Belgarionin taru

Mallorean taru II: Murgojen kuningas, sankarit hakevat suojaa Gorandimeren suun vanhasta vartiotornista, jonka dalit ovat rakentaneet aikaan ennen murgojen saapumista. Tämä lienee se tarkoittamasi majakka?

Olen itse lukenut kaikki Eddingsin teokset useaan otteeseen, ja minua ihmetyttää tämä keskustelu punastuvista mieshahmoista.

Siis missä kirjassa ja kuka hahmo punastelee jatkuvasti?

Mielestäni Eddings käsittelee juuri esim seksiä erittäin kivasti, ilman fantasialle niin yleistä ääripäihin menemistä (kaikki hahmot saavuttamattomia tai neitseellisiä tai sitten jatkuvaa hömpsimistä tai jopa seksuaalista väkivaltaa).

Mielipiteet on hyvä juttu, mutta PERUSTELKAA ne hyvät ihmiset!

Nipo kirjoitti:

Olen itse lukenut kaikki Eddingsin teokset useaan otteeseen, ja minua ihmetyttää tämä keskustelu punastuvista mieshahmoista.

Siis missä kirjassa ja kuka hahmo punastelee jatkuvasti?

Mielestäni Eddings käsittelee juuri esim seksiä erittäin kivasti, ilman fantasialle niin yleistä ääripäihin menemistä (kaikki hahmot saavuttamattomia tai neitseellisiä tai sitten jatkuvaa hömpsimistä tai jopa seksuaalista väkivaltaa).

Mielipiteet on hyvä juttu, mutta PERUSTELKAA ne hyvät ihmiset!

Lue lisää

...kirjat uudelleen, asiaa varta vasten tarkastellen ja huomaat kyllä. Yleensä tämä punastelu esiintyy sanan "veitikkamaisesti" läheisyydessä. Kyseessä ei siis ole niinkään mielipide kuin havainto ja sen tulkinta. Muunmuassa Barak punastelee usein, Silkki harvemmin, Belgarath enemmänkin maksimissaan rykii, Garion punastelee. "Minusta tuntuu, että se perhonen katselee." No, tuo kohta kyllä on huono esimerkki, koska se viittaa tulossa olevaan aktiin, jota ajatellessa Garionin ehkä onkin syytä punastella.

Mielestäni Eddings, tai pikemminkin Eddingsit, ei käsittele seksiä alkuunkaan. Enkä puhu nyt seksistä pelkkänä yhdyntänä, vaan puhun myös paitsi konkreettisesta seksistä, myös seksuaalisuudesta siinä halun tai kaipauksen tunteena ja nautintona, johon lukijalla on parhaimmillaan mahdollista samastua. Eddingsille seksuaalisuus on pelkkää hämmennystä, toisin sanoen jotakin esiseksuaalista, jollakin lailla murrosikäistä, jopa aikuisilla miehillä. Naiset ovat - yllättäenkö - seksuaalisempia, eivätkä niin helposti punastelevia, mutta heidänkään kokemuksiaan ei kuvata.

Juuri kokemuksien ja tunteiden kuvaaminen luo seksuaalisuuden, ei (kuviteltavissa oleva tai vihjattu)akti. Tästä johtuen Eddingsin kirjoissa ei ole seksiä tai seksuaalisuutta, vaan ainoastaan mainitsemaani murrosikäistä hämmennystä, josta ainakin minä olen alkanut kasvaa yli.

Katju kirjoitti:

...kirjat uudelleen, asiaa varta vasten tarkastellen ja huomaat kyllä. Yleensä tämä punastelu esiintyy sanan "veitikkamaisesti" läheisyydessä. Kyseessä ei siis ole niinkään mielipide kuin havainto ja sen tulkinta. Muunmuassa Barak punastelee usein, Silkki harvemmin, Belgarath enemmänkin maksimissaan rykii, Garion punastelee. "Minusta tuntuu, että se perhonen katselee." No, tuo kohta kyllä on huono esimerkki, koska se viittaa tulossa olevaan aktiin, jota ajatellessa Garionin ehkä onkin syytä punastella.

Mielestäni Eddings, tai pikemminkin Eddingsit, ei käsittele seksiä alkuunkaan. Enkä puhu nyt seksistä pelkkänä yhdyntänä, vaan puhun myös paitsi konkreettisesta seksistä, myös seksuaalisuudesta siinä halun tai kaipauksen tunteena ja nautintona, johon lukijalla on parhaimmillaan mahdollista samastua. Eddingsille seksuaalisuus on pelkkää hämmennystä, toisin sanoen jotakin esiseksuaalista, jollakin lailla murrosikäistä, jopa aikuisilla miehillä. Naiset ovat - yllättäenkö - seksuaalisempia, eivätkä niin helposti punastelevia, mutta heidänkään kokemuksiaan ei kuvata.

Juuri kokemuksien ja tunteiden kuvaaminen luo seksuaalisuuden, ei (kuviteltavissa oleva tai vihjattu)akti. Tästä johtuen Eddingsin kirjoissa ei ole seksiä tai seksuaalisuutta, vaan ainoastaan mainitsemaani murrosikäistä hämmennystä, josta ainakin minä olen alkanut kasvaa yli.

Lue lisää

Todellakin, samaa mieltä olen :) Älytöntä, kun yritetään tehdä henkilöistä realistisia, niin seksuaalisuus unohtuu kokonaan. Ehkä Eddings on kuitenkin suunnannut sarjansa hieman nuoremmille, kuka tietää. Mielestäni kaiken on pystynyt lukemaan, mutta en ole niistä pahemmin pitänyt. Loppuratkaisun on poikkeuksetta arvannut heti alussa ja se onkin sitten pilannut koko kirjan. Samoin ärsyttää Belgarionin (ja muiden) kuolemattomuus. Paras henkilö lienee kuitenkin Silkki, sillä kun on oma persoonallisuus.