tästä ikävästä? Kaksi vuotta kohta kulunut ja pahemmaksi vain menee. En ole edes kyseistä miestä nähnyt aikoihin, saati jutellut hänen kanssaan.
En ymmärrä, miten siinä pääsi käymään niin. Yritin pysyä kylmänä, yritin etten ihastu, mutta ei kai sellaista voi estää. Ja sen jälkeen pahin tapahtui- nopeassa ajassa tunteeni syvenivät, mutta hän ilmoitti ettei halunnut kanssani sen kummempaa.
Miten voi unohtaa jotain, mikä oli parasta mitä koskaan on itselle tapahtunut? Vaikka kaikki kesti vain hetken verran niin silti elämäni muuttui siitä kohtaamisesta. Välillä täällä on ihmisiä, jotka ovat kaivanneet toisiaan useita kymmeniä vuosia. Mitä jos minullekin käy niin? Muut miehet eivät kiinnosta, joten tässäkö se kaikki oli?
En ymmärrä, miten siinä pääsi käymään niin. Yritin pysyä kylmänä, yritin etten ihastu, mutta ei kai sellaista voi estää. Ja sen jälkeen pahin tapahtui- nopeassa ajassa tunteeni syvenivät, mutta hän ilmoitti ettei halunnut kanssani sen kummempaa.
Miten voi unohtaa jotain, mikä oli parasta mitä koskaan on itselle tapahtunut? Vaikka kaikki kesti vain hetken verran niin silti elämäni muuttui siitä kohtaamisesta. Välillä täällä on ihmisiä, jotka ovat kaivanneet toisiaan useita kymmeniä vuosia. Mitä jos minullekin käy niin? Muut miehet eivät kiinnosta, joten tässäkö se kaikki oli?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kukaan jaksaa vuosikausia kaivata, jos ei näe, eikä saa vastakaikua tunteilleen... mä ainaski unohdan aikanaan, jos mitään ei koskaan tapahdu. Vuosien päästä on muisto, joka saa hymyn huulille, tuskin enää kaipausta. Tai en voi olla varma, mut luulen.
Tuskin lohduttaa tällä hetkellä, mutta jonain päivänä tuo kohtaaminen on yksi kauneimmista muistoistasi. Muisto siitä miten paljon voikaan tuntea, miten jokin hetki voi muuttaa niin paljon elämää.. Ethän haluaisikaan sitä unohtaa? Se kipu mitä sen päättymiseen liittyy, elää aikansa. Ehkä se kuitenkin muuttuu vähitellen haikeudeksi, hymyksi joka on kasvoillasi kun hän käy mielessäsi..
Vaikka on varmasti tuskallista kuulla, ettei ajatukset/tunteiden syvyys ole toisella samoja kuin itsellä, niin ehkä sekin on parempi tietää. Parempi kuulla, vaikka se satuttaa, kuin elää epätietoisuudessa..vuosikausia..vuosikymmeniä.. Epätietoisuudessa, ja sitä kautta pienoisessa "valheessa" eläminen syö naista/miestä. Kipu ja luopuminen ottaa aikaa, joskushan sen täytyy loppua? Tsemppiä!