tulo, mitä ihanuutta siinä on? Rahanmenoa vain, joka vuosi putkahtaa uusi suurkuluttaja. Tästäkö pitäisi nauttia?
Pienistä tuloista syöttää juottaa, ostaa lahjoja niin arki kuin pyhä. Syntymäpäivänä, Jouluna, nimipäivänä ja vain siksi kun on mummu tai pappa.
Siinä se ihanuus. Lisäksi raskaan työviikon loputtua ei saakaan sitä ah, ihanaa viikonlopun rauhaa kun täytyy paimentaa jälkikasvun jälkikasvua, jotta nämä suuresti rasitetut vanhemmat saisivat viettää lapsettoman viikonlopun aivan kahdestaan, jottei hermot mene ja päädytä avioeroon ja vain sentakia kun kersat huutaa ja vaatii kaiken ajan joten yhdessäoloon ei jää aikaa. Miksi silloin lapsia yleensä tehdään? Ei näin kyllä ollut ennenvanhaan!
Mummuksi
ja ukiksi
49
2060
Vastaukset
- siinähän nautitte
mutta minä nautin lapsenlapsistani. ei ole olleet taakkana päinvastoin avanneet solmuja ja opettaneet jäsentämään paikkaani täällä maalimassa. rakastan teitä, mun lapset ja teidän lapsenne.
- mies-v57
Kun kätesi on vanha ja ryppyinen,
onjoku joka ottaa kätesi lämpöiseen käteensä.
Kun poskesi on kalpea ja kuiva,
joku silittää sitä pehmein sormin.
Kun mielesi on harmaa ja matalalla, tulevat nappisilmät lähelle ja katsovat sinua
täynnä elämää.Hymyilet.
Huomaat miten tärkeää on,
kun jokaisella on joku.
Ettei käsi ole yksin,sydän kylnä,
sielu autio.
Rakkautta se on.
Voimia siis sinulle tänäinkin!- sanon minä!
Kun lainaa pitää ottaa jotta saa kaikkien toiveet täytettyä ja lainaa sitten lainanpäälle että itsekin pysyy hengissä.
Ei kukaan silittele poskea, pikapikaa vain käydään ovelta rahaa mankumassa ja sitten mentiin. Muistetaan vain silloin kun ei vanhemmilta rahaa tipu, jotta onhan se köyhä mummikin olemassa, mennääs sinne. Kyllä toi mies enempi tukee ja lämpöä antaa kuin 15 v. "nappisilmät" - Puidenhalaaja
Sokerihuurrutus on kulunut pois ja nyt tulee ihan aitoa tekstiä, hyvä:D
Joillekin vaan tulee niitä lapsia ja lapsenlapsia enemmän kuin on tilattu, ja kaikille ei riitä rakkautta. Minun anoppini ei ole erityisen lapsirakas ja kun hänen tyttärensä hoidattivat lapsiaan hänellä ihan liikaa, niin minun lapsilleni ei enää riittänyt rakkauden hiventäkään. Olen kyllä aika katkera siitä.
Itse en ole vielä mummu, ehkä en koskaan. Voihan olla, että minäkin kokisin lapsenlapset riesana, eihän sitä koskaan tiedä. Mutta luulen kyllä, että menen onnesta sekaisin jos sellaisia ihmeitä ilmaantuu. Että minunkin nopein liikkeeni on se, kun otan lastenlasten kuvat näytille laukustani... - mies-v57
Puidenhalaaja kirjoitti:
Sokerihuurrutus on kulunut pois ja nyt tulee ihan aitoa tekstiä, hyvä:D
Joillekin vaan tulee niitä lapsia ja lapsenlapsia enemmän kuin on tilattu, ja kaikille ei riitä rakkautta. Minun anoppini ei ole erityisen lapsirakas ja kun hänen tyttärensä hoidattivat lapsiaan hänellä ihan liikaa, niin minun lapsilleni ei enää riittänyt rakkauden hiventäkään. Olen kyllä aika katkera siitä.
Itse en ole vielä mummu, ehkä en koskaan. Voihan olla, että minäkin kokisin lapsenlapset riesana, eihän sitä koskaan tiedä. Mutta luulen kyllä, että menen onnesta sekaisin jos sellaisia ihmeitä ilmaantuu. Että minunkin nopein liikkeeni on se, kun otan lastenlasten kuvat näytille laukustani...Minä joskus selvitän sinulle tuon
sokerikuorutuksen.Se oli sellainen tietoinen valinta ihan omasta syystä.Sai puskat heilumaan ja
tyhjennettyä.Joskus pitää olla taktinen!
Lastenlapset on aarre elämässä,mutta me ihmiset ei aina huomata aarretta,vaikka istutaan sen päällä.
Ihmisyys on sellainen aika tunnepitoinen asia ja tämän hetkisistä tunteista ei saisi rakentaa luonnekuvia.Ne on nähtävä tämän hetken ajatuksina.
Tätä taustaa vasten on hyvä ajatella myös
suhdetta lastenlapsiin.Toisaalta,ei lapsi osaa käsitellä meidän tavoin rakkautta.Emmehän me kaikki aikuisetkaan osaa.Joten ihan sellaisina
kuin olemme,riitämme lapsille.Eli olisikohan
näissä mummu ongelmissa sitä,että vaadimme
itseltämme sellaista,mitä lapsi ei ensinkään edes odota? - Puidenhalaaja
sanon minä! kirjoitti:
Kun lainaa pitää ottaa jotta saa kaikkien toiveet täytettyä ja lainaa sitten lainanpäälle että itsekin pysyy hengissä.
