Rukous voi paljon kun se totinen on. Sinä joka et jaksa taakkojesi alla rukoile. Lisäksi hakeudu psykologille tai psykiatrille sen sijaan että uuvut ajatustesi kehien alle.
Tämän sanon erityisesti sille äidille jota siteerattiin tänään Helsingin Sanomissa ja joka ei meinaa jaksaa synnyttää. Miksi et puhu asiasta Jumalalle? Hän antaa totiselle rukoilijalle vastauksen.
Miksi kiukuttelet lapsillesi sen sijaan että puhuisit heidän kanssaan asiallisesti tai ehkä vielä mieluummin olisit sotkematta lapsiasi koko asiaan ja puhuisit miehesi kanssa. Jos miehesi ja sinä ette voi puhua siitä, miten väsynyt olet lastentuloon, teidän on varmaan syytä mennä terapiaan. Jos hän ei lähde, mene itse. Hän saattaa tulla yllätykseksesi myöhemmin. Nykyajan terapeutit ovat hyvin inhimillisiä; sinun ei tarvitse pelätä tulevasi leimatuksi lestadiolaisuutesi tai ratkaisujesi vuoksi.
Luulenpa jopa, että sinua saattaa ahdistaa enemmän keskustelemttomuuden ilmapiiri tai luulo sen puuttumisesta kuin itse lastentulo.
Voit myös rukoilla Jumalaa,että Hän ei antaisi sinulle enempää lapsia kuin mitä jaksat. Jeesus sanoi opetuslapsille: te houkat, te ette saa koska ette pyydä.
Minusta sinun 'vikasi'on se, ettet enää luota Jumalaan. Jumalalle saa puhua 'sopimattomiakin'asioita. Jumalahan tietää ajatuksesi kuitenkin; luuletko ettei Hän halua auttaa sinua luomaansa ihmistä.
Minkä kuvan itsestäsi uskovaisena äitinä annat lapsillesi jos väkisin synnytät ja sitten kiukuttelet. Ei sellainen ole tarkoituksena Jumalan valtakunnassa.
Puhu asia juurtajaksain miehesi kanssa ja rukoilkaa yhdessä Jumalalta että hän neuvoisi teille hyvän ja teitä tyydyttävän ratkaisun.
Rukoile onnea, hyvää elämää ja voimia. Jumalalla on valta antaa sinulle hyvä terapeutti jonka kanssa keskustelemalla selvität tilanteesi.
Tarvitset nyt rukouksen lisäksi ammattiapua. sitä et löydä näiltä sivuilta, muuta kuin tämän kehotuksen.
t uskovainen monen lapsen äiti jonka kaikki rukoukset on kuultu. Voimia sinulle, älä turhaudu, jo se että minä kirjoitin, saattoi olla kohtalosi:) Hyvää syksyä, Jumalan rauhaan
PS Sinulle Pikkuvaimo: (kirjoituksesi oli Helsingin Sanomissa: elä enää ikinä sano toisen ihmisen uskosta omaa tuomiotasi. Netti on paha paikka: tulee helposti sanottua asioita kun ei ole pakko laittaa nimeä. Se, että joku purkaa sydäntään ja kertoo huonoimmatkin ajatuksensa julki ei tee hänestä epäuskoista tai uskovaista. Suvaitsevaisuutta: se ei tarkoita kuitenkaan väärän hyväksymistä. Ihminen joka tänne valittaa tarvitsee rohkaisua, ei lyttyyn lyömistä)
Tämän sanon erityisesti sille äidille jota siteerattiin tänään Helsingin Sanomissa ja joka ei meinaa jaksaa synnyttää. Miksi et puhu asiasta Jumalalle? Hän antaa totiselle rukoilijalle vastauksen.
Miksi kiukuttelet lapsillesi sen sijaan että puhuisit heidän kanssaan asiallisesti tai ehkä vielä mieluummin olisit sotkematta lapsiasi koko asiaan ja puhuisit miehesi kanssa. Jos miehesi ja sinä ette voi puhua siitä, miten väsynyt olet lastentuloon, teidän on varmaan syytä mennä terapiaan. Jos hän ei lähde, mene itse. Hän saattaa tulla yllätykseksesi myöhemmin. Nykyajan terapeutit ovat hyvin inhimillisiä; sinun ei tarvitse pelätä tulevasi leimatuksi lestadiolaisuutesi tai ratkaisujesi vuoksi.
Luulenpa jopa, että sinua saattaa ahdistaa enemmän keskustelemttomuuden ilmapiiri tai luulo sen puuttumisesta kuin itse lastentulo.
Voit myös rukoilla Jumalaa,että Hän ei antaisi sinulle enempää lapsia kuin mitä jaksat. Jeesus sanoi opetuslapsille: te houkat, te ette saa koska ette pyydä.
