Olen toteuttanut meditaatiota yksinkertaisesti siten, että pyrin poistamaan sanat päästäni (Castaneda: sisäisen dialogin lopettaminen). Homma toimi kuin luonnostaan joka kerta kun sänkyyn yöksi asettuessani suljin silmät ja aloin nähdä joko violetteja läiskiä tai jonkinlaisia kuvioita tai ikäänkuin "kiehuvaa energiaa". Mutta sitten kun en näitä systeemeitä enää nähnytkään, juttu meni väkisin pusertamiseksi. Lopulta väkinäisten hiljentymisyritysteni takia menetin monet yöunet, kun en saanut unta enää meditaatioyrityksen jälkeen. Vanha vaivani, jossa koen vaikeaksi hengittää kun mieli tyhjenee, oli jo palannut takaisin.
Lopetin nukkumaanmenovaiheen yritykset. Siirryin siihen, että koska tahansa päivän mittaan sattuu sopiva hetki, annan sanojen kadota päästäni. Tässä ei ole enää sellaista väkinäisyyttä. Esim. järvellä aaltojen kuvioita tarkkaillessa mielen on helpompi antaa hiljentyä.
Eräällä ulkomaisella foorumilla sanoivat että pakottaminen ei kertakaikkiaan luonnista. Sain vaikutelman että mielen pitää antaa rauhassa möykätä sitä naurettavaa roskaansa, ja ikäänkuin sivulliseksi asettuneena tarkkailla sitä etäältä, jolloin se järjetön pulina saattaapi lopahtaa itsestään.
Niinhän se on oikeastaan toiminut joka kerta kun meditaationi on onnistunut, mutta en ole vain havainnut tapahtuman luonnollisuutta kun se on käynyt niin nopeasti! Tällaisina taantumakausina pitää ikäänkuin palata taaksepäin, ja tehdä tietoisia havaintoja menettelytavoistaan jotka aiemmin ovat käyneet itsestään. Tylsää, mutta helppoahan ei kukaan ole meditaation väittänyt olevan...
Olisi tietysti kiva tietää oliko ensin muna vai kana. Aiheuttivatko mieleni sisäiset "näyt" mielen hiljentymisen, vai aiheuttiko mielen hiljentyminen nuo kuvat? Kumpikin tuntui tapahtuvan niin yhtä aikaa, että eroa ei kertakaikkiaan erota.
Lopetin nukkumaanmenovaiheen yritykset. Siirryin siihen, että koska tahansa päivän mittaan sattuu sopiva hetki, annan sanojen kadota päästäni. Tässä ei ole enää sellaista väkinäisyyttä. Esim. järvellä aaltojen kuvioita tarkkaillessa mielen on helpompi antaa hiljentyä.
Eräällä ulkomaisella foorumilla sanoivat että pakottaminen ei kertakaikkiaan luonnista. Sain vaikutelman että mielen pitää antaa rauhassa möykätä sitä naurettavaa roskaansa, ja ikäänkuin sivulliseksi asettuneena tarkkailla sitä etäältä, jolloin se järjetön pulina saattaapi lopahtaa itsestään.
Niinhän se on oikeastaan toiminut joka kerta kun meditaationi on onnistunut, mutta en ole vain havainnut tapahtuman luonnollisuutta kun se on käynyt niin nopeasti! Tällaisina taantumakausina pitää ikäänkuin palata taaksepäin, ja tehdä tietoisia havaintoja menettelytavoistaan jotka aiemmin ovat käyneet itsestään. Tylsää, mutta helppoahan ei kukaan ole meditaation väittänyt olevan...
Olisi tietysti kiva tietää oliko ensin muna vai kana. Aiheuttivatko mieleni sisäiset "näyt" mielen hiljentymisen, vai aiheuttiko mielen hiljentyminen nuo kuvat? Kumpikin tuntui tapahtuvan niin yhtä aikaa, että eroa ei kertakaikkiaan erota.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
Oletko jo lukenut viestini paria riviä alempaa nimeltä "Meditaatio-ohjeet vinkkejä"?
:Agwé:
(Piti vaan taas päästä tekemään oma aloitus...)
omista kokemuksistani tiedän, että sen täytyy tapahtua ponnistelematta.
Se on vaikea jako, toisaalta pitäisi jotain tehdä asian eteenpäin menemiseksi, mutta tietyssä kohdassa antaa periksi.
Eräs ruotsalainen sananlasku sanoo että herra auttaa kyllä merimiestä mutta merimiehen pitää itsekkin soutaa, se kuvaa tätä jakoa mielestäni osuvasti...Jeesustelelijat jotka ulvovat että jeesus pelastaa jeesus pelastaa, ei mun tartte muuta kuin syödä läskihampurilaisia ja haukkua muita, se ei toimi niin...Nöyryys on avainasemassa, väärästä ylpeydestä on pakko luopua ja tässä kohdin monet kristityt oikeassa olemisen harhassaan jäävät mahastaan kiinni..
Mutta ongelmia meillä kaikilla on , se on selvää.
Mulle tapahtui vuonna 1986 semmoinen äkkipamaus että mieleni kirkastui ja tyhjeni pohjiaan myöden.. Se kesti kaksi viikkoa, kunnes jouduin imemään ympäristöstäni taas senverran kakkaa, että kirkkaus päättyi..
Tiedän kuitenkin mitä se merkitsee ...Se on tavoittelemisen arvoinen asia mutta se ei onnistu ennenkö ympäristö KAIKKI valaistuvat..
Olemme ajautumassa nyt ihmiskunnan vaikeampmaan vaiheeseen jolloin tämä tarve tulee pakottavaksi. Ne jotka eivät halua sisäiseen maailmaansa tutustua, niille tulee paskainen loppu.