Ei kukaan silittele poskea, pikapikaa vain käydään ovelta rahaa mankumassa ja sitten mentiin. Muistetaan vain silloin kun ei vanhemmilta rahaa tipu, jotta onhan se köyhä mummikin olemassa, mennääs sinne. Kyllä toi mies enempi tukee ja lämpöä antaa kuin 15 v. "nappisilmät"Siis jos raha näyttelee niin olennaista osaa ihmissuhteissa, että niitä suhteita hoidellaan lainarahalla, niin väärälle raiteelle on juna mennyt. Minä ainakin laittaisin rahahanat kiinni kokonaan sinun tilanteessasi. Aikaa ja iloista yhdessäoloahan lapset tarvitsevat.
Ja siinä olen samaa mieltä kanssasi, että ei isovanhempia saa velvoittaa hoitamaan lapsenlapsia. Kyllä jokaisen kuuluu ensisijaisesti hoitaa ja kustantaa itse lapsensa. Ei hyvä suhde vaadi hoitosuhdetta. Ei minun isäni hoitanut koskaan lapsiani, eikä ostellut heille tavaroita. Mutta hän huomioi heidät. Aina kun menimme kylään, lapsille oli varattu limsaa ja vohvelia ja painiottelu kuului aina tapaamisten ohjelmaan. Ja lapseni rakastivat pappaansa kovasti ja hänen kuolemansa oli murkkuikäisille pojille kova paikka. - Voi Voi
mies-v57 kirjoitti:
Minä joskus selvitän sinulle tuon
sokerikuorutuksen.Se oli sellainen tietoinen valinta ihan omasta syystä.Sai puskat heilumaan ja
tyhjennettyä.Joskus pitää olla taktinen!
Lastenlapset on aarre elämässä,mutta me ihmiset ei aina huomata aarretta,vaikka istutaan sen päällä.
Ihmisyys on sellainen aika tunnepitoinen asia ja tämän hetkisistä tunteista ei saisi rakentaa luonnekuvia.Ne on nähtävä tämän hetken ajatuksina.
Tätä taustaa vasten on hyvä ajatella myös
suhdetta lastenlapsiin.Toisaalta,ei lapsi osaa käsitellä meidän tavoin rakkautta.Emmehän me kaikki aikuisetkaan osaa.Joten ihan sellaisina
kuin olemme,riitämme lapsille.Eli olisikohan
näissä mummu ongelmissa sitä,että vaadimme
itseltämme sellaista,mitä lapsi ei ensinkään edes odota?Oma kehu taas haisee,HYI HYI .D.D.D.D.D.D.
- mies-v57
Voi Voi kirjoitti:
Oma kehu taas haisee,HYI HYI .D.D.D.D.D.D.
En ainakaan kirjoituksessani sanallakaan
kehunut itseäni.Isänä jirjoitin isän kokemuksista.
Ei kai täydellistä isää ole.Jokainen tekee vain
parhaansa.Aivan kuten miehenäkin.Itse kun on
9 vuotta ollut vain isä ja isänä asioista kantanut vastuun,jotain on tarttunut mukaan.Ei sellaista,
mistä voisi itseään kehua.Enemmän omia näkemyksiä
ja ajatuksia.
En sellaista tarvetta näe itsekehuun,mutta jos on
siltä tuntunut,oikein että näpäytit ja olen jatkossa tarkempi.
Oikeen kivaa iltaa sinulle ja toivon hyvää
keskustelua myöskin! - ENKELITRION
Puidenhalaaja kirjoitti:
Sokerihuurrutus on kulunut pois ja nyt tulee ihan aitoa tekstiä, hyvä:D
Joillekin vaan tulee niitä lapsia ja lapsenlapsia enemmän kuin on tilattu, ja kaikille ei riitä rakkautta. Minun anoppini ei ole erityisen lapsirakas ja kun hänen tyttärensä hoidattivat lapsiaan hänellä ihan liikaa, niin minun lapsilleni ei enää riittänyt rakkauden hiventäkään. Olen kyllä aika katkera siitä.
Itse en ole vielä mummu, ehkä en koskaan. Voihan olla, että minäkin kokisin lapsenlapset riesana, eihän sitä koskaan tiedä. Mutta luulen kyllä, että menen onnesta sekaisin jos sellaisia ihmeitä ilmaantuu. Että minunkin nopein liikkeeni on se, kun otan lastenlasten kuvat näytille laukustani...Mielestä.....
"Ei ole suurempaa rakkauden valaa,
kuin se,että lapsenlapsi sinua halaa"
Miniät: KIITOS SUURESTA LAHJASTA;olla mamma ! - Nimetön
mies-v57 kirjoitti:
En ainakaan kirjoituksessani sanallakaan
kehunut itseäni.Isänä jirjoitin isän kokemuksista.
Ei kai täydellistä isää ole.Jokainen tekee vain
parhaansa.Aivan kuten miehenäkin.Itse kun on
9 vuotta ollut vain isä ja isänä asioista kantanut vastuun,jotain on tarttunut mukaan.Ei sellaista,
mistä voisi itseään kehua.Enemmän omia näkemyksiä
ja ajatuksia.
En sellaista tarvetta näe itsekehuun,mutta jos on
siltä tuntunut,oikein että näpäytit ja olen jatkossa tarkempi.
Oikeen kivaa iltaa sinulle ja toivon hyvää
keskustelua myöskin!Älä välitä moisista moitteista.Et kehunut itseäsi yhtään,vaan jollakin on lukemisen ymmärtämisvaikeuksia tai sitten hänellä itsellään on tosiaankin huono olo omien lastensa vuoksi.Toivon perheellesi kaikkea hyvää.
- Silja K
Lapsesi ja heidän lapsensa varmasti vaistoavat sen ennemmin tai myöhemmin ja älyävät pitää sinuun etäisyyttä.
Voithan itsekin sanoa heille suoraan ettet jaksa ottaa osaa heidän elämäänsä. Puhettakin varmaan ymmärtävät.
