Mulla on todettu paniikkihäiriö.Silti mietin vieläkin että onko se sitä vai onko kyseessä esim.aivokasvain-Tän kanssa ei todellakaan ole helppo elää,muttayritän kokoajan.Se siinä onkin,mietin mun olo kokoajan,tarkkailen olotilaani ja pelkään senhuonontuvan.Mulle määrättiin Cipralex-nimistä lääkettä tähän muttei se oo kauheesti vielä tuntunut auttavan.
Välillä on vaikee lähtee kauppaan,paitsi jos on kännissä,sillon voin mennä mihin vaan ja miettii muutakin.En uskalla mennä töihin koska pelkään ettei musta olis siihen enkä kuitenkaan jaksais.
Mun olo on epätodellinen ja leijuva.Päätä särkee välillä ja tuntuu että olis painetta päässä.Hengittäminen on välillä vaikeeta ja pelottaa mennä nukkumaan.Tarkkailen toisinaan kokoajan hengitystäni ja tarkistan pulssia säännölliseti.
Oon erittäin riippuvaien ystävistä ja läheisistä.
En voi olla yksin kotona yötä,pelkään että tapahtuu jotain pahaa,yksin oleminen on muutenkin vaivalloista ja pelottavaa.
Mun on myös vaikea keskittyä asiohin eikä tiedä miten päin olisi.Huoh.Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa,sanoisinko että alko joku vuosi sitten.Joka päivä mietin oloani enkä pysty keskittämään kunnolla ajatuksiani muuhun.
Onko kellään tälläisiä samanlaisia oireita ja tuntemuksia?Olis kiva vaihtaa sanasia,niin saattaisi helpottaa kun tietää että kyse on tosiaan paniikkihäiriöstä ja se on vaaraton.
Mulla on ollut aika vaikea lapsuus,oon kokenu perheväkivaltaa..Mulla on kaks kaveria kuollut nuorena ja elämä ei aina muutenkaan oo kohdellut hyvin.Ehkä tää kaikki johtuu juuri noista edellisistä asioista ja siks mulle on lauennut paniikkihäiriö.En oo vaan ymmärtänyt että nuo asiat saattaisivat hämätä mua,mutta kai ne alitajunnassa kummittelee.En aina tiedä mitä tehdä.
Välillä on vaikee lähtee kauppaan,paitsi jos on kännissä,sillon voin mennä mihin vaan ja miettii muutakin.En uskalla mennä töihin koska pelkään ettei musta olis siihen enkä kuitenkaan jaksais.
Mun olo on epätodellinen ja leijuva.Päätä särkee välillä ja tuntuu että olis painetta päässä.Hengittäminen on välillä vaikeeta ja pelottaa mennä nukkumaan.Tarkkailen toisinaan kokoajan hengitystäni ja tarkistan pulssia säännölliseti.
Oon erittäin riippuvaien ystävistä ja läheisistä.
En voi olla yksin kotona yötä,pelkään että tapahtuu jotain pahaa,yksin oleminen on muutenkin vaivalloista ja pelottavaa.
Mun on myös vaikea keskittyä asiohin eikä tiedä miten päin olisi.Huoh.Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa,sanoisinko että alko joku vuosi sitten.Joka päivä mietin oloani enkä pysty keskittämään kunnolla ajatuksiani muuhun.
Onko kellään tälläisiä samanlaisia oireita ja tuntemuksia?Olis kiva vaihtaa sanasia,niin saattaisi helpottaa kun tietää että kyse on tosiaan paniikkihäiriöstä ja se on vaaraton.
Mulla on ollut aika vaikea lapsuus,oon kokenu perheväkivaltaa..Mulla on kaks kaveria kuollut nuorena ja elämä ei aina muutenkaan oo kohdellut hyvin.Ehkä tää kaikki johtuu juuri noista edellisistä asioista ja siks mulle on lauennut paniikkihäiriö.En oo vaan ymmärtänyt että nuo asiat saattaisivat hämätä mua,mutta kai ne alitajunnassa kummittelee.En aina tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuo kuulostaa enemmänkin kuin tutulle. Mulla diagnosoitu paniikkihäiriö kans ja nyt olen jo viikon syönyt sertralin orion nimistä lääkettä ja odottelen josko olo paranisi. Viime kesänä todettiin ärtynyt paksusuoli ja nyt olen aivan saletti, että ihan varmasti nuo oireet on sittenkin pitkälle levinnyttä suolistosyöpää. Hullua, eikö? :) Pitäis nyt vaan tajuta, että vatsavaivat eivät ole luonnettaan muuttaneet pätkääkään ja hyväksyä se, että kaikenmaailman oireet keksin omassa päässäni. Mutta sehän kuuluu tähän sairauteen, että pelkää kuolemaa. Toivottavasti sinun oireesi alkavat helpottaa, sitä odotellaan täälläkin. Lippu korkealla
Ihan samanlaista on täällä myös.
