En tule toimeen muiden lasten kanssa, tai siis en tiedä mitä sanoa... omahan on aivan eri asia. Emme käy puistoissa tarhoissa yms. kun minulle on jo kehittynyt jonkin sortin kammo vieraita lapsia kohtaan. Tiedän että oma lapseni siitä kärsii kun ei saa ikäistänsä leikkiseuraa, mutta hän on tarhaan menossa pian ja siellähän hän sitten toisiin lapsiinkin tutustuu.
Minulla myös aina pelko siitä mitä kaikkea voi lapselle tapahtua. Hän nyt reilu 1v, mutta silti käyn öisin vähän väliä tarkistamassa että kaikki kunnossa. Ikinä en ole häntä jättänyt vieraalle hoitoon, en edes sukulaisille tai ystäville, ainoastaan oma äitini on häntä muutaman kerran hoitanut, ja silloinkin vain kun on ollut pakollista menoa. Tarhaan hänen viemistä pelkään nyt jo, tiedän sen olevan hyväksi hänelle, mutta en tiedä miten itse kestän.
Autot ovat suurin pelkoni tässä suhteessa. Mielessäni on helposti kauhukuva jossa auto tönäisee lasta. Pihallakin on itselläni koko ajan turvaton olo leikkiä kun on parkkipaikka vieressä. Tiedän että ei hän sinne missään nimessä kerkeä juoksemaan, mutta silti tunnen koko ajan palan kurkussani.
Kaiken näiden (ja joidenkin mainitsemattomienkin) syiden takia olemme enimmäkseen koko ajan sisällä. Täällä on turvallisin olo. Käymme kuitenkin mahdollisimman paljon rattailla kävelemässä, ihan raittiin ilman vuoksi ja välttääksemme mökkihöperyyden. Uskon kuitenkin tilanteen normalisoituvan kun hän hieman kasvaa, toivon vain että nämä minun omat tyhmät ajatukset ja pelkoni ei aiheuta hänelle traumoja.
Tämä purkautumiseni ei välttämättä kuulu juuri tähän masentuneiden osioon, mutta enpä keksinyt mihin muuhunkaan olisin sen laittanut. Olisi kiva kuulla muiden juttuja ja mielipiteitä tästä. Ja jos joku laittaa messenger-osoitteen tai mailiosoitteen niin varmasti vastailen. Kiitos =)
Minulla myös aina pelko siitä mitä kaikkea voi lapselle tapahtua. Hän nyt reilu 1v, mutta silti käyn öisin vähän väliä tarkistamassa että kaikki kunnossa. Ikinä en ole häntä jättänyt vieraalle hoitoon, en edes sukulaisille tai ystäville, ainoastaan oma äitini on häntä muutaman kerran hoitanut, ja silloinkin vain kun on ollut pakollista menoa. Tarhaan hänen viemistä pelkään nyt jo, tiedän sen olevan hyväksi hänelle, mutta en tiedä miten itse kestän.
Autot ovat suurin pelkoni tässä suhteessa. Mielessäni on helposti kauhukuva jossa auto tönäisee lasta. Pihallakin on itselläni koko ajan turvaton olo leikkiä kun on parkkipaikka vieressä. Tiedän että ei hän sinne missään nimessä kerkeä juoksemaan, mutta silti tunnen koko ajan palan kurkussani.
Kaiken näiden (ja joidenkin mainitsemattomienkin) syiden takia olemme enimmäkseen koko ajan sisällä. Täällä on turvallisin olo. Käymme kuitenkin mahdollisimman paljon rattailla kävelemässä, ihan raittiin ilman vuoksi ja välttääksemme mökkihöperyyden. Uskon kuitenkin tilanteen normalisoituvan kun hän hieman kasvaa, toivon vain että nämä minun omat tyhmät ajatukset ja pelkoni ei aiheuta hänelle traumoja.