Enempää apua en kykene antamaan enkä usko, että keskustelupalstalta heruisi muuta kuin myötätuntoa joltakin samanhenkiseltä ihmiseltä. Jumala sinua siunatkoon.- myötätuntoa
olla kerjäämässä! Ihmettelen vain, mitä kumman iloa joku näkee lapsenlapsissa. Kun omista pääsee eroon, täytyy sama ruljanssi aloittaa uudestaan.
- Nimetön
myötätuntoa kirjoitti:
olla kerjäämässä! Ihmettelen vain, mitä kumman iloa joku näkee lapsenlapsissa. Kun omista pääsee eroon, täytyy sama ruljanssi aloittaa uudestaan.
,,,
-Silja- - sotke
Jumalaa tähän, kun et tiedä mikä merkitys sanalla on! Tekouskovainen!!
- Nimetön
sotke kirjoitti:
Jumalaa tähän, kun et tiedä mikä merkitys sanalla on! Tekouskovainen!!
Lämmöllä
-Silja- - näkemyksesi,
Nimetön kirjoitti:
Lämmöllä
-Silja-vain. Miksi halveksua muiden ihmisten maailmankuvaa??
- Isoisä myös isoäidin puolesta
Nuorten vanhempien suhtautuminen omiin vanhempiinsa isovanhempina riippuu paljolti siitä miten heidät on kasvatettu.
Vastaavasti lastenlapset osaavat odottaan isovanhemmiltaan sitä mitä heidät on totutettu saamaan.
Mielestäni (ja myös isäidin mielestä) rakkaus, yhdessä puuhastelu, tarinoiden kertominen kuin myös tarpeen vaatiessa opastus ja kielto ovat niitä asioita, joita lastenlapset haluavat isovanhemmiltaan.
Ei siinä tarvita rahaa eikä lahjontaa.
Silloin tällöin on aivan mukavaa, että yksi tai useampi tulee päivä- ja tai yökylään, ja kyllä he isompinakin soittavat oma-aloitteisesti ja kysyvät, sopiiko tulla, eivätkä he tule rahan takia. He tulevat, koska heistä on mukava tulla ja koska he tietävät, että meistä on mukavaa, kun he tulevat. - ihania
Eikä se ole mitään uhrautuvaisuutta, kun niitä hoitaa. Eikä myöskään velvollisuus.
Ihan luonnollinen asia.
Minä olen kiitollinen lapsenlapsistani ja onnellinen siitä, että käyvät ja saan heitä hoitaa.- ollaan nyt
onnellisia ja kukin yrittää kertoa kuinka paljon he rakastavat lasten lapsiaan. Kyllä niitä joka ainut mummo rakastaa mutta kun on raskas työ niin ei aina jaksa istua lastenvahtina ja ainakin minä sanon ei silloin kun en jaksa. Ja sitten tykkään että se on aina mukavaa kun on yksi kerrallaan niin voi keskustella sen yhden kanssa ettei ne vaan nahistele toistensa kanssa. Ja tuo on kyllä totta mitä sanoit rahan menosta ja niistä ikuisista lahjoista, kyllä pieni palkkaisen on vaikea kun ei tahdo aina riittää. Niin että ymmärrän sinua joka aloitit tämän ketjun, ja tiedän että rakastat lapsen lapsiasi mutta olet myös itse väsynyt ja tarvitset omaa aikaa ja meidän omat lapset yrittävät pitää meitä lapsen vahteina että saisivat hekin vapaata. Sitten nämä eläke mummut niillä on kyllä aikaa mummutella.
- tärkein asia
On ihanaa olla mummu. Luulisin itse etten ns. näytä mummulta, mutta ei se minua haittaa. Olen aika paljon lasten kanssa tekemisissä. Tänään kävin heidän kanssaan kaupassa. Eilen olin muuten vaan auttamassa. Viime viikolla oli yksi päivä, jolloin en nähnyt heitä. Aika tiivistä on yhteiselämä.
Kyllähän se joskun laiskuus tuntuu nostavan päätään, kun kaksi tuohukasta tenavaa levittää leikkikaluja pitkin huushollia. Pienintä kielsin tässä yhtenä päivänä, etti koskisi eteisen peilliin, mutta tulos oli päinvastainen, hän pussaili itseään ja nauroi.
Minä en auttele rahallisesti, eikä minun eläke siihen riitäkään, mutta aikaa on melkein rajattomasti. Toisaalta ei lapset paljon tarvitse, ollakseen tyytyväisiä, pitää heittäytyä vähän samalle tasolle ja keksiä jotain viihdykettä. Viimeisin viritys on yhden huoneen lattialle levitetyt 8 patjaa, jolla he hyppivät. Tai pahvilaatikko, joka muuttuu mielikuvituksessa mökiksi tai televisioksi. Vaatekaappi, jossa muutama tyynyt ja lapselle taskulamppu käteen, onpa kivaa ja hitusen pelottavaa.
Toivoa vain sopii, että suhde pysyy yhtä hyvän vielä teini-ikäisenä. - ibiza
vaihdan pois ennen kun luovun ihanista lapsistani ja lapsenlapsista... Hehän ovat olleet ja ovat edelleenkin "elämäni suola"... Nythän nuo lapsenlapsetkin ovat jo niin isoja, että käyvät vanhempineen auttelemassa "pappaa" tämän tästä ja yhdessä pojan mopon korjaus, talon maalaus ja muut pienet remonttihommat sujuvat heidän kanssaan leikiten...
Lapsemme asuvat eri paikkakunnalla ja oli vain ilo saada silloin tällöin lapsenlapsia vaikka viikoksi tuomaan elämää taloon noiden viikareiden vilistäessä ympäriinsä...
Jaa ei auta muu kuin odottaa ja unelmoida, että seuraava sukupolvi ilmestyisi ja jälleen olisi elämää talossa... - Pirre*
Minua ei ole kiusattu lapsenlasten hoidolla liikaa. Iloa heistä vain on pelkästään ollut.
