Hei, oon kärsiny tästä samasta sairaudesta ku teki muutaman vuoden ja olo on ollu juuri niin kurja ku tiedätte, mutta mitä kummaa nyt on tapahtumassa, ku mua ei enää hetkauta mikään.
Oon tosi herkkä ihminen, mutta nyt en kykene nauttimaan enää mistään vähääkään, eikä minua myöskään sureta tippaakaan kuulla kauheimpiakaan uutisia maailmalta tai muualtakaan..
Oikeastaan olon ollessa pahimmillaan oon pystyny kuitenki vähä tuntemaan mielihyvääki, mutta nyt ei kertakaikkiaan tunnu miltään..
Mitäs te luuletta tän tarkottavan, ootteko kokenu samalla tavalla?
Oon tosi herkkä ihminen, mutta nyt en kykene nauttimaan enää mistään vähääkään, eikä minua myöskään sureta tippaakaan kuulla kauheimpiakaan uutisia maailmalta tai muualtakaan..
Oikeastaan olon ollessa pahimmillaan oon pystyny kuitenki vähä tuntemaan mielihyvääki, mutta nyt ei kertakaikkiaan tunnu miltään..
Mitäs te luuletta tän tarkottavan, ootteko kokenu samalla tavalla?
Vastaukset 27
Vanhimmat
moi oon tuntenu samalla tavalla ja oon nii vitu yksinäine ja surulline jos me voitais tavata ja auttaa toinen toisiamme pyydän että vastaat mulle ositteeseen [email protected]
Mä rakastan sua tai tahdon ainaki.!!!
että haluaisit auttaa, mutta vois olla vaikea vaalia tässä minkäänlaista suhetta ku ei oo voimia mihinkään. sorry..
Eiköhän ole tuttu tunne jokaiselle ihmiselle että tulee aikoja kun ei mikään tunnu miltää saati kiinostas yksikään juttu maan päällä .
Itse ainakin olen kokenut näitä aikoja .Tulee niitä "pyjamapäiviä" etten kertakaikkiaan halua edes puhelimeen vastata ja kuunella mitä kellekkin kuuluu.
"Jos saan sitä niin sitten olen onnellinen"eiköhän jo lapsena ala tuo tunne että kunhan saan tuon lelun tai namun se on onnea ,mutta kuinkas käy jos seuraavassa hetkessä onnen tunne pois vaikak lelu olis saatukkin.
Entäs rikkaat ihmiset joista lehdistä luemme ,kuinka onneton moni on vaikka me luultas että raha se on joka onnen tuo .Eikös joku rikas ole sanonutkin että siteen olen onnellinen kun saan vähän lisää ...eli kierre jatkuu.
Onni koostuu monista pienistä asioista mutta tärkein on löytää yhtyys elävään Jumalaan ja saa sanoa laulun sanoin "onneni on olla Herraa lähellä" ,tätä varten olemme täällä että löytäisimme yhteyden taivaalliseen Isäämme ja sitä kautta oikean onnemme .
"Ajatukset on kuin lintuja ne lentää päämme yllä mutta ei anneta tehdä niitten pesää" näin on kaikkien tunteittenkin kanssa ,niitä joudumme kokemaan mutta ei anneta pesiä kaikenlaisten masennusten lintujen niin että nokkivat kohta kaiken ilonsiemenet mitä meille tarjotaan joka päivä .
Noh tälläinen aatos tuli aloituksestasi ,ilonpisaroita NYT hetkeesi!
Tuosta uskonasiasta, ja oonki kovasti miettiny noita juttuja. Tarvis vaan saaha vahvempi usko, en tiiä miten sen taikos.
kiitos
"tärkein on löytää yhtyys elävään Jumalaan ja saa sanoa laulun sanoin "onneni on olla Herraa lähellä" ,tätä varten olemme täällä että löytäisimme yhteyden taivaalliseen Isäämme ja sitä kautta oikean onnemme"
iso ihminen satuja sepittää nuorelle tytölle. Taikausko tai sadut eivät auta ketään.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi.
Älä ole samaa mieltä hullun kanssa. Taikauskosta sinä vähiten saat hyötyä, älä lähde sille tielle nuori ihminen ollenkaan. Älä luovu aivoistasi. Et tarvitse satuja turvaksesi.
noh, sanoppas sitte mistä sitä apua saan?
Luulen, että se on kuitenki se PÄÄASIA
mistäs muuten tiiät, et oon tyttö?
vaan luulen.