Minusta sinun 'vikasi'on se, ettet enää luota Jumalaan. Jumalalle saa puhua 'sopimattomiakin'asioita. Jumalahan tietää ajatuksesi kuitenkin; luuletko ettei Hän halua auttaa sinua luomaansa ihmistä.
Minkä kuvan itsestäsi uskovaisena äitinä annat lapsillesi jos väkisin synnytät ja sitten kiukuttelet. Ei sellainen ole tarkoituksena Jumalan valtakunnassa.
Puhu asia juurtajaksain miehesi kanssa ja rukoilkaa yhdessä Jumalalta että hän neuvoisi teille hyvän ja teitä tyydyttävän ratkaisun.
Rukoile onnea, hyvää elämää ja voimia. Jumalalla on valta antaa sinulle hyvä terapeutti jonka kanssa keskustelemalla selvität tilanteesi.
Tarvitset nyt rukouksen lisäksi ammattiapua. sitä et löydä näiltä sivuilta, muuta kuin tämän kehotuksen.
t uskovainen monen lapsen äiti jonka kaikki rukoukset on kuultu. Voimia sinulle, älä turhaudu, jo se että minä kirjoitin, saattoi olla kohtalosi:) Hyvää syksyä, Jumalan rauhaan
PS Sinulle Pikkuvaimo: (kirjoituksesi oli Helsingin Sanomissa: elä enää ikinä sano toisen ihmisen uskosta omaa tuomiotasi. Netti on paha paikka: tulee helposti sanottua asioita kun ei ole pakko laittaa nimeä. Se, että joku purkaa sydäntään ja kertoo huonoimmatkin ajatuksensa julki ei tee hänestä epäuskoista tai uskovaista. Suvaitsevaisuutta: se ei tarkoita kuitenkaan väärän hyväksymistä. Ihminen joka tänne valittaa tarvitsee rohkaisua, ei lyttyyn lyömistä)
Vastaukset 12
Vanhimmat
olet. "Älä enää koskaan sano toisen uskosta omaa tuomiotasi"- kirjoitit.
Vanhoillislestadiolaiset ovat kautta aikain olleet pahimpia toisten uskon tuomitsijoita.
Muistan omasta nuoruudestanikin, kuinka nuortenilloissa (joskus seuroissakin) puhujaveli ihan avoimesti pilkkasi esim jehovan todistajia ja helluntailaisia. Ja kaikki nauroivat makeasti.
Että älä yhtään yritä siinä. Olet kyllä tosi pahasti aivopesty, kun et huomaa mitään väärää vanhoillislestadiolaisten toiminnassa.
Ärsyttää suunnattomasti, kun jakelet "armoneuvojasi" väsyneelle nuorelle äidille. Masentuminen on vakava sairaus, josta ei yleensä evankeliumilla selviä.
Herää ihmeessä nyt jo sinäkin, ja jätä ne vl-hörhöilyt.
olet niin kiihtynyt itse omassa näkemyksessäsi tai sitten minä todellakin ilmaisin itseni erittäin epäselvästi! En minä ole aivopesty, todella hyvin näen meidän tai heidän miten sen nyt ottaa (ei pidä yleistää, en MINä ole se joka itketti ihmisiä 70-luvulla, satuin olemaan yksi itketetyistä). Et voi ilmeisesti hyväksyä koko ajatusta siitä, että vl-liikkeen sisällä olisi empaattisia ihmisiä kuten minun vaatimaton yritykseni oli olla.
Jos joku on joskus tuominnut tai pilkannut saisi tehdä julkisen parannuksen siitä teostaan.
Ja mistä ihmeestä sekoilet: pistät sanoja suuhuni. minähän juuri sanoin ettei masennuksesta selviä evankeliumilla vaan kehotin jopa käymään psykiatrilla. Lue kunnolla toisten tekstit ja ota objektiivisempi asenne. Lueppa uudestaan minun vastaus; :) Kaikella ystävyydellä.
Miten kehtaat vastata noin tylysti ja ilkeästi tuohon mukavaan ja asialliseen viestiin? Häpeä edes vähän.
>Voit myös rukoilla Jumalaa,että Hän ei antaisi sinulle enempää lapsia kuin mitä jaksat. Jeesus sanoi opetuslapsille: te houkat, te ette saa koska ette pyydä.
Hyvä ketjussa mainittu äiti!
Jos et uupumukseltasi jaksa asetella sanoja, voit pitää vaikkapa kondomia sanattomana huokauksenaumaslan puoleen. Hänen tahtoaan ei kumi pidättele, vaan jos Hän haluaa teille vielä lapsia antaa, niitä tulee.
kiitokset ihanasta viestistäsi. Muuta en voi sanoa!
terveisin... äiti joka välillä niin väsynyt, mutta äiti kuitenkin
Kiitos! Voimia sinullekin.
