Niin minulla on nyt kohta ollut 3 vuotta kani. Minua hävettää kertoa tämä, mutta en saa kaniani kesyksi. Kyllähän se on terve, sillä on iso häkki ja se saa olla vapaana. Mutta olen yrittänyt lähestyä kaniani niin monesti ja aina se säikähtää. Tosin kyllä se silittelystä tykkää mutta jos pikkasenkaan meinaan ottaa sen syliin se pinkoo pois. Kait se on kiinni siitä miten otan sen syliin, koska kyllä se on ollut pari kertaa kiltisi sylissä.Tänäänkin ihan äskön menetin hermoni. Aukasin kanini häkin ja kutsuin kania ulos häkistä. No tulihan se sieltä lopulta mutta kun yritin nostaa syliin se loikkasi sängyn alle ja pysyi siellä. En tiedä mitä tehdä, en haluaisi väkisin yrittää. Eikä tämä todellakaan ollut eka kerta. En ymmärrä!, kanini rakastaa huolenpitoa(etenkin kun sille lauletaanxD), silittelyä ja muutenkin kun sille puhutaan ja jutellaan. Mutta esimerkiksi valjaissa sen kanssa ei tule mitään! Toivon että jonain päivänä voisin mennä sen kanssa näyttelyyn, onhan se kuitenkin komea. Mutta tuskin se tulee tapahtuu. Ai niin jos kanini mahaa koskee tai silittää se hermostuu. Mutta jos saitte sellaisen kuvan että kanini puree ja raapii, niin ei. Kanini on kyllä joskus raapaissut, kun on ollut sylissä! Mutta ei ikänä puraissut, eikä näykännyt. Ai niin kanini nimi on Feelix. Nimi ei tule ketsuppipullon kyljestä vaan perustuu latinan kieleen, joka tarkoittaa Onnellista. Otan siis vastaan neuvoja miten voisin vielä jonain päivänä olla onnellinen kanini kanssa! Kaikki neuvot siis tänne.
Ja jos luulette että olen ihan avuton enkä osaa hoitaa eläimiä yhtään, niin ei nyt ihan niinkään. Olen elänyt koko elämäni eläinten kanssa. Meillä on tällä hetkellä, kani, koira, kissa ja kalojakin. Mutta en ole vain paras kanien hoidossa... Täytän kohta 12 vuotta, eli en ole mikään kuusi vuotias.
Toivon että joku edes vastaa!
Ja jos luulette että olen ihan avuton enkä osaa hoitaa eläimiä yhtään, niin ei nyt ihan niinkään. Olen elänyt koko elämäni eläinten kanssa. Meillä on tällä hetkellä, kani, koira, kissa ja kalojakin. Mutta en ole vain paras kanien hoidossa... Täytän kohta 12 vuotta, eli en ole mikään kuusi vuotias.
Toivon että joku edes vastaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä meidänkin kani oli aluksi samanlainen, mutta kyllä se puolessatoissa vuodessa kesyyntyi täysin. Suosittelisin sinua nyt jättämään kaikki syliinnostamisyritykset joksikin aikaa... Vietä vain paljon aikaa kanisi kanssa, tee noita juttuja mistä kanisi pitää, silittele ja rapsuttele mutta ÄLÄ yritä nostaa. Kun kanisi ymmärtää ettet aio nostaa sitä, sen pitäisi rauhoittua. Muista aina jutella ja liikkua rauhallisesti, ja lähesty kania niin että se näkee sinut (älä ylhäältä päin, kanihan on saaliseläin).
Sitten kun pupusi on varmasti ihan rento seurassasi eikä toivon mukaan enää säiky sinua (tässä voi kyllä mennä kauankin, jotenkin vaikuttaa siltä että kaniasi on joskus kohdeltu huonosti, tai sitten jätetty kesytys pienempänä kokonaan tekemättä?), kun se on noin arka. Kuitenkin, sitten voit houkutella sitä ensin syliin herkkujen avulla, ja kun pupu tekee sen iloisesti, niin nostaa syliin ja taas tarjota herkkuja heti. Muista pidellä kania nostettaessa tukevasti ja tarpeeksi matalalla, ettei se pelkää putoavansa. Tälläisiä harjoituksia vaan jatkat, älä ikinä suutu kanille, vaikka se aina vaan rimpuilisikin, tai harjoitukset menee taas hukkaan...
