Hei!
Kysyn viisaammilta, että kelpuutetaanko meitä enää suomalaiseen adoptio jonoon, koska mieheni on 39 v ja minä 37 ja miehelläni on edellisestä liitosta kaksi (jo isoja) lasta? Ja jos kelpuutetaan, voimmeko saada vauvaikäisen lapsen? Onko asuinpaikalla adoptioon minkälainen vaikutus?
Kysyn viisaammilta, että kelpuutetaanko meitä enää suomalaiseen adoptio jonoon, koska mieheni on 39 v ja minä 37 ja miehelläni on edellisestä liitosta kaksi (jo isoja) lasta? Ja jos kelpuutetaan, voimmeko saada vauvaikäisen lapsen? Onko asuinpaikalla adoptioon minkälainen vaikutus?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä te vielä voitte adoptoida lapsen suomesta. :D
Ette ole liian vanhoja, minun vanhempani olivat jo 40vuotiaita kun aikoivat adoptoida lapsen. Ja kyllä vauvan te varmasti saatte adoptoitua jos vain haluatte. :)
Ei asuinpaikalla mitään väliä ole, asutteko maalla vaiko kerrostalossa,pääasia että lapsi saa hyvän kodin, ja vanhemmat jotka rakastavat häntä.
Asuinpaikka voi vaikuttaa sikäli, että kotimaan adoptioita hoitaa paitsi Pela, myös jotkut kunnat itse (kuntien sosiaalitoimi). Suomalaisia vauvaikäisiä lapsia annetaan adoptoitaviksi noin 20-30/vuosi. Esim. Pelan Itä-Suomen aluetoimisto oli viime vuonna mukana kolmen suomalaisvauvan adoptiossa. Kotimaan odottajia heillä on listallaan kymmeniä pariskuntia...
Pelan kotimaan jonossa voi olla 5 vuotta, jos sinä aikana ei lasta saa, putoaa pois jonosta ja joutuu miettimään muita vaihtoehtoja. Mielellään Pela ei ota edes jonoon yli 35-vuotiaita, koska käytännössä eivät sijoita kotimaisia vauvaikäisiä lapsia yli 40-vuotiaille, ja hyvin usein se odotusaika on 4-5 vuotta. Teillä myös miehesi lapset ovat todennäköisesti este kotimaiselle adoptiolle, kokonaan lapsettomat hakijapariskunnat menevät jonossa edelle.
Teidän kannattanee harkita joko (suomalaisen lapsen) aijaisvanhemmiksi ryhtymistä tai kansainvälistä adoptiota!
Sinun kannattaa soittaa oman kotikuntasi sossuun. Jos he hoitavat kotimaiset adoptiot itse (jolloin myös adoptiotavat lapset tulevat kunnastanne), niin voi olla että teillä olisi mahdollisuuksia. Useimmat kunnat kuitenkin hoitavat kotimaiset adoptionsa Pelastakaa lapset ry:n kautta, jolloin olette molemmat valitettavasti "liian vanhoja" kotimaiseen adoptioon.
On totta, että adoptiolapsia sijoitetaan 40 (ja jopa hieman yli) vuotiaille vanhemmille (40 yläikäraja), mutta heidän adoptioprosessinsa on alkanut jo vuosia aiemmin. Olette siis muutaman vuoden myöhässä kotimaan prosessia ajatellen. Adoptiossa ikä katsotaan aina vanhemman osapuolen mukaan. Kotimaan adoptiossa läpikäydään ensin neuvontavaihe, joka kestää 2-3 vuotta. Tämän jälkeen odotusvaihe kestää vielä 1-3 vuotta. Keskimäärin kotimainen adoptioprosessi siis kestää 3-5 vuotta. Joissakin tapauksissa, jos pariskunnan prosessin kestoaika on jo ollut pitkä (5 vuotta) ja ikäraja alkaa tulla vastaan, niin tiedän että tilanteessa on joustettu ja 41-vuotiaskin on vielä saanut adoptiolapsen. Mutta tämä on tosiaan johtunut prosessin venymisestä, ei myöhäisestä aloitusajankohdasta. Pelan suositus onkin ymmärtääkseni ollut (pitkistä odotusajoista johtuen), että kotimaan prosessiin lähtevien pariskuntien max aloitusikä olisi 35-36 vuotta. Kotimaan adoptioon tulee lapsia paljon vähemmän kuin on hakijoita, joten hakijajoukkoa on täytynyt rajata. Kaikki eivät siis saa lasta. Mitään jonotussysteemiä ei myöskään ole, vaan lapselle valitaan sopivimmt vanhemmat odotusvaiheessa olevien vanhempen joukosta (biologisten vanhempien toiveiden sekä perheen ominaisuuksien perusteella). Adoptiota haluavat vanhemmat saavat olla prosessissa mukana n. 5 vuotta, jonka jälkeen (jos eivät ole saaneet lasta) heidät ohjataan joko kansainvälisen adoption tai sijaisvanhemmuuden piiriin...Mahtaisiko teidän kohdallanne sijaisvanhemmuus olla hyvä vaihtoehto? Sijaisvanhemmaksi ei ole noin tarkkoja ikärajoja ja sijaisvanhemmista on huutava pula. Aina silloin tälöin käy myös niin, että sijaisvanhemmat saavat adoptoida heillä sijoitettuna olevan lapsen.
Kotimaan adoptiossa ikäsääntö menee sillä tavalla, että vanhemman ja lapsen välinen ikero ei tulisi olla > 40 vuotta. Mutta koska käytännössä kaikki suoraan adoptioon tulevat lapset ovat vauvoja, niin yläikärajan ajatellaan olevan 40 v.
Kotimaan adoptioon tulevista lapsista siis lähes kaikki ovat vauvaikäisiä = alle 6 kk. Lapsen syntymän jälkeen biologisella äidillä on 8 viikon lakisääteinen harkinta-aika, jonka jälkeen hän voi vasta allekirjoittaa adoptiopaperit. Harkinta-ajan lapsi on yleensä lastenkodissa tai sijaisperjeessä odottamassa äidin päätöstä. Papereiden allekirjoittamisen jälkeen lapselle valitaan adoptiovanhemmat ja lapsi sijoitetaan adoptiokotiin. Äiti voi halutessaan miettiä päätöstään pidempäänkin, aina 6 kk:n ikään asti. 6 kk:n ikäisestä sijoituksessa yhä edelleen odottavasta lapsesta joudutaan telemään huostaanottopäätös (tähän asti on sijoitettuna avohoidon tukitoimenpiteenä), jonka jälkeen lapsi "ei kuulu" enään suoraan adoptiotoimintaan, vaan on sijoitettavien lapsien joukossa.
Vanhemmat lapset ovat yleisestikin ensin sijoitettuina ja sitten mahdollisesti heidän sijaisvanhempansa tuilaisuuden siihen saadessaan adoptoivat heidät.