VL-äidin kirjoitus kannattaa lukea rauhassa ja tarkasti. Jumalan sanan mukaan itse Jumala tietää meidän voimamme. Ei me voida etukäteen tietää, että nyt minä en kyllä jaksais enää synnyttää. Yllätyksiä on minullekin tullut, että sittenkin on mennyt hyvin ja olen jaksanut. Monasti ja taas monasti on kapinointi noussut., mutta se on osa meidän ihmisyyttämme. Viime kädessä tyytyminen Jumalan sanan neuvoihin ja kuuliaisuus sanalle on vienyt voittoon. Heikkoja olemme, mutta Jumala on luvannut auttaa ja olla heikkojen väkevyys. Jumalalla on äidille ihan oma arvokas tehtävä täällä maanpäällä. Olemme lukeneet lehdistä monia surullisia tapauksia, joissa ei äidin tehtävä aina pääse Jumalan sanan mukaan toteutumaan. Rukoilemme kaikille äideille voimia ja uskoa siihen , että Jumala auttaa. Hän lähettää auttavat enkelinsäkin, jos me pyydämme. Yksin ei saa jäädä . Apua on saatavilla, myös ammattiapua.Muistan kuinka pelkäsin synnyttämään mennessäni, aina lähdin ottaen huomioon, että tämä voi olla lähdönkin paikka, mutta luottavaisena Jumalan viisauteen.
että tulisi rukoilla ettei lapsia tulisi vaikka on yhdynnässä miehensä kanssa ilman ehkäisyä?
Olen ent. vl ja rukoillut koko ikäni Jumalaa mitään tapahtumatta. Vasta sitten alkoi tapahtua kun kielsin vl-uskon.
Kotini on ollut aivan hirvittävä vl-uskon vuoksi. Vanhemmillani ei ollut aikaa meille lapsille ja suuren lapsimäärän vuoksi he eivät ehtineet meitä kannustaa ja purkivat pahaa oloaan meihin. Siinä ei kehity lapselle hyvää itseluottamusta joka kantaisi koko elämän läpeensä ja auttaisi menestymisessä ym. tärkeissä asioissa. Olen joutunut kärsimään pienestä lapsesta asti sisarusten kiusaamista, johon vanhemmat eivät ehtineet/jaksaneet aina puuttua.
Itsetuntoni on erittäin hauras ja koetan sitä nyt kokoajan kehittää.
En todellakaan voi kenellekään suositella vl:sta. Siinä on suuri riski joutua suurperheelliseksi ja sen seurauksena väsymään ja siirtämään vaikeudet omille lapsilleenkin.
Olkaa ikionnellisia te jotka olette saaneet onnellisen lapsuuden. Kaikille se ei ole mahdollista vaikka se on elämässä kaikkein tärkeintä, nimittäin niillä eväillä on hyvä ja helpompaa aloittaa oma elämä/aikuis ikä.
Minulla ei ollut onnellinen lapsuus. Kenellä muuten on?
Mutta olen käynyt terapiassa. Eihän se oma lapsuus onnellisemmaksi siitä muutu vaikka kuinka uskontoa vaihtaa.
Vähän sama minusta kuin jos vaihtaa aviopuolisoa koska ensimmäinen on niin paska.
Miksi
pistää päänsä pensaaseen ja syyttää uskontoa jos siinä on ihmisiä jotka ovat käsittäneet uskon väärin (kuten ehkä sinun vanhempasi tai jotkut 70-luvun johtohenkilöt). Minä en ainakaan lähde tästä uskosta niin kauan kuin täällä saa syntinsä anteeksi. Katson uskon ohessa tehtyjä inhimillisiä virheitä tai sairautta sormien läpi, työstän asioita puhumalla uskovaisten ystävieni ja mieheni kanssa ja suodatan paksuimmat asiat maalaisjärjellä. Siten voi olla uskovainen. Ei siinä tarvita kaiken hylkäävää asennetta ja katkeroituvaa mieltä.
Vannoin nuorena etten tee samoja virheitä lasteni kanssa kuin vanhempani minun kanssani ja kuitenkin olen ainakin osan niistä tehnyt ja vielä toisia. Vanhemmat ovat aina huonoja, tai eivät kuitenkaan täydellisiä.
Mutta murrosiän tehtävä on saada lapsi katkaisemaan siteet vanhempiin. ilmeisesti sinä et saanut tehdä niin; ymmärrän sinua, en minäkään. Mutta se ei ole minusta lestadiolaisuuden syy vaan vanhempieni tai edeltävien sukupolvien. Silti en voi heitä kovin syyttää: yritän pystyä parempaan mutta jokainen sukupolvi jättää omat traumat seuraavalle sukupolvelle. Me ihmiset emme ole täydellisiä vaikka kuinka yrittäisimmekin.
