Apua tarvitsisin...

Äitini lopetti mielialalääkkeiden syömisen,joita oli käyttänyt n.5w. Nyt melkein joka päivä karjuu mulle ja itkee. Me ei ennen riidelty paljon mutta nyt riitoja on ollut jatkuvasti. Välillä sulkeudun huoneeseeni ja ajattelen että mitä oon tehny väärin. Oonko todella niin surkea tytär? Olen siis 15w ja äitini on 50w. Me ollaan äidin kanssa sovittu että meidän kotona ei käytetä väkivaltaa,mutta välillä tekisi mieli kumauttaa. Sitten äiti vauhkoo ulkona vapaana juoksevista koirista. Meille on tulossa koira,ja nyt äiti miettii sitä. Mä pelkään että meille ei tulekaan sitä koiraa. Mun elämä ei muutenkaan oo mitään ruusuilla tanssimista. Mun isä kuoli ku olin 9,sitä ennen äiti sai aivoinfarktin.Asun kahden äitini kanssa.Olisi ihanaa puhua jonkun kanssa jolla olisi samantyylisiä kokemuksia. Terapeutilla olen käynyt mutta ei siitä ole apua... Kohtalotovereita?
2342
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

vieläkään. Ehkä hän söi lääkkeitä käymättä kuitenkaan läpi vaikkapa terapiaa että olisi päässyt syidensä kanssa sinuiksi. Toivottavasti hän huomaa itsensä kireyden itsekin ja aloittaa uudelleen vaikkapa ne lääkkeet

Äänestä

Tiedän vastaavia tapauksia, joissa jompi kumpi vanhemmista käyttäytyy tuolla tavalla vaikka eivät millään lääkiksellä olekaan. Lapsi vetäytyy huoneeseensa, ja ihmettelee vanhempiensa aggressiivista käytöstä. Usein taustalla on vanhempien stressi erilaisista asioista (työstä, toimeentulosta, vastuusta, onnistumisesta, menestymsiestä ne.). Yritä saada äitisi uudelleen lääkitykseen ja mahdollisesti terapiaan. Solmi itsellesi ystävyyksiä, jotta saat elämääsi muutakin ajateltavaa ja tukea. Yritä jaksaa, sillä aika kuluu ja vuodet vaihtuvat, tilanteet muuttuvat, tulee aika kun aikuistut ja itsenäistyt, menet töihin ja muutat omaan asuntoon, ja saat elämääsi enemmän tilaa itsellesi. Voimia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tyttö tuollainen kirjoitti:

Äitini lopetti mielialalääkkeiden syömisen,joita oli käyttänyt n.5w. Nyt melkein joka päivä karjuu mulle ja itkee. Me ei ennen riidelty paljon mutta nyt riitoja on ollut jatkuvasti. Välillä sulkeudun huoneeseeni ja ajattelen että mitä oon tehny väärin. Oonko todella niin surkea tytär? Olen siis 15w ja äitini on 50w. Me ollaan äidin kanssa sovittu että meidän kotona ei käytetä väkivaltaa,mutta välillä tekisi mieli kumauttaa. Sitten äiti vauhkoo ulkona vapaana juoksevista koirista. Meille on tulossa koira,ja nyt äiti miettii sitä. Mä pelkään että meille ei tulekaan sitä koiraa. Mun elämä ei muutenkaan oo mitään ruusuilla tanssimista. Mun isä kuoli ku olin 9,sitä ennen äiti sai aivoinfarktin.Asun kahden äitini kanssa.Olisi ihanaa puhua jonkun kanssa jolla olisi samantyylisiä kokemuksia. Terapeutilla olen käynyt mutta ei siitä ole apua... Kohtalotovereita?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu