Olemme ns. uusperhe, jossa molemmilla lapsia edellisistä liitoista ja yksi yhteinen. Kummankaan aiemman suhteen lapset eivät asu meillä, vaan käyvät viikonloppuisin ja lomilla.
Haluaisin mielipiteitä näistä viikonlopputapaamisista.
Tilanne, mikä on minua rassannut lähiaikoina on se, että mieheni teini-ikäiset tytöt (3) ovat alkaneet kutsua viikonloppuvierailulle meille myös kavereitaan. Toissa viikonloppuna oli kahdella tytöllä poikakaverit mukanaan ja lisäksi yksi aivan vieras tyttökaveri, jolla myös poikakaveri mukana. Eli kolmen sijasta meille tulikin viikonlopuksi 7 henkeä syömään, nukkumaan, saunomaan ja jonottamaan vessaan. Ja se mikä eniten sai minulla niskavillat pystyyn, niin nämä pojat tulivat kaljakassien kanssa. Tänä viikonloppuna sama homma jatkui.
Omat lapseni joutuivat perumaan tulonsa, koska ei meille olisi enää mahtunut enempää sakkia.
Asiasta tuli isännän kanssa riitaa, koska hänen mielestään tyttöjen pitää saada tuoda kavereita meille. Lisäksi mieheni suuttui siitä, että menin puuttumaan minulle kuulumattomaan asiaan, kun perjantai-yönä räpsäytin keittiön valoja kahden jälkeen yöllä ja sanoin, että nyt tuli valomerkki ja nukkumaan. Olisi ollut hänen asiansa sanoa nukkumaanmenosta.
Itse olen sitä mieltä, että ei kenenkään koti ole bilettämistä varten ja onhan se pidemmän päälle kustannuskysymyskin, kun joka toinen viikonloppu on ylimääräisiä ihmisiä ruokapöydässä, pyykkiä tulee enemmän ym. Tottakai joskus on kaveritkin saatava kutsua, mutta tässä näyttää olevan tilanne se, että on löydetty paikka, jossa voi soittaa musiikkia ja kaljoitella.
Kukaan ei tullut kysymään tarvitsenko apua ruuan laitossa, tiskaamisessa, vuoteiden petaamisessa...Nukkuminenkin on sitä sun tätä, kun nuoriso valvoo yöt. Työssäkäyvänä sitä haluaisi kerätä virtaa seuraavaa työviikkoa varten, mutta nyt onkin niin, että töihin pääsee lepäämään.
Itsellä on sellainen tunne, että mieheni koittaa jotenkin paikata huonoa omaatuntoaan avioeron takia ja sallii lapsilleen kaiken mitä he haluavat. Minulta ei edes kysytty mitä mieltä olen kavereiden kutsumisesta, vaikka onhan se koti minunkin asuinpaikkani. Keskustelu asiasta johtaa väistämättä riitaan, lapset ovat miehelleni arka paikka.
Muilla kokemuksia samanlaisista tilanteista??
Haluaisin mielipiteitä näistä viikonlopputapaamisista.
Tilanne, mikä on minua rassannut lähiaikoina on se, että mieheni teini-ikäiset tytöt (3) ovat alkaneet kutsua viikonloppuvierailulle meille myös kavereitaan. Toissa viikonloppuna oli kahdella tytöllä poikakaverit mukanaan ja lisäksi yksi aivan vieras tyttökaveri, jolla myös poikakaveri mukana. Eli kolmen sijasta meille tulikin viikonlopuksi 7 henkeä syömään, nukkumaan, saunomaan ja jonottamaan vessaan. Ja se mikä eniten sai minulla niskavillat pystyyn, niin nämä pojat tulivat kaljakassien kanssa. Tänä viikonloppuna sama homma jatkui.
Omat lapseni joutuivat perumaan tulonsa, koska ei meille olisi enää mahtunut enempää sakkia.
