ymmärtämän pienen lapsen ruokailun tärkeyden ?
Lapsi syö mitä sattuu ja milloin sattuu ja aivan liian paljon sokerisia, makeita herkkuja ja karkkeja. Mielestäni alle 2 vuotias tarvitsisi säännöllisen ja terveellisen ruokailun eikä ollenklaan makeita namuja.
Miten sen asian näin anoppina ja mummona kertoisi nuorelle äidille, joka tekee kaiken niinkuin itse tahtoo ?
Lapsi syö mitä sattuu ja milloin sattuu ja aivan liian paljon sokerisia, makeita herkkuja ja karkkeja. Mielestäni alle 2 vuotias tarvitsisi säännöllisen ja terveellisen ruokailun eikä ollenklaan makeita namuja.
Miten sen asian näin anoppina ja mummona kertoisi nuorelle äidille, joka tekee kaiken niinkuin itse tahtoo ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
niin asia ei sulle kuulu!
kuulu meille kaikille, myös isovanhemmille ? Voisitko itse mummona seurata huolettomana sivusta kun pieni lapsi popsii ruuaksi sokerisia keksejä sokerisen mehun kanssa ?
poikasi ole lapsen isä? miksi et juttele poikasi kanssa? Varmasti poikasi on myös tietoinen lapsensa ruokatavoista ja ihan yhtälailla toisena vanhempana vastuussa lapsensa ruokailuista.
vastaa yleensä yksin äiti, joka on lapsen kanssa päivät. Mies ei välttämättä kymmenien kilometrien päästä työnsä ohella kykene valvomaan asiaa.
että pitäisi valvoa äidin tekemisiä, mutta eikö isä ole tietoinen asiasta? Ja jos on tietoinen, niin hyväksyykö myös sen?
Oletko edes jutellut poikasi kanssa asiasta?
Onko anopin puhuttava lapsen äidille?
Eikö oman pojan kanssa asiasta pitäisi keskustella. Onhan hän lapsen isä!
vastaa perheen ruokailusta, ellei hän sitten ole se joka kotona ruuan laittaa ja lapset ruokkii. Kyseisessä aloittajn tapauksessa se kuitenkin lienee lapsen äiti ja hänen kanssaan siitä näinollen on keskusteltava jos siihen haluaa puuttua.
Vai tarkoitatko, että anopilla ja miniällä ei sa olla puheyhteyttä vaan kaikki asiat on hoidettava pojan kautta koska ovat samaa sukua ;)
todellakaan vastaa OMAN lapsensa ruokailuista mitenkään? Jos anopista tuntuu olevan vaikeaa sanoa asiasta suoraan miniälle, niin miksi ihmeessä lapsen isä olisi kuin ulkopuolinen asiassa?
Miten ruokailut sujuvat silloin kun se lapsen isukki on kotona? Hoituuko silloin ruokailut? Jos ei, niin silloin voisi aivan hyvin jutella molempien vanhempien kanssa eikä pelkästään syyllistää lapsen äitiä/omaa miniää.
ruokailu paremmin koska isä tekee ns. oikeaa ruokaa eikä anna makeita. Viikonloppuruokailut hoitaakin pääsääntöisesti isä ja silloin syödään kotiruokaa ja einekset, karkit ja keksit unohdetaan. Mutta miten saisi "kiireellisen" perheenäidin oppimaan samaan.
voi puhua tuosta ruokailuasiasta vaimolleen? Tai onko poikasi edes halukas muutoksiin viikolla tapahtuvista syömisistä? Onko poikasi huolissaan miten syömiset hoidetaan hänen poissaollessaan?
olen oman miniäni kanssa keskustellutkin lasten ravinnosta, vähän niin kuin yleisellä tasolla, ettei äitiä suoraan syyllistettäis. Tavallaan jaan infoa ja äiti sitten päättää mikä on parasta lapselleen.
Mun miniä on myös hyvin itsepäinen, eikä useinkaan heti anna periksi mulle, mutta hetken päästä on ikäänkuin itse huomannut, että näin pitää tehdä.
Sama koskee mun poikaa, ei anna suoraan periksi mulle, että olisin oikeassa, mutta seuraavan kerran kun tavataan saattaa sanoa, et ajattelin tehdä näin ja näin, eli just siten kun olin ehdottanut.
Pitää olla varovainen sanoissaan, ettei nuoret tunne, että heidän varpailleen hypitään. Antaa heidän itse päättää, mutta voihan aina välittää sitä tietoa mitä itsellä on.
