En tiennyt mitään muutakaan paikkaa minne laittaa tää rekistöröitymättä joten kokeilen nyt tänne. Tää siis on vaan prologi mun tarinasta jonka oon ajatellu kirjottaa. Jos tykkäätte tästä niin voin varmaan laitaa jatko-osiakin tänne. No mutta kommentoikaa myös. Jos ette tykkää niin sanokaa suoraan. Tää on kyllä hirveen lyhyt joten on vaikee varmaan sanoo tästä mitään tässä vaiheessa... No mutta laitan sen tohon alle.
*Surun*Aika* (HP-nove)
*Ginnie*
8444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oli kaunis loppukesän päivä vuonna 1981 ja Lily Evans-Potter sekä hänen tuore aviomiehensä James Potter istuivat puutarhan perällä oranssien ja keltaisten lehtien sadellessa puista.
He katsoivat käsi kädessä pientä vauvaansa, joka nukkui tyynesti vaunuissaan.
"Hän on niin kaunis", Lily kuiskasi hiljaa.
"Jep. Niin kuin äitinsäkin", James vastasi ja kiersi kätensä Lilyn lanteille.
Lily hymyili:"Senkin imartelija!"
Tämän onnellisempi Lily ei ollut koskaan ollut.
Illalla he viettäisivät koko perheen voimin ensimmäistä kurpitsajuhlansa yhdessä.
Lily ja James lähtivät hiljakseen kävelemään kohti taloa ja jättivät Harry-vauvan uinumaan pihalle.
Sisällä James hyppäsi heti sohvalle ja jätti Lilyn tekemään yksin kaiken valmistelun juhlia varten.
Tosin eihän heille tulisi kukaan.
Remuksella ja Siriuksella oli omat menonsa ja Peterin olisdi voinut kutsua mutta. Lily ei erityisemmin pitänyt hänestä.
Ja Lilyn sisko Petunia...
"Mites muuten siskosi Petunia", James kurottautui kysymään sohvalta.
"Ei tule. Eikä luultavasti seuraavanakaan vuonna eikä sitä seuraavana eikä..."
"Hyvä on. Ymmärsin. Hän ei siis erikoisemmin pidä minusta?" James tiedusteli huvit´tuneena.
Lily nyökkäsi hetken mietittyään:"On siinä muutakin. Heilläkin on katsos pieni vauva ja on vaikea..."
"Selityksiä, selityksiä. Remuskin valehtelee paremmin. Sinun valheesi taas, kultaseni, ontuvat pahemmin kuin Anturajalka sen ryhmyn jäljiltä", James sanoi armottomasti ja virnisti.
Lily näytti hänelle kieltään.
"Tiedätkös? Ole joskus oikea ilkimys, mutta onneksesi rakastan sinua silti".
"Niinkö? No tule tänne ja näytä se2, James härnäsi.
Lily hymyili enkelimäisesti ja hyökkäsi suutelemaan miestään.
Ehkä vähän liian siirappinen? Ya know, kielen näyttö, suloiset sanat.. Luulis että pariskunta jolla on vauva olis vähän... realistisempi...
Minusta toi tarina oli aika kiva, sillä se ei ole ihan niitä tyypillisimpiä tarinoita. Mä en oo koskaan (ainakaan täällä) lukenut tollaita tarinaa Lilystä ja Jamesista. :)
mun mielestä toi oli hyvä! miten niin realistisempi? varmaan ittekki aikuisena olisit samanlainen=)
toivottavasti en! ^_^ Noh, se vaan oli mun mielestä vähän siirappinen. Mä en oo toistaseks tavannu yhtään nuorta paria joilla on lapsi ja jotka olis silti noin... Viriilejä. heh. Se vaan on sitäpaitsi inhottavaa lukea fikkiä missä on paljon sokeria jne... Mut se nyt on vaan mun mielipide, ja saattaa johtua vähän siitä että mä oo lukenu niitä jo niin pirusti..
Kirjoita ihmeessä... en ole kuullut aikaisiemmin tarinoita lillystä ja jamesista...olisi kyllä todella kiva kuulla kaikkien kirjoittamia Potter tarinoita..!!
Batemanin kanssa... Mukava tarina tai sen alku tai whatever, mut se on ilmastu aika maireasti ja siirappisesti... Jos jatkat niin vähemmän tommosta "oi kulta ihanaiseni"-juttuu niin stoori on just mun mieleen... :) Muuten olis toivottavaa jos jatkaisit kirjottamista... Älä kuitenkaan liioittele... ;)
Kiva! Oikein hyvä! Jatkoajatkoajatkoajatkoa!!!!!!