Aloitin viime viikolla lääkityksen, katsotaan toimiiko.
Kiitos. :) Toivottavasti oireet alkaa helpottaan niin sielä kuin tääläkin. Auttaa keskustella ihmisten kanssa jotka todella tietää mitä on eläminen tän sairauden kanssa! Voimia ja jaksamista kaikille. :)
hei sinulle joka pelkäät....
tiedän myös nuo tunteet ja minullakin on paniikkihäiriö!
elämäni nuorena ja lapsena oli mitä oli, turvatonta yms...
ja olen sairastanut paniikkihäiriötä jo 20 vuotta.
vasta nyt on lääkitys kohdallaan, meni kaksiviikkoa kun alkoi tehoamaan oireisiin, syön cymbalta-nimistä lääkettä.
nyt olen syönyt tuota lääkettä vuoden ja elämäni hymyilee taas, voin mennä minne tahansa pelkäämättä että oireet yllättävät:)
osaan myös olla rentona joka ei onnistunut ennen olin koko ajan *kuulolla* joko itseäni seuraamalla tai muuten vaan valmiiksi jännittynyt!
joten helpottaa myös sinulla ja tuollaiset ajatukset jäävät lopulta pois:)
voimia sinulle.
kännissä oleminen vaan pahentaa paniikki häiriötä ja kun syöt lääkkeitä niin älä missään nimessä ota alkoholia.
Moi!
Nyt on ihan pakko jättää sinulle yhteystiedot! Sinulla on melko lailla samanlaisia oireita kun minulla, ja vieläpä samantyylinen tausta. Olisi mukava vaihtaa kanssasi kokemuksia. Minä olen 25-vuotias nainen.
[email protected]
Tasan samanlaisia oireita minulla!
Mulla myös todettu paniikkihäiriö, siitä on jo kyllä jonkin aikaa! Määrättiin xanoria, mutta ei tämä tyttö ei syö tollasia lääkkeitä!
Söin pari kertaa, mutta en pystynyt enempää, tuli kauhee olo, tosi väsyny joten päätin että pärjään ilman.
Mulla on myös sama!
Mulla on ihan oikeasti pakko mieli koko ajan tarkistaa pulssi, että ei vaan kävisi mitään. Olen ollut sairaalassa parikin yötä viettämässä koska luulin niin vahvasti, että mulla oli umpisuoli! Myös sydänfilmit olen käynyt, koska luulin että sydämessäni oli vikaa ja mitä kaikkea vielä. Ja niin myös sama homma, kun tuossa edellisessä viestissä oli luulin että myös mulla nyt on joku suolistosyöpä. Tämä todella voi naurattaa, mutta kun ajattelee että joka päivä tällästen ongelmien kanssa joutoo elämään, ei todellakaan ole helppoa.
Ja kaikki on lähtenyt liikkeelle tuosta paniikkihäiriöstä nyt varmaan minulla on luulotauti, sitä ne monet ovat sanoneet.
Mulla on vaan koko ajan sellanen tunne että pitää kokoa aika tarkkailla jokaista mun toimintaa, mua pelottaa myös kauheesti toi kuolema ja siihen nämä varmasti johtuvat.
Ja aika usein tulee sellanen tunne että hengittäminen on vaikeaa, yöllä kun yksin menee nukkumaan menee ties kuinka kauvan että unen päästä saa kiinni! Välillä pakko nousta istumaan ja rauhottelemaan itseään koska luulen että nyt saan jonkun sydänkohtauksen, ja että sydämeni pysähyy :-( Mutta voimia sinulla ja teille muille! Toivottavasti aikanaan helpottaa...
kuin minun suullani. :D Kaikki jo nauraa mulle, kun aina löydän itsestäni jotain. Kai sitä löytää kun koko ajan tarkkailee. Välillä tulee semmonen JES, en mä sittenkään vielä ehkä kuole, mut sit taas ollaan pohjalla. Huh, huh.. Toivottavasti tämä menis ohi, alkaa olla aika raskasta. Toista viikkoa syön nyt sertralia, elen nostin annoksen 50 mg ja 5.11 olisi lääkäri, jossa katsotaan jatkoa. Psykoterapia olisi tarkoitus aloittaa tammi-helmikuulla. Ehkäpä se päivä paistaa joskus vielä tännekin :) Voimia kaikille!
