Pian kuolee

kunnei edellisistä lakoista ollu hyötyä ja tällä hetkellä sairaanhoitajien palkat on niin koomiset, esmeks kirjastonhoitaja tms tienaa enemmän. raha ratkasee.

se o tärkeintä kirjoitti:

kunnei edellisistä lakoista ollu hyötyä ja tällä hetkellä sairaanhoitajien palkat on niin koomiset, esmeks kirjastonhoitaja tms tienaa enemmän. raha ratkasee.

kirjastonhoitajallakin on paljo hoidokkei!

saa aikaiseksi vaikeita vammoja? Vetääkö ne hoitsut heti vapaalle päästyään perseet ja toikkaroivat tuolla kännissä vammoja aiheuttaen?
Vai rynniikö ne kaikki yhtäaikaa pomon luo irtisanoutumaan ja kolhivat siinä toisiaan?

kun kerran kaikki sairaanhoitajat eivät tee kolmivuorotyötä. Peruspalkka on "huikeat" n. 1800 euroa. Tällä summalla ei yksikään insinööri nostaisi p...tään lähteäkseen työhön.

itselläni loppui into tosi lähellä valmistumista. ei vain napannut. tutkinto sitten piti suorittaa, ollakseen reipas, ja ettei nyt ihan turhaan olisi 4 vuotta koulun penkillä istunut (se 3,5v vähän venähti)

nykyisessä työpaikassa on pienempi palkka kuin mitä hoitajana saisin, ja ehken nyt mitenkään unelma-duunissa ole tälläkään hetkellä. joka tapauksessa, mitkään lisät/korotukset eivät saa minua kiinostumaan hoitoalan töistä.

ja kuten edellämainitusta nykytilanteestani voi päätellä, palkkaus ei todellakaan ollut syy siihen, miksi halusin pois hoitoalalta. työ sinänsä on kiinnostavaa, palkkakin sinänsä on riittävää. kyllä sillä asuntolainaa maksaa ja ruokaa ostaa. ja kenellä "tavallisella" ihmisellä nykyään on varaa kovin kummoiseen leveilyyn?

mua nyppi hoitopuolella lähinnä se alan hierarkia, naisten keskinäinen kateus, osastoilla tapahtuva selkäänpuukotus ja se yleinen asenne. jo koulussa opetettiin hoitajat ajattelemaan, että "meitä nyt vaan kohdellaan väärin, me olemme oikeasti parempia ihmisiä ja tärkeämpiä kuin millaisina meitä pidetään" jne. korostettiin hitonmoista ammattiylpeyttä, joka meni vähän liiallisuuksiin. ja AINA kun puhuttiin palkkauksesta, selitettiin että hoitajat nyt on palkkakuopassa ja sille ei mahda mitään.

minun mielestäni ongelmat hoitoalalla ovat sisällä päin. ja koska kaikki on pakko tehdä niin kuin 30v on tehty, uudistuksia suorastaan pelätään. niinpä nekin hyvät ideat mitä joskus koulun penkiltä saattaisi ponnahtaa, lytistetään saman tien.

entinen tuleva hoitsu kirjoitti:

itselläni loppui into tosi lähellä valmistumista. ei vain napannut. tutkinto sitten piti suorittaa, ollakseen reipas, ja ettei nyt ihan turhaan olisi 4 vuotta koulun penkillä istunut (se 3,5v vähän venähti)

nykyisessä työpaikassa on pienempi palkka kuin mitä hoitajana saisin, ja ehken nyt mitenkään unelma-duunissa ole tälläkään hetkellä. joka tapauksessa, mitkään lisät/korotukset eivät saa minua kiinostumaan hoitoalan töistä.

ja kuten edellämainitusta nykytilanteestani voi päätellä, palkkaus ei todellakaan ollut syy siihen, miksi halusin pois hoitoalalta. työ sinänsä on kiinnostavaa, palkkakin sinänsä on riittävää. kyllä sillä asuntolainaa maksaa ja ruokaa ostaa. ja kenellä "tavallisella" ihmisellä nykyään on varaa kovin kummoiseen leveilyyn?

mua nyppi hoitopuolella lähinnä se alan hierarkia, naisten keskinäinen kateus, osastoilla tapahtuva selkäänpuukotus ja se yleinen asenne. jo koulussa opetettiin hoitajat ajattelemaan, että "meitä nyt vaan kohdellaan väärin, me olemme oikeasti parempia ihmisiä ja tärkeämpiä kuin millaisina meitä pidetään" jne. korostettiin hitonmoista ammattiylpeyttä, joka meni vähän liiallisuuksiin. ja AINA kun puhuttiin palkkauksesta, selitettiin että hoitajat nyt on palkkakuopassa ja sille ei mahda mitään.

minun mielestäni ongelmat hoitoalalla ovat sisällä päin. ja koska kaikki on pakko tehdä niin kuin 30v on tehty, uudistuksia suorastaan pelätään. niinpä nekin hyvät ideat mitä joskus koulun penkiltä saattaisi ponnahtaa, lytistetään saman tien.