Pääasia on, ettei sinusta tule täysin aívokuollutta jeesushullua.
Apua saa todellisilta ihmisiltä. Vanhemmilta. Ystäviltä. Terveydenhoitajalta. Puhelimitse näistä nuortenpuhelimista, jonne kuka tahansa voi soittaa ja kysyä apua. Vaihtoehtoja kyllä riittää, älä valitse uskontohuumetta.
Koitahan kuitenkin löytää apua.
No joo kiitos =)
Turtuneisuus voi olla aivan todellista ja jatkuvaa, kuten se on minulla ollut. Vähitellen ovat kaikki tunteeni joutuneet naftaliiniin eivätkä mitenkään tahdo sieltä nousta. Uskokin minulla on, mutta sekin on purkissa ja kansi visusti kiinni enkä sitä saa millään sieltä ulos. Joskus tunnen pienen värähdyksen ruumiissani, mutta kun sen tajuan, se katoaa kuin jokin häivähtävä lumous, saman tien. Olen ollut käynyt harvakseltaan terapiassa jo aika kauan, mutta en pysty päästämään terapeuttiani riittävän lähelle, edes miestäni en pysty päästämään tarpeeksi lähelle. Kaikki on kuin yhdentekevää. Ainoat rukoukseni ovat "Herra armahda" ja "tapahtukoon Sinun tahtosi". Kaikki muut sanat ovat turhina karisseet pois. On kuin sisälläni olisi vain tyhjää.
Uskon että rukouksesi on kuultu ja todellakin tapahtuu Jumalan tahto elämässäsi ,tosin Hän vielä varmistaa kysyen "tahdotko".
Itsekkin kamppailin tosi pitkään ennenkuin luovutin kokonaan itseni Jumlaan johdatukseen ,muistan kun sanoin "maksoi mitä maksoi tahdon seurata sinua" Omat laskelmansa jokaisen on tehtävä ja Jumala on antanut meille oman tahdon eikä ketään väksin pelasteta se on ihan varmaa vaikka kuinka tietämättömät niin puhuukin .
Purkin kansa visusti kiinni ,näinhän kirjoitit .Niinkauan kun pidät sen kiinni niin ei asialle voi mitään ,entäs jos pikkasen raottaisit kanttasi että edes ilma vaihtuisi.
"Kukaan ei enään voi sinua auttaa jos et itse tule vastaan" näin virkkoi viisas äitini vuosikymmeniä sitten kun olin elämäni nollapisteessä ,nämä sanat pysäytti ja otin ensimmäisen askeleeni pois päin itsestäni .Itseensä käpertyminen on juuri se joka lukitsee purkin kannet kiinni ...
Uskon että sinä selviät ,muistan rukouksin .Lääkkeet ei voi auttaa hengelliseen hätään ja moni masennus johtuu siitä ettei ole yhteyttä elävään Jeesukseen .
Nyt on taas turha tulla sanomaan mitään ettei uskovien tänne tarvi tulla höpisemään .Tiedän että lääkkeet on monille tärkeitä sitä en väitäkkään mutta kaikkein tärkein on että ihminen saa sisäisen rauhan jonka yksin voi antaa Jumala .
"Vain tyhjä voi täyttyä" Pyhällä hengellä.
Kokemuksella > asia on mielestäni näin. > Täytyy ensin nähdä itsessään tuo tila, ja huomata, että MINÄ itsessäni/ omin voimin olen voimaton, enkä voi tehdä asialle mitään ?
Täyttyä PYHÄLLÄHENGELLÄ > Usko ilman tekoja on kuollut > Tarkoittaa mielestäni (Kokemuksen kautta) sitä, että on pakotettu kääntymään sen jälkeen JUMALAN puoleen /päin, joka hengen meihin on luonut. "Täytyy kääntyä joka päivä" sanotaan sanassa. Ja lähdettävä tutustumaan hengellisiin asioihin hyvän opastajan avustamana. Hyvä asiallinen Raamattuun TUTUSTUMIS ryhmä: Ilman suuria pyrkimyksiä ja vaateita.
"Vapauteen Kristus meidät vapautti"
Ps. Jos tuon mainitsemasi tyhjyyden kanssa jää yksin, eikä tee muuta kuin ottaa tilaansa lääkkeitä , eihän asia etene ainakaan parempaan päin.
TAHDOTHAN elää täyttä elämää ?
