Tuolla toisessa ketjussa Heino kertoi psykologian tohtorista, joka väitti, että ihminen on lapsena täysin hyvä. Heino taas kertoi sanoneensa, että olemme saaneet jo perintötekijöissä taipumuksen pahaan.
Sattuuko täällä olemaan ketään vl-psykologia tai heidän ajatusmaailmaansa tuntevaa? Miten he tämän asian näkevät? Ja miten toimivat työssään näkemyksensä pohjalta?
Kuulin joskus 70-luvulla toisen käden tietona, miten nuori vl-psykologi oli valitellut, että on paha ristiriita oman uskon ja psykologian käsitysten välillä. Vl-usko kun sanoo ihmisen olevan pohjimmiltaan paha, psykologia taas hyvä. Sellaisen ristiriidan pohjalta on vaikea tehdä työtään.
Vl-ihmisissä on tietääkseni psykologeja ja terapeutteja. Miten he ovat ratkaisseet tämän asian?
Sattuuko täällä olemaan ketään vl-psykologia tai heidän ajatusmaailmaansa tuntevaa? Miten he tämän asian näkevät? Ja miten toimivat työssään näkemyksensä pohjalta?
Kuulin joskus 70-luvulla toisen käden tietona, miten nuori vl-psykologi oli valitellut, että on paha ristiriita oman uskon ja psykologian käsitysten välillä. Vl-usko kun sanoo ihmisen olevan pohjimmiltaan paha, psykologia taas hyvä. Sellaisen ristiriidan pohjalta on vaikea tehdä työtään.
Vl-ihmisissä on tietääkseni psykologeja ja terapeutteja. Miten he ovat ratkaisseet tämän asian?
Vastaukset 18
Vanhimmat
johtuu hoitokokous-ajoista, jolloin pykologiaan ei pidetty hyvänä vaihtoehtona vl-uskovaisille, koska siinä liikaa tutkitaan ihmisen minuutta.
Siinä voi mennä uskonkäsitykset sekaisin.
Kohta tulee ikävä Neuvostoliittoa. Vai "sekaisin"
Mukaan estää minuuden kehittyminen. Ikää on minulla yli 60 vuotta.
Olen kokenut hyvin varhaisessa lapsuudessa voisipa jopa sanoa lestadiolaistyyppisen vahvan hurmoshenkisyyden kaikki kielteiset puolet.
OLen tutkinut erilaisia uskontoja ja aina vain päätynyt samaan, että uskonnonnollisen liikkeiden tarkoitus on estää, terveeseen ihmisyyteen kuuluvat kyselyt, epäilyt ja pohtimiset.
Sitä en väitä en suinkaan, etteikö Jumalaa ole olemassa, mutta uskonnot haluavat kahlita ihmisen ajattelukyvyn.
Jos ja kun Jumala on olemassa, jos hän loi meille kyvyn ajatella, pohtia jne, miksi ihmeessä ihmiset haluavat uskon/uskonnon nimissä kieltää JUmalan meille antamat aarteet/ lahjat?
Jos Jumala on olemassa kaikessa suuruudessaan meidän ihmisten ajattelut, pohtimiset eivät hänen suuruuteensa voi mitenkäään vaikuttaaa. Luulen vain, että Hän nauraa meidän typeryydelleemme ja miettii miksi emme uskalla käsittää?
Itselläni on ikää pian 60 vuotta ja olen tullut uskonasioissa samanlaisiin päätelmiin kuin sinäkin. Sattumaako? Ei varmaan. Voisi sanoa, että "Siperia opettaa"?
>>>"Jos ja kun Jumala on olemassa, jos hän loi meille kyvyn ajatella, pohtia jne, miksi ihmeessä ihmiset haluavat uskon/uskonnon nimissä kieltää JUmalan meille antamat aarteet/ lahjat?
Jos Jumala on olemassa kaikessa suuruudessaan meidän ihmisten ajattelut, pohtimiset eivät hänen suuruuteensa voi mitenkäään vaikuttaaa. Luulen vain, että Hän nauraa meidän typeryydelleemme ja miettii miksi emme uskalla käsittää?"
ympärillämme paljon sitä ., kun ei ole rajoja , yhteisöä, yhteistä päämäärää..... !!!
tai sanotaan nyt kristinuskosta, koska en muita uskontoja tunne tarpeeksi, ajattelevat noin juuri ne, jotka eivät ole kokeneet sen sanomaa omakohtaisesti, vaan ovat ottaneet sen väittämät vastaan epäitsenäisesti ja pinnallisesti. Ovat yrittäneet sitten sovittaa omaa ajatteluaan näihin ulkopuolelta annettuihin normeihin ja näkemyksiin. Heidän sisikuntansa tietysti nousee kapinoimaan tällaista vastaan, jos se vain on elävä. Ja sitten he luulevat, että muidenkin kohdalla asia on näin, koska eivät tiedä muusta. Heille se uskonto on tätä ulkoapäin annettua pakkosyöttöä.
Yritäpä selittää heille, että ainakin kristillisyys syvästi koettuna päinvastoin vapauttaa ihmisen sisäisesti ajattelemaan ja tuntemaan mitä vain elämä vastaan tuo. Se vapauttaa kaikenlaisesta suorittamisen ja pätemisen paineesta. Ajatukset ja tunteet elävät ja kihisevät...
