Eli nyt ku vauva on syntyny ajattelin kertoilla miten mun raskaus meni.
Toukokuuun lopussa tein positiivisen raskaustestin ja olin onnellisempi kuin koskaan! Alkuraskaus meni nukkuessa erittäin pahan väsymyksen takia, mutta kun kesäloma loppu, niin väsymyskin ehti helliittää. Kävin ultrissa rv.10 ja 12, kaikki oli OK:)
rv13 alkoi erittäin runsas verinen vuoto ja kesti vuorokauden, pelkäsin niin menettäväni pikkuisen. Onneksi ultrassa näkyi vilkkaasti liikkuva pikkukaveri, mutta lääkäri ei löytänyt mitään syytä vuotoon.
rv16 sama vuoto alkoi taas eikä mitään selitystä..
rv18 kävin rakenneultrassa ja kaikki oli Ok!
rv19 0 tunsin ensimmäisen potkun! Ja siitä lähtien potkuja tuntui päivittäin.
rv21 1 alkoi taas sama verinen vuoto, mutta runsaampana kuin koskaan. Äitiyspolilla sanoivat että tilanne on vakava ja minut otettiin osastolle. Kohdunsuuni oli vähän auki ja lapsivettä tihkui. Minulle sanottiin, että jos lapsi syntyy nyt sitä ei yritetä pelastaa.. Lääkärit epäilivät että sikiöpussissa on reikä ja lapsivettä tulee pois sieltä, ja tulehdusarvojani seurattiin tiheään, sillä infektiot pääsevät reijästä helposti sikiöön.
Onneksi infektioita ei tullut ja kolmen viikon sairaalassa makaamisen jälkeen pääsin meilahteen, sillä viikkoja oli kasassa tasan 24, jolloin lapsella on mahdollisuudet selvitä:)
Sain 23 viikon lopussa pari piikkiä, jotka kypsyttävät keuhkoja nopeammin.
24 1 alkoi yhtäkkiä verinen vuoto ja kivuliaat supistelut. Puolen tunnin päästä olinkin jo synnytys salissa ja erikoislääkäri tutki minut ja sanoi, että istukkani on osittain irronnut ja sektio on pakko tehdä heti.. Poulen tunnin jälkeen päätöksestä pieni poikani oli syntynyt elossa! Hänet kiidätettiin vastasyntyneiden teho-osastolle ja minä jäin makaamaan huolestuneena leikkauspöydälle. Mutta oli onnellinen että poikani syntyi elossa..
Pääsin viikon jälkeen leikkauksesta kotiin ja poika on nyt teholla. Hän syntyi 14.10.07 ja LA oli 2.2.08, eli tasan 4kk ennen laskettua aikaa. Painoa hänellä oli syntyessään vain 450g ja pituutta 25cm!
Nyt hän painaa 540g ja aivoverenvuodolta on toistaiseksi vältytty:) Maha toimii nyt hyvin pienten alkuvaikeksien jälkeen ja maitomäärä on nyt 8milliä. Verenpaineeseen ja verensokeriin hän tarvitsee lääkitystä, mikä on näin pienillä normaalia. Keuhkot ovat isoin ongelma, eikä kukkaan pysty sanomaan pystyykö hän hengittämään jokin päivä itse, mutta paljon huonomminkin keuhkojen tilanne voisi olla.. Olen lukenut joitakin selviytymistarinoita, joiden keuhkot olivat olleet huonommassakin kunnosssa kuin poikani, joten toivoa on.. Mutta päivä kerrallaan..
Ennen leikkausta lääkäri arvio selviytymismahdollisuudeksi 25% ja kolmen päivän jälkeen sanottiin, että noin 50% tämän ikäisistä selviää. Nämä pienet ovat onneksi sitkeitä:)
Toukokuuun lopussa tein positiivisen raskaustestin ja olin onnellisempi kuin koskaan! Alkuraskaus meni nukkuessa erittäin pahan väsymyksen takia, mutta kun kesäloma loppu, niin väsymyskin ehti helliittää. Kävin ultrissa rv.10 ja 12, kaikki oli OK:)
rv13 alkoi erittäin runsas verinen vuoto ja kesti vuorokauden, pelkäsin niin menettäväni pikkuisen. Onneksi ultrassa näkyi vilkkaasti liikkuva pikkukaveri, mutta lääkäri ei löytänyt mitään syytä vuotoon.
rv16 sama vuoto alkoi taas eikä mitään selitystä..
rv18 kävin rakenneultrassa ja kaikki oli Ok!
rv19 0 tunsin ensimmäisen potkun! Ja siitä lähtien potkuja tuntui päivittäin.
rv21 1 alkoi taas sama verinen vuoto, mutta runsaampana kuin koskaan. Äitiyspolilla sanoivat että tilanne on vakava ja minut otettiin osastolle. Kohdunsuuni oli vähän auki ja lapsivettä tihkui. Minulle sanottiin, että jos lapsi syntyy nyt sitä ei yritetä pelastaa.. Lääkärit epäilivät että sikiöpussissa on reikä ja lapsivettä tulee pois sieltä, ja tulehdusarvojani seurattiin tiheään, sillä infektiot pääsevät reijästä helposti sikiöön.