Hengellisyys antaa sen.
KUULETKO KUTSUN: Älä arkaile ottaa sitä vastaan.
Terv, Uudestisyntynyt Mies 55v.
Kiitos mejuulle hyvästä opastuksesta:
Oletko ollut, tai oletko itse masentunut, vai miksi tällä palstalla pyörit?
Se kansi on niin lujasti kiinni, ettei se aukea millään. Olen sitä yrittänyt terapiassa ja itsekseni, mutta se vie ilmeisesti paljon aikaa. Aluksi en muistanut kahdestakymmenestä ensimmäisestä vuodestani mitään, mutta terapian avulla olen alkanut muistaa. Ne asiat, jotka sieltä muistini kätköistä ovat nousseet, ovat olleet kaikki lähestulkoon pahoja (hyväksikäyttöä, henkistä ja ruumiillista väkivaltaa). Olen ollut täynnä ahdistusta tietämättä ja ymmärtämättä sitä ollenkaan. Luulin, että se on ihmiselle normaali olotila. Olen "päinvastoin"-ihminen. Aivoni toimivat juuri päinvastoin kuin ihmisillä yleensä. Esimerkiksi sanotaan, että lapset tahtovat olla kahden kesken vanhempiensa kanssa, mutta minulle se oli suunnilleen pahinta, mitä saattoi tapahtua (väkivaltaa). Jokainen ihminen on minulle määrätyllä tavalla uhka, mitä tahansa (pahaa) voi tapahtua, jos en ole tarkkana ja huolehdi, että sen toisen ihmisen mieliala pysyy hyvänä. Luen ihmisiä ilman sanoja kuin avointa kirjaa, ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan. Minuan on vaikea selostaa asiaa tarkasti. Vain omiin lapsiimme minulla on sellainen suhde kuin ajattelen ihmisten kesken kuuluvan olla.
Olen ollut uskossa parikymmentä vuotta ja se on auttanut minua paljon ja uskon, että monissa asioissa on Hänen tahtosa tapahtunutkin. Tämä elämäni puristus vain on ollut niin kova, että hädin tuskin olen sen kestänyt. Isäni kuoli vajaa neljä vuotta sitten. En ole itkenyt sitä yhtään, en osaa itkeä mitään muutakaan enää. Isäni teki elämästäni hyvin raskaan, tekisi mieleni käyttää erästä toista sanaa tässä. Viime maanantai-iltana tuli radiosta Frans Kafkan romaanista Oikeusjuttu kuunnelman ensimmäinen osa. Vihdoinkin oli joku, johon pystyin samaistumaan, herra K, päähenkilö. Elämäni on ollut täynnä sellaista ääretöntä mielettömyyttä kuin siinä oli.
Olen terapeutillenikin turhauttava, huomaan sen kyllä. Enkä kestä terapiaa tai oikeammin muistojani ilman lääkettä. Mitään vihan tunteita ei minulla ole. Olen niellyt niin äärettömän paljon kaikkea lokaa, jota päälleni on heitetty. Joskus sisäinen venttiilini aukeaa pieneksi hetkeksi, mutta sieltä nouseva olo on niin paha, että en kestä sitä kuin sen pienen hetken. Sitten voin taas kokea harha-aistimuksia, jotka kyllä tiedän harhoiksi.
Uskokin on pitänyt vaimentaa. Tahtoisin laulaa hengellisiä lauluja, mutta kaikki laulut katoavat mielestäni. Uskokin on ollut vaarallista, koska siinä pitää sallia herkkyys ja heikkous, eihän se muuten voi toimia. Olen ollut kuin kilpi, joka on täynnä lommoja, jotka olisivat tulleet mieheeni ja lapsiimme, jos en olisi suojannut heitä.
Tuskakin on TOIVON kasvumaata ....
Ajattelin ihmisen elämää kuinka olemme todellakin kuin pelto ,meitä muokataan aika usein ja etenkin silloin kun maaperä alkaa muuttua kovaksi ettei sinne mahdu kuin MINÄ ihan isolla kirjoitettuna.
Omaa elämääni ajatellen on ollut jos jonkinlaista tuskaa ja ahdistusta mutta toivon siemen on päässyt sittenkin itämään joka on kylvettyä Jumalan sanaa. "Minä annan tulevaisuuden ja toivon",ajatelkaa mikä valtava lupaus tuskankin keskellä meillä on toivo jota kohden voimme uskossa kurottautua.