Ei tuollainen ihminen sitä ymmärrä. Hän on niinkuin koululainen, joka kokee matikan läksyjen tekemisen pakkotyönä. Toinen koululainen on syvästi kiinnostunut matikastaan, koska on hiffannut siinä jonkin syvän jujun, ja tekee innolla enemmän kuin tarvitsisi.
päinvastoin.
Uskonnon myötä opitaan ymmärtämään, käsittämään ja käsittelemään siihen liittyviä aiheita, asioita ja tuntemuksia.
Se että tieto lisää tuskaa, pohtimista ja ongelmia, on luonnollinen seuraus.
Oma elämänkokemukseni sanoo näin ja monen muunkin.
voi tuohon sanoa.
Enpä usko että sen vähempää psykologeja on lestadiolaisissa kuin yhteiskunnassa ylipäätään. Psykologia ei ole mitenkään tavaton pääaine lestadiolaisella, ei kukaan ainakaan ihmettele, jos joku sellaisen pääainevalinnan on tehnyt. Monelle se on myös hyvin luonteva sivuaine, joka tukee tai laajentaa varsinaisen pääaineen antia.
Onkohan kriittinen kommentti tullut joskus 70-luvulla sellaisen suusta, joka ei ole itse pahemmin viitsinyt elämässän kouluttautua. Sellaiselta se korviini kuulostaisi. Voisin kuvitella jonkun kouluttautumattoman kommentoivan montaa muutakin humanistista alaa vähemmän arvostavasti. Antaisin sen mennä toisesta korvasta samantien ulos, niin kuin monen muunkin jutun. Enpä tiedä malttaisinko olla sanomatta jotakin takaisin.
Mistä ihmeestä kumpuaa tuollainen tarve jaotella jo pieniä lapsia vuohiin ja lampaisiin? Kyllä kristinusko on sairasta!
Eikö se riitä että lapsi vain on oma itsensä?
Uskonnot käyvät keskinäistä kipailua ihmissieluista. Pääuskontojen alla toimivat herätysliikkeet ovat ulottaneet sielukaupan ja kilpailun jo aivan pieniin lapsiinkin.
"Eikö se riitä että lapsi vain on oma itsensä?"
Samaa mielestäni voisi kysyä myös aikuisten suhteen.
perisyntioppia, jonka loi kirkkoisä Augustinus vasta 300-400 luvulla. Raamatusta tätä oppia ei löydy, mutta vl:ssä se on käytössä. Lapsihan oli Jeesukselle uskon esikuva.
tuo psykologi tarkoitti ajatelumallia jossa kasvatuksella voidaan vaikutaa lapsen kehitykseen.
Että lapsi on "tyhjä taulu" johon kasvatus ja ympäristö sitten muovaavat. Kuka lie olikaan tuo suuri "ajattelija" jonko oppeja tuo on. Kuitenkin nyky tietämys on lupunut tuosta ajtelumallista mm siksi että neruologia ei tue tuota väittämää.
Jos ihminen saa vamman tietyyn osaan aivoista hänestä voi tulla halitsematon peto. Tai päinvastoin hänestä voi tulla sielu vailla omaa tahtoa.
Ajatus siis ei ole uusi mutta mutta tuosta ajatuksesta että lapsi on syntyessään hyvä ja kasvatus muovaa hänestä jotain ei kyllä ole nyky tietämyksen valossa se mitä yleisesti noissa piireissä kannatetaan. Erikoista että tuollaisiin vielä törmää?
En näkisi mitään ristiriitaa. Lapsi on arvokas ja hyvä. Jeesushan on sovittanut kaikki synnit, myös perisynnin. Lapsihan on taivaskelpoinen syntyessään.
Terapeutin työhöni en koe mitään ristiriitaa tuossa.
uskon ja psykologian käsitykset ristiriitaa työssäsi aikuisten kohdalla? Tuleeko siinä vastaan tämä kysymys, onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha?
että lapsi olisi luonostaan yksitään hyvä.
Jos lapsi kasvatetaan tietyllä tavalla saadaan lapsen vaikka narsisitisia piirteitä ruokittua. Ja lapsesta ehkä kasvaa muita hyäksikäyttävä aikuinen.
Kasvatus ei selitä kaikkiea mutta millään "täydelliselläkään" kasvatuksella lapseta ei saada jonkin laista. Eli ajattelen että lapsi on perimän kasvatusen ja ympäristötekijöitten summa.
Yksilön väliset erot lukea toisten ihmisten tunteita ja käytöstä ym vaihtelevat jo syntymähtekestä alkaen, jotkut näyttävät olevan syntyjään empaatisempia kuin toiset.
Mielenkiintoista tuossa väittämässä on se kuka määritää mikä on hyvä ja mikä on paha. Liika kielteyskin on pahasta.
Tätä en olisi tahtonut ikinä sanoa, mutta on pakko. Jos vaikka joskus heräisit miettimään kirjoitusmotiivejasi.
Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan!
mutta millä perusteella olet sitä mieltä, että hyshys on narsisti.
Senkö takia, että hän näkee ehdottoman ehkäisykiellon syntinä ja taistelee sitä vastaan.
Voisitko perustella väitteesi!