Olen saanut ihanan kasvatuksen, jonka kautta olen omaksunut elämääni sellaisen rennon asenteen ja uskon, että minulla on hyvä itsetunto. Usein ajatellaan, että huono itsetunto johtaa kiusatuksi tulemiseen ja yksinäisyyteen, mutta itse uskon, että tapaukseni on päinvastainen.
Olen saanut ja saan edelleenkin kateutta niskaani. Perusluonteeni on positiivinen, en hirveästi murehdi asioita ja tämä taitaa olla aika väärä asenne ja punainen vaate joillekin. Jotta tulisi hyväksytyksi pitäisi valittaa koko ajan elämän kurjuutta, olla marttyyri jne. Itse kuitenkin uskon lujasti omaan itseeni, mutta näin ei kai pitäisi olla. Pidän itsestäni- ja pidän muista ihmisistä. Työ- ja opiskeluissa teen parhaani. Tykkään tehdä työtä ja opiskella. Näinkään ei kuitenkaan saisi olla.
Ajattelin kirjoittaa tästä asiasta lähinnä sen takia, että täällä on varmasti muitakin, joita syrjitään positiivisen ja rennon elämänasenteen takia. Työpaikalla olen huomannut, että jos haluaa jonkun kaveriksi, pitää osata valittaa ja haukkua muita. Jos koettaa pysyä neutraalin/positiivisena ja tekee työnsä hyvin- on armotta työpaikan vihatuin henkilö.
Pohtikaa oikeastaan tarkemmin syitä kiusatuksi tulemiseen! Ehkä se ei johdukaan huonosta itsetunnosta vaan siitä, että on aidosti ystävällinen, ahkera sekä tunnollinen.
Olen saanut ja saan edelleenkin kateutta niskaani. Perusluonteeni on positiivinen, en hirveästi murehdi asioita ja tämä taitaa olla aika väärä asenne ja punainen vaate joillekin. Jotta tulisi hyväksytyksi pitäisi valittaa koko ajan elämän kurjuutta, olla marttyyri jne. Itse kuitenkin uskon lujasti omaan itseeni, mutta näin ei kai pitäisi olla. Pidän itsestäni- ja pidän muista ihmisistä. Työ- ja opiskeluissa teen parhaani. Tykkään tehdä työtä ja opiskella. Näinkään ei kuitenkaan saisi olla.
Ajattelin kirjoittaa tästä asiasta lähinnä sen takia, että täällä on varmasti muitakin, joita syrjitään positiivisen ja rennon elämänasenteen takia. Työpaikalla olen huomannut, että jos haluaa jonkun kaveriksi, pitää osata valittaa ja haukkua muita. Jos koettaa pysyä neutraalin/positiivisena ja tekee työnsä hyvin- on armotta työpaikan vihatuin henkilö.
Pohtikaa oikeastaan tarkemmin syitä kiusatuksi tulemiseen! Ehkä se ei johdukaan huonosta itsetunnosta vaan siitä, että on aidosti ystävällinen, ahkera sekä tunnollinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se valitettava tosiasia. Kaikkien pitäisi olla yhtä samaa massaa. Heti jos poikkeat siitä joudut silmätikuksi. Läheskään kaikilla kiusatuilla ei ole huono itsetunto. Jo se, että on positiivinen ja hyväksyy itsensä aiheuttaa kateutta ja pelkoa. Pelkoa siitä ettei pysty itse olemaan positiivinen tai muutoin yhtä hyvä kun joku toinen. Kateus ja pelko taas aiheuttaa kadehtijalle ongelmia. Yleensä kiusaajilla itsellään on heikko itsetunto. Omaa vahvuutta pitää osittaa kiusaamalla positiivista ihmistä. Tosiasiassa kiusaaja haluaisi olla juuri sellainen kun kiusattu on.
Onneksi emme kaikki ole samanlaisia. Olisi kamalaa jos kaikki ihmiset olisivat minun kaltaisia. Silloin ei syntyisi keskustelua eikä löytyisi uusia ideoita. Tämä minä tietäisi, että kaikki toiset minät ajattelee ja toimii samalla tavalla. Silloin elämä olisi tylsää, yksitoikkoista ja tasapaksua möllötystä.