Tulee aikoja ettei jaksa kurottaa kättään ylöspäin ,mutta sitä varten olemme me lähimmäiset että tuomme tätä ilosanomaa joka valaisee pimeimmänkin mielen .
”Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,
Kyyneleetkin puhkeavat kukkaan –
Silloin merkityksen saavat
Kaikki lyönnit, kaikki syvät haavat --
Tuskakin on toivon kasvumaata –
Elämä kietoo suurta salaisuutta;
Kivun kautta Jumala luo uutta.”
*******************************************
varjoilija lukiessani tekstiäsi tuli mieleeni että tänään kirjoitin majikseen aiheen joka vois käydä tähän ja kävin kopsasemassa sen luettavaksesi ,eli tuskakin on sittenkin kasvumaata ...
Olen myös kokenut samaa kuin sinä että jostain syvältä nousee itkemättömiä itkuja joita ei ole muistanutkaan .Tämä on sitä tervehtymistä sittenkin ,joskus joudutaan haavat aukaisemaan että ne pääsee parantumaan .
Itse olen kokenut tämän kirjoittamisen Jumalan lahjana ,vaikak minulla ei oikein taitoja ole mutta heikoissa Hän on väkevä tiedäthän sinä sen .
Majis josta kerroin on sellainen foorumi jossa olen saanut kirjoitella kaikenlaisia tunteitani ja päivän tapahtumia ja huomaan en ole yksin meitä on paljon jotka haluavat jakaa aikaansa lähimmäiselle näin kirjoittamalla .
Tosi hineoa että olet löytänyt tämän kirjoittamisen jospa se kansikin alkas löyhtyä sillä tiedäthän kuka kolkuttaa ....
Sinua siunata tahdon !
Kiitos kysymästä mmums ,rehellisesti vastattuna olen ollut masentunut kuten jokainen ihminen on jonkin asteen masennuksessa tai alavireessä jossain elämänsä vaiheessa .
Tosin itse kävin rankimman mukaan elämäni romahduksen 18 vuotiaana ja hoidossakin olin 3kk sekä sairaslomalla varmaan jotain vuoden .Siinäpä sitä olikin kamppailua löytää elämälleen tarkoitusta kun kaikki haaveet romahhti yxkax yllättäin ,kukaan ei ymmärtänyt siihen aikaan loppuunpalamista saatikka nuoren ihmisen .Olen tästä ketonut täällä aikasemminkin juurta jaksain ,sen takia täällä pyörin että jos edes yhdellekkin voisin viestittää että ei niin pimeää tunnelia olekkaan etteikö sieltä jostain jonain päivänä toivonsäde pilkahda .
Eli kokemusta on mitä on tuska ja ahdistus .
Pyydän silti sinulta, ettet tarjoaisi uskoa ratkaisuksi ongelmiin näille epätoivoisille ihmisille. Usko ei ole auttanut ketään, ei auta, eikä tule auttamaan, ihminen itse auttaa itseään, tai jos ei itse siihen kykyne, toivottavasti lähimmäinen sen tekee, mutta mielikuvitusolennot sitä eivät tee ihmisten puolesta. Nämä ihmiset täällä tarvitsevat jotain aivan muuta, kuin taikauskon ahdistavia ja kahlitsevia dogmeja.
"Usko ei ole auttanut ketään, ei auta, eikä tule auttamaan"
Omaa kokemustani en voi mitätöidä eli tässä on sitten yksi jota usko on auttanut ja edelleen auttaa.
En voi mitätöidä sinun kokemuksiasi joilla olet päässyt vaikeuksistasi ,ehkä joittenkin lääkkeitten avulla jne .Kuitenkaan mitkään pillerit ei voi antaa sitä sisäistä rauhaa mitä jokainen ihminen kuitenkin etsii .
"Nämä ihmiset täällä tarvitsevat jotain aivan muuta, kuin taikauskon ahdistavia ja kahlitsevia dogmeja. Moni tarvitsee varmaan sinua ja mielipiteitäsi ,erinlaisuus on rikkaus .
Kuitenkin meillä kaikilla on oikeus tuoda esille niitä ajatuksia ja kokemuksia miten olemme selvinneet tähän asti .Sitäkään en väitä etteikö uskovainen ihminen sairastu samanlailla milenterveydellisesti kuin kuka tahansa sillä ihmisiähän me ollaan .Samoin sairastumme esim sydänsairauksiin ja sairaalathan on sitä varten .Valitettavasti liian monilla masennus johtuu siitä kun etsii elämänsä tarkoitusta .
En käytä mitään lääkkeitä ja samassa työpaikassakin olen ollut noin 40 vuotta ,eli en varmaan ihan huuhaaa ole enkä tytönhupakko enään .Kokemusta on mikä sittenkkin kannattaa läpi myrskyjen ja niistä aion jatkossakin täällä kirjoittaa jos edes yksi ihminen saisi toivonkipinän ettei itse päättäisi elämäänsä kuten täällä moni kirjoittaa aikovansa .
Sillä olen myös ollut siinä tilanteessa että lähtöä odottelin ....
Eli tähän pyyntöön en voi suostua ettenkö kertoisi Jeesuksesta kaikkialla .
Kiitos lempeistä ja lohduttavista sanoistasi, Mejuu!
Osaathan sinä kirjoittaa. Jaat itsestäsi ja elämänkokemuksestasi meille särkyneille lohdutusta ja rohkaisua.
En ollut kirjoittanut vuosikausiin juuri mitään, vain pakollisia juttuja. En tiennyt, että voisin kirjoittaa. Olen kirjoittanut paljon itsekseni tänä terapia-aikana, että olen päässyt muistoistani edes jotenkin irti terapian välillä. En tiedä, miten paljon siitä on ollut apua. Nyt olen kuin jumittunut tähän tilaani. Ajatuksenikin ällöttävät minua.
Olen ajatellut, että kaikella on tarkoituksensa eikä kukaan synny turhaan tänne maailmaan, en minä eikä yksikään lapsistamme. En pysty siihen ruumiilliseen kanssakäymiseen, joka kuuluu avioliittoon. Olen hankala miehelleni, vaikka en tahtoisi, mutta hän on lempeä ja ymmärtäväinen ja elää toivossa paremmasta. Mutta minusta tuntuu, etten parane, haavani ovat niin syviä. Vihani pahantekijöitäni kohtaan on hyvin syvällä enkä tavoita sitä ollenkaan. Olen sen sinne haudannut. Terapiassakaan en saa mitään tunteita ulos itsestäni. Kukaan ei varmaan edes usko tätä. Minulle tunteet ovat olleet vaarallisia, koska niistä on seurannut vielä pahempaa kuin alkuperäinen tilanne on ollut, pahuuden kierre, jossa olen ollut itse avuton ja voimaton, toivoton.
Kiitos sinulle, mies 55 v! Jaksat tuoda valoa pimeyteemme. Tiedän, että uskoontuolo on monelle suuri tunnetasollakin tuntuva asia. Minä vain olen tällainen tunnevammainen, enkä pysty tunteideni avulla käsittelemään asioita. Se on aika iso puute ihmisellä. Tiedän olevani armahdettu syntinen ja joskus tunnen Pyhän Hengen kosketuksen ruumiissani. Olen Hänen omansa. Työni ja perheeni estävät minua osallistumasta lähes kaikkeen ulkopuoliseen toimintaan. Työni on sellaiseen sopimattomaan aikaan ja se on kuin pallo jalassa, sitä ei voi laiminlyödä. Minusta on lisäksi tullut vetäytyvä, ihmisiä pelkäävä ja vähän karttavakin. On vain uskottava toipumiseen, vaikka se tuntuu vaikealta.
Miten saisin sinut käsittämään, että jumalasi on vain sinun, ja kahden miljardin muun korvien välissä, ei missään muualla?
"Omaa kokemustani en voi mitätöidä eli tässä on sitten yksi jota usko on auttanut ja edelleen auttaa."
Kyllä voi, kun sille saa rationaalisen selityksen, ja sitä minä sinulle olen tarjoamassa...
"Kuitenkin meillä kaikilla on oikeus tuoda esille niitä ajatuksia"
Aivan, ja kannatankin sananvapautta, vaan en aivopesua.
"Sitäkään en väitä etteikö uskovainen ihminen sairastu samanlailla milenterveydellisesti kuin kuka tahansa sillä ihmisiähän me ollaan"
Niin, se uskovan ja ateistin ero on usko yhteen jumalaan enemmän/vähemmän.
"Valitettavasti liian monilla masennus johtuu siitä kun etsii elämänsä tarkoitusta"
Kenties. Mutta 2000 vuotta vanhat sadut eivät ole elämän tarkoitus, eivätkä ratkaisu. Mihinkään.
