Anopit ja miniät

tuore miniä

Kertokaapa anopit ja miniät minkälaisia ongelmia teillä on ollut ja ennen kaikkea, miten ne on ratkaistu?

Minun anoppi on mukava nainen, mutta puuttuu vähän liikaa meidän elämään. Onneksi miehen vanhemmat asuu sen verran kaukana (500 km), että kovin usein ei nähdä, mutta puhelin kyllä pirisee aika useasti. Mutta se on kai ihan normaalia äidin huolehtimista.

168

49994

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • nyt anoppi

      Minun anoppi haukku vaikka millä nimillä,
      ja sanoi pojalleen että ota parempi
      eukko itsellesi.Ei minussa ole mitään
      vikaa,töitä teen kuin hullu.Pesin ja
      tein ruokaa anopille,asui meidän kanssa
      samassa taloudessa.Maatalo,jossa on
      muutakin töitä,ei aina joutanut anoppia
      passaamaan.Ei pistänyt tikkua ristiin,et
      olis jotain tehnyt.Mieheni puolusti
      minua,kun tiesi millainen anoppi oli.
      se loppui vasta nyt kun anoppi kuoli
      huhtikuussa.Nyt on alkanut tuntea itsesä
      ihmiseksi.Sitten se haukku kun kukaan
      ei ollut kuulemassa,sai sitten syyttää
      minua, kun mieheni tuli sisälle.
      Minä opin aloittanut,vaikka en suutani
      aukaissut.Puolustin kyllä itseäni,sitähän
      ei olisi saanut tehdä.Olis pitänyt kaikki
      sonta ottaa päälleen.

      Itsekin olen nyt anoppi,mutta en
      ole sanallakaan haukkunut miniääni,
      enkä puuttunut heidän asioihin.
      En halua samaa kohtaloa miniälleni
      kuin itse olen kokenut.Poikanihan
      sen vaimon valitsee,eikä suku.

      Se on kamalaa että miniät poljetaan
      niin alas kuin mahdollista.
      Ei ihme että miniät katkeroituu,kun
      saavat kuulla vaikka mitä.
      Sitten jos vielä on sellainen mies,joka
      on äitinsä puolella.Onneksi minulla oli
      tuki ja turva miehestäni.
      Mutta siitä huolimatta tuntuu pahalta.
      Äidit on varmaan mustasukkaisia pojistaan,
      en minä muuta syytä tiedä.

      En minä ainakaan ole pojastani mustis,
      hän on valinnut kaverin, ja hyvä että
      ovat onnellisia yhdessä.Ja pärjäävät
      en halua olla heidän välissään.Eikä
      ole tarviskaan.

      • Miniä minäkin

        Minua taas miehen sisko yrittänyt lannistaa vaan ei ole onnistunut. Anoppi oli ihan hyvä ihminen mutta nyt jo edesmennyt. Tämä sisko sen sijaan puuttuu toisten asioihin ja mieheni ei koskaan puolustanut minua käski vaan pitää puolensa.
        Olemme olleet naimisissa yli 40vuotta ja asumme nykyään toisella puolella suomea, mutta kun vieläkin yrittää sotkea asioita. Käski viimeksi meillä yötä ollessaan meidän eroamaan ja kissan poistettavaksi. Kissa oli minun lemmikki ja sairastui tosin ja se piti päästää kissojen taivaaseen. Ihmettelen miksi mieheni ei sano suoraan hänelle minun kuullessani. Olen tehnyt työtä ja hoitanut kodin siinä sivussa joten ei pitäis valittaa. Sanoin episodin jälkeen miehelleni että ei enää yöpymisiä meillä koska kotirauha menee. Kun edes ymmärtäisin syyn mistä tämä voi johtua??? Jos joku tajuaa voisi vastata.
        Seuraavalla kerralla sanon että eiköhän itse tiedetä jos eroamme tai emme, vain meidän asia se on.

      • Harmaita hiuksia
        Miniä minäkin kirjoitti:

        Minua taas miehen sisko yrittänyt lannistaa vaan ei ole onnistunut. Anoppi oli ihan hyvä ihminen mutta nyt jo edesmennyt. Tämä sisko sen sijaan puuttuu toisten asioihin ja mieheni ei koskaan puolustanut minua käski vaan pitää puolensa.
        Olemme olleet naimisissa yli 40vuotta ja asumme nykyään toisella puolella suomea, mutta kun vieläkin yrittää sotkea asioita. Käski viimeksi meillä yötä ollessaan meidän eroamaan ja kissan poistettavaksi. Kissa oli minun lemmikki ja sairastui tosin ja se piti päästää kissojen taivaaseen. Ihmettelen miksi mieheni ei sano suoraan hänelle minun kuullessani. Olen tehnyt työtä ja hoitanut kodin siinä sivussa joten ei pitäis valittaa. Sanoin episodin jälkeen miehelleni että ei enää yöpymisiä meillä koska kotirauha menee. Kun edes ymmärtäisin syyn mistä tämä voi johtua??? Jos joku tajuaa voisi vastata.
        Seuraavalla kerralla sanon että eiköhän itse tiedetä jos eroamme tai emme, vain meidän asia se on.

        Mieheni sisko on ollut aivan järkyttävä. Hyvin meni niin kauan, kunnes hän sai lapsia. Meillä
        oli jo yksi lapsi ja hän aloitti kilpailun kum-
        man lapsia huomataan enemmän ja kummat on enem-
        män mummun ja papan kultia. Mustasukkaisuus on
        ilmennyt monin todella ihmeellisin jutuin ja
        juonitteluin. Kun meille tuli toinen lapsi, ti-
        lanne vain paheni ja lopulta emme ole enää ko-
        vinkaan paljon tekemisissä. Harmi sinänsä, kos-
        ka lapset on kuitenkin serkuksia ja kaikki lapset
        yhtä rakkaita isovanhemmille. Tosin appiukko sel-
        västi nauttii siitä mielistelystä, jota sisko harrastaa, mutta mummu on kyllä tasapuolinen. Anoppi on muutenkin ihan mukava, auttaa muttei sekaannu, tosin joskus olisi mukavaa jos hän it-
        se ehdottaisi ottavansa esim. lapsia luokseen.

      • Miniä minäkin
        Harmaita hiuksia kirjoitti:

        Mieheni sisko on ollut aivan järkyttävä. Hyvin meni niin kauan, kunnes hän sai lapsia. Meillä
        oli jo yksi lapsi ja hän aloitti kilpailun kum-
        man lapsia huomataan enemmän ja kummat on enem-
        män mummun ja papan kultia. Mustasukkaisuus on
        ilmennyt monin todella ihmeellisin jutuin ja
        juonitteluin. Kun meille tuli toinen lapsi, ti-
        lanne vain paheni ja lopulta emme ole enää ko-
        vinkaan paljon tekemisissä. Harmi sinänsä, kos-
        ka lapset on kuitenkin serkuksia ja kaikki lapset
        yhtä rakkaita isovanhemmille. Tosin appiukko sel-
        västi nauttii siitä mielistelystä, jota sisko harrastaa, mutta mummu on kyllä tasapuolinen. Anoppi on muutenkin ihan mukava, auttaa muttei sekaannu, tosin joskus olisi mukavaa jos hän it-
        se ehdottaisi ottavansa esim. lapsia luokseen.

        Samoin oli meillä kun lapset olivat pieniä. Ei olisi anoppi saanut hoitaa meidän lasta vaan hänen lapsensa. Kun oli anopin syntymäpäivä juhlat niin hänen lapset kuvaan ehdottomasti, meidän lapsen ei ollut väliä vaikka oli anopin mieleinen hänkin. Onneksi lapsemme ovat pärjänneet aikuisen ayhtä hyvin kuin hänenkin eli ei sen enää väliä. Ihmissuhteet myös olleet onnistuneemmat kuin hänen lapsillaan. Se on iso asia myös elämässä ellei jopa tärkein!

      • Mitä tää nyt on

        Ei liity ollenkaan viestiketjuun tällainen asia.

      • esinahka

        Heittäkää anopit roskakoppaan!

      • syvästi pettynyt isovanhempiin
        esinahka kirjoitti:

        Heittäkää anopit roskakoppaan!

        Minulla on kokemusta kahdesta anopista:molemmat pettymyksiä! Ex-mieheni anoppi oli kiva siihen saakka kun kertoi toiselle miniälleen "järkyttyneensä" poikansa isäksi tulosta minun kuulteni. Myöh. mies petti ja kun jäi kiinni löi minua. Löi toistamiseen kun yritin selvittää syytä pettämiseen ja lopulta jätti minut pienen poikamme kanssa.Ja minähän syyt sain niskaani.Ja mitä enemmän yritin selvittää asioita anopille sitä enemmän pahoja juttuja kertoi miehen siskolle joka puolestaan sätti minua. Nyk. mieheni äiti oli kiva siihen saakka kun aloin kysellä miehen menneisyydestä.Meni pasmat ihan sekaisin kun kerroin miehen "raivareista". Yhteydenpito loppui siihen paikkaan eikä toimisi varmaan vieläkään ellen olisi tehnyt töitä luottamuksen palautt.Välimme ovat nyt pinnallisen lämpimät ja olen todella surullinen sillä olen syvästi tunteva ihminen eikä minulla ole enää äitiä.Hän ei soittele lapsenlapsilleen kuin ehkä kerran kuussa.Ottaa heidät kerran kuussa(omilla ehdoillaan) kun pyysin sitä vähintään tekemään.Lapset jo 6v ja kohta 2v.He melkein unohtavat jo mummin siinä välissä ja isompi ehtii ikävöidä hiljaa itsekseen kun en voi asialle mitään.Olen vihainen sisälläni tästä.On muuten yksi kommentti mikä on jäänyt päähäni soimaan,että:"mitä te ootte mun selkäni takana menny tekemään" kun kerroin odottavani toista lasta hänen pojalleen.Mies ei oo enempää puolustanut kuin sanonut että mutsi nyt on sellainen.Mut kysellyt miten oon loukannu hänen äitiään jos hän noin käyttäytyy.Eli taas etsitään syytä miniästä! Ja minä kun olen yrittänyt olla rehellinen ja rakentava asioiden selvittelyssä.P.....t silmille vaan aina tulee!

