Olen 24 vuotias nainen,joka on about 13 vuotta ollut enemmän tai vähemmän syömishäiriöinen.Lukiessani noita juttuja mitä tänne on kirjoitettu,niin löysin itseni sieltä n.5 vuoden takaa,jolloin ajatukseni olivat samankaltaisia kuin nyt kirjoittajilla olevat tekstit.
en ole parantunut,päinvastoin,painoindeksi 15 ja avopuolen hoitajani on varannut minulle jo ajan sisätautilääkärille ja kysyi myös,olisinko valmis osastohoitoon.
paino ei saisi enää tästä tippua,olen kuulema jo hengenvaarallisen alipainoinen,mutta toisaalta,omasta mielestäni,olen ollut sitä jo n.2 vuotta,eli tuskin tulen nyt ihan hetkessä kuolemaan
Tietysti se pysäytti,kun hoitajani soitti minulle hätääntyneenä,konsultoituaan syömishäiriöiden asiantuntijaa.
Hän vannotti minua,etten antaisi painoni laskea tästä enää yhtään,tai jos niin käy,niin ottamaan häneen välittömästi yhteyttä
Tiedostan olevani luiseva,en silti pidä itseäni kuolemaa tekevänä,ehkä asia olisi toisin,jos indeksi olisi lähellä 10.
soitin eilen asiasta alkoholisoituneelle äidilleni ja koen nyt omantunnon tuskaa,sillä hän on ollut nyt raittiina pari viikkoa ja eilen hän sanoi,että hänen oli pakko ottaa kalja minun takiani,kuinka saatoin olla niin typerä,että ajattelin taaskin vain itseäni,juuri kun äitilläkin alkoi mennä parempaan suuntaan.
Lupasin lohdutukseksi soittaa äidilleni päivittäin,että olen elossa,hän kun kuvittelee,että voin kuolla vaikka juuri millä hetkellä tahansa.
Olen aikaisemmin ollut narkomaani ja yritin selittää äidilleni,että suurempi riskihän minulla olisi ollut kuolla käyttämiini huumeisiin kuin nyt tähän laihtumiseen,sillä yksikin piikki,jossa on joku bakteeri tai roska olisi saattanut tappaa minut välittömästi.
Onneksi sain näillä keinoilla edes vähän rauhoitettua äitiäni,mutta soimaan itseäni,jos hän minun takiani alkaa taas juoda..
omasta mielestäni olen elämäni kunnossa,en juuri tunne nälkää,eikä minua heikota tai palella,en ole himoliikkuja ja syön järkevän aamiaisen lounaan ja iltapalan ja nautin teetäkin n. 2 litraa per päivä.
katsotaan sitä osastohoitoakin sen jälkeen,kun olen käynyt sen lekurin luona ja olenhan sentään aikuinen,en ole tappamassa itseäni tähän,en anna painon enää laskea,mutta en myöskään halua sen tästä nousevan
saas nähdä,mitä se lääkäri sit on mieltä,mut onhan se hyvä selvittää,et onko mulla puutostiloja tai mitään ja voisin sitten lohduttaa äitiäni,että kuules,tyttösi on niin vankkaa tekoa,ettei se ihan pienistä tuuperru.
voimia ja valoa pimenevän syksyn keskelle toivoo ikiteini
en ole parantunut,päinvastoin,painoindeksi 15 ja avopuolen hoitajani on varannut minulle jo ajan sisätautilääkärille ja kysyi myös,olisinko valmis osastohoitoon.
paino ei saisi enää tästä tippua,olen kuulema jo hengenvaarallisen alipainoinen,mutta toisaalta,omasta mielestäni,olen ollut sitä jo n.2 vuotta,eli tuskin tulen nyt ihan hetkessä kuolemaan
Tietysti se pysäytti,kun hoitajani soitti minulle hätääntyneenä,konsultoituaan syömishäiriöiden asiantuntijaa.
Hän vannotti minua,etten antaisi painoni laskea tästä enää yhtään,tai jos niin käy,niin ottamaan häneen välittömästi yhteyttä
Tiedostan olevani luiseva,en silti pidä itseäni kuolemaa tekevänä,ehkä asia olisi toisin,jos indeksi olisi lähellä 10.
soitin eilen asiasta alkoholisoituneelle äidilleni ja koen nyt omantunnon tuskaa,sillä hän on ollut nyt raittiina pari viikkoa ja eilen hän sanoi,että hänen oli pakko ottaa kalja minun takiani,kuinka saatoin olla niin typerä,että ajattelin taaskin vain itseäni,juuri kun äitilläkin alkoi mennä parempaan suuntaan.
Lupasin lohdutukseksi soittaa äidilleni päivittäin,että olen elossa,hän kun kuvittelee,että voin kuolla vaikka juuri millä hetkellä tahansa.
Olen aikaisemmin ollut narkomaani ja yritin selittää äidilleni,että suurempi riskihän minulla olisi ollut kuolla käyttämiini huumeisiin kuin nyt tähän laihtumiseen,sillä yksikin piikki,jossa on joku bakteeri tai roska olisi saattanut tappaa minut välittömästi.
