Minusta masennus on lähinnä asennevamma! Itselläni on skitsofrenia, joka on varsin kunnioitettava diagnoosi. Olen ollut myös "masentunut" ja hakenut aikoinaan ns. vitutuslomaa kun en jaksanut mennä töihin. Uskon, että koko juttu on psykiatrien keksimää selitystä ihmisten laiskuudelle ja pessimistisyydelle.
Ryhdistäytykää
ärmii
10711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuntoutuskursseja, jotka eivät maksa mitään.
Tietopalvelu PROPELLI> Valtakunnallinen Puh.no. 0203 91920.
http://www.mtkl.fi/index.php
Paremi vaihtoehto sairaalan sijasta, jossa lyödään vain huumeita pää täyteen ja kun on tarpeeksi huumattu potkitaan pihalle, ilman mitään evästä tulevaisuuden suhteen,. Onpa helposti saatu taas yksi potilas pois käsistä. Seuraava potilas> mitähän huumeita me sinulle syöttäisimme?.
Eikä huomioida YKSILÖN tarpeita. > Sosialisia,suunnittelua tervehtymisen tiellä, taloudellisia vaikeuksia ( rahat pois ja edunvalvoja valvomaan, että henkilö ei saa mistään rahaa).
Tämä on vähän rankkaa tekstiä terveydenhoito puolelle mutta jokainen sairaalassa ollut varmaan yhtyy väitteisiini.
Ps. Kommentoikaa lisää kokemuksistanne. Siitä se JOUKKOVOIMA lähtee liikkeelle ja tuo tulevaisuudessa mahdollisia parannuksia asiaan?
Ps. Vielä kerran> HAKEKAA KUNTOUTUSKURSSEJA joissa saa keskustella, Ja saa vertaistukea muilta kuntoutujilta> "VERTAISUUDESSA ON VOIMAA"
TERV. kURSSIEN AVULLA KUNTOUTUNUT
Aivan kamalaa on tämä nykymeininki. Heikot sortuu elon tiellä??? Suomi on nyt rikkaampi kuin se on ikänä ollut, ja sen asukit voivat yhä huonommin.
Lähisukulaiseni sai erittäin huonoa hoitoa masennukseensa. Lääkettä työnnettiin niin ettei tahtonut voimat kestää. Sivuvaikutuksena sai sitten semmoisen pakkokävelyhäiriön. En tiedä toipuuko ikinä, ja aivan kamalaa katsoa vierestä kun lääkkeillä vaiennetaan iloinen ihminen. Olen aivan varma että aika ja TERAPIA olisivat hänen avukseen olleet.
Olen jo pitkään sanonut, tätä tilannetta seuranneena, että tässä maassa ei saa henkisesti väsyä. Fyysinen vaiva kyllä poistetaan, kun siihen auttaa laastari ja kipulääke, mutta kun väsyt, ei ole muita kuin lääkkeet, mitä hurjimpia aineita joista osa vaikuttaa verenkuvaan ja aiheuttavat noita sivuoireita.
Kun niitä lääkkeitä suostutte ottamaan, niin keskustelkaa lääkärinne kanssa pitkäaikaisesta hoitosuunnitelmasta. Että mitäs sitten jos oma tahto alkaa lääkkeitten takia rakoilla ja hoitona on koe-eläimeksi joutuminen.
Haluaisin tehdä hoitosyytteen tästä läheisestä, mutta en tiedä tarpeeksi hoitohistoriasta. Hänet tapetaan noihin lääkkeisiin. Sen näkee jo nyt, mutta edes läheltä asianomaisena en voi asiaan vaikuttaa, koska potilaan tahtoa seurataan. Ja hän on jo liian väsynyt ymmärtääkseen omaa parastaan.
Mutta valitettavasti näin ei ole. Ja tuskin tulee koskaan olemaan.?
