Olemme kaikki oikeastaan yksinäisiä. Ei toisten tunteita voi kukaan muu kokea.
Entäs ne jotka eivät ole yksinäisiä? He kykenevät yhteyteen. He eivät suostu kokemaan yksinäisyyttä, koska he eivät kestä sitä.
Minä olen ongelmainen ja siksi olen yksin. Yksinäisyydestä kärsivillä on varmasti keskimääräistä suuremmat ongelmat itsensä hyväksymisessä. Olen yksin, koska pidän itseäni rumana. En olisi yksinäinen, mikäli näkisin kaikki kykyni ja lahjani. Eli luottaisin persoonaani. Arkana ja itseään häpeävänä ei pääse ulos yksinäisyyden kirouksesta.
Entäs ne jotka eivät ole yksinäisiä? He kykenevät yhteyteen. He eivät suostu kokemaan yksinäisyyttä, koska he eivät kestä sitä.
Minä olen ongelmainen ja siksi olen yksin. Yksinäisyydestä kärsivillä on varmasti keskimääräistä suuremmat ongelmat itsensä hyväksymisessä. Olen yksin, koska pidän itseäni rumana. En olisi yksinäinen, mikäli näkisin kaikki kykyni ja lahjani. Eli luottaisin persoonaani. Arkana ja itseään häpeävänä ei pääse ulos yksinäisyyden kirouksesta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
...sä miettiny mitä sä voisit ulkonäölles tehdä, jos koet olevas ruma? Voisko vaikka tukalle tehdä jotain? Ulkonäölle voi tehdä paljoki.
Rumuus on sisälläni. Luulen olevani ruma, vaikka tilanne on kuulemma päinvastainen. Sygolokinen juttu tämä on, hullu mikä hullu! En tiedä miksen ala nähdä itseäni ok-tyyppinä. En usko olevani. Toisaalta, jos olisin ok-näköinen, enhän olisi enää yksinäinen luuseri... Tässä on varmaan sama ongelma, kuin anorektikoillakin -luulet näyttäväsi pullukalta, vaikket ole. Liian vähän hyväksyntää ja rakkautta ollut. Ei tässä taida auttaa kuin lobotomia, eutanasia tai lääkärin määrämä amfetamiinikuuri.
Haluaisitko mennä suomi24 tsättiin tonne terveysosastolle jutustelemaan ?????
Vastaa pian!
Pahoittelen, mutta nyt en jaksa. Luulen että sätissä voisin olla huono juttelija. Olen vain kahdesti kokeillut chattia monta vuotta sitten. Pitäis mennä kohta unille kun pitää herätä 6:55. Eli mirtazapiinilla alas... ja aamulla kapselilla vauhtiin... (anteeksi lääkemainos)
Ihan totta, kuuntele kun fiksu ihminen puhuu. Kehotan sinua välittömästi luopumaan lääkityksestä. Mielialalääkkeet neutraloivat ihmisluontoon kuuluvia tunteita, ja näin ollen et ole nyt ihmisen olotilassa. Tunteesi eivät "toimi" täysillä.
Sitä paitsi tuo syömäsi lääke lihottaa, mikä ei taatusti ainakaan lisää mahdollisuuksiasi löytää elämäsi naista. Jotkut haittaavat seksielämääkin.
Mitä minä tunteilla teen, edes niillä postitiivisilla, jos niitä edes on? Miten voin luopua Efexorista, koska minä vaivun ahdistukseen ja alan taas hautoa itsemurhaa. En tiedä, mitä tästä tulee. Tänään pitänyt jo 2 kertaa ottaa Opamoxiakin.
Mirtazapiini ei onneksi vuoden käytön aikana ole sanottavasti lihottanut. Tosin vaaraa on, sillä vedän yksinäisyyteen, vitutukseen ja suruun paljon karamelleja ja litra kermajäätelökin saattaa mennä kerralla. Tosin olen liikkunut paljon ja nostellut hieman painojakin. Lihakset ovat hieman kasvaneet. Liekö noilla tropeilla merkitystä. Ei ne ainakaan antidoping-listassa ole kiellettyjen joukossa.
Olet oikeassa, että tunteeni ovat valjastetut. Valjastetut kuin vesivoimalaitosten kahlitsemat, ennen vapaina kuohuneet kosket.