- tuisku
Olen kokenut että on paljon rikastuttavampaa antaa lapsille omaa aikaansa kuin rahaa tai tavaraa.
Yhdessä olemisen riemu antaa molemmille paljon evästä elämän reppuun, paljon tärkeämpää minusta on olla lähellä, puuhailla jotain tai sitten "kölliä" sängyssä ja lukea ihanaa satua tai sitten vaan jutella tai kertoa omasta lapsuudesta. Paras olisi kun jokainen lapsi saisi vuorollaan tulla mummolaan , silloin ei tarvisi"jakaa"mummaa tai paappaa vaan saisi aivan kaiken huomion. Sitä huomiota me mummatkin tarvimme ja lapsi osaa sitä kyllä meille antaa kun saa siihen mahdollisuuden.
Toivon sinulle antoisia löytöretkiä omien pientesi kanssa.
ME MUMMAT JA PAAPAT OLEMME TÄRKEITÄ NOILLE NAPEROILLE- ihan siltä
että jokaisen lapsenlapset ovat oikeita kullannuppuja, jotka eivät vaadi mitään ja joilla ei ole minkäänlaista omaa tahtoa.
Tossa juuri eilen yksi omista "pienokaisistani" kävi huikkaamassa oven raosta että mopo oli varastettu hän tarttee uuden, kun ei iskältä justiinsa nyt herunut rahaa uuteen. Vasta Jouluna ja hän tarttee sen juuri nyt! Sätkä suupielessä lökäpöksyt puolikintussa roikkuen sitä ollaan niin kultaasia että... - Pirre*
ihan siltä kirjoitti:
että jokaisen lapsenlapset ovat oikeita kullannuppuja, jotka eivät vaadi mitään ja joilla ei ole minkäänlaista omaa tahtoa.
Tossa juuri eilen yksi omista "pienokaisistani" kävi huikkaamassa oven raosta että mopo oli varastettu hän tarttee uuden, kun ei iskältä justiinsa nyt herunut rahaa uuteen. Vasta Jouluna ja hän tarttee sen juuri nyt! Sätkä suupielessä lökäpöksyt puolikintussa roikkuen sitä ollaan niin kultaasia että...tulee olla aikuinen; jos ei ole rahaa antaa sen voi aivan hyvin sanoa lapsenlapsilleenkin reilusti.
Olen toisaalta sitäkin mieltä, että jotain on kasvatuksessakin vikaa jos lapsenlapset tulevat isovanhemmiltaan vaatimalla vaatimaan rahaa, ja muuta esim. mopoja; ei tule kuuloonkaan, silloin tämä mummo kasvattaa pikkuisen lisää o m i a lapsiaan.
Rakkaus ja läheisyys on ilmaista... - on se tehtykin
Pirre* kirjoitti:
tulee olla aikuinen; jos ei ole rahaa antaa sen voi aivan hyvin sanoa lapsenlapsilleenkin reilusti.
Olen toisaalta sitäkin mieltä, että jotain on kasvatuksessakin vikaa jos lapsenlapset tulevat isovanhemmiltaan vaatimalla vaatimaan rahaa, ja muuta esim. mopoja; ei tule kuuloonkaan, silloin tämä mummo kasvattaa pikkuisen lisää o m i a lapsiaan.
Rakkaus ja läheisyys on ilmaista...Ja millä seurauksella? Omat lapset pitävät sitten mykkäkoulua pari vuotta. Ei käydä ei soitella, ei haluta puhua kun itse soitamme. Ollaan kuin ei oltais ikinä nähtykään, kuin täysin tuntemattomia kun kaupungilla vastaan tullaan. Ei ole kivaa sekään!
- Pirre*
on se tehtykin kirjoitti:
Ja millä seurauksella? Omat lapset pitävät sitten mykkäkoulua pari vuotta. Ei käydä ei soitella, ei haluta puhua kun itse soitamme. Ollaan kuin ei oltais ikinä nähtykään, kuin täysin tuntemattomia kun kaupungilla vastaan tullaan. Ei ole kivaa sekään!
läheisyyttä..pitäisin tulenpalavan katkuisen ripin lapsilleni! :(
Olen pahoillani, ei varmasti ole mukavaa, mutta eikö järkipuhe tehoaisi molempiin sukupolviin? - Pirre*
Pirre* kirjoitti:
läheisyyttä..pitäisin tulenpalavan katkuisen ripin lapsilleni! :(
Olen pahoillani, ei varmasti ole mukavaa, mutta eikö järkipuhe tehoaisi molempiin sukupolviin?että, jos inulla olisi sama tilanne, ja minulla olisi oikeasti antaa pois rahaa, vaikka ennakkoperintönä, - antaisin ja sanoisin että laittakaa näistä lastenne tarpeisiin.., en painostuksen alla kylläkään antaisi mitään, se on varmaa..
- viivi-karoliina
on se tehtykin kirjoitti:
Ja millä seurauksella? Omat lapset pitävät sitten mykkäkoulua pari vuotta. Ei käydä ei soitella, ei haluta puhua kun itse soitamme. Ollaan kuin ei oltais ikinä nähtykään, kuin täysin tuntemattomia kun kaupungilla vastaan tullaan. Ei ole kivaa sekään!
Tuntuu varmaan pahalta jos lapset käyttäytyy noin,eikö asiasta voisi keskustella rehellisesti? He ovat aikuisia ja päävastuu on heillä mitä lapsille hankitaan.Vaikka teillä olisikin varaa ostaa mopoja,niin kuitenkin te itse päätätte mitä rahoillanne ostatte.Ei varmaan kannata lähteä siihen mukaan että lapset tavallaan "kiristävät"käytöksellään teitä,ollaan puhumatta jne.jos kaikki ei mene kuten he haluavat.Itse yrittäisin puhua heille ja jos se ei auta,tilanne on tosi surullinen kaikille,myös lapsillenne.
- mistä ammentaa..