Eihän kaikkien tarvitse hyväksyä minun asenteita tai näkemyksiä. Vuorovaikutusta tarvitaan. Tois-ten hyväksyminen juuri sellaisena ihmisenä kun he ovat on suuri rikkaus.
Oh my GOOOD, työpaikat on pahimpia paikkoja joihin ihmiset tulee jauhaan paskaa toisista. Miksi niin täytyy tehdä? eikö teillä helvetti ole muuta tekemistä kuin haukkui muita ja keskittyä muiden asioihin? varsinkin uudet työntekijät on aina alistettava ja hankittava niille jopa potkuja.
Ihmiset on ihan vitusta, mutta haudassa se arvo vasta punnitaan. EI TÄÄLLÄ.
muiden olevan kateellisia itselleen ..... kenessahan ne ongelmat oikein ovat?
Melkoista masturbointia täällä taas. Todennäköisesti saisimme kuulla työkavereilta myös ne loput 50% tarinasta.
prosenttia? Sen, että menee iloisesti ensimmäisenä työpäivänä töihin, on ystävällinen kaikille ja yrittää opetella uusia töitä, ehkä kysellä vähän asioita muilta. Ja yhtäkkiä saakin huomata, että on yleinen pilkan aihe.
Tätä tapahtuu aika paljon. Totuus on, että työpaikoilla pitää olla kova, kylmä, selän takana paskaa jauhava etc. että pärjää.
mitä on omakseen kokenut. Sinulla on minun mielestäni oikeat periaatteet ja suvaitseva asenne muihin mutta suvaita on vaikea ilkeyksiä ja se miten ne saa loppumaan onkin jo arvoitus. Voit kertoa työpaikallasi luonteestasi millainen se on ja miksi et pidä tappeluista ja selän takana pahaa puhumisesta ja kysyä hyväksyvätkö he tuon piirteesi. Tai olla vain hiljaa. Vaikea juttu kun usein kun yrittää puhua järkevästi, saa muut suuttumann vieläkin enemmän
"Heidän ihmissuhteensa kärsivät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä."
Vitonen sille joka löytää sen wiki artikkelin josta tuon lainasin. Juu juu postitan vitosen jos ei tilisiirto käy.
Mut mie oon vaa ilkee mulkku nyt.
Näin on. Mutta seuransa voi valita. Jari Sarasvuokin (Sisäinen Sankari)aikanaan opetti: "valitse seurasi tai se valitsee sinut". Samaa opettaa Raamattu. Itse monien vaiheiden jälkeen pääsin arvostetulle alalle ja sitä kautta kiinni ns. menestykseen. Vaikka itse en ole
kilpailuhaluinen ja kunnianhimoinen, kuljen hissuksiin haluamaani päämäärää kohden. Opiskelun ja työn myötä sain ihanat ja tavoitteitani tukevat ihmissuhdeverkostot. Jyvät erottuivat akanoista: jotkut vanhat ystävät lopettivat yhteydenpidon, usein vielä samat ihmiset, jotka olivat hankkeitani naureskelleet ja vastustaneet (luulin heidän olevan ystäviäni!). Jonkin aikaa olinkin tosi yksin, periodi kesti muutaman vuoden, mutta sinä aikana tapahtui kasvu siksi ihmiseksi, mikä olen. Ja tulevaisuus toi tullessaan aivan eri tasolla olevat ihmissuhteet, rakkaussuhteen, mahdollisuudet jne. En olisi "entisessä elämässä" voinut haaveillakaan sellaisesta. Noiden "kasvun vuosien" aikana tapasin aluksi muutamia ihmisiä, jotka yrittivät "imarrella", mutta olivat tosi petollisia, haukkuivat selän takana. Vanhat tosiystävät erottuivat joukosta tässä vaiheessa, mutta opiskelun vuoksi he olivat kaukana jo maantieteellisesti ja heillä omat perheensä.
Luulen, että monet luovuttavat tässä vaiheessa, ja palaavat "vanhaan tuttuun" seuraan, joka puukottaa selän takana.
Sanotaan, että onnettomuuden tullen tosisystävät punnitaan. Itselläni pään taputtelijoita kyllä riitti silloin, kun en saanut elämään otetta, en päässyt opiskelemaan jne. Mutta myös menestys voi sen tehdä (enkä nyt puhu rahasta).