Seksielämää ei minulla ole. Naista saa tosi harvoin tällä itsetunnolla. Naamalla ja kropalla(kuulemma) olis hyvätkin saumat saada "irtopesää", mutta kun psyyke ja ujous estää iskemisen. Tosin en oikein kaipaakaan irtosuhteita. Haluan seurustelusuhteen, jossa olisi kaikkea: keskustelua, yhdessäoloa ja älytöntä seksin määrää. Kyllä Efexor vaikeuttaa laukeamista. Pitää houkuttelemalla houkutella. Ehkäpä voisin tarjota jollekin kyltymättömälle seksipedolle "kestävää, pitkää kyytiä".
Olen kyllä itsekin miettinyt, että olis hienoa voida jättää tropit. Mutta onko se vielä mahdollista ja miten saan nukuttua ilman mirtazapinia? Ensi kuussa juttelen näistä psykiatrini kanssa. Ehkä ehotan myös lobotomiaa.. :/
Onpas setä masentunut. Kuis nyt tolleen on päässyt käymään? Ei yksinäisyys nyt niin paha juttu ole.
Älä missään nimessä irtoseksiä harrasta. Saatat (kondomin käytöstä huolimatta) saada parantumattoman taudin, ja sitten ainakin vaikeutuu kunnollisen naisen saanti. Nimittäin jos olet saanut taudin "irtopesästä".
"Haluan seurustelusuhteen, jossa olisi kaikkea: keskustelua, yhdessäoloa ja älytöntä seksin määrää."
Tuo oli hyvin ilmaistu :)
Niin, jospa sitä vielä näin vanhana (29) kohtaisi samaa kaipaavan naisen.
Ethän sinä nyt vielä niin vanha ole!
Mutta vältä niitä irtosuhteita.
Uteliaisuudesta kysyn: oletko ollenkaan uskonnollinen ihminen? Meinaan jos olet, niin voisit mennä seurakunnan iltoihin. Sieltä voi saada ystäviä. Tietysti jos et ole, niin ei sitten.
Sanopa muuta!
Venlafaksiinipilvessä voi joskus asiat tuntua helpoilta, mutta muista pysytellä kaidalla tiellä.
Noh sait sitä paljon himoitsemaasi huomiota.
Aloita tästä: Mieti, millaista sisäistä yksinpuhelua käyt. Taitaa koostua lähinnä sinuun itseesi kohdistuvista moitteista. "Minä olen ongelmainen, minä olen huono, minä olen yksinäinen, minä olen ruma, kaikki muut ovat parempia, minä olen huono, kun pidän itseäni huonona, olen huono, kun en pysty hyväksymään itseäni ja ja ja ja...". LOPETA se itsesi moittiminen! Se on aivan turhaa! Vakuutan, että noita ajatustottumuksia voi pikkuhiljaa muuttaa. Äläkä nyt rupea moittimaan itseäsi: "minä olen huono, en kuitenkaan pysty muuttamaan ajatustottumuksiani"! Aloita heti tänään. On paljon mukavampaa olla pelkästään huono kuin huono jota lisäksi koko ajan sätitään.
Kuten SB joskus aiemmin sanoi, minä olen jämähtänyt "uhritilaan".
Mutta miten uskotella itselleen hyvää? Miksi syötän vain itselleni negatiivista viestiä ja en usko edes positiviseen palautteeseen mitä joskus saan.
Okei. Aloittakaamme muutos! Palkitsen itseni kohta syömällä omenan ja jotain muuta.. Huomenna se taas kääntyy negatiiviseksi, kun menen muiden sekaan.. :(. Pitäisköhän sitä vain pakkosyöttää itselleen hyvää?! Vaikeaa.
Tämä oli väärin:
"Huomenna se taas kääntyy negatiiviseksi, kun menen muiden sekaan.. :( "
Pitäisi olla:
"Minua kyllä jännittää mennä huomenna muitten sekaan, mutta onhan se ymmärrettävää, kun ottaa huomioon kokemani vaikeudet. Minkäs minä sille mahdan! Yrittänyt ainakin olen niin paljon kuin ikinä olen jaksanut! : ) "
tai jotain sinnepäin...
Estynyt persoonallisuus: Sosiaalisesti ujo ja estoinen, riittämätön olo ja yliherkkä arvostelulle. Huonommuudentunnetta, varautunut ja välttelevä ihmissuhteissa.
Mietinkin tuota estyneisyyttäni ja löysin sitten tuollaisen persoonallisuushäiriön selitykseksi sille, etten kykene muodostamaan tyydyttävää ihmissuhdeverkostoa.