millon sitä apua pitää hakea, siis millon tosiaan tietää et apua tarvii esim psykiatrilt va pitääkö jo hourulaan asti asti..
itse olen suurimman osan kaikesta paskasta aiheuttanu, olen yksinkertasesti vaan paska ämmä..
olen nyt 23v ja olen masennusta sairastanu 14 vuotiaasta asti.. en ole koskaan apua enempää saanut siihen, 2 krt käynmyt psykiatrilla elämäni aikana, en myöskään ole mitään lääkkeitä syöny..
noh..alotanpas siitä kun täytin 18.. tapasin baarissa jätkän, jonka kanssa päädyin sänkyyn. en tuolloin hirveesti lämmennyt jätkään, mutta tämä ei antanut niin vaan periksi, ja rakastuin häneen.
puolen vuoden jälkeen muutimme yhteen, sitä ei kestäny kun 2kk koska oli jatkuvaa riitaa, ryyppäämistä, pettämistä ja väkivaltaa..
jatkoimme silti vaikka hän muutti pois. oltiin niin onnellisia kun siinä sitten pystyikin.. luotto oli silti tod heikkoa.
en itse suhteessa pettänyt, mies vaan oli kännissä aina idiootti. annoin aina anteeksi, useitä kymmeniä kertoja.
tapahtui paljon sillon vuonna 2005..aika sekamelskaa.. turpiin saatiin ym.. oli itsessäni myös vikaa kun vittuilin..
noh..tuli pieni tauko, n.2kk ja seurustelin siinä välissä toisen kanssa, ja tulin hänelle raskaaksi. pidin lapsen, on maailman rakkain asia mulle.
n. 3:lla kuulla vanha halusi jatkaa raskaudesta huolimatta ja niin tehtiin. se oli mun elämäni onnellisinta aikaa. mulla oli sillon maailman ihanin ja lempein mies.
kunnes 2kk ennen synnytystä sain rysän päällä kiinni kun hän petti. annoin anteeksi, uskoin kaikki paskat..en jaksanu välittää, luulen että sillon joku mussa kuoli lopullisesti, olin ihan turta..
sen jälkeen asiat meni joten kute taas ok, ja 2vk synnytyksen jälkeen petti taas..ja taas annoin anteeksi, syytin itseäni, koska en synnytyksen takia voinut tehdä juurikaan mitään ja oli muutenkin raskasta ja kova väsymys.
aikaa meni puolisen vuotta, kun sitten päätin että nyt se loppu. ei enää valheita, ei pettymisiä, ei mitään enää häneltä. näin miten hän kärsi, tiedän että rakastaa.. sanoo sen mulle vielä tänäkin päivänä..
eron jälkeen aloitin suhteen, todella kiinnostavan miehen kanssa. ja kas, 1kk myöhemmin ensinäkemästä, tajusin olevani raskaana, tälle uudelle miehelle. en silti pystynyt lasta pitämään, olisi ollut liian raskasta mun mielenterveydelle.
tein siis abortin, ja tietenkin mies kärsi siitä paljon, miehellä todettu vuosia sitten myös tod paha masennus, syö lääkkeitä siihen. suhde ei sitten kauan kestänyt, johtui kai lähinnä siitä etten ollut päässyt ex:stä yli.
sen jälkeen olen miettinyt ex:ääni, eli ensimmäistä äijääni. vaikka kaikki meni päin he******ä, silti rakkaus ei ollut kadonnut. puhuimme jopa siitä että jos vielä yritetään.
hänellä oli jo tuolloin toinen, ketä halusi kuulemma vain käyttää hyväkseen. noh..ei sitten tehty mitään hätiköityä, pari kertaa harrastettiin seksiä.. meni pari kuukautta..ja nyt! nyt kuulin, että tämä hänen "hyväkskäytettävä" on raskaana hänelle.
siis, vaikka olin sitä mieltä, etten ollut varma voinko vielä luottaa saatikka seurustella hänen kanssaan, nyt mun maailma on romahtanut. mua ärsyttää suututtaa kaduttaa ihan mitä vaan! tä on niin vitusta! en halua tälle naiselle mitään pahaa enkä varsinkaan että jäisi asian kanssa yksin, tai että ex:äni palaisi luokseni.
en halua. kaikki on nyt menetetty! mitä nyt pitäis tehdä. täytyis olla järkevä, täytyis jaksaa. miten? voitteko sanoa??
itse olen suurimman osan kaikesta paskasta aiheuttanu, olen yksinkertasesti vaan paska ämmä..
olen nyt 23v ja olen masennusta sairastanu 14 vuotiaasta asti.. en ole koskaan apua enempää saanut siihen, 2 krt käynmyt psykiatrilla elämäni aikana, en myöskään ole mitään lääkkeitä syöny..
noh..alotanpas siitä kun täytin 18.. tapasin baarissa jätkän, jonka kanssa päädyin sänkyyn. en tuolloin hirveesti lämmennyt jätkään, mutta tämä ei antanut niin vaan periksi, ja rakastuin häneen.
puolen vuoden jälkeen muutimme yhteen, sitä ei kestäny kun 2kk koska oli jatkuvaa riitaa, ryyppäämistä, pettämistä ja väkivaltaa..