"en varmaan ihan huuhaaa ole enkä tytönhupakko enään"
Mutta valitettavasti aivopesty uskomaan järjettömään. Siihen kun ei ihminen itse välttämättä voi vaikuttaa.
Usko porkkanoiden maagiseen voimaan voi antaa ihmiselle tarkoituksen elämään, mikä toimii muuten paremmin kuin usko satuolentoon, joka ei ole todellinen. Mutta usko ei kuitenkaan ole ratkaisu, siinä lakaistaan todelliset ongelmat maton alle, tai muille ihmisille.
"Eli tähän pyyntöön en voi suostua ettenkö kertoisi Jeesuksesta kaikkialla.
Kunhan jätät täysin puolustuskyvyttömät yksilöt, kuten tämän palstan ihmiset, rauhaan.
Mitä sinulla on tarjottavana tälle palstalle ?
Oletko käynyt läpi masennuksen ja kuinka sieltä nousit .
En ole ketään tullut aivopesemään enkä käännyttämään sillä sanakin sanoo "voi teitä jos teette yhdenkin käännynnäisen" mutta oikeus on minullakin reppanalla kertoa Hänestä jolta apua olen saanut päivittäin .
Minua ei häiritse sinun ateisimisi vaan ymmärrän että se on sinun valintasi .Jokainen teemme ratkaisumme ihan itse .
Minä kerron kuinka uskomalla Jeesukseen olen saanut sisäisen rauhan ja levon .
Sinulla on omat kokemuksesi kuinka olet selvinnyt tähän asti .
Täällä on monenlaisia selvitymisjuttuja ja minulla on tämä.
Totuus. Ei enempää tai vähempää.
Diagnosoitu on kyllä vaikea masennus, mutta se "ylös nouseminen" on vielä toistaiseksi ainakin jäänyt.
" "voi teitä jos teette yhdenkin käännynnäisen" "
Tämmöisestä en ole kuullutkaan, raamatussako näin sanotaan? Ihailtavaa.
Kerro, mutta älä kerro sitä totuutena, sillä se on vain sinun näkemyksesi. Älä yritä käännyttää ihmisiä, ja vielä vähemmän lapsia. Useimmat kristityt harrastavat sitä ahkerasti, hyvä jos sinä et.
Olet vielä niin nuori, että osan voisi laittaa nuoruuden ja aikuistumisen piikkiin. Kasvaminen ei ole niitä kaikkein helpoimpia asioita.Jos kuitenkin olet "kärsinyt" tästä vaivasta jo muutaman vuoden, voisiko olla kyseessä jonkin asteinen masennus, sillä nuoretkin ihmiset masentuvat. Maailma vaatii kaikilta niin paljon, ja jos on vielä herkkä luonteeltaan, masennus, alakulo, alavireisyys, millä nimellä sitä tahtoo kutsua, on myös nuorten vaiva.
Nuoruus ei ole pelkkää onnea ja auvoa, niin kuin vanhat ihmiset muistelevat. Usein se on kuin vuoristorata, ylös, alas, ylös, alas. Näin oli ainakin itselläni, että olin joko kamalan onnellinen tai kamalan surullinen. Olo tasaantui iän myötä, mutta vieläkin on välillä tätä "vuoristorata-syndroomaa".
Kun kirjoitat, että nyt ei hetkauta mikään, tulee mieleen kyynisyys, jota sinun ikäiselläsi ei vielä pitäisi olla. Kyynisyys tulee, kun on tarpeeksi pitkään elänyt ja huomaa tai tajuaa, että elämä ei ole sitä millaiseksi sen kuvitteli.
Oletko jutellut asiasta kenenkään kanssa, esim. koulun terveydenhoitajan, lääkärin, vanhempiesi tai ystäviesi kanssa? Oletko huomannut vaikuttaako pimeä vuodenaika mielentilaasi?
Olisi varmaan hyvä keskustella asiasta jonkun luotettavan ihmisen kanssa, voisit saada pelkästä keskustelusta jo apua. Muistatko/osaatko yhdistää mihinkään tapahtumaan mistä kaikki aikoinaan alkoi? Tarkoitan olisiko olemassa joku syy, mistä kaikki alkoi?
Sain tuosa 7kk sitte diagnoosin vakava masennus, on terapiaa sun muuta järjestetty, vaikka ei niistä niin apua oo.
Ei oo mitään yksittäistä syytä miks tää alko, mutta pois haluaisin tästä..