Kyllä kaikki asiat on ongittava ja urkittava itse. Ja jos jossain (KELA ym.) ei asiaa oteta vakavasti, niin täytyy vain luottaa itseensä ja hakea niin kauvan kun apu löytyy.
Valitettavasti suurinosa luottaa sokeasti hoitajien ja lääkärien resepteihihin ja sitämyötä lamaantuvat, menettävät itsetunnon, eivätkä osaa pyrkiä , eivät jaksa, parempaan.
Kunnioitan itseäni siinä suhteessa, että koko 17 vuoden sairasteluni aikana pystyin kuuntelemaan itseäni ja omaa tilaani. Ja pystyin sanomaan ei lääkäreille ja hoitajille jos tunsin että nämä lääkkeet eivät sovi minulle, tahdon muuta.
Ja hain kuntoutuksia niin kauvan että niitä sain ( 7 kertaa KYLPYLÄSSÄ, MTKL;n kautta, RAY,n rahoitus).
Nykyään olen terveen kirjoissa koska ITSE pystyin lopettamaan lääkityksen, sopivan tilaisuuden tullen.
Minulle on uudelleen kolme kertaa tarjottu lääkereseptiä, että sinun täytyy syödä näitä, 5v hoitosuhteessav olleelta lääkäriltä. En ole suostunut. Olen sanonut että en tarvitse. Koska tunnen olevani terveen kirjoissa.
Tämä on toiminut jo 15 kk,tta.
Kuntoutus jaksot ja vertaistukiryhmät kaiken a ja o. Saa keskustella asiasataan vapaasti.
"ITSEKONTROLLI TÄYTYY PYRKIÄ SÄILYTTÄMÄÄN"
kAIKILTA SE EI VALITETTAVASTI ONNISTU, KUN EI OO VOIMIA. Eikä tietoa tarpeeksi, edes hoitopuolella.
villapipokin lämmittää pakkasessa.Eli asiat voisi säätää henkilökohtaisen tarpeen mukaan,niin kuin itse tuntee ja järki sanoo.
Minä suunnattomasti kärsin siitä, että olen laiska, veltto, pessimistinen, kompleksinen, pelokas tiettyjen asioiden suhteen; minulla ei ole yhtään hyviä ns. rutiineja, minulta puuttuvat hyvät tavat, jotka pitäisivät oman elämäni ja kotini hoitamista hyvin yllä. Juuri noin, kuten sanot koen masennusta sairastaessani elämäni. Mutta mikä neuvoksi? Tämä on lamaannuttava kierre, mikä ruokkii itse itseään. Saako masennusta verrata semmoiseen vaivaan, että ihmisen käsi ja jalka ovat poikki, paketissa, eikä se pääse minnekään, ei selviä kaikesta, mistä pitäisi ja tuskaantuu itsekin tilaansa...? Fundeeraa: Masis@
Tietämätön paska.
Tiesitkö että monet jopa vakavasti masentuneet käyvät töissä? Monia saattaa masentaa esim. työttömyys, se siis että haluaisi tehdä töitä mutta ei ole mahdollisuuksia.
Muutenkaan masennus ei ole laiskuutta. Et ole luultavasti skistofreenikko, etkä varsinkaan yliopistossa opiskellut (psykiatrit saavat yliopisto koulutuksen joten luulisi heidän tietävän asioista ainakin enemmän kuin sinä).
jostain muista ongelmista. Skitsoilla on kemiallista/rakenteellista vikaa aivoissa.
leikisti masentunutta sairastavana leikkiminen on eriasia kuin sairastaminen. Kas siinä ero.
vai vähän vain tyhmä?
Minkä alan koulutus sinulla on, vai onko koulutusta ollenkaan?
Sille että todellaki oot skitsofreenikko !
Joten mitä vielä täälä masennus-palstalla teet, hus !!
ps. Tiesikkö muuten, että skitsofrenia on vaan tyhmyyttä, psykiatrit jauhaa vaan skeidaa säälistä teille.