Wouf!
Joinain aamuina heräämme Isännän kanssa jo ennen valoisan tuloa. Isäntäkin on silloin todella virkku. Häärää keittiössä pusseineen ja pulloineen. Höpisee minulle kuinka elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. En aina ymmärrä sen puhetta. Mutta ruokaa en jostain syystä saa, Isäntä höpisee jostain suolisolmuista kun ruokaa pyydän.
Sitten se pakkaa kaikki reput ja nyssäkät autoon kauhealla tohinalla. Käskee minut vielä lopuksi häkkiin ruuman perille. Hiase on kuulema paras meille. Mikä sitten onkaan.
Aikani häkissä ihmeteltyäni pääsen viimein ulos. Ja aika pian yleensä vapaaksi juoksemaan. Silloin etsin kaikki Syötävät Eläimet lähimaastosta ja haukun niin että metsä raikaa. Pian kuuluu kova ääni ja pääsemme saaliin jaolle. Minä saan aina vähemmän jostain syystä. Oman osansa Isäntä pakkaa reppuun. Aika tyhmää, tuore liha on parasta maailmassa. Jostain syystä Isäntä pitää hiekan pilaantuneesta lihasta. Minulle se kyllä maistuu niinkin.
Päivän päätyttyä palaamme taas kotiluolaan, jossa saan viimein päivän ruoka-annoksen. Muutoinkin Isäntä tutkii minua, ettei ole haavoja tai muita pikkuharmeja. Eihän haukku haavaa tee! Syötyämme löhöilemme sohvalla sekä teemme jotain pikku askareita saaliille ja varusteille.
Ja kun muu lauma jo menee nukkumaan, me vielä jäämme takan ääreen. Isäntä saattaa myös juoda Pahaa Vettä. Isäntä myös kaappaa minut syliinsä ja silittelee ja puhuu kummallisella äänellä siitä kuinka olen maailman paras koira....
Joinain aamuina heräämme Isännän kanssa jo ennen valoisan tuloa. Isäntäkin on silloin todella virkku. Häärää keittiössä pusseineen ja pulloineen. Höpisee minulle kuinka elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. En aina ymmärrä sen puhetta. Mutta ruokaa en jostain syystä saa, Isäntä höpisee jostain suolisolmuista kun ruokaa pyydän.
Sitten se pakkaa kaikki reput ja nyssäkät autoon kauhealla tohinalla. Käskee minut vielä lopuksi häkkiin ruuman perille. Hiase on kuulema paras meille. Mikä sitten onkaan.
Aikani häkissä ihmeteltyäni pääsen viimein ulos. Ja aika pian yleensä vapaaksi juoksemaan. Silloin etsin kaikki Syötävät Eläimet lähimaastosta ja haukun niin että metsä raikaa. Pian kuuluu kova ääni ja pääsemme saaliin jaolle. Minä saan aina vähemmän jostain syystä. Oman osansa Isäntä pakkaa reppuun. Aika tyhmää, tuore liha on parasta maailmassa. Jostain syystä Isäntä pitää hiekan pilaantuneesta lihasta. Minulle se kyllä maistuu niinkin.
Päivän päätyttyä palaamme taas kotiluolaan, jossa saan viimein päivän ruoka-annoksen. Muutoinkin Isäntä tutkii minua, ettei ole haavoja tai muita pikkuharmeja. Eihän haukku haavaa tee! Syötyämme löhöilemme sohvalla sekä teemme jotain pikku askareita saaliille ja varusteille.
Ja kun muu lauma jo menee nukkumaan, me vielä jäämme takan ääreen. Isäntä saattaa myös juoda Pahaa Vettä. Isäntä myös kaappaa minut syliinsä ja silittelee ja puhuu kummallisella äänellä siitä kuinka olen maailman paras koira....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.