Aivan samalta kuullostaa teidän kirjoitukset... Itselläni ei ole lääkitystä (ainakaan vielä), mutta sen mukainen on sitten olokin aina välillä. Kuolemanpelko on läsnä ihan joka päivä, pelkään iloita asioista, koska se kostetaan mulle, pelkään jatkuvasti eri sairauksia (syöpä ja sydäntaudit ykkösenä..). Kauan tätä jaksaa... Olo on välillä niin voimaton, pitäisi vielä pienen lapsen kanssa jaksaa touhuta ja ulkoilla. Ja välillä tuntuu etten pääse ovesta ulos, niin pelottaa lähtee minnekkään...
mulle ei ole todettu paniikkihäiriötä mutta kärsin siitä kuitenkin. sekä hypokondriasta..oon käynyt lekureilla ja tutkittu kaikenlaista mutta mitään ei ole löynyt. jos tulee pienikin oire niin olen varma sen olevan merkki esim. jostain syövästä tai jostain parantumattomasta sairaudesta.kamalaa miettiä tälläsiä asioita päivittäin!!
mulla on kans "iloitseminen pelko" et pelkään iloita jostain asiasta koska usein kun huomaan et "vitsit, nythän menee tosi hienosti kaikki asiat" niin menee päivä ja yhtäkkiä tuleekin jotain oireita jostain sairaudesta..sen takia olen aika negatiivinen kaikkien asioiden suhteen..
elämää tämäkin...
Jep, mulla ihan samanlaisia oireita :D Paniikkihäiriötä on nyt sairastettu about 2v, eikä vieläkään helpota. Ehkä mulla ei oo lääkitys kohdallaan, mä syön citalopram 30mg propral 15mg tarvittaessa. Kun lisättiin lääkitystä ni noi oireet alko ilmenee. Niin hassulta ku se kuulostaakin, ni mä kun meen nukkumaan ni aina joskus tunnin päästä nousen ylös kun pelkään että kuolen. Pakko rauhottaa itseään, ja usein se menee siihen että nukahdan "väkisin" vaikka paniikkiolo olisikin. Mutta eiköhän me tästä selvitä! Kannattaa vaan pyytää lääkäreiltä kärsivällisyyttä. (mäkin ravaan päivystyksessä melkein kerran viikkoon)..
Heips,
nuori nainen kirjoittelee hyvin samanlaista kokemusta täältä, ja on jotenkin ihanaa lukea siitä, kuinka ei todellakaan ole yksin. Kuolemanpelko varjostaa elämää jatkuvasti, ja paniikkihäiriö (n. 1 paniikkikohtaus joka toinen päivä). Söin aiemmin n. 1,5v cipralexia, joka poisti lähes heti kaikki oireet.
Kuitenkin sitten olon parannuttua tuntui, etten halua elää niin neutraalia tasapaksua elämää kun lääkkeen syöminen tekee. Ei muutenkaan lääkkeen syöminen loppuelämän ajan kuulosta kivalta yhtään. Lopettelin hissukseen, ja nyt 4 kk lopettamisen jälkeen ihan täyttä luulosairautta kokoajan, ja sellaista alakuloisuutta sen johdosta, että on mukamas sairas eikä normaali.
Erikoisen tuntuista että tietää itse päässään olevansa täysin terve ja normaali, mutta kuitenkin kuvittelee kaikenlaista toisinaan. Itsehoitomenetelminä oon kokeillut meditointia ja joogaa, hieman lenkkeillä enemmän (joka oikeasti auttaa). Elämän ilot ja surut on tarkoitettu koettaviksi, eikä ihmisen siitä rikki kuulu mennä.
On kokoajan tosi suuri syyllisyyden tunne kun äiti ja sisko joutuvat kestämään tätä jatkuvaa soittelua ja vaivaamista. MIehenä on työnarkkis, joka harvoin on kotona. Ehkä sekoituksessa siis mukana yksinäisyyttäkin.