Nimenomaan pitää rukoilla ettei tule lapsia vaikka olisi yhdynnässä. Niin suuri on minun luottamukseni Jumalaan. Jos kerran ihmiset rukoilevat että saisivat lapsia niin miksi ei voisi rukoilla ettei saisi.
Eihän se ole mitään Jumalaan luottamista että muodon vuoksi uskoo rukouksen voimaan.
Minä rukoilen kaikenlaista: työpaikkaa, rahaa, onnea. Jos uskot että Jumalalla on kaikki valta kuten myös luterilainen kirkko opettaa eikä ainoastaan lestadiolaisuus niin uskosi pitäisi olla käytännön tasollakin sellainen.
Eivät nämä helppoja asioita ole, ihmisen käsityskyky ei ole täydellinen.
Mutta lisäksi voisi kyllä miettiä miksi ei halua lapsia. Jos syyt ovat terveydelliset, ehkäisy sallitaan. Jos ne ovat muita, ne asiat pitää järjestää.
Turha kaikkia elämänvaikeuksia on laittaa lastentulon syyksi. Ja miksi edes aina pitää yhtyä. Ehkäpä katkeruutesi johtuu siitä, että et ole tyytyväinen seksielämääsi. Se taas voi johtua surkeasta lapsuudestasi. Et uskalla pyytää, onko näin. Mutta onko se yhä vielä vanhempiesi syy vaikka alun perin olisi ollut. Aikuinen nainen voi yrittää olla parempi kuin oma äitinsä; muutenhan hänen oma lapsensa syyttää häntä kohta samoista asioista:)
Voin kyllä myöntää sen että olen katkera siitä että oma lapsuuteni oli niin huono. Ja tiedän ettei sitä asiaa voi korjata vaan minun tulee sitten itse yrittää parempaa ja niin teen kokoajan.
Olen päässyt paljonkin yli niistä asioista ja jutellut aiheesta vanhempienikin kanssa. Kaikkea en ole vielä heille pystynyt puhumaan ja liekö tulen puhumaankaan, se on niin rankkaa...
Hienoa että sinä uskot niin että rukoilemalla Jumala saattaa olla antamatta lasta sinulle jos et sitä halua. Mutta itse olen sitä mieltä ettei ehkäisy ole synti ja Jumala antaa meidän itse päättää myös siinä asiassa kuin monessa muussakin asiassa tässä elämässä. Sinä saat kuitenkin uskoa niin kuin haluat ja kokea sen oikeaksi.
Tuosta rukoilemisesta voin kertoa että jos lapsesta asti rukoilin Jumalaa (ja siihen lapsena ilman epäilyjä uskoin) ja kiusaaminen ym. kotona vain kuitenkin jatkui. Ehkä siihen oli jokin tarkoitus. Nyt saan elää rauhassa ja onnellisena. Ja elämä on mennyt kokoajan parempaan päin. Jumala yksin tietää oliko tämä sitten sen rukoilun tulos.
Tunnen paljon ihmisiä joilla on ollut onnellinen lapsuus tai ainakin he niin sanovat. Ja tiedän heidän kotinsa ja taustansa eikä siinä ainakaan näy merkkejä epäilyyn. Eli uskon siihen että onnellinen lapsuus voidaan antaa kunhan siihen on aikaa paneutua.
Kiitos kun jaksoit kirjoittaa. Kirjoituksesi koskettaa minua.
Itse rukoilin koko lapsuuteni myös muutamaa asiaa joita en saanut.
Ehkä emme aivan kaikkea saa. On hirveää, että lapsena rukoilit ettei sinua kiusattaisi ja kuitenkin kiusattiin. Tuo menee kyllä yli ymmärryksen..
Tietenkin minullakin on asioita joita en ole saanut vaikka olen rukoillut. Mutta nyt aikuisiällä olen saanut mielestäni kaiken mitä olen pyytänyt. En tiedä onko se sitten kiinni rukouksen määrästä vai siitä miten hirveästi sitä asiaa haluaa. Vaikea uskoa,etteikö lapsi olisi tosissaan halunnut, että hänen rukouksensa toteutuu. Aion rukoilla, että saisit jonkun vastauksen tuohon asiaan. Sinulla on ollut hirveää.
Olen pahoillani jos olin liian jyrkkäsanainen aiemmin: (päällekäyvä tyyli tulee helposti täällä tavaksi kun ei koskaan tiedä kuka kirjoittaja on asiallinen ja kuka ei ja moni kirjoittaa jotenkin niin oudosti tänne. )
Jos jaksat voidaan kirjoitella aika ajoin lisää toisillemme täällä.
Voimia. Hienoa kun olet jaksanut puhua vanhempiesi kanssa vaikka voisi jopa ajatella että he eivät sitä olisi ansainneet.. Mutta olet kypsempi kuin he.