Pirre* kirjoitti:
että, jos inulla olisi sama tilanne, ja minulla olisi oikeasti antaa pois rahaa, vaikka ennakkoperintönä, - antaisin ja sanoisin että laittakaa näistä lastenne tarpeisiin.., en painostuksen alla kylläkään antaisi mitään, se on varmaa..
mutta tyhjästä on paha nyhjäistä.
Ovat pienestä pitäen lapsenlapset tottuneet saamaan sen mitä ovat halunneet vanhemmiltaan. Merkkivaatteita 3- vuotiaalle, miltä se kuulostaa? Vaan menepä huomauttamaan! Eivät kai osaa ajatella ettei kaikilla ,vaikka nyt vain mummilla, ole varaa silleen kuin kotona.
Lapsethan saavat nykyisin kasvaa kuin elopellossa, ei kieltoja ei käskyjä. Jopa kysytään jaksaisitko mennä tänään kouluun, saat sitä ja sitä jos tänään menisit juukos?! - Pirre*
mistä ammentaa.. kirjoitti:
mutta tyhjästä on paha nyhjäistä.
Ovat pienestä pitäen lapsenlapset tottuneet saamaan sen mitä ovat halunneet vanhemmiltaan. Merkkivaatteita 3- vuotiaalle, miltä se kuulostaa? Vaan menepä huomauttamaan! Eivät kai osaa ajatella ettei kaikilla ,vaikka nyt vain mummilla, ole varaa silleen kuin kotona.
Lapsethan saavat nykyisin kasvaa kuin elopellossa, ei kieltoja ei käskyjä. Jopa kysytään jaksaisitko mennä tänään kouluun, saat sitä ja sitä jos tänään menisit juukos?!semmoinen, kyllä se on aikuinen joka pistää ne rajat, se tuo sen tarvittavan turvallisuuden immeistaimen elämään...
Olen huomannut joitain lipsumisia omienkin lasteni kasvatus asenteissa, mutta onneksi lapset ovat vielä pieniä että korjausliike onnistuupi vielä.
Samat kasvatusperiaatteet sopivat näihin isoihin "lapsiinkin", säännöistä on pakko pitää kiinni, muuten tästä ei tuu mittää, korkeintaan sekasortoa.
- tammikuun likka
Isovanhemmat saattavat olla työelämässä kuten itsekin olen, silloin tulee lasten ajatella myös heitä eikä joka viikonloppu tuoda lapsiaan mummolaan hoitoon. Aika "ajaa ohi" pienten lasten hoidosta ja huolehtimisesta.
Omien lasteni kanssa olemme sopineet, että lastenlapset tulevat mummolaan hoidettaviksi ja yökylään silloin, kun mummolle sopii. Vielä kun työ on luonteeltaan sitä samaa lastenhoitoa, en kyllä jaksaisi ottaa viikottain pieniä lapsia kotiini ja yökylään.
Toki lapset ja lastenlapset vierailevat vähintään jokatoinen viikonloppu luonani päiväseltään. Se on ihan ok, siinä sitten syödään mummon "hyvää ruokaa" joka on aivan tavallista ja maistuu.
Itse olen sitä mieltä, ettei isovanhempia pitäisi käyttää liikaa hyväksi. Lapsuus on lyhyt elämänjakso ja antaa vanhemmille paljon, kun vain jaksetaan elää sitä perhe-elämää. Sitä aikaa jää kaipaamaan, kun lapset ovat murrosiässä ja aikuistumassa.
Niin vielä tuosta rahastamisesta. Ei lapset osaa odottaa suuria kalliita lahjoja, kun heitä ei siihen opeta. Kumpi sitten on tarpeellisempaa tavaran/rahan antaminen vai ajan antaminen sopivassa määrin. Kyläillessä lasteni perheissä, luen heille tarinoita tai olen ulkoilemassa tai laitamme yhdessä ruokaa ja katamme pöydän sekä lopuksi siistimme paikat. Tämä on aikaa, jota lapset muistelevat mielellään ja "muistaks sää mummu kun me...."- Akaton mies
Tamikkun kultaanen likka osaa nua lastenhoito asiat ja hän on sellaanen lastenhoitoalan kymmenottelija, tietää mistä puhuu.
Ittelläni ei oo nuata ongelmia, ku tua mun poika ja miniä on niin tuhannen saamattomia tenavaan teko touhuus. Ei näy tulevan sen valamiimpaa, alakaa jo tympääsemähän tällaanen tyhyjän orotus. Sukuunsa soon tua poika tullu tuaskiin asias, sen kymmenen vuotta mekin oltihin vaimoovainajan kans naimisis ennen ku saatihin poika. Aattelin notta soon poika pikkuusen tomerampi ku itte oon ollu tuas asiaas, samanlaanen jaamaaja tuli,hih.
Kyllähän niitä pieniä hoitaas ja vaipoottelis, ei varmahan ikinä pääse täs lasta lullaamahan. terv. seppä ja pieni Tiitu pohojanmaalta. - enkelitrio
Allekirjoitan jälleen kerran tekstisi !
Sunnuntaina leivottiin pullaa pojanpojan (8v)kanssa.Voi
sitä killisilmien tuiketta,kun annoin hänen tehdä taikinankin (eka kertaa)....
Oli muuten tärkeää asiaakin.Siitä Petreliukseen menosta.Jos haluat tavata meidät,niin nähdään siellä.Voipi olla,että tullaan triona ja yksi meistä
on eräs,joka kuuluu muttei kuulu trioon.Salaperäistä. T.Enkelit - enkelitrio
:( taivaan tuuliin lensi taas kerran eka vastaus.
Asiani "allekirjoituksen" lisäksi koski sitä Petreliukseen tuloasi.Jos tavattaisiin.T.Enkelit - Pirre*
lapsien kanssa ihan näitä tavallisia juttuja, niinkuin sieki kerroit tekeväsi omiesi kanssa.