Kaikki (useimmat) kanithan eivät edes varsinaisesti viihdy sylissä, mutta eiköhän sinunkin pupusi joskus totu. Meidänkin pupu rimpuilee joskus ja muuta, mutta mitäpä se, sitä on ihana rapsutella myös lattialla
Juu kyllähän se pienenä oli kesy jonkin aikaa. Silloin se jopa viihtyi sylissä, mutta kun vähän kasvoi niin jotenkin mieli muuttui. Taidampa tehdä niin miten neuvoit! Vaikka olen kyllä yrittänyt tehdä sillai aikaisemminkin että olen huomioinut kaniani, mutten nostellut. Mutta ei silloin auttanut, mutta uusi yritys. Ei Feelixin pitäisi ainakaan yksinäinen olla, koska meillä on kissa jonka kanssa Feelix viihtyy mainiosti. Ne joskus jopa nukkuu samassa häkissä(joka on kyllä iso) mutta tietenkin valvonnassa. Kiitos vinkeistäsi, niistä oli apua!
Minun kani kun sain on nyt 1 kuukauden heti ekana päivänä alojn silitteleen ja silitteleen. sitten se halusi että silitän sitä eli älä yritä mitään mitä se ei halua silitä ja anna kädestä herkkua sitten aloitin syliin nostamisen 1-2viikon kuluttua se rimpuili ja raapi Mutta otin kunnon otteen ja laitoin lattialle. tein päivässä ainakin 20 kertaa sittens se tottui että pääsee vapaaksi juoksenteleen kun syliin sitten otin sen niin että laitoin syliin matalalle ei pelkää että tippuu mutta näin sain meidän kanin kesyyntyyn itse sitä hoidan (: en oikeen tiädä mitä haluat kesyyttää ota sähköpostiini yhteyttä niin lisää tulee
Kaikki kanit ei vain ehkä tykkää olla sylissä vaikka kuinka yrittäisi. Ei ole niin kokemusta tuosta sitkeästä yrittämisestä (eihän sitä tiedä vaikka tauko tekisi ihmeitäkin), koska meillä on vain tyytyväisenä tyydytty siihen, että ei sattunut meidän kohdalle ne sylissä paapottavat tapaukset ja annetaan olla kanien sellaisia kun haluavat olla. Toinen ei edes tykkää silittelyistä, toinen taas nauttii siitä.. mutta kumpikaan ei viihdy sylissä ja niinpä ollaan päätetty, että kunhan kynnen leikkuu onnistuu, niin hyvä niin.
Nautihan vain sinäkin siitä, että kani tykkää kuitenkin hyvänä pidosta ja olet siitä selvästi muuten saanut kaverin. Ja jos valjaissakaan ei onnistu, niin sitten kantokopalla viet ulos aitaukseen. Aina löytyy keinot elää kanin luonteen mukaan.:)
Eihän kaikki ihmisetkään tykkää halittelusta, joten eiköhän kannata kanienkin olla luonteeltaan erilaisia.
Olen samaa mieltä, ei kaneja voi pakottaa syliin. Yritän vielä yhden kerran ja sen jälkeen unohdan moiset syleilyt, Feelix on minulle rakas ilman ruusukkeitakin:)
Hyvä, tunnut todella ikäiseksesi kypsän ajatusmaailman omaavalta tytöltä!
Täydet kymmenen pistettä sinulle.
Moni (aikuinenkin) olisi varmaan pettynyt kaniinsa, jos on kuvitellut, että siitä saa sylikanin ja näyttelyeläimen eikä sitten kahdalle sattunutkaan yksilö, joka ei pidä käsittelystä.
Meillä on pomppinut jo neljä vuotta kaniherra , joka ei myöskään sylistä tykkää, mutta silittelystä ja muusta seurustelusta kyllä ja on aina porukoisa mukana.
Hyvää jatkoa sinulle pupusi kanssa!
Niin minä sain ainakin luotettavan, ihanan, söpön, kiltin kanin. Ja olen kiitollinen siitä. Meillä on sellainen sääntö jos eläimen hankkii niin sitä ei myydä vaikka olis kuinka "ärsyttävä". Koska meidän talossa eläimet kuuluu meidän perheeseen eikä niitä myydä ja ostella huvikseen. Mutta tietenkin jos on IHAN pakko myydä, niin ei kait sille voi mitään. Mutta Feelixtä ei myisi enkä vaihtaisi mihinkään näyttely kaniin:) Koska se kuitenkin tietää ja tuntee minut meidän talosta parhaiten. Olen huomannut että ystävieni silittelystä se ei edes pidä(tai ainakin näyttää hermostuneelta) mutta minuun se on onneks tottunut sen verran. Joo kiitos, samoin sinulle kaniherrasi kanssa!