tämä kuuluis,mutta päätin rustata tänne,kun tuolla muualla en varmaan saisi vinkkejä/neuvoja,kun vastauksia tulee niin vähän!
Haluaisin kysyä neuvoa tai mielipiteitä muilta eteenkin miehiltä,koska kysymykseni koskee miehen käytöstä..Tietysti naistenkin ovat tervetulleita.
Tilanteeni elikkä mieltäni askarrutta seuraava: Olemme avoliitossa mieheni kanssa olleet vasta pari vuotta ja eka vuosi meni aika kivasti ja pidin miestä sielunkummpaninani jne hän huomioi mua ja kaikkee mitä nainen voi toivoa,sitten alkoi vähän tasaisempi vaihe,vaikka meillä eräs ongelma onkin raastanut aika paljon niin aina on mielestäni ollut molemminpuolinen kunnioitus. Nyt viime aikoina ehkä parin kk ajan miehen käytös muuttunut. Hän on tullut ärtyisäksi mua kohtaan ja tiuskii pienimmistäkin..
Ja jos taas mä sanon jotain hänen mielestään(nalkutan),niin hän saa mielettömiä raivareita,jopa kävelee kohti ja huutaa ihan naaman vieressä ilkeyksiä..Kuten vitun kaheli ämmä pidä se ruma pääs kiinni ja huorittelua jne.. Ei ole ennen ollut tuollainen.
Ei oikeestaan noteeraa mua enää ja on koneella tai omissa jutuissaan paljon,siis kotosalla kuitenkin,mutta ei silti "läsnä"
Toinen juttu on ollut riidoissamme,että on heti riidan päätteeksi ollut heittämässä sormusta seinään jne. Sitten kuiteski samana iltana pyydellyt anteeksi ja sovitellut...Selitykset ovat riidoissamme aina niin,että hän syyttää aina tapahtuneesta mua,että siks käyttäydyin noi,kun sä sitä ja tätä ja se ärsyttää ja loukkaa mua jne.
Kuitenkin käytöksensä on ollut välillä kovinkin intohimoista,kuten alkuaikoina,mutta sitten taas tätä eläkeläistouhua=mun käyttämä sana hänelle,kun olen vihjannut meidän kuolleesta elämästä välillä=josta hän taas suuttuu ja rupee syyllistämään mua.
Jos otan jonkun asian puheeksi mihin en ole tyytyväinen hän ei ikäänkuin kestäis sitä ja hermostuu.. En mielestäni ole mikään nalkuttaja,vaan sanon epäkohdat ja aikaisemmissa suhteissa niistäkin on voitu puhua ilman riitelyksi menemistä. Kuitenkin hyvinä hetkinä hän on edelleen mitä romanttisin mies ja puhuu yleensä ettei halua mitään muuta,kuin saisi pitää mut..Jota ihmettelen myös. Ihan kuin hän pelkäis menettävänsä mut jotenkin.
Jotenkin koko ihminen on muuttunut yhtäkkiä kahden vuoden jälkeen.. Haluisin nyt puolueetonta mielipidettä ja kommentteja miehiltä miksi käyttäytyy noin ja onko muilla suhteessa samanlaista ollut jne? Olisin tosi iloinen jos vastaisitte omia näkemyksiä kaikki,koska itse en oikeen enää osaa arvioida omaa itseeni,ihan kuin olisin jotenkin sokea ja epävarma pitäiskö lähtee vai mitä? Miksi hän käyttäytyy mulle noin,niinkuin ei vähempää vois kiinnostaa ja olisi ilmaa hänelle. Eikä kuitenkaan haluu irroittaa musta...Huh pää halkee.
Kuitenkin nyt oivalsin,että kyllähän tää kuuluukin ikävä osioon,koska muistellessani vielä hyviä aikoja niin sellaisena häntä on tosi ikävä,mutta mikä ajoi meidät tähän..Olen tosi surullinen- Kiitos jos jaksoit lukee:) Ai niin ikämme ovat mä32 ja hän 39.
Haluaisin kysyä neuvoa tai mielipiteitä muilta eteenkin miehiltä,koska kysymykseni koskee miehen käytöstä..Tietysti naistenkin ovat tervetulleita.
Tilanteeni elikkä mieltäni askarrutta seuraava: Olemme avoliitossa mieheni kanssa olleet vasta pari vuotta ja eka vuosi meni aika kivasti ja pidin miestä sielunkummpaninani jne hän huomioi mua ja kaikkee mitä nainen voi toivoa,sitten alkoi vähän tasaisempi vaihe,vaikka meillä eräs ongelma onkin raastanut aika paljon niin aina on mielestäni ollut molemminpuolinen kunnioitus. Nyt viime aikoina ehkä parin kk ajan miehen käytös muuttunut. Hän on tullut ärtyisäksi mua kohtaan ja tiuskii pienimmistäkin..
Ja jos taas mä sanon jotain hänen mielestään(nalkutan),niin hän saa mielettömiä raivareita,jopa kävelee kohti ja huutaa ihan naaman vieressä ilkeyksiä..Kuten vitun kaheli ämmä pidä se ruma pääs kiinni ja huorittelua jne.. Ei ole ennen ollut tuollainen.
Ei oikeestaan noteeraa mua enää ja on koneella tai omissa jutuissaan paljon,siis kotosalla kuitenkin,mutta ei silti "läsnä"
Toinen juttu on ollut riidoissamme,että on heti riidan päätteeksi ollut heittämässä sormusta seinään jne. Sitten kuiteski samana iltana pyydellyt anteeksi ja sovitellut...Selitykset ovat riidoissamme aina niin,että hän syyttää aina tapahtuneesta mua,että siks käyttäydyin noi,kun sä sitä ja tätä ja se ärsyttää ja loukkaa mua jne.
