Uskokaa tai älkää, mutta tässä on yksi lihava, joka on ihan tyytyväinen elämäänsä (jos ei kaamosmasennusta oteta huomioon, se kun ei johdu lihavuudesta :-)). Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi tyytyväinen normaalipainoisenakin, vaan sitä, että onnellisuus ei ole kiloista kiinni.
En väitä olevani kaunis "sisimmässäni", sillä osaan olla ilkeä, inhottava, vihainen ym., mutta myös iloinen, auttavainen, ystävällinen, hauskaa seuraa ym. Olenpahan vain yksi ylipainoinen naisihminen, joka on oivaltanut elämänsä tarkoituksen, unelmien ja haaveiden tärkeyden ja sen, että yrittää tulla ihmisten kanssa toimeen. Sen saa, minkä on valmis antamaan.
On perhe, sukulaiset, ystäviä. Tuloja ei kai ole koskaan tarpeeksi, mutta niistä riittää pieni avustus kummitytölleni Afrikkaan.
Kevyttä sydäntä on lihavankin helpompi kantaa kuin hoikan raskasta sydäntä.
En väitä olevani kaunis "sisimmässäni", sillä osaan olla ilkeä, inhottava, vihainen ym., mutta myös iloinen, auttavainen, ystävällinen, hauskaa seuraa ym. Olenpahan vain yksi ylipainoinen naisihminen, joka on oivaltanut elämänsä tarkoituksen, unelmien ja haaveiden tärkeyden ja sen, että yrittää tulla ihmisten kanssa toimeen. Sen saa, minkä on valmis antamaan.
On perhe, sukulaiset, ystäviä. Tuloja ei kai ole koskaan tarpeeksi, mutta niistä riittää pieni avustus kummitytölleni Afrikkaan.
Kevyttä sydäntä on lihavankin helpompi kantaa kuin hoikan raskasta sydäntä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
" joka on oivaltanut elämänsä tarkoituksen, "
Syömisen?
Tosiaankaan elämäni tarkoitus ei ole syöminen. En tiedä, oliko tuo tarkoitettu vitsiksi vai piruiluksi, mutta ei se minua kaada suuntaan eikä toiseen.
Uskokaa nyt ihmeessä, että lihavakin on ihminen siinä missä kaikki muutkin. Ainoa ero on kiloissa, eikä se tee kenestäkään parempaa, jos on hoikka. Eikä kenellekään pitäisi tulla "huono olo", jos joku kertoo olevansa elämäänsä tyytyväinen. Emmekö me kaikki kuitenkin siihen pyri? Se ei vaadi kuin vähän asennetta.
Minusta on yks hailee, mitä kauppakyttärit ja kassat ajattelee, kun käyn kaupassa tavallisilla ruokaostoksilla. Sehän ei ole minun murheeni, vaan niiden, joiden ainoa elämän nautinto, on toisten kyttääminen.
Niin se vain on, että "elämän tarkoitus" on ymmärrettävä, ettei tarvitse kadehtia toisia. Edes sitä suklaalevyä jonkun ostoskärryissä. Maailmassa löytyy monta muutakin, paljon suurempaa ja vakavampaa asiaa kauhisteltavaksi kuin jonkun liikakilot.
Jokainen elää tavallaan ja tulee sillä joko onnelliseksi tai onnettomaksi. Kummanko sinä valitsisit?
Aluksi ajattelin, että onpas mukava ja positiivinen viesti, mutta viimeinen lause pilasi kaiken. Onko automaattisesti niin, että lihavalla "voi niin elämäänsä tyytyväisellä ja hyväsydämisellä" kevyt sydän ja hoikalla raskas? Tuo lause tai ylipäänsä samaan kategoriaan luettavat väitteet "mieluummin lihava ja onnellinen kuin laiha/hoikka ja onneton" ovat jotenkin ärsyttäviä. Minä olen hoikka, mutta olen mielestäni oivaltanut elämän tarkoituksen. Olen onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja elämääni. Olen myös mielestäni kiltti ja hyväsydäminen, välitän siitä miltä muista tuntuu, autan aina kun pystyn, tuntemattomiakin, jos on sellainen tilanne. Luovutan verta jne. Vaikka et olisi tarkoittanut yleistää, niin viimeinen lause vain ihmetyttää kovasti.. Miksi edes ajattelet tuollaista, jos olet täysin tyytyväinen itseesi ja elämääsi? Ei minustakaan lihava ihminen ole sen huonompi kuin kukaan muukaan, ei painolla eikä millään muullakaan ulkoisella asialla ole mitään merkitystä sen kannalta millainen ihminen ihmisenä on.
Ilmaisin ilmeisesti ajatukseni huolimattomasti.En todellakaan tarkoittanut, että jokaisella hoikalla on "raskas sydän", vaan lähinnä vertailin näihin kirjoituksiin, joita tällä palstalla on. Anteeksi, jos pahoitin mielesi, se ei ollut tarkoitus.
Niin kuin kirjoitin, onnellisuus, tyytyväisyys ei ole kiloista kiinni. Kevyt sydän, hyvä olo, voi olla kenellä tahansa painosta riippumatta, niin lihavalla kuin hoikallakin. Se oli oikeastaan jutun pointti.
Ajattelin vain näitä tänne kirjoittavia, jotka mielellään näkisivät lihavan kieriskelevän ensin tervassa, sitten tuhkassa ja höyhenissä ja lopulta pyytävän olemassaoloaan anteeksi. Ei ollut tarkoitus yleistää, vaikka niin taisi juuri käydä. Anteeksi vielä kerran, toivottavasti tämä selvitti paremmin mitä tarkoitin.
Olet varmasti kaikkea sitä mitä kirjoitatkin, minä kirjoitin huolimattomasti.
Eipä mitään, ei tarvitse anteeksi pyytää. Oli vaan pakko kysyä, kun tuollaiseen ajatteluun törmää usein, vaikket nyt itse sitä olisi tarkoittanutkaan. Hyvää jatkoa. :)
Ja jokainen lihava kantaa itse ne liikakilonsa, toiset helpommin ja toiset vaikeemmin.
Onhan se niinkin että joku tietty asia (muu kuin kilot) on toiselle pikku murhe ja toiselle taas iso murhe.