Lapseni ovat jo aikuisia ja olen pienen tytön nelikymppinen mummo. Mietin paljon lapsieni lapsuutta mikä ei mennyt niin kuin olin kuvitellut. Lasteni isä osoittautui väkivaltaiseksi, vaikeaksi kumppaniksi, ja erosin hänestä 10 v. sitten. Itselleni antaisin täysin ala-arvoisen numeron, jos äitiydestä pitäisi arvosana antaa. En pystynyt keskittymään lapsiini vaikean tilanteeni takia, niin kuin olisin halunnut. Tunnen suurta syyllisyyttä monista asioista ja toivoisin, että mummona onnistuisin paremmin.
Äitinä oleminen
mummo ja äiti
5400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan varmasti onnistutkin mummoudessa paremmin. Suhde lapsenlapsiin voi olla ihan erilainen kuin omiin lapsiin.
Oma isäni on alkoholisti, oma lapsuus ei ollut häävi. Vanhempani erosivat kun olin vajaa 20v, pikkuveli oli puolet nuorempi.
Yhä vieläkin isä riehuu unissani, herään yöllä painajaisiin. On vaikea määritellä, mitä tunnen isääni kohtaan.
Varmaa on kuitenkin, että pappana hän on parasta laatua. Lasten nähden ei olla päissään, heistä välitetään. Joskus pappaa ei näy moneen päivään, viikkokin saattaa hurahtaa. Minä tiedän kyllä, mitä pappa on tekemässä ja nykyisin tietää myös vanhin lapsi, on sen verran ikää että jo älyää.
Selvin päin Pappa puuhaa lasten kanssa, lukee ja leikkii. Suhde heihin on täysin erilainen kuin suhde omiin lapsiin. Täytyy myöntää, kun nyt omassa kodissa pappaa ei tarvitse humalaisena sietää, oma suhdekin isään on parantunut. Ja varsinkin kun tietää myös, ettei mummonkaan vuoksi tarvi enää huolta kantaa, kun eivät asu samassa osoitteessa.
Sinä tulet varmasti onnistumaan mummona!
kauan kuolleena ollut, kiteytti sen näin:
"Olin huono isä, mutta hieno isoisä."
Älä tunne syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa. Teit sen minkä pystyit. Ja varmasti on onnellinen lapsi/lapsia sinulla:)
Mulla kans kokemusta siitä, kun isä juo ja rellestää. Olin tosi pieni, kun vanhemmat erosi. En paljon muista että isä tai äiti olisi toisilleen puhunut, saati halannut tms. KOSKAAN. Muistan vain riitelyä, tappelua, viinaa ja tupakkaa - siis isän osalta. Me lapset oltiin paljon keskenämme ja kavereiden kanssa.
En tunne että äitini olisi epäonnistunut jossain!? Päinvastoin, paras äiti mielestäni kuin kukaan muu, ja että jaksoi niin hyvin sellaisen miehen kanssa, meitä lapsia 3 ja aina meillä oli asiat hyvin. En usko että siellä teilläkään lapsesi olisi kärsinyt. Tai jos joskus niin olisikin päässyt käymään, asiat unohtuu..
Olet paras mummi/mummo lapsenlapsillesi!! Älä kaivele vanhoja, keskity nykyiseen, eiksnii?;)
ja olin sanomassa vielä, että oma äitini ajattelee varmaan smoin kuin sinä. Hän on nyt kaksinkertainen mummi! Huomaan kuinka välittää meistä kaikista NIIN paljon.. tuntuu ihanalta.
Tyttärenä toivoisin, ettei äitini arvostelisi itseään ja pitäisi huonona.. älä sinäkään!
Kaikkea hyvää sinne!
Valitettavasti toinen lapsistani on kärsinyt lapsuudestaan erittäin paljon. Niitä asioita on joutunut läpikäymään aikuisena psykiatrien ja terapeuttien kanssa. Hän sairastui vakavasti henkisesti.