Asiasta tuli isännän kanssa riitaa, koska hänen mielestään tyttöjen pitää saada tuoda kavereita meille. Lisäksi mieheni suuttui siitä, että menin puuttumaan minulle kuulumattomaan asiaan, kun perjantai-yönä räpsäytin keittiön valoja kahden jälkeen yöllä ja sanoin, että nyt tuli valomerkki ja nukkumaan. Olisi ollut hänen asiansa sanoa nukkumaanmenosta.
Itse olen sitä mieltä, että ei kenenkään koti ole bilettämistä varten ja onhan se pidemmän päälle kustannuskysymyskin, kun joka toinen viikonloppu on ylimääräisiä ihmisiä ruokapöydässä, pyykkiä tulee enemmän ym. Tottakai joskus on kaveritkin saatava kutsua, mutta tässä näyttää olevan tilanne se, että on löydetty paikka, jossa voi soittaa musiikkia ja kaljoitella.
Kukaan ei tullut kysymään tarvitsenko apua ruuan laitossa, tiskaamisessa, vuoteiden petaamisessa...Nukkuminenkin on sitä sun tätä, kun nuoriso valvoo yöt. Työssäkäyvänä sitä haluaisi kerätä virtaa seuraavaa työviikkoa varten, mutta nyt onkin niin, että töihin pääsee lepäämään.
Itsellä on sellainen tunne, että mieheni koittaa jotenkin paikata huonoa omaatuntoaan avioeron takia ja sallii lapsilleen kaiken mitä he haluavat. Minulta ei edes kysytty mitä mieltä olen kavereiden kutsumisesta, vaikka onhan se koti minunkin asuinpaikkani. Keskustelu asiasta johtaa väistämättä riitaan, lapset ovat miehelleni arka paikka.
Muilla kokemuksia samanlaisista tilanteista??
Vastaukset 28
Vanhimmat
Et ole tiukkapipo.
Mitä mieltä olet siitä että omat lapsesi peruivat tulonsa koska teille ei mahtunut?
Tulivatko sitten seuraavana viikonloppuna? Tuovatko myös he mukana omia kavereitaan, juhlivatko samalla tavalla? Jos puntit tasat, asia ok.
Jos tuo on "maan tapa" joka viikonloppu, miten olet siihen suostunut????
Jos mies kaipaa riitelyä niin riitele sitten. Tai menkää yhdessä juttelemaan jonnekin terapeutille. Pariskunnan on osattava sopia myös asioista,joista ovat täysin vastakkaisilla linjoilla, jos siis meinaavat yhdessä porskuttaa, eikös se niin mene??
Huono ehdotus pidemmän päälle:
Mene ko. viikonlopuksi hotelliin tms. Anna miehen passata ja siivota, tilaa siivooja maanantaiksi ko. viikonloppujen jälkeen jos talo sekaisin. Ehkä miehesi huomaa ehkä ei.
Sooloilu tosin saattaa saada teidät "henkisesti" eroon toisistanne, olemassa oleva asia josta ette pysty keskustelemalla sopimaan, sinun oletetaan "alistuvan". Tai sitten voisitte jopa yhdessä sopia näin, silloin ei sinun tarvitse kiristellä hampaitasi? TAI sinun muksuille samat "edut".
lähtä käveleen! Ota lapseton mies.
Se miten lapset ovat omassa rakkaassa perheessä kasvatettu ja mitä on sovittu pätee yhä. Äiti ja isä määrää.
Taisti pilettää itsekin lapsena aika lailla, muistele omaa nuoruutta, joten ei se ole muuttunut , mutta kun on kyse vieraista lapsista, niin tottakai se on väärin!!! Jätä ennekuin on liian myöhäistä.