Alottaisin varmaan, kun näkisin, että lapsi syö liikaa makeeta,kysymällä, syökö lapsi paljonkin makeita päivittäin? Etkö pelkää, että lapsesta tulee ajan mittaan liikalihava?
Syökö lapsi myös terveellistä ruokaa, jos syö noin paljon makeita? Yleensä lapsille ei sitten enää oikea ruoka oikein tahdo maistua. Jatkaisin vielä, että olen huomannut, että sokeri tekee lapsista ylivilkkaita, lääkärit suosittavatkin, että vilkkaille lapsille ei annettais mitään makeeta. jne.
Ei siis mitään, et et saa antaa, tai tee näin ja näin, ellei lapsen äiti suoraan kysy neuvoa.
Kun olet jakanut sen tietosi, niin joudut vain odottelemaan, et menikö viesti perille ja pitämään peukkuja. Jos ovelasti osaat pelata, voi olla, et äiti seuraavan kerran kertoo itse hokanneensa, ettei ole lapselleen hyväksi ollenkaan liika makea. Pidetään yhdessä peukkuja.
Meillä on sama ongelma. Ei edes isä pysty vaikuttamaan asiaan. Lapselle annettiin pienenä suklaakeksi käteen 5 min ennen ruokailua, joten peruna ja soosi eivät sitten maistuneet. Maitoa juotettiin, ja jotain makeaa ja hyvää sen mukana.
Puolustukseksi, että "jotain pitää syödä, kun on niin pieniruokainen". No perunaa ei siis, ei puuroja, ei kevyitäkään vihannesruokia tms.
Vauvaruokapurkkeja popsi vielä 5-vuotiaana.
Isänsä joskus tuskailee, kun hän tekee ruuan, että nyt ei lapsi taaskaan syö, kun sai palan pullaa juuri kun ruvettiin kattamaan pöytää. Mutta ei hän rupea riitelemään lapsensa suupaloista. Se ei olisi hyväksi kenellekään. Puhe ei kuitenkaan ole mennyt perlle.
Ei sille mitään voinut. Äitihän tiesi, mitä teki.
Lapsi oli pieni ja laiha, nyt vain pieni. On lihonnut aika tavalla, niin että pitää vähän katsoa, mitä annetaan. Suklaat on pannassa.
Itse en osta koskaan mitään syötävää tuliaisiksi. En osallistu siihen souviin.
Minun luonani syödään normaali ruoka, ja kahvin (mehun) kanssa sitten pullasiivu tai jopa viineri.
Kaksi ateriaa, välipalat katetun pöydän äärssä. Ei ikinä keksiä käteen ja pihalle.
Mutta äiti ei tähän ryhdy, hänellä on kiirensä, nyt työssä, lapsi koulussa, iltapäivät pitkät kotona, pitää olla naposteltavaa jne.
Joka perheessä on omat tapansa. Pitää vain alistua siihen, että omat tavat eivät ole tärkeitä toisessa perheessä.
Varmasti miniäkin ihmettelee, kun sanon, ettei kaapissani ole keksipakettia, kun lapsi tulee käymään. Ehkä hän ajattelee, että olen niin saita, etten satsaa edes lapsen kekseihin.
Tilanne on varmasti aina kiusallinen isovanhemmille, kun he huomaavat joitakin epäkohtia lastensa perheissä. Ymmärrän täysin isovanhempien huolen lapsenlapsistaan. Asia on kuitenkin niin, että toisen perheen tapoihin ja asioihin ole puuttuminen. Toki asiasta voi asiallisesti yrittää keskustella = oman mielipiteensä saa tuoda esiin, mutta valinnat ja päätökset ovat aina jokaisen perheen omia! (Mikäli ei ole suoraan kyse lapsensuojelullisista asioista tai rikoksista.)
Huomattavaa on, että mummolassa/vaarilassa säännöt saavat kuitenkin olla toisin. Talossa talon tavalla. Mummon ei tarvitse ojennella lapsenlapsilleen sopimattomiksi katsomiaan karamellejä ja muuta makeaa. Siihen miten isovanhempien luona eletään, ei myöskään lasten perheillä ole vastaan sanomista.
Huomaa myös: Kun lapsi kasvaa isommaksi, hän alkaa tehdä omia valintoja. Silloin hänen valintojensa esikuvina voivat olla omien vanhempien sijaan myös isovanhemmat!