Tämä purkautumiseni ei välttämättä kuulu juuri tähän masentuneiden osioon, mutta enpä keksinyt mihin muuhunkaan olisin sen laittanut. Olisi kiva kuulla muiden juttuja ja mielipiteitä tästä. Ja jos joku laittaa messenger-osoitteen tai mailiosoitteen niin varmasti vastailen. Kiitos =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikki äidit pelkäävät lastensa puolesta. Sinä ehkä pikkusen normaalia enemmän, mutta katsoisin, että
lapsesi on vasta niin pieni, että sulla on jäänyt se huoli vauva-ajasta päälle, mutta helpottaa ajan kanssa.
Annan sinulle nyt ihan todellista huolen aihetta ja mietittävää.
Sanoit, että lapsesi alottaa kohta tarhan.
Siis vuoden vanha? Se on mielestäsi hänelle hyväksi.
VÄÄÄÄRIN!!!
Noin pienelle lapselle ei ikinä ole tarha hyväksi, päin vastoin.
Tarhat on kamalia paikkoja.
Vielä enemmän se on lapsellesi iso shokki, koska on tottunut olemaan lähinnä sun kanssa, eikä noin pieni vielä muutenkaan kaipaa "kavereia".
Mun tytär on ollut harjottelijana monissa päiväkodeissa ja vasta sanoi, että kenenkään
ei pitäisi laittaa alle kolme vuotiaita päiväkotiin.
Siellä ei lapsesi saa mitään huomiota, vaikka ikävöisi sinua kuinka. Tädit sanoo vaan, että tyhmä äiti kun toi lapsen tänne, kun ei lapsi selvästikään sopeudu, siis lapsi ei ensimmäisenäkään päivänä saa näyttää sopeutumisvaikeuksia tai ikäväänsä. Hänen on ruvettava itse syömään, tai jää nälkäiseksi ja opittava nukkumaan silloin kun tädit sanoo, ei silloin kun häntä väsyttää. Jos lapsi ei näihin sääntöihin "sopeudu", niin hänestä aletaan etsiä jotain vikaa ja lopulta vika onkin sitten vain sinussa ja siitä se kierre sitten alkaa.
Miettisin sataan kertaan tuota tarha juttua.
Oletko menossa töihin, vai miksi lapsi menossa hoitoon?
Kysyisit ihmeessä lasta perhepäivähoitoon. Niissä sentään on paljon inhimillisempää lasten käsittely ja paljon pienemmät ryhmät.
Tämä on niiiin kokemuksesta ja oikeeta tietoa, usko ja ymmärrä lapsesi paras.
En tiedä mistä olet saanut tuollaisen kuvan tarhoista, mutta jos tiedät jossain olevan tuollaista käytöstä niin kehotan tekemään ilmoituksen jollekkin korkeammalle taholle.
Lapseni olisi aloittamassa tarhan 1,5 vuotiaana ja juuri siksi koska töihin on palattava. Olen itsekkin hoitoalalla, ja tiedän minkälainen käytäntö on tarhassa johon hän menossa. Enhän minä missään nimessä veisi lasta tarhaan jossa lapsia laiminlyötäisiin noin!
Kyllä se on aivan asiantuntijoidenkin mielipide että viimeistään tässä iässä lapsen olisi sopivaa ja kehitykseltään jopa suotavaa harjoittaa kanssakäymistä muiden lasten kanssa, eli enpä tiedä mistä sinä nämä sinun mielipiteesi olet keksinyt.
Minäkin olen kuullut että alle kolmivuotiasta ei päiväkotiin kannata laittaa. Jo senkin takia, että joutuu ainakin täälläpäin ryhmään, missä vanhimmat ovat 5vuotiaita.
Jos olet menossa töihin, lapsesi on ilmeisesti joka päivä suurenosan tarhassa? Kyllä se käy työstä noin pienelle.
Minun esikoinen täyttää juuri 3vuotta, ja ajattelin laittaa ensin kerhoon "harjoittelemaan". Sitä kun on vain pari kertaa viikossa. Kun vuosi sitten harkitsin osapäivähoitoa, kun toinen vauva syntyi, sanottiin minulle että kannattaa vasta kolmivuotiaana miettiä asiaa.
Ja vaikka pikkukaveri on jo 3vuotta, jolla ainoat kaverit ovat siskon lapset joita nähdään kerran viikossa noin. On se silti riittänyt. Leikin itse lapsen kanssa jatkuvasti, käymme ulkona ja erilaisissa tapahtumissa/paikoissa. Pelottaisi kauheasti laittaa poika hoitoon. Sinun lapsesi on niin pieni, ettei tuon ikäinen vielä leiki muiden lasten kanssa. Varmaan eniten sitä tukistamista tai leluilla mäiskimistä :). Ihme asiantuntijoita olet kuunnellut, koko elämähän tässä on aikaa niin sitten pitäisi jo vaippaiässä opetella sosiaaliseksi ja leikkisäksi seuraihmiseksi. Ihme kun ei tarvitse opettaa juomaan teetä tarpeeksi sivistyneesti ja lukemaan lehtiä säästä puhuen.
päiväkodit on vähän kyseenalaisia alle 3 v. Lapset on tietty yksilöllisiä, mutta täytyy olla tarhassa MYÖS RIITÄVÄSTI tätejä. Itse veisin mielummin perhepäivähoitoon. Jos itse on kotona niin kerhoon seurakunnan tai muúuhun järjestettyyn toimintaan.
on eri asia, kuin se, että tuon ikäinen lapsi joutuu eroon äidistään koko päiväksi tai useiksi tunneiksi päivittäin.
Lapset voivat tutustua toisiinsa äitien helmoista käsin, ei niin, että äiti poistuu kokonaan paikalta.
Kyllä yliarvioit tuon ikäisten keskinäisen kanssakäymisen tarvetta ja vastaavasti aliarvioit lapsen turvallisuuden tarvetta ja kiintymystä äitiinsä. Tuon ikäinen lapsi näkee vain äitinsä.
Ei ole mitään tärkeämpää kuin äiti.
Vasta n. kolme vuotiaana alkavat irrottautua äidistään, jos siis itse saavat valita.
Tietoni perustuu siihen mitä olen esim. tyttäreltäni kuullut, kun hän on ollut harjottelijana useissa eri päiväkodeissa.
Hyvä säkä on jos lapsesi pääsee sellaiseen, missä henkilökunta on tehtäviensä tasalla, mutta oletko ollut työssä siellä kyseisessä päiväkodissa?
Ei kait ne vanhemmille kerro, mitä sen jälkeen tapahtuu, kun painat oven perästäsi kiinni.
Lapsesikin on vielä niin pieni, ettei hänkään osaa vielä mitään kertoa.
Mutta jos tiedät, että se on lapsellesi parasta, niin oma on asiasi. Minä nyt olen kuitenkin sinua varottanut.
perhepäivä hoitaja, siellä otetaan yksilöllisesti vastaan ja kaikille riittää aikaa plus että "kotiolot" parempi noin pienellä kuin siellä missä menoa ja vilskettä ym...
Missäs päin asustelet jos teillä 1,5 vuotiaat laitetaan 5-vuotiaiden kanssa samaan ryhmään? Ei meidän tarhassa ainakaan. Ja kyllä hän "seurustelee" muiden lasten kanssa, ei ole pelkkää leluilla mäiskimistä. Kun kerran olette niin tuomitsevia niin kertokaahan mihin laitan hänet hoitoon kun minua odotetaan jo työpaikallani? Äitiyslomalla olen ollut jo n.1v7kk
Tunnen työni kautta tämän hoitopaikan hoitajia, joten en todellakaan ole viemässä häntä minnekkään tuntemattomaan paikkaan.
Pitää kyllä aivan uteliaisuudesta kysellä että missäs päin suomea on tuollaista päivähoitoa?