Kuitenkin käytöksensä on ollut välillä kovinkin intohimoista,kuten alkuaikoina,mutta sitten taas tätä eläkeläistouhua=mun käyttämä sana hänelle,kun olen vihjannut meidän kuolleesta elämästä välillä=josta hän taas suuttuu ja rupee syyllistämään mua.
Jos otan jonkun asian puheeksi mihin en ole tyytyväinen hän ei ikäänkuin kestäis sitä ja hermostuu.. En mielestäni ole mikään nalkuttaja,vaan sanon epäkohdat ja aikaisemmissa suhteissa niistäkin on voitu puhua ilman riitelyksi menemistä. Kuitenkin hyvinä hetkinä hän on edelleen mitä romanttisin mies ja puhuu yleensä ettei halua mitään muuta,kuin saisi pitää mut..Jota ihmettelen myös. Ihan kuin hän pelkäis menettävänsä mut jotenkin.
Jotenkin koko ihminen on muuttunut yhtäkkiä kahden vuoden jälkeen.. Haluisin nyt puolueetonta mielipidettä ja kommentteja miehiltä miksi käyttäytyy noin ja onko muilla suhteessa samanlaista ollut jne? Olisin tosi iloinen jos vastaisitte omia näkemyksiä kaikki,koska itse en oikeen enää osaa arvioida omaa itseeni,ihan kuin olisin jotenkin sokea ja epävarma pitäiskö lähtee vai mitä? Miksi hän käyttäytyy mulle noin,niinkuin ei vähempää vois kiinnostaa ja olisi ilmaa hänelle. Eikä kuitenkaan haluu irroittaa musta...Huh pää halkee.
Kuitenkin nyt oivalsin,että kyllähän tää kuuluukin ikävä osioon,koska muistellessani vielä hyviä aikoja niin sellaisena häntä on tosi ikävä,mutta mikä ajoi meidät tähän..Olen tosi surullinen- Kiitos jos jaksoit lukee:) Ai niin ikämme ovat mä32 ja hän 39.
Vastaukset 10
Vanhimmat
hänen käytöksensä on siis ikäänkuin kylmää,välinpitämätöntä ja jopa kuin halveksisi mua välillä ja riidoissamme(ei hänen tapaistaan ennen).. Kyllä helpotti jo toi kirjoittaminen,mutta saisin tolkkua tähän pökkelöön turtuneeseen päähäni,jos saisin vastauksia ulkopuolisilta. Miten tosiaan minä järkevä ihminen voinkin olla näin sekaisin..Toisaalta välillä päätän,että lähen vaan joku päivä,koska hän on loukannut niin paljon,mutta sitten en kuitenkaan...
Onko väliä edes tietää, miksi aikuin ihminen käyttäytyy noin.. Ei syyn tietäminen mitään edes auta. Ei kuulosta oikein sellaiselta suhteelta, että siinä voisi hyvin kumpikaan. Jos mies ei kanna vastuutaan myös suhteestanne, miksi olet yksipuolisesti suhteessa? Pahaa mieltä saa muualta tilaamattakin, ja jos hän ei osaa käsitellä edes omia tunteitaan normaalimmin tai pitää välillä edes suutaan kiinni vaikka suututtaa, niin miten osaisi mitään suhteessa toiseenkaan. Tai jos ei osaa jutella oikeasti asioista, niin sama se olisi kuin viisivuotiaan kanssa koittaisi elää yhdessä. Sä et ole vastuussa mitenkään sen käyttäytymisestä, se on vastuussa itse itsestään ja sinä olet itsestäsi. Muuten ei suhde onnistu.
miehellä on joku toinen nainen, tai ainakin on ihastunut toiseen. Purkaa sitten syyllisyydentunnettaan syyttelemällä ym.
että olisko hän rakastunut toiseen.
ajatellut...toi laidasta laitaan mielialat ja käytös...
samaa mieltä edellisten kommenttien kanssa. Kokemuksella...
meillä ei ole yhteistä lasta eikä mitään mikä sitois ja olen kovistellut asiaa,niin hän ei myönnä ja kieltää jyrkästi toisen naisen...onko miehet tollasia,että ei voi myöntää,kun kärsimme kuitenkin ja suhteemme on kuolemaisillaan,jos ei ole jo kuollut? Kiitos muuten vastauksista.
että kieltää, jos tämä toinenkin on varattu tai muuta epäselvää. Mies voi tykätä sustakin ja jos on epävarma tämän toisen tunteista niin haluaa mielummin kuitenkin pitää sut kuin jäädä yksin.
Enpäs tiedä...tai jos mies onkin ihastunut, mutta ei varsinaisesti ole toista naista. Äsh, sorry, tuntuu pahalta sanoa tämmösiä mutta pakko silti, kun teillä tilanne on mikä on.
Tai: jos miehesi on kahden vaiheilla, kun toisaalta rakastaa sinua, toisaalta haluaa jotain muuta elämältään. Eli lähteäkö vai pysyä.
Suhteesta voi olla vaikea lähteä kumman tahansa, jos on kovin kiintynyt, paljon rakkaita muistoja, yhteisiä juttuja jne.
Jep, ja olen saanut käsityksen, että miesten on vaikea myöntää mitään, mikä voisi heikentää niiden asemaa, "statusta" tai uskottavuutta suhteessa.
Siinäpä pohdintaa...
zzzzzzzzzzzzzz