Yhtä lailla voisin vastata sinulle samalla mitalla ja sanoa, että jos et kestä lukea erilaisista lähtökohdista olevien kirjoituksia täällä, niin ÄLÄ LUE!
ap:lle sanoisin, että tilanteenne vaikuttaa aika pahalta, ja että kiireellinen asioitten ja rajojen selvittely miehesi kanssa pitäis saada aikaiseksi. Etkä ole yhtän tiukkapipo. Kuinkahan tiukka pipo miehelläsi olisi jos sinun lapsesi tosiasan tekisi samat, kuten yksi vastaajista jo vihjaisikin. On helppo katsoa omia lapsia sormien läpi ja jättää siten koko asian käsittely pois. Otan totisesti osaa!
Rajat ym selvittää lasten omat vanhemmat, eikä siinä muilla ole sanomista. Vain katkeruus ajaa uusikot epätoivoisiin tekoihin.
Mutta kun he eivät sitä ymmärrä niin se on valitettavaa, ellei omat vanhemmat pistä heille jarruja päälle. Kuka meistä onvalmis puuttumaan naapurin lasten asioihin ja päättämäänniistä? En minä ainakaan ohjeista naapurin äitiä miten hoitaa lapsia, enkä suvaitsisi puuttumista minunkaan asioihini.
Kyllä se nyt on vaan niin, että kun yhdessä asutaan niin asioista pitää neuvotella.
Myös "uusikko" on OMASSA KODISSAAN.
On lapset sitte kumman vaan!
En ees usko, että kukaan tykkäis pitkän päälle moisesta meiningistä.
Eikä mun mielestä tarttekaan.
Kellään ei ole oikeutta tehdä vastoin lapsen oman isän tai äidin määräystä, ei vaikka kuin asuisi miehen kanssa! Jo on kumma, että lapsi ohjeistetaan jokapaikassa eri tavoin. Kotona on omat säännöt, koulussa omat, harrastuksissa ja jos vielä isän luona eri säännöt, niin ei ihme että lapset häiriintyy kun ei missään tee oikein. Mun mielestä kaikki muut on oikeutettuja mutta ei ihmiset, joilla ei ole mitään sijaa lapsen elämässä.
Mitä sanot tuollaisesta meiningistä. Isällä voi olla naisia vaikka kymmenen, niin miten lapsi pysyy perässä jos elämä on täynnä sääntöjä.
Jos isä ja äiti päätää se on sitten niin, eikä muilla ole sanomista.
että tuodaan kavereita ja niiden poikaystäviä passattavaksi. Ja ryyppäämään myös.
Mikseivät törpöttöle siidereitään äitinsä luona? Vai eikö saa? Tietääkö, että iskä on tässä asiassa helpompi "höynittävä"?
Jos sun mielestä "uusikolla" ei oo ns.sijaa lapsen elämässä, niin miksi sen pitäs tollasta kotonaan sietää?
Eihän tolla logiikalla lapsellakaan ole silloin sijaa "uusikon" elämässä.
Mun lapsi ei ainakaan koskaan eikä ikinä saa tehdä tota isänsä ja tämän uuden vaimon kotona!
olluna sun yksipuoleisia kommentteja ikävä.
Otetaan kourallinen bepantheenia ja sillä kaikki paranee
kokeilla uusioperhe elämää kokeileppa ja tulehan sitten laukomaan noita ei saa puuttua toisten asioihin mielipiteitäsi:)
jos tää ei ole provo katkera akka tai joku muu häiskä niin sanoisin että mene pois täältä määkimästä kun mitään et tiedä!;D
tuolle fanaattiselle ei saa puuttu omassa kodissa puolison lapsen asiohin tyypille:)
todellakaan hyppinyt kenenkään silmille ja meillä ollessaan lapset saavat kaikki ohjeensa isältään, en ole koskaan komennellut hänen lapsiaan.
Ja meille lapset ovat saaneet tulla ilman mitään sovittuja tapaamisaikoja. Erosta lähtien lapset ovat olleet meillä joka joulu, melkein joka uusivuosi, juhannus, pääsiäinen, syysloma, talviloma, kesäloma. Kesälomareissuillekin ovat päässeet mukaan. Ihan mukisematta olen heille koittanut järjestää hyvät oltavat meillä enkä ole mitään eri sääntöjä heille määrännyt.