      • en paljon arvosta

        Meikäläisen anoppi on pääsääntöisesti mukava. En tajunnut alkuvaiheessa, että on juoppo.

        Kun minun isä kuoli ja anoppikin oli hautajaisissa, vaikka eivät oikeastaan edes tunteneet. Mun isä oli kans juoppo, että yhteistä olisi kyllä ollut.-niin kännissä tuli hautajaisiin

      • Lady-Dee
        syvästi pettynyt isovanhempiin kirjoitti:

        Minulla on kokemusta kahdesta anopista:molemmat pettymyksiä! Ex-mieheni anoppi oli kiva siihen saakka kun kertoi toiselle miniälleen "järkyttyneensä" poikansa isäksi tulosta minun kuulteni. Myöh. mies petti ja kun jäi kiinni löi minua. Löi toistamiseen kun yritin selvittää syytä pettämiseen ja lopulta jätti minut pienen poikamme kanssa.Ja minähän syyt sain niskaani.Ja mitä enemmän yritin selvittää asioita anopille sitä enemmän pahoja juttuja kertoi miehen siskolle joka puolestaan sätti minua. Nyk. mieheni äiti oli kiva siihen saakka kun aloin kysellä miehen menneisyydestä.Meni pasmat ihan sekaisin kun kerroin miehen "raivareista". Yhteydenpito loppui siihen paikkaan eikä toimisi varmaan vieläkään ellen olisi tehnyt töitä luottamuksen palautt.Välimme ovat nyt pinnallisen lämpimät ja olen todella surullinen sillä olen syvästi tunteva ihminen eikä minulla ole enää äitiä.Hän ei soittele lapsenlapsilleen kuin ehkä kerran kuussa.Ottaa heidät kerran kuussa(omilla ehdoillaan) kun pyysin sitä vähintään tekemään.Lapset jo 6v ja kohta 2v.He melkein unohtavat jo mummin siinä välissä ja isompi ehtii ikävöidä hiljaa itsekseen kun en voi asialle mitään.Olen vihainen sisälläni tästä.On muuten yksi kommentti mikä on jäänyt päähäni soimaan,että:"mitä te ootte mun selkäni takana menny tekemään" kun kerroin odottavani toista lasta hänen pojalleen.Mies ei oo enempää puolustanut kuin sanonut että mutsi nyt on sellainen.Mut kysellyt miten oon loukannu hänen äitiään jos hän noin käyttäytyy.Eli taas etsitään syytä miniästä! Ja minä kun olen yrittänyt olla rehellinen ja rakentava asioiden selvittelyssä.P.....t silmille vaan aina tulee!

        Voimia.

      • Järkytynyt
        en paljon arvosta kirjoitti:

        Meikäläisen anoppi on pääsääntöisesti mukava. En tajunnut alkuvaiheessa, että on juoppo.

        Kun minun isä kuoli ja anoppikin oli hautajaisissa, vaikka eivät oikeastaan edes tunteneet. Mun isä oli kans juoppo, että yhteistä olisi kyllä ollut.-niin kännissä tuli hautajaisiin

        Minulla ja anopillani on teeskenellyn hyvät välit. Ongelmani on anopin ja mieheni välit. He viihtyvät parhaiten kaksistaan Välit heillä ovat oudon läheiset ja lämpimät! kesäisin viihtyvät parhaitsen mökillä kahdestaa. Pikkuhiljaa on varmistunut:heillä on intiimi suhde.

      • huhuhu
        en paljon arvosta kirjoitti:

        Meikäläisen anoppi on pääsääntöisesti mukava. En tajunnut alkuvaiheessa, että on juoppo.

        Kun minun isä kuoli ja anoppikin oli hautajaisissa, vaikka eivät oikeastaan edes tunteneet. Mun isä oli kans juoppo, että yhteistä olisi kyllä ollut.-niin kännissä tuli hautajaisiin

        No onkos tuo nyt ihme nykysuomessa - Suomen naiset ovat tehneet kyseenalaisen ME - naisten/äