja virheineen, vuodesta toiseen. Eikö olisi hyvä jos tunnustaisi itselleen ettei ole täydellinen ja ettei toisenkaan tarvitse sitä olla..
En tiedä, mutta näitä mietin...
Koenkin olevani aivan epäkelpo, joskaan se ei minua haittaa. Viihdyn nimittäin yksin. Nautin rauhasta ja olemassaolostani. Hiljaisuus on puhuttelevampaa kuin ainainen musiikin soitto ja meneminen.
Kertoisiko joku minulle mikä kumma vetää ihmisiä toisten seuraan? Toisilla on odotuksia joiden täyttämiseen menee energiaa. Harva ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän on. Saadakseen kaipaamaansa hyväksyntää, ihmisen on siis toteutettava toisten odotuksia. Tämä ilmenee jopa parisuhteessa. Kun mennään yksiin, oletus on että toinen "muuttuu" siihen suuntaan kuin odotetaan. Usein odotuksia on enemmän naisilla kuin miehillä. Miehiä enimmäkseen pelottaa mikäli nainen lähtee muuttumaan.
Tiedän että tämä on yleistystä ja että poikkeuksia on olemassa. Omasta kokemuksestani vain tiedän että on vaikea elää kun ei jaksa tai halua täyttää toisen odotuksia. Kun kaipaa hyväksyntää sellaisena kuin on mutta ainoa mitä saa on odotus oman persoonansa muokkaamisesta toisen odotuksen mukaiseksi.
Kaikesta huolimatta voin todeta että päättäessäni elää yksin olen löytänyt ja oppinut hyväksymään itseni. En enää kaipaa toista ihmistä tai toisen ihmisen hyväksyntää. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, olen onnellinen :)
Eikö jokaisen joka parisuhteeseen lähtee, olisi hyvä miettiä kykeneekö katsomaan toista vikoineen ja virheineen, vuodesta toiseen. Eikö olisi hyvä jos tunnustaisi itselleen ettei ole täydellinen ja ettei toisenkaan tarvitse sitä olla..
En tiedä, mutta näitä mietin...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Monet kai pitää "yksinäisiä" itsekkäinä ihmisinä mutta parempi kai sekin kuin olla huonon kaverin kanssa.
Mä olin aviossa aikoinaan miehen kanssa, joka aina vaan oli menossa ja petti mua. Mä olin tottunu siihen yksinäisyyteen. Onneksi mulla oli silloinkin hyviä ystäviä, joiden kanssa vietin aikaa. Kun ero tuli siitä miehestä, mä en tuntenu edes surua - helpotti vaan kun pääsi eroon!
mutta ei yksinäinen. Se on luonteesta kiinni. On ihmisiä, jotka viihtyvät paremmin yksin kuin seurassa tai perheessä. Jotkunen tutkimus osoittaa että parisuhteessa elävät ovat onnellisempia kun yksin elävät. Se on vain tutkimus, EI TOTUUS. On paljon ihmisiä, jotka viihtyvät parhaiten lähes erakköna.
Jokainen ihminen on yksilö. Jos viihtyy yksin ja omien harrastustensa parissa niin se on hänen asia. Silloin kun ei tunne yksinäisyyttä asiat on kohdallaan.
Yksinäisyys on TUNNE mitä toinen ihminen ei voi tuntea. Toisen tunteita ei voi tuntea.
Ymmärrät jotain, mitä muut eivät ymmärrä. :-)
sanoin jo aikoja sitten... ja monia muita oivalluksia hupsut..
Ei sinua aina muista kehua vaikka ootkin nero.
Nuo tutkimukset luultavasti osoittavat että parisuhteessa elävät ovat KESKIMÄÄRIN onnellisempia kuin yksin elävät, eivät, että KAIKKI parisuhteessa olevat ovat onnellisempia kuin yksikään yksineläjä. Joten ne kertonevat totuuden. Sanoohan sen maalaisjärkikin: ei jokainen perhehelvetissä oleva ole parisuhteessa takia onnellinen.
Kukin tuntee omat tunteensa, mutta ellei toisen tunteisiin voisi lainkaan eläytyä, tämmöistä palstaa ei olisi olemassakaan.
Me jotkut tosiaan viihdymme yksin. Toissaalta olemme yhteisöllisiä olentoja, mitä tämä yksinäisyys-palstakin osoittaa.
Niin pitäs vissiin olla erilliset sanat sellaiselle vitun hillo kliseiselle jalostavalle erakko runkku yksinäisyydelle,
ja sille yksinäisyydelle joka tuntuu lähinnä tuskana pumpussa.