Mutta kun en itse alkoholia juurikaan käytä, niin mielestäni minun ei tarvitse kotonani sietää moista menoa, ei omien lasteni eikä miehen lasten.
Kenelläkään ei ole oikeutta hyppiä nenilleni minun kodissani. Piste.
Paitsi kissoilla - heillä on kaikki oikeudet ;)
muuta pois sieltä niin saavat ihmiset olla rauhassa sulta!!!!
enpä muuta, kun asunto sattuu olemaan minun. :)
Mutta eipä siinä, itsepähän olen täällä mielipiteitä kysynyt ja sinunkin mielipiteesi on noteerattu. Joskushan se yksinkertaisin neuvo on paras, mutta ei ehkä tässä.
Hei ap! Minulla ja miehelläni on myös uusperhe, jossa mieheni 2 teini-ikäistä tytärtä vierailevat.
Meille ei saa tulla yksikään kaveri yöksi, näin yksinkertaista. Se häiritsee meidän oman perheemme elämää liiaksi ja se on myös selkeästi ilmaistu tyttöjen äidille ja heille itselleen.
Tytöt tulevat minun ja mieheni kotiin tapaamaan ISÄÄNSÄ, kavereiden tapaaminen saa hoitua muualla.
Todella pöyristyttävä ajatus että pitäisi passata vielä ventovieraita kakaroita ja majoittaa heitä mieheni ex-liiton tyttärien lisäksi..... ei todellakaan
Tossa aiemmin joku kirjoitti "lasten asioiden vaikeuttamisesta"....
Jos se vaikeuttaa "lasten asioita", ettei saa tuoda etävanhemman luo kavereita dokaamaan, niin siitä vaan!
Kyllä mäkin alan sitä heti tehdä, jos lapsipuoli alkaa edes tuollaista yrittään.
Naurettavaa.
asiallisesta kommentista.
Tuli oikein huono fiilis noista joistakin vastauksista, joissa kehotettiin vaan painumaan suolle, jos ei moista menoa siedä.
Tämä nyt vaan on nykyisin arkipäivää, että erotaan ja löydetään uusi suhde ja siinä pitäisi vaan pystyä luovimaan exien ja uusien ja lasten kanssa mahdollisimman hyvin.
En pidä itseäni mitenkään mahdottomana "äitipuolena", olen aina tullut hyvin toimeen mieheni lasten kanssa ja lapset tykkäävät tulla meille.
Minäkin olen sitä mieltä, että lapset tulevat meille ensisijaisesti tapaamaan isäänsä. Kavereita on joskus ennenkin tullut heidän mukanaan ja olen asian hyväksynyt, mutta tätä en enää jaksa sulattaa, että päätarkoituksena ei olekaan isän tapaaminen, vaan kaljoittelu. Olen itse eronnut alkoholistimiehestä aikanaan ja siitä juontaa juurensa se, että oman kodin pitää olla koti eikä kapakka. Ja tytöt eivät todellakaan saa äitinsäkään luona kaljoitella.
et ole tiukkapipo ja nuorison varsinkaan alle 18-vuotiaiden ei kuulu juoda alkoholia, eikä sitä heille pidä sallia.
Ja sinä et kiellä omilta lapsiltasi luoksesi tuloa sen takia että mies sallii lapsilleen vaikka mitä. Ensi kerralla nakkaat ylimääräiset pihalle ja sanot että minunkin lasten on mahduttava tänne
Hei ihan oikeasti et ole tiukkapipo vaan ihan järkevä äiti! Ensinnäkin ne lapset tulevat todellakin tapaamaan isäänsä ja toiseksikaan alle 18-vuotiaat eivät kaljoittele kenenkään vastuuntuntoisen aikuisen kotona. Tässä ei ole mitään merkitystä onko nyxä vai exä. Tuskin tyttöjenkään äiti moisesta menosta pitäisi, jos ei itsekään anna tyttöjen luonaan kaljoitella.