Sitten lapset piirtävät ja malaavat yhessä, ja mummu ihastelee kilpaa jokaisen remprantteja, -sitä se on yhdessäoloa "vain".
Viimeisin vierailu oli n. viikko sitten, ja viisi vuotias Vilma huokaili tuossa sohvalla, että onpa ihanaa olla välillä erossa velipojasta :)
Takana oli vasta yksi yö yökylää, mutta jo samana iltana soittivat toisilleen ja suukkoja laittoivat kovasti puhelimessa - ikävä heillä on toisiaan, vaikka nahistelevatkin välillä kovasti. :)
Mutta antaahan se mummola ja ukkila hengähdystaukoja lapsille ja..vanhemmillekin. - tammikuun likka
enkelitrio kirjoitti:
:( taivaan tuuliin lensi taas kerran eka vastaus.
Asiani "allekirjoituksen" lisäksi koski sitä Petreliukseen tuloasi.Jos tavattaisiin.T.EnkelitOlis ihan kiva tavata. Se on Petrea :) 3½ kilometriä rautatieasemalta. Kaksi viimeistä viikkoa marraskuussa :) Ihan mielenkiinnolla odotan reissua.
Mutta alotukseen vielä, toisaalta olisi hyvä palata historiassa taaksepäin siihen aikaan, kun olivat nämä suurperheet vallalla. Eli isovanhemmat ja nuoret perheet yhdessä asumassa samassa pihapiirissä. Ja ehkä vielä vanhempaakin sukupolvea. Siinä olisi annettavaa molemmin puolin. Tämä nykyinen elämäntapa ei välttämättä ole sitä kaikkein parasta elämänlaatua. Tuli ajateltua tätäkin puolta, mitä aiemmin historiassa on ollut. - tammikuun likka
Pirre* kirjoitti:
lapsien kanssa ihan näitä tavallisia juttuja, niinkuin sieki kerroit tekeväsi omiesi kanssa.
Sitten lapset piirtävät ja malaavat yhessä, ja mummu ihastelee kilpaa jokaisen remprantteja, -sitä se on yhdessäoloa "vain".
Viimeisin vierailu oli n. viikko sitten, ja viisi vuotias Vilma huokaili tuossa sohvalla, että onpa ihanaa olla välillä erossa velipojasta :)
Takana oli vasta yksi yö yökylää, mutta jo samana iltana soittivat toisilleen ja suukkoja laittoivat kovasti puhelimessa - ikävä heillä on toisiaan, vaikka nahistelevatkin välillä kovasti. :)
Mutta antaahan se mummola ja ukkila hengähdystaukoja lapsille ja..vanhemmillekin.Aivan tavallisia juttuja :) Meillä on nyt se pieni vaavi "Jalmari", siitä ovat nämä isommat lapset kovastikin mustiksia. Tuo piirtäminen ja maalaaminen vie sitten osan mustasukkasuudesta pois, kun antaa sitä aikaa isommillekin.
Ajattele ny, jouluaaton olen heidän luonaan ja sitten ehtoolla tulemme tänne meille, isommat lapset jouluyökylään. Taas sitä tuli ite ehdotettua ja samantein lukkoon lyötyä :)) - Pirre*
tammikuun likka kirjoitti:
Aivan tavallisia juttuja :) Meillä on nyt se pieni vaavi "Jalmari", siitä ovat nämä isommat lapset kovastikin mustiksia. Tuo piirtäminen ja maalaaminen vie sitten osan mustasukkasuudesta pois, kun antaa sitä aikaa isommillekin.
Ajattele ny, jouluaaton olen heidän luonaan ja sitten ehtoolla tulemme tänne meille, isommat lapset jouluyökylään. Taas sitä tuli ite ehdotettua ja samantein lukkoon lyötyä :))Hauskoja nuo "uudet" vanhat nimet pienillä :))
Joulu on semmoinen juhla, että silloin pitäkin ollakin yhessä, - vaikka kuin sitä joulua väsyttäisi valmistella.
On se kiva kun saat kokea lasten jouluilon ihan vierestä, - oisi se kurjaa jos kukaan ei kutsuisi, eikä kävisi...:/ - tammikuun likka
Pirre* kirjoitti:
Hauskoja nuo "uudet" vanhat nimet pienillä :))
Joulu on semmoinen juhla, että silloin pitäkin ollakin yhessä, - vaikka kuin sitä joulua väsyttäisi valmistella.
On se kiva kun saat kokea lasten jouluilon ihan vierestä, - oisi se kurjaa jos kukaan ei kutsuisi, eikä kävisi...:/Se on kuulemma "työnimi", taitaa tulla jokin erilainen , kuten nämä heidän muutkin lapset :)
Nyt tuntuu mukavalta lähteä jo lasten jouluun mukaan. Onhan tätä hiljaista aikaa jo ollut muutama vuosi. - Nimetön
Akaton mies kirjoitti:
Tamikkun kultaanen likka osaa nua lastenhoito asiat ja hän on sellaanen lastenhoitoalan kymmenottelija, tietää mistä puhuu.
Ittelläni ei oo nuata ongelmia, ku tua mun poika ja miniä on niin tuhannen saamattomia tenavaan teko touhuus. Ei näy tulevan sen valamiimpaa, alakaa jo tympääsemähän tällaanen tyhyjän orotus. Sukuunsa soon tua poika tullu tuaskiin asias, sen kymmenen vuotta mekin oltihin vaimoovainajan kans naimisis ennen ku saatihin poika. Aattelin notta soon poika pikkuusen tomerampi ku itte oon ollu tuas asiaas, samanlaanen jaamaaja tuli,hih.