Onneksi sain näillä keinoilla edes vähän rauhoitettua äitiäni,mutta soimaan itseäni,jos hän minun takiani alkaa taas juoda..
omasta mielestäni olen elämäni kunnossa,en juuri tunne nälkää,eikä minua heikota tai palella,en ole himoliikkuja ja syön järkevän aamiaisen lounaan ja iltapalan ja nautin teetäkin n. 2 litraa per päivä.
katsotaan sitä osastohoitoakin sen jälkeen,kun olen käynyt sen lekurin luona ja olenhan sentään aikuinen,en ole tappamassa itseäni tähän,en anna painon enää laskea,mutta en myöskään halua sen tästä nousevan
saas nähdä,mitä se lääkäri sit on mieltä,mut onhan se hyvä selvittää,et onko mulla puutostiloja tai mitään ja voisin sitten lohduttaa äitiäni,että kuules,tyttösi on niin vankkaa tekoa,ettei se ihan pienistä tuuperru.
voimia ja valoa pimenevän syksyn keskelle toivoo ikiteini
Vastaukset 4
Vanhimmat
"voisin sitten lohduttaa äitiäni,että kuules,tyttösi on niin vankkaa tekoa,ettei se ihan pienistä tuuperru."
on yhtä typerä kuin jos minä moukaroisin autoa vasaralla, sitten hyppäisin rattiin ja leuhkisin, että onpa kovaa tekoa kun vieläkin kulkee. Kai tajuat, että olipa sisäkalusi missä kunnossa tahansa, niin sinun kuuntelemisesi ja näkemisesi kertoo heti, että "moukaroitu" on, surkeassa kunnossa on.
Ihminen on kuin rautalanka, sitä saa väännellä ja väännellä pitkän aikaa, kunnes se yks' kaks' napsahtaa poikki, nyt sinä vääntelet kehoasi ja, vaikka lääkäri ei tänään diagnosoisi sisäisiä vaurioita, voi joku paikka napsahtaa huomenna lopullisesti. Äidilläsi on ihan yhtä helvetillinen projekti jättää alkoholi kuin sinulle anorexia, mutta hän yrittää, tee sinä samoin, taistelkaa yhdessä, sinä oman häiriösi karkottamiseksi ja hän omansa, omien edistymistenne kautta toisianne tukien ja kannustaen.
tuo on kieltämättä totta,mitä ihmiskehosta sanoit ja eilen minulla oli aika sinne sisätautilääkärille.minua tutkittiin kolme tuntia ja pari tuntia odottelin tuloksia.kaikki tulokset eivät vielä olleet tulleet mutta sen verran lääkäri tiesi kertoa,että sydämessäni eikä veriarvoissani ollut mitään vikaa.hän kehotti minua välttämään nyt liikuntaa ja että paino pitäisi saada kyllä nousemaan,että pari kiloa juos lähtee,niin sitten he ottavat sairaalaan.
pääsin siis pois,mutta viikonlopun jälkeen,pitää vielä käydä siellä antamassa joku verikoe,ennen ky7mmentä aamulla ja sitten he ovat sieltä varaamassa mminulle terapia-aikaa ongelmaani liittyen.
vaikeus on siinä,että tiedän,ettei paino saisi enää tippua ja että ruokamääriä pitäisi lisätä,mutta käytännössä se ei vain ole niin helppoa,varsinkaan kun olen jo parin vuoden ajan ollut alipainoinen.
nyt vasta paino alkaa olla huolestuttavan alhainen,kieltämättä olen huolissani itsekin,sillä jos syön yhtään enemmän,niin ei mene kauaa,kun olen jo maha kuralla ja syömäni ruoka häviää,elimistöä tuskin läpikäyneenä..
Hei! Kävitkö jo lääkärillä? Olisi kiva kuulla mitä sulle kuuluu ja mitä lääkäri sanoi. :>
joo,eli ei puutostiloja,sydän ja verenpaineet kunnossa,painoo pitäs nostaa,tosin oon siitä lääkärissäkäynnistä laihtunu yli kilon,eli pituus 155cm ja paino tänä aamuna 35.3
kuoleman ovilla ollaan,jos tää tahti jatkuu.
ite oon huomannu ainoastaan et jaloista on lähteny voimaa,en jaksa enää kävellä yhtä nopsaan ku aikasemmin.
perjantaina meen varmaan ainaki näyttämään itteeni sinne lekurille ja oon rehellinen sen suhteen,et liikuntakiellon,minkä se asensi mulle,ni en oo totellu ja sit läväytän,et paljonko painan.katotaan sit et mitä tapahtuu,kirjoitan tänne palstalle,ennen ku meen sinne lääkäriin,jos vaikka ottavat sisälle.jos eivät ni ei voi muuta ku yrittää syödä enemmän,niin ku se lekuri mua kehotti