"Sovittelu on aina poikkeus ja hyvin tapauskohtainen juttu, etenkin jos toinen vaatii "pakkosovittelua" jonka voi tehdä oikeuden määräämä pesänjakaja. Se sovitellaanko lainkaan, tai osin... ja miten... on pesänjakajan vallassa ja harkinnassa.
Avioehdollisessa avioerossa tällainen tilanne voisi tulla eteen jos 20 vuotta sitten vaimolle on tullut perintönä tila (testamentissa avio-oikeus suljettu pois, tai heillä avioehto muuten), jota ylläpitäneet ja kehittäneet yhdessä aviomiehensä kanssa. Heille tulee ero, ja mies pistetään pihalle rahatonna ja työttömänä kun emäntä oli löytänyt uuden isännän. Mies voi vaatia osituksen kohtuullistamista vedoten työpanokseensa, joka olisikin oikeudenmukaista.
TAI, tilanne missä avioehdollinen pariskunta on ostanut kesämökin vaimon nimiin, mutta velka otettu miehelle ... miksi näin joku menettelisi, en tiedä... mutta mahdollista se olisi ja ääriesimerkki siitä miksi sovittelupylää joskus tarvitaan.
Eli, sovittelupylälään turha vedota avioehdollisessa avioerossa jos sinulla on perintönä tullut kesämökki jolla miehesi on tehnyt normaaleja "kesälomalaisen" hommia (hakannut halkoja, kantanut vedet, tervannut veneen, paikannut saunan vuotavan katon, jne.)"
Ylläolevat sitaatit olen poiminut aikaisemmista vastauksista.
Vaikuttaa sinisilmäiseltä ja onnellisen oikeudenuskoiselta.
Esim.
ulkomaalainen puoliso vaatii erotilanteessa pakko-ositusta, vaikka on molemmin puolinen toisen nimissä olevan omaisuuden pois sulkeva avioehto tehty ennen avioliittoon menoa, koska
25v sitten perheen asunto ostettu toisen puolison nimiin.
Ositusta vaativa puoliso ei ole osallistunut perheen elatukseen eikä perheen, kodin ja muun omaisuuden käytännön hoitoon, kuin juuri ja juuri sitaatin "kesämökkivieraana silloin tällöin", alkuun muutaman vuoden, mutta
havaittuaan, ettei aio "loppuelämäänsä" sitoutua, lopettanut kaiken perhelaskujen maksun ja hoidon ja alkanut kerätä säästöjä vain itselleen eläen "sinkkuna".
Pesänjakaja jakaisi asunnon kuitenkin 50/50, siksi että pariskunta on ollut naimisissa ja koska asunto sijaitsee Suomessa ja siksi myös pesänjakajalle konkreettista jaettavaa.
Puolison varoista ei vaadita edes selvitystä, koska ne eivät ole kiinteistön tms näkyvässä muodossa ainakaan Suomessa.
Onko jokin pielessä vai näinkö se menee kuitenkin Suomessa?
Avioehdollisessa avioerossa tällainen tilanne voisi tulla eteen jos 20 vuotta sitten vaimolle on tullut perintönä tila (testamentissa avio-oikeus suljettu pois, tai heillä avioehto muuten), jota ylläpitäneet ja kehittäneet yhdessä aviomiehensä kanssa. Heille tulee ero, ja mies pistetään pihalle rahatonna ja työttömänä kun emäntä oli löytänyt uuden isännän. Mies voi vaatia osituksen kohtuullistamista vedoten työpanokseensa, joka olisikin oikeudenmukaista.
TAI, tilanne missä avioehdollinen pariskunta on ostanut kesämökin vaimon nimiin, mutta velka otettu miehelle ... miksi näin joku menettelisi, en tiedä... mutta mahdollista se olisi ja ääriesimerkki siitä miksi sovittelupylää joskus tarvitaan.
Eli, sovittelupylälään turha vedota avioehdollisessa avioerossa jos sinulla on perintönä tullut kesämökki jolla miehesi on tehnyt normaaleja "kesälomalaisen" hommia (hakannut halkoja, kantanut vedet, tervannut veneen, paikannut saunan vuotavan katon, jne.)"
Ylläolevat sitaatit olen poiminut aikaisemmista vastauksista.
Vaikuttaa sinisilmäiseltä ja onnellisen oikeudenuskoiselta.
Esim.
ulkomaalainen puoliso vaatii erotilanteessa pakko-ositusta, vaikka on molemmin puolinen toisen nimissä olevan omaisuuden pois sulkeva avioehto tehty ennen avioliittoon menoa, koska
25v sitten perheen asunto ostettu toisen puolison nimiin.
Ositusta vaativa puoliso ei ole osallistunut perheen elatukseen eikä perheen, kodin ja muun omaisuuden käytännön hoitoon, kuin juuri ja juuri sitaatin "kesämökkivieraana silloin tällöin", alkuun muutaman vuoden, mutta
havaittuaan, ettei aio "loppuelämäänsä" sitoutua, lopettanut kaiken perhelaskujen maksun ja hoidon ja alkanut kerätä säästöjä vain itselleen eläen "sinkkuna".
Pesänjakaja jakaisi asunnon kuitenkin 50/50, siksi että pariskunta on ollut naimisissa ja koska asunto sijaitsee Suomessa ja siksi myös pesänjakajalle konkreettista jaettavaa.
Puolison varoista ei vaadita edes selvitystä, koska ne eivät ole kiinteistön tms näkyvässä muodossa ainakaan Suomessa.
Onko jokin pielessä vai näinkö se menee kuitenkin Suomessa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuvaamassasi avioehdollisessa avioliitossa, joka päättyy avioeroon ja puoliso vaatii osituksen sovittelua ... niin tuskin pesänjakajakaan sovittelisi jos puolisoiden panos varallisuuden kartuttamiseen ollut kuten kirjoitit... ei ole AL 103b § mukaankaan.
Arvelusi että pesänjakaja sovittelisi avioehdosta huolimatta "tasajaoksi" tuskin siis toteutuisi.
Ja korjaus yllä olleeseen lainaukseen, jos avio-oikeus rajattu pois testamentilla (perintötila) ositusta ei voida sovitella pesänjakajan toimesta lainkaan (siis perinnön osalta, muuten kyllä). Virheeni korjattiin ko. ketjussa kyllä.
esimerkki on elävästä elämästä
Kuten sanottu moneen kertaan, avioliittolain sovittelupykälä on poikkeus ja oikeuden määräämä pesänjakaja voi sitä käyttää harkintansa mukaan.
Harvoinpa "pakkosovittelussa" ainakaan toinen osapuoli on tyytyväinen tai pidä ratkaisua oikeudenmukaisena... joskus näin kokevat molemmat, kun pesänjakaja tehnyt kompromissiratkaisun siitä mitä riitaisat puolisot ovat vaatineet.
Esimerkissäsi elävästä elämästä asia käsittelit varsin lyhyesti, ja ilmeisesti vain toisen osapuolen näkemyksen mukaan... ja juuri sen vuoksi harvoin keskustelupalstoilla voidaan ottaa jyrkkää kantaa sovitellaanko jonkun kirjoittajan kuvaamaa ositusta vai ei... se kun riippuu siitä pesänjakajasta ja kokonaisuudesta.