Kyllähän niitä pieniä hoitaas ja vaipoottelis, ei varmahan ikinä pääse täs lasta lullaamahan. terv. seppä ja pieni Tiitu pohojanmaalta.Voi jiesus ku oli mukava lukia sun kiriootusta.Vai ei oo tenavia pirtis.Ei elämä oo oikeen mitään jos tenavat puuttuu.Ymmärrän hyvin, sillä mulla on yksi pojantenava, flikka,oikeen sellaane pikkuemäntä.Piti sitä ittekki olla jännityksis ku miniä oli laitoksella tenavaa vääntämäs,kyllä on mukavaa olla mumma ja kurinvartahat saa taas kyytiä ku pitää teherä lapasia ja villasukkia,sais vaan oikeen lampaanpökkimää villalankaa viälä jostaki.Toivotahan,jotta saat pojalles tenavan ja pääset nauttimahan pienesä mukulasta,on ne niin taivaallisehen ihania.Voi jettä kun mä nautin siitä flikasta.
- enkelitrio
tammikuun likka kirjoitti:
Olis ihan kiva tavata. Se on Petrea :) 3½ kilometriä rautatieasemalta. Kaksi viimeistä viikkoa marraskuussa :) Ihan mielenkiinnolla odotan reissua.
Mutta alotukseen vielä, toisaalta olisi hyvä palata historiassa taaksepäin siihen aikaan, kun olivat nämä suurperheet vallalla. Eli isovanhemmat ja nuoret perheet yhdessä asumassa samassa pihapiirissä. Ja ehkä vielä vanhempaakin sukupolvea. Siinä olisi annettavaa molemmin puolin. Tämä nykyinen elämäntapa ei välttämättä ole sitä kaikkein parasta elämänlaatua. Tuli ajateltua tätäkin puolta, mitä aiemmin historiassa on ollut.Piretääks tää "otsikko" ns.muistis ja sovitaa sit tarkemmi.Mää muistin sun tuleva jo kuun alus.
Eiks ol hauskaa tää Turun murre UFO=kuun alus :)
Sisko tiäs sen paikan.Petreliuksessa se o.Siit se o tiätty nimeski saanu.
Ja otsikkoon...Met viätettii koko,nii,KOKO ja kaik
koululomat (kesä-joulu- ja hiihtolomat) ain mamman ja pappan tykö."Oi niitä aikoja" - tammikuun likka
enkelitrio kirjoitti:
Piretääks tää "otsikko" ns.muistis ja sovitaa sit tarkemmi.Mää muistin sun tuleva jo kuun alus.
Eiks ol hauskaa tää Turun murre UFO=kuun alus :)
Sisko tiäs sen paikan.Petreliuksessa se o.Siit se o tiätty nimeski saanu.
Ja otsikkoon...Met viätettii koko,nii,KOKO ja kaik
koululomat (kesä-joulu- ja hiihtolomat) ain mamman ja pappan tykö."Oi niitä aikoja"Onhan murre hauskaa kuunnella, vielä, kun tuo tyttökin käy nykyään siellä suunnassa, kaveriaan tapaamassa ja kaveri sitten meillä kerran kuussa, saa kuunnella turkulaista.
Mut me tavataan siellä sitten :)
Mä en saanut koskaan tavata mummuani lapsuudessani, enkä olla mummulassa sillätavalla, että muistaisin. Paapan tapasin vasta 11 vuotiaana ja sen jälkeen pari kertaa. Hän oli sellainen lepposa juuri kuten paapan "kuuluukin" olla. Kova puhumaan ja hymyili puhuessaan. Sellainen lämmin muisto jäi hänestä.
Omat pienet kullanmuruseni asuvat viidensadan kilometrin päässä. En siis näe heitä kovinkaan usein.
Kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi se oli jotain niin suurta ja ihanaa ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan!
Olen vielä työelämässä ja kun lapsukaiset asuvat niin kaukana niin en pysty olemaan heille samanlainen mummo kuin mitä minulla aikoinaan oli. Mummo asui meillä kotona, oli aina paikalla kun tulimme koulusta. Hänellä oli aina aikaa. Hän luki ja kertoi satuja. Me nykypäivän mummot olemme pakostakin erilaisia.
En usko että lapset aina ajattelevat vain lahjoja ja rahaa. Luulen että heille tärkeämpää on kuitenkin se että olemme heille mummoja ja pappoja. Soittelemme ja kirjoittelemme. Jos on rahaa, lähetämme joskus jotain pientä.
Ja kun ovat käymässä, jaksamme heidän kanssaan, emme koe heitä taakaksi. Näin meistä ja heistä jää kummallekin hyvä mieli.
Ja vielä: mikä tässä maailmassa on enää niinkuin ennen??? Onneksi ei juuri mikään!!!- viivi-karoliina
Parasta aikaa elän mielestäni nyt,kun olen mummo.Ei ole jokapäiväistä vastuuta lapsista,saan hänet itselleni kun minusta itestä tuntuu siltä,tai hän soittaa haetko mummu minut sinun luo.Hänellä tuntuu olevan mahdoton tiedonjano,eli luemme paljon,retkeillään,uidaan ja leivotaan,mitä milloinkin,tämä on halpaa huvia.Minulla on tässä naapurustossa kaksi tyttöä joille olen varamummi ja luotettava aikuinen,tunnen sen "kunniatehtäväksi".En itse ainakaan ole opettanut lapsia suurille lahjoille,he eivät odotakkaan minulta sellaista.Annan aikaa,olen läsnä heidän elämässä ja saatavilla.Olen vielä osittain työelämässä ja hyvässä kunnossa että jaksan touhuta heidän kanssa.Leikin varjolla tehdään monia puutarha töitäkin,heistä on apuakin,kun vain ideoi.Me isovanhemmat ollaan erilaisia mutta uskon että parhaamme kukin tavallaan teemme ja se riittää.