Sun mies on aika pihalla. Tuollaisen sallimalla se tekee lapsilleen vain hallaa. Ja kärsiihän ne sinunkin lapset jos eivät äitiään näe vaan joutuvat ylimääräisinä olemaan isänsä luona. Nyt se mies puhutteluun ja sanot tiukasti että teidän keskikaljakuppila meni kiinni. Sovitte että tytöt käyvät ilman kavereitaan ja ilman niitä kaljapulloja. Jos ei kiinnosta niin olkoot vähän aikaa äidin luona että järki tulee päähän. Sinä voisit tyttöjen äitiin olla yhteydessä ja kertoa mitä tapahtuu. Ehkä voitte pitää yhtä rintamaa, että moinen meno loppuu?
Tsemppiä!
viestistäsi.
Kirjoitin tuossa aloituksessani, että lapsista keskustelu on miehelleni arka paikka. Tuntuu siltä, että hän haluaisi "sallimisilla" ikäänkuin hyvittää sitä, että lapset ovat joutuneet kokemaan eron. Lisäksi hän näkee lapsensa "vaaleanpunaisten silmälasien" läpi. Jos joskus olen lapsista huolestuneena kertonut jonkin asian, mitä hän ei ole tiennyt, niin sekin on hänen mielestään vain hänen lastensa arvostelua.
Ja onhan tässä ajateltava myös tätä meidän yhteistä ala-aste-ikäistä lastamme. Ei tällaiset viikonloput ole hyvää esimerkkiä hänellekään.
Lasten äitiin en voi olla yhteydessä, vaikka meillä hyvät välit onkin, koska se on mieheni mielestä toimimista hänen selkänsä takana.
Tiedän, että tähän tilanteeseen ei ole muuta ratkaisua, kuin neuvottelu ja siitä seuraava riita. Halusin kuitenkin nähdä muidenkin arvokkaita mielipiteitä asiasta.
jouduin miehelleni monesti sanomaan että hänen ei tarvitse "lahjomalla lasta" hyvittää eroaan lapselle../lapsille vaan olemalla isänä heille (hyvä sellainen onkin).
toki minä sain haulut ja valitukset mutta myöhemmin mies myönsi että olin ollut alusta lähtien oikeassa;)
haukut kun näin sanoin:D
Myös meillä on (uusio)teini-ikäisiä tyttöjä, eikä tulisi mieleenkään antaa heidän juopotella kotona - tai missään muuallakaan. Nuorilla on tietenkin aina yritystä katsoa missä on rajat ja venyttää niitä minkä voi - ja on ikävää, ettei miehesi näe asioita lapsen hyvinvoinnin kannalta, ja pistä pistettä tuolle menolle. Enemmän kuin kulmakuppilaa ja motellia, niin lapset varmasti kaipaisivat aidosti huolehtivaa ja rakastavaa isää. Tyttöjen isä ei ikinä antaisi alaikäisten tyttöjen juoda kaljaa kotona.
Meillä kysytään lupaa voiko kaverin tuoda mukanaan. Myös sovitaan missä ja miten se aika vietetään meillä ollssa (esim. alkuillasta meidän uima-altaalla, sitten kavereitten kanssa kaupungille ja kotiin iltapalalle yhdeksitoista). Ajoisa pidetään kiinni ja puhutaan, jos tulee tai halutaan tehdä muutoksia. Meidän kotia kohdellaan, ja tulee kohdella, kunnioittavasti. JOs kavereita on meillä syömässä myös ne osallistuvat (tyttöjen ohjaamana) ruuanlaittoon ja jälkien siivoukseen. Kun kaverit ovat lähteneet, tytöt hoitavat siitä koituneen pyykin ja siivoavat, mikäli jotakin on siivotavaa. Samalla lailla eletään mikäli ovat pitkiä aikoja tai lyhyitä, säännöt ovat samat.
