kertokaa rakkaat kaaleet

En ole rakas, enkä kaaleita, mutta vastaan silti.
Esitit hyvän kysymyksen.
Kaikki ihmiset taitavat olla rahan perään.
Helpottaahan tukku kahisevaa elämää kummasti.
Kuitenkaan kuolinpaidassa ei taskuja ole ja mitään ei täältä saa mukaansa.
Kukaan ei kuollutta kaipaa sanomalla: Siinä oli vasta rikas mies!
Jos kuollutta yleensä kukaan vaivautuu muistelemaan, häntä muistellaan kahdesta syystä:

1. Siinä vasta ilkeä, julma, piittamaton ja häijy mies. Hyvä kun siitä päästiin.

tai..

2. Hyvä ystävä. Hänen kanssaan naurettiin ja itkettiin, jaettiin tämä elämä, sen ilot ja surut. Onpa iso ikävä! Häntä ei korvaa kukaan.

Olen tänään vähän vakavalla tuulella, joten voin miettiä vähän vakavia. Mitä haluaisin sanoa, jos tietäisin kirjoittavani tälle palstalle viimeistä kertaa? Jos aikani olisi loppumassa?
Mitkä ovat niitä asioita, jotka haluaisin jakaa ja joista muistuttaa.

Haluaisin varmaan muistuttaa, että ota selvää, mitä Jumala haluaa sinulle sanoa. Hänen laistaan ystävää ei löydy toista. Hän haluaa sinulle vain ja ainoastaan pelkkää hyvää.

Haluaisin pyytää anteeksi mokailujani. Sitä, että sanani ärsyttivät sinut joskus raivon partaalle. Haluaisin pyytää anteeksi niitä tekojani, joilla en edes huomannut loukkaavani ketään.

Haluaisin muistuttaa, että tärkeintä mitä voit toiselle tässä elämässä tehdä, on ojentaa kätesi.
Olla ystävä ja osoittaa ystävällisyyttä, vaikka toisen tempaukset ja tapa reagoida saavt hihasi palamaan. Tärkeintä on yrittää jaksaa kuunnella. Tärkeää on myös olla sitkeä ja selvittää väärinkäsitykset mahdollisimman pian.

Älä koskaan luovuta! Se on pahin syntisi itseäsi ja Luojaasi kohtaan.

Lopuksi varoittaisain sinua sulkeutumasta kuin simpukka. Kukaan ei tiedä, mitä päässäsi liikkuu, jos et itse siitä kerro. Älä pelkää jakaa asioita, vaikka välillä tuleekin turpaan.
Päästä toiset lähellesi, anna heidän auttaa ja jakaa tuskaasi ja iloita kanssasi.

Hyvää matkaa!

viestiketjuun; rahan teko on aika viehättävää. kun mustalaisena se hivelee vielä omanarvon tuntoa.
ilman rasistisuutta olen vain

sukurasitteista ja muusta tapojen vankiudesta, ymmärtäkäätte oikein tarkoitan että elävyys ja toimimisen rajoittavuus, tehdään mitä huvittaa

ja
vakavat
määritelmät ovat

niin ku vuorovaikutus, halveksunta, asiallisuus, jne

negatiivista ??




kehittymisen edellytyksiin tarvittavat eväät:

itseisarvoista kaikista helpompia ovat

arvostus, ihmisyys, uskallus, kiinnostus, toiminta on
viitsimisessä .

elämä on aika tylsää jos näkymät arkeen on
toivossa liian suppeat , turhautumisessa juo,syö:


(tätä kaikki teoria on käytännössä siellä jossaki, muun kosketettavaa, )

((((ajankäytöstä ja
käytöksistä vain tässä olin vähän kärmeissäni, millainen ihminen on? kun rasitteita ja varomista ei elävöitä todellinen tunne ,sitä kotoo ja suhdeverkoissaan innostumisessaan vain
värjöttää?)))

Mikähän mua vaivaa, olen tyystin hyväntuulinen,ja
keski-iän kriisiä vissiin että on mielipidettä:
mukava jos on ittensä kans sinut vaan,

että muuten vaan palaa loppuun vaikka
on kuinka mielekästä ja asiallista , kiinnostavaa osallisuutta.



mitä mikään sana sanoo mutta tarkoitan sitä: tuosta äskeisestä,
"pieni vaeltaja" vai mikä se oli!

viestistä sai kuule paljo



itteensä ku sivistää tulee tunne että mitä sillä mitään väliä loppumetreillä on,
köyhtyy käytännössä ja arki vain vie...vierelle ainakaan ei tunnu jäävän edes enään ystävääkään.

sillä tavalla olllaan olevinamme ja sittenkin yksin vain tallataaan ihmisenä; Yksin
vaikka ollan kehuskeltu löydöistä
muurin-rauniolla päästä muka kultasuonille!

sanaansa myydä rahasta, omaa kunniaansa myöskään, vieläpä pikkusummista.
Onko sen nolompaa kuin olla pikkusummia velkaa ja vältellä kuin jokin pummi kaupungilla liikkuvia tuttavia?
Nyt itse kukin, lopettakaa itsenne nolaaminen ja hoitakaa asiat selkä suorana.

joo oot oikeesa milloinka venakko ollu on ihminen ei koskaan!!!

kai se on sitä perua... ja junttius, määritellään ihmiset tavaran mukaan, ei ihmisyyden.