- Nimetön
Voi sinua onnetonta kun et osaa nauttia isovanhemmuudestasi.Näitä kitsaita isovanhempia kyllä löytyy olen törmännyt heihin ennenkin.Olisi ehkä kannattanut jättää lapset kokonaan tekemättä,jos pelkää joutuvansa hoitamaan lapsenlapsiaan ja jakamaan suuret pyhänsä heidän kanssaan ja katselemaan,kuinka lapsenlapset ovat onnellisia kun saavat omistaa vielä isovanhemmat,sillä kaikilla ei heitä enää ole.Henkistä rikkautta on omistaa läheisiä ympärillämme,vaalitaan sitä.
- nimetön kun
et tiedä kuinka elämä voi muuttua. Ehkä se "onnellinen" avioliitto ei kestä koko elämää, jolloin rakkaudella väsättiin niitä lapsia joiden seurasta ei nyt viitsi joka pyhänseutu nauttia. Ehkä tulee sairaus jonka myötä on ammattia vaihdettava huonopalkkaisempaan entisestä. Ehkä on muutettava pois siintä ihanasta suuresta talosta jonka pankki omistaa vaikkakin oli suunnitellut jättävänsä sen velattomana lapsilleen sitten aikanaan. Ehkä vielä elämän ehtoolla tapaa uuden kaverin, jolla on myös näitä samoja huolia, on sairaseläkkeelle tai loppuunpalanut vain jostain muusta syystä. Ehkäpä tulee mielenterveysongelmia. Tarvitsee ehkä hieman lepoa ja rauhaa kuin kiljuvien tenavien seuraa. Haluaa ehkä jakaa elämänsä sen löytämäsä rakkauden kanssa vaikka omat lapset eivät sitä ehkä ymmärtäisikään, eivätkä halua häntä elämäänsä millään tavoin sen sanoin tavoin elein näyttäen. Eivät hekään kysy minulta puolisonsa valintaa, ehkä olisi minullakin jotain sanomista. Sitä vain ei kuunnella. Enkö saa itse päättää elämästäni, miten ja kenen kanssa sen kulutan? Toivompa totisesti, että joskus sinuakin koittaisi epäonni elämässä, jotta liika nokkavuus karisisi.
- Puidenhalaaja
nimetön kun kirjoitti:
et tiedä kuinka elämä voi muuttua. Ehkä se "onnellinen" avioliitto ei kestä koko elämää, jolloin rakkaudella väsättiin niitä lapsia joiden seurasta ei nyt viitsi joka pyhänseutu nauttia. Ehkä tulee sairaus jonka myötä on ammattia vaihdettava huonopalkkaisempaan entisestä. Ehkä on muutettava pois siintä ihanasta suuresta talosta jonka pankki omistaa vaikkakin oli suunnitellut jättävänsä sen velattomana lapsilleen sitten aikanaan. Ehkä vielä elämän ehtoolla tapaa uuden kaverin, jolla on myös näitä samoja huolia, on sairaseläkkeelle tai loppuunpalanut vain jostain muusta syystä. Ehkäpä tulee mielenterveysongelmia. Tarvitsee ehkä hieman lepoa ja rauhaa kuin kiljuvien tenavien seuraa. Haluaa ehkä jakaa elämänsä sen löytämäsä rakkauden kanssa vaikka omat lapset eivät sitä ehkä ymmärtäisikään, eivätkä halua häntä elämäänsä millään tavoin sen sanoin tavoin elein näyttäen. Eivät hekään kysy minulta puolisonsa valintaa, ehkä olisi minullakin jotain sanomista. Sitä vain ei kuunnella. Enkö saa itse päättää elämästäni, miten ja kenen kanssa sen kulutan? Toivompa totisesti, että joskus sinuakin koittaisi epäonni elämässä, jotta liika nokkavuus karisisi.
Isäni jäi leskeksi kuusikymppisenä ja jostakin niitä naisia ilmaantui ja suhteita ehti olla useitakin, viimeisin oikein ihanteellinen sellainen. Meidän tyttärien mielestä oli tosi mukava kun isällä oli kaveri. Veljemme eivät pystyneet hyväksymään että joku tuli äidin paikalle. Toinen veli toi mielipiteensä julki ikävällä tavalla, toinen käyttäytyi korrektisti mutta tunnusti kerran viinin voimalla että se "tuntuu niin pahalta".
Tiedän myös että monet tyttäret olettavat että heidän äitinsä hoitaa heidän lapsiaan aina kun he pyytävät. Jos äiti joskus kieltäytyy, he loukkaantuvat ja kostavat sillä että eivät pidä yhteyttä. Et siis ole ongelmiesi kanssa yksin, kohtalotoverisi vaan eivät jostakin syystä ole vastaajien joukossa. Tilanteesi on todella vaikea, ei tietysti tunnu mukavalta että välit lapsiin ja lapsenlapsiin katkeavat kokonaan, mutta ei tuollainen hyväksikäyttökään ole oikein. Toivottavasti löydät kohtuullisen ratkaisun ongelmaasi!
- Otto-Vaan
Jos olet joutunut noin alistettuun asemaan.
Miksi olet joutunut,onkin oma juttunsa.
Minulla itsellä on onnellinen olotila lapsen ja
lapsen lapsien kanssa.
Nautin kun saan tehdä työtä heidän hyväkseen.
Yleensä asioista sovitaan etukäteen ja laaditaan
viikko ohjelma.Lasten tai vanhempien sairastuminen
tai työ muuttaa aina ohjelmaa.
Tänäänkin jo heti aamusta,potilaan kanssa otettiin
erä shakkia.:)
Melkeimpä päivittäin ja joskus pitkiäkin päiviä
ollaan yhteistyössä hoito ja ruokailu asioissa.
Kustannuksia tietenkin syntyy,mitäs minä
"vanha"ukko enää rahalla teen,ymmärräkkää siitä
mittää.Sen tiijän että repiä ei seteliä saa ja
kolikoita ei passaa niellä.:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu4233631Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3181612- 1141432
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n851399Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991368Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591316- 501246
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi891159Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa331027- 39960