Muista, että yhtä paljon kuin tuo on puolisosi koti niin se on sinun, ja vaikket ole tyttöjen äiti, sinä olet perheenäiti. Normaalit rajat voit sinäkin laittaa.
sen pitäisi mennäkin. Sopimalla asiat etukäteen ja asettamalla pelisäännöt. Meillä on ollut vaikeaa jo tuo kotiaskareiden jakaminen. Jos pyydän jotakin pikkuhommaa tekemään, niin se kasvonilmeiden näkeminenkin jo saa pahalle mielelle. Tulee sellainen olo, että anteeksi kun ollenkaan vaivasin.
Yhden kerran olen tyttöjen isälle sanonut, että isot tytöt saisivat jo jotain kotitöitä tehdä, mutta en saanut muuta aikaan kuin sen, että riidellessä minun sanomani asia aina kaivetaan aseeksi minua vastaan, että olen arvostellut hänen lapsiaan.
No tähän asti on kyllä vielä menty näilläkin eväillä jotenkin eteenpäin, mutta minulla tuli raja vastaan tässä meidän kodin pitämisessä "kulmakuppilana".
yksinhuoltajana joskus.Silloin omat lapset alkoi tuoda kavereita kotiin ja huomasin ,että kaljakassi kulki yläkertaan porukan mukana.Tuli oikein kunnollinen yhteenotto vanhimman lapsen kanssa ja jouduin pitämään puhuttelun koko sakille ja tekemään kaikille niille isoille pojille selväksi,että minun kotiini ei alkoholijuomia kanneta,täällä määrään minä.Vielä lisäksi soitin lasten isälle,joka myös ilmoitti lapsille,että äidin säännöt on voimassa teidän kodissa.Sääntöä nuodatettiin siitä lähtien.Nyt on nuorimmat murkkuja ja sama sääntö tulee olemaan heillä.Avomiehellä on aikuisia lapsia,jotka käyvät myös meillä kyläilemässä.Saunakaljat ymmärrän,mutta jos alkaisi reilut juomingit,niin se olisi kyllä vakavan keskustelun paikka meillä kahdella kasvattajalla.Jos te ette puutu asiaan,luulenpa vaan,että se tilanne ei itsestään lopu,jatkuu vaan ja ehkä paheneekin.Rajat on rakkautta,omille ja toisen lapsille.
huonoa esimerkkiä vaan, että suvaitaan! Kun kersat tulee täysi-ikäiseksi, ilmainen asuminen ynnä muu ei pidä olla enää mikään itsestäänselvyys!
Ja sitten se tärkein: uusperheen koti on myös uuden vaimon koti - ja hän määrää omalta osaltaan, mitä ja ketä saa tulla.
Älä hyväksy yhtään enää siis tuota kaljarallia ja kavereiden tuontia. Lapset ovat "isää tapaamassa" eivätkä pitämässä bileitä kodissanne. Heille on eduksi kaikki nämä kiellot. Jos isä ei osaa kasvattaa, niin on sinulla taakkaa!
Olet juurikin havainnut sen asian mitä nämä nykyajan vanhemmat, iästä riippumatta ovat, onnettomia nössöjä jotka eivät uskalla laittaa minkäänlaisia rajoja lapsilleen. Jos miehesi on noin munaton jannu ettei saa teinikakaroitaan aisoihin niin seuraavaksi niiden asioita hoitavat viranomaiset... Nimim. kokemusta on. Olisin saanut asian hoidettua mutta kun lasta ei saa lyödä.
hurjalta! Tuli ihan paha olo näitä lukiessani. Kolmioon ei viiden hengen lisäksi mahdu kavereita, yövieraista ja bileistä puhumattakaan. Meille ei ole tuollainen tullut mieleenkään. Onneksi tässä on vielä vuosi tai pari aikaa hioa oikeita strategioita vastaavan varalle. Ovat vielä niin innoissaan isästä, etteivät halua kavereita tähän kuvioon sotkeakaan. Meillä on onneksi yhtenäiset mielipiteet asioista, joten eiköhän me hyvin selvitä.