Onneksi infektioita ei tullut ja kolmen viikon sairaalassa makaamisen jälkeen pääsin meilahteen, sillä viikkoja oli kasassa tasan 24, jolloin lapsella on mahdollisuudet selvitä:)
Sain 23 viikon lopussa pari piikkiä, jotka kypsyttävät keuhkoja nopeammin.
24 1 alkoi yhtäkkiä verinen vuoto ja kivuliaat supistelut. Puolen tunnin päästä olinkin jo synnytys salissa ja erikoislääkäri tutki minut ja sanoi, että istukkani on osittain irronnut ja sektio on pakko tehdä heti.. Poulen tunnin jälkeen päätöksestä pieni poikani oli syntynyt elossa! Hänet kiidätettiin vastasyntyneiden teho-osastolle ja minä jäin makaamaan huolestuneena leikkauspöydälle. Mutta oli onnellinen että poikani syntyi elossa..
Pääsin viikon jälkeen leikkauksesta kotiin ja poika on nyt teholla. Hän syntyi 14.10.07 ja LA oli 2.2.08, eli tasan 4kk ennen laskettua aikaa. Painoa hänellä oli syntyessään vain 450g ja pituutta 25cm!
Nyt hän painaa 540g ja aivoverenvuodolta on toistaiseksi vältytty:) Maha toimii nyt hyvin pienten alkuvaikeksien jälkeen ja maitomäärä on nyt 8milliä. Verenpaineeseen ja verensokeriin hän tarvitsee lääkitystä, mikä on näin pienillä normaalia. Keuhkot ovat isoin ongelma, eikä kukkaan pysty sanomaan pystyykö hän hengittämään jokin päivä itse, mutta paljon huonomminkin keuhkojen tilanne voisi olla.. Olen lukenut joitakin selviytymistarinoita, joiden keuhkot olivat olleet huonommassakin kunnosssa kuin poikani, joten toivoa on.. Mutta päivä kerrallaan..
Ennen leikkausta lääkäri arvio selviytymismahdollisuudeksi 25% ja kolmen päivän jälkeen sanottiin, että noin 50% tämän ikäisistä selviää. Nämä pienet ovat onneksi sitkeitä:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
perheellenne!!! Toivotaan että kaikki sujuu hyvin ja koittaa vielä se päivä että olette yhdessä kotona ja elätte normaalia lapsiperheen arkea!! Paljon voimia ja kiitos kirjoituksestasi!
Ja oikein paljon tsemppiä teille! Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Kiitos kertomuksestasi, kovasti liikuttaa nämä tarinat... Kaikkea hyvää koko perheelle!! :)
Hyvä teille, että riskaabeleimmat hommat hoituivat ennen (mahd) Tehyläisten irtisanoutumista!
Voimia tulevaan!
Tosi paljon jaksamista sekä teille vahemmille että voimaa poikaselle jaksaa elää :) ajatuksemme ovat luonanne :)
Voi kun tuli hyvä mieli teidän puolesta! Ihanaa että vastaavassa tilanteessa voi jollekin käydä hyvin, eikä aina vaan huonosti kuten näiltä palstoilta yleensä saa lukea. Kiva että tulit kertomaan tästä kokemuksesta ja antamaan toivoa meille epätoivoisille jotka pelkäämme juuri tuota mitä sinulle on tapahtunut. Itse menetin vastaavassa tilanteessa pojan raskausviikolla 21, ja nyt vain ajattelen, että kunpa mekin olisimme saaneet olla sairaalassa ja saaneet yhtä tehokasta hoitoa eikä vain passitettu kotiin lepäämään. Ehkä meilläkin nyt olisi poika.. Mutta upeaa, että teille kävi paremmin! Tsemppiä koko perheelle ja erityisesti pienelle sisupussille! :)
kyyneleet vaan tippuu kun luin tätä.itse saa olla niin onnellinen että kaikki mennyt tähän asti hyvin,rv20. IHANAA että poikanne selvisi
paljon onnea pikkuisesta prinssistä ja voimia pitkään sairaalajaksoon! voit hyvällä syyllä olla supermiehestäsi ylpeä, vaikka hän on pienistä pienin, on hän myös sitkeimmistä sitkein.
kaikki kääntyy vielä hyväksi.. teillä on selvästi matkassa enkeleitä suojelemassa.
Meillä vietetään viikon päästä sisareni tytön nimeämisiä. Neito syntyi rv24 3, painoa oli huimat 440g ja pituutta 27cm. Syntymästä on kohta 4kk ja muutaman viikon on tyttö asustellut jo kotona :)
Oletko käynyt kevyt.net:in palstoilla, sieltä löytyy vertaistukea keskosten vanhemmille.
Onnea teille uudesta tulokkaasta!!