"minun mielestäni ongelmat hoitoalalla ovat sisällä päin. ja koska kaikki on pakko tehdä niin kuin 30v on tehty, uudistuksia suorastaan pelätään. niinpä nekin hyvät ideat mitä joskus koulun penkiltä saattaisi ponnahtaa, lytistetään saman tien."

Hyvä että päädyit erilaiseen uravalintaan. Täällä on vain yksi elämä, ei sitä kannata tuhlata ahdistuneisuuteen.

Koulun penkiltä tulleilta varmaan nousisi paljon hyviä ideoita. Jokaisen idean läpivieminen vaan vaatii pitkää ja kärsivällistä toistamista ja esille tuomista, omalla esimerkillä näyttämistä. Pitää silti muistaa, että osa hyvistä ideoista on jo käyty läpi, eikä niistä ole ollut toiminnan kannalta hyötyä.

Olen samaa mieltä siitä, että uudistuksia pitäisi järkevöittää, väki motivoida paremmin niiden vastaanottamiseen ja muistaa silti, että osaa toimintatavoista ei kannata muuttaa, koska ne toimivat. Kymmenien vuosien kokemuksella.

oxoxoxox kirjoitti:

"minun mielestäni ongelmat hoitoalalla ovat sisällä päin. ja koska kaikki on pakko tehdä niin kuin 30v on tehty, uudistuksia suorastaan pelätään. niinpä nekin hyvät ideat mitä joskus koulun penkiltä saattaisi ponnahtaa, lytistetään saman tien."

Hyvä että päädyit erilaiseen uravalintaan. Täällä on vain yksi elämä, ei sitä kannata tuhlata ahdistuneisuuteen.

Koulun penkiltä tulleilta varmaan nousisi paljon hyviä ideoita. Jokaisen idean läpivieminen vaan vaatii pitkää ja kärsivällistä toistamista ja esille tuomista, omalla esimerkillä näyttämistä. Pitää silti muistaa, että osa hyvistä ideoista on jo käyty läpi, eikä niistä ole ollut toiminnan kannalta hyötyä.

Olen samaa mieltä siitä, että uudistuksia pitäisi järkevöittää, väki motivoida paremmin niiden vastaanottamiseen ja muistaa silti, että osaa toimintatavoista ei kannata muuttaa, koska ne toimivat. Kymmenien vuosien kokemuksella.

ja mieluimmin näkisin hoitotyötä tekevät hyvä-palkkaisina, ammattitaitoisina henkilöinä.

Mutta... onko hoitajilla niin paljon jo rahaa säästössä, että on varaa lakkoilla näin järein konstein?

Toisinsanoen, onko työn-antajan enää pakko ottaa töihin hoitajia,jotka ovat irtisanoutuneet vakituisesta työstään? Mielestäni työn-antajalla ei ole mitään velvoitetta ottaa heitä työhön takaisin.

Ajatelkaa nyt vähän, hoitajat. Teillä on monella vakituinen työ, meillä muilla esim. toimisto-alan ihmisillä vain määrä-aikaisia työ-suhteita.

Että näinkin!

Tiedän hoito-alan kuormitta... kirjoitti:

ja mieluimmin näkisin hoitotyötä tekevät hyvä-palkkaisina, ammattitaitoisina henkilöinä.

Mutta... onko hoitajilla niin paljon jo rahaa säästössä, että on varaa lakkoilla näin järein konstein?

Toisinsanoen, onko työn-antajan enää pakko ottaa töihin hoitajia,jotka ovat irtisanoutuneet vakituisesta työstään? Mielestäni työn-antajalla ei ole mitään velvoitetta ottaa heitä työhön takaisin.

Ajatelkaa nyt vähän, hoitajat. Teillä on monella vakituinen työ, meillä muilla esim. toimisto-alan ihmisillä vain määrä-aikaisia työ-suhteita.

Että näinkin!

Määräaikaisuuksia hoitotyössä tein yli viisi vuotta ennen vakinaistamista, nyt toiset saman verta takana ilman lomien menoja.

Työnantajalla ei ole velvoitteita ottaa takaisin irtisanoutuneita, ellei niin erikseen sovita kunhan saavat uuden sopimuksen aikaiseksi. Eiköhän se piankin ala sujumaan, kun on nimetty sovittelulautakunta asiaa nopeuttamaan.

Ei ole säästöjä. Ahdinko alkaa paitsi niillä joille tulee puutteita hoidossa että hoitajilla itsellään, mikäli sopimusta ei synny. No, lomarahoilla kun lomat maksetaan pois, tietysti jonkin aikaa elää.

Työtaistelutoimen tarkoituksena ei ole kenenkään työpaikan menetys, vaan paremman sopimuksen neuvottelu.