Eikö siinä olisi hyvä alustuksen aihe nuorteniltaan, seurakuntapäiville tai muuhun SRK:n vaikutuspiiriin kuuluvaan keskustelutilaisuuteen. Samalla voitaisiin ottaa elämäntavat keskustelun alaisiksi muutenkin kuin vain netissä.
Uskovainen ja elämäntavat
metaskeema
9600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...niitä tuollaisia keskusteluiltoja ole ollut jo paljonkin. Itsekin muistan olleeni semmoisessa mukana joskus nuoruusvuosina ennen kuin "kielsin uskoni". Se nyt vaan on aina sitten toinen asia, että kuinka hedelmällistä se keskustelu niistä elämäntavoista sitten on...
Hyvä isea. Tarkentaisin seurakuntaillan keskustelun otsikoksi
Uskovainen ja elämäntapasäännöt - perinnäistapojako?
"Kyllä me saamme, mutta emme halua" joku kiteytti tuolla sen v-lestadiolaisten ydinajatuksen moneen asiaan.
Tapoja, käytäntöjä... joilla ei mitään tekemistä uskon kanssa.
Hyvä Metaskeema. Luuletko tosiaan että aiheesta ei olisi koskaan järjestetty mitään keskusteluiltaa? Voi voi. Niin monesti että varmaan osa äänestäisi jo jaloillaan aiheen kuullessaan. Että hoh hoijjaa. Uutta aihetta kehiin kiitos! Ongelma ei ole, etteikö keskustelutilaisuuksia järjestettäisi, vaan se että ihmiset eivät koe voivansa niissä tilanteissa avoimesti asettua kuviteltua tai todellista "seurakunnan ääntä" vastaan. Siis keskutelutilaisuudet noudattavat usein ennakoitua kaavaa, jossa tietyt repliikit käydään sanomassa. Osalle tämä luo turvallisuutta, osalle syvää turhautuneisuutta.
Ihmiset kokevat nk. elämäntavat hyvin eri tavoin. Todellista keskustelua on kuitenkin hyvin vaikea rakentaa, koska turvallisuuteen takertujia on niin paljon. Ei keskustelun surkeus ole välttämättä alustuksesta kiinni. Olen ollut tilanteissa, joissa alustus on ollut ok, mutta siitä seurannut "keskustelu" niin surkea ja ontto että olen lähtenyt paikalta pois. En ole halunnut pilata hyvää alustuksen tuomaa fiilistä ponnettomilla niittamisrepliikeillä. Minä olen yksi niistä, jotka ovat olleet hiljaa, koska todellisia ajatuksia ei ole voinut puhua ja julkituoda ääneen. Todelliset ajatukset puidaan ystävien kanssa ja pienimmissä porukoissa, nk. järjestetty julkikeskustelu elää ihan omaa elämäänsä.
... keskustelette aiheista lisää pienemmissä porukoissa. Tilaisuuksien puheenjohtajat kehoittavatkin hyvin usein tekemään juuri niin - se ei ole kiellettyä, vaan toivottua!
En pidä itse tuota hyvänä kehityksenä. Ja oikaistakoon, etten tulisi väärin tulkituksi, lähdin liikeestä juuri tuon keskustelemattomuuden vuoksi. Seurasin kehitystä aikani ja luovutin. Olin liian usein se penkistä lähtijä. Minulle ei riittänyt pikkuporukoissa ja ystäväpiireissä keskusteleminen. Olisin halunnut liikkeen asioiden käsittelykulttuurissa todellista kehitystä ja avoimuutta. Keskustelimme kyllä ystäväpiirissä rehellisesti. Ajatuksemme sai lentää vapaasti, eikä toista uskovaista joutunut varomaan eikä tarpeettomasti suojelemaan.
Ihmisen psyykelle ei kuitenkaan pidemmän päälle tee hyvää, jos todellisia ajatuksia on tavalla tai toisella varottava ja keskustelukumppanneita on jatkuvasti tavalla tai toisella valkattava. (Tilanne muistuttaa Baltian maiden asukkaiden suhdetta miehittäjiinsä.) Erityisen suuren ristiriidan salaileva tilanne luon temperamentille, joka luonnostaan avoin. Introvertimpi voi kestää paremmin tilanteen, jossa ajatukset jää usein julkisessa keskustelussa paitsioon tai mitätöityvät. Tein oman ratkaisun psyykeeni suojelemiseksi. Olisi voinut kestää vielä jonkin vuoden, mutta jonkun vuoden kuluttua olisin mahdollisesti tarvinnut ammattiapua. Kuka tietää. Olen 2000-luvulla liikkeestä lähetenyt. 60- 70-luvilla tehdyt tulkinnat ja rajanvedot eivät voisi minua vähempää kiinnostaa. (Sorry hoitokokoustohinoista kiinnostuneet :()
Luulen että jossakin vaiheessa ns. kriittinen massa turvallisuuteen takertuvien ja turhautuneiden suhteessa voi kääntyä liikkeessä päälaelleen. Ehkä silloin kun hiljenemisen haitat alkavat olla selvästi saavutettuja etuja suuremmat. Silloin liike voi joutua melkoisen kovaan myllyyn sisältä käsin. Minulla ei ole muuta toivetta liikkeen kehityksestä kuin se että se sallisi todellisen keskustelun julkisesti ja antaisi julkisestikin erilaisille näkemyksille enemmän tilaa. Osa läheisistäni maksaa omassa elämässään kallista hintaa liikkeeseen kuulumisesta. Tuntuu pahalta että heidän heikkoutensa tulee jatkuvasti mitätöidyksi. Liikkeen virallisen linjan mukaan pikku piireissä puhuminen olisi riitettävä yksilöille ja näennäinen yhtenäisyys olisi hinnalla millä tahansa pidettävä. Minä epäilen että se yhtenäisyyden hinta alkaa olla jo liian kova monille.
uskosi noilla perusteilla; useasti kuitenkin asioiden takana on muutakin?
Elämässä tietysti on asioita, missä joutuu pitämään suunsa kiinni: usein koulussa, miehet armeijassa, työpaikoilla, jopa ystäväpiirissä, kun ei halua loukata toista...
Kuitenkin uskonasioista kannattaa keskustella ja toivon, että vielä palaat ystäviesi luo!
ei kenenkään toisen heikkouksien ja puutoksien takia sinun olisi tarvinnut liikkeestä lähteä!!!
"Harmillista että kielsit uskosi noilla perusteilla;"
- Missä kohti kirjoittaja mainitsi kieltäneensä uskonsa? Hän sanoi "lähteneensä liikkeestä". Se ei todellakaan tarkoita, että kieltää uskonsa.
Koko tuo uskon kieltämis ajattelu on erittäin harhaan johtavaa. Ei usko mihinkään häviä, kohde vain muuttuu. Vl-liikkeessä uskotaan ensisijaisesti liikkeeseen ja sen opetukseen. Toissijaista on todellisuus ja oikea hengellinen "jumalan valtakunnan" etsintä.