jatkoimme silti vaikka hän muutti pois. oltiin niin onnellisia kun siinä sitten pystyikin.. luotto oli silti tod heikkoa.
en itse suhteessa pettänyt, mies vaan oli kännissä aina idiootti. annoin aina anteeksi, useitä kymmeniä kertoja.
tapahtui paljon sillon vuonna 2005..aika sekamelskaa.. turpiin saatiin ym.. oli itsessäni myös vikaa kun vittuilin..
noh..tuli pieni tauko, n.2kk ja seurustelin siinä välissä toisen kanssa, ja tulin hänelle raskaaksi. pidin lapsen, on maailman rakkain asia mulle.
n. 3:lla kuulla vanha halusi jatkaa raskaudesta huolimatta ja niin tehtiin. se oli mun elämäni onnellisinta aikaa. mulla oli sillon maailman ihanin ja lempein mies.
kunnes 2kk ennen synnytystä sain rysän päällä kiinni kun hän petti. annoin anteeksi, uskoin kaikki paskat..en jaksanu välittää, luulen että sillon joku mussa kuoli lopullisesti, olin ihan turta..
sen jälkeen asiat meni joten kute taas ok, ja 2vk synnytyksen jälkeen petti taas..ja taas annoin anteeksi, syytin itseäni, koska en synnytyksen takia voinut tehdä juurikaan mitään ja oli muutenkin raskasta ja kova väsymys.
aikaa meni puolisen vuotta, kun sitten päätin että nyt se loppu. ei enää valheita, ei pettymisiä, ei mitään enää häneltä. näin miten hän kärsi, tiedän että rakastaa.. sanoo sen mulle vielä tänäkin päivänä..
eron jälkeen aloitin suhteen, todella kiinnostavan miehen kanssa. ja kas, 1kk myöhemmin ensinäkemästä, tajusin olevani raskaana, tälle uudelle miehelle. en silti pystynyt lasta pitämään, olisi ollut liian raskasta mun mielenterveydelle.
tein siis abortin, ja tietenkin mies kärsi siitä paljon, miehellä todettu vuosia sitten myös tod paha masennus, syö lääkkeitä siihen. suhde ei sitten kauan kestänyt, johtui kai lähinnä siitä etten ollut päässyt ex:stä yli.
sen jälkeen olen miettinyt ex:ääni, eli ensimmäistä äijääni. vaikka kaikki meni päin he******ä, silti rakkaus ei ollut kadonnut. puhuimme jopa siitä että jos vielä yritetään.
hänellä oli jo tuolloin toinen, ketä halusi kuulemma vain käyttää hyväkseen. noh..ei sitten tehty mitään hätiköityä, pari kertaa harrastettiin seksiä.. meni pari kuukautta..ja nyt! nyt kuulin, että tämä hänen "hyväkskäytettävä" on raskaana hänelle.
siis, vaikka olin sitä mieltä, etten ollut varma voinko vielä luottaa saatikka seurustella hänen kanssaan, nyt mun maailma on romahtanut. mua ärsyttää suututtaa kaduttaa ihan mitä vaan! tä on niin vitusta! en halua tälle naiselle mitään pahaa enkä varsinkaan että jäisi asian kanssa yksin, tai että ex:äni palaisi luokseni.
en halua. kaikki on nyt menetetty! mitä nyt pitäis tehdä. täytyis olla järkevä, täytyis jaksaa. miten? voitteko sanoa??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukahan tämän kaiken on aiheuttanut ?
Keltähän kysyisi neuvoa tälläiseen ?
Kuunteletkahan muiden neuvoja?
Syöksytkö uusiin tilanteisiin, ajattelematta seurauksia?
Onko hetken seksikokemus tärkeämpi, kuin itse elämän laatu/ hallittu elämä?
Onko ystävät niin vähissä, että pitää takertua ainavain tähän yhteen uudestaan ja uudestaan.?
Mikä on elämän tarkoitus?
Miten on toimeentulon laita?
Miten rakas lapsi voi?
Mitä tämä kaikki merkitsee.?
Läheisriippuvainen ? ?
Hallitsematon ?
Ajattelematon ?
Himojen valotaama ?
Suunnittelematonta ?
Ajattelematta tekojensa seurausta ?
KUKAHAN TÄSSÄ VOISI AUTTAA ? ? ? ?
itseäsi peiliin ja juttele sen ihmisen kanssa joka on aiheuttanut tän kaiken paskan sulle
kuin että ei sinulla kyllä ole tainnut koskaan oikein olla omanarvontuntoa itseäsi kohtaan ?
Millä sitä sitten sinuun tässä valaisi ??? Jo lapsesi vuoksi suositan terapiaa ja tutustumista itseesi jotta voisit elää tasapainoisemmin . Rakkautesi kohde ei tainnut sinulla koskaan oikein olla jos oikein ymmärsin joten voinen todeta että rakkaus on myös luopumista ... Koeta pärjätä ja tutustu itseesi, jos 14-vuotiaasta asti väität olevasi paska niin kuuleppas!!!!!! Sinä olet ihminen , ainutkertainen, äiti, luovu jo siitä paskaleimasta ja ota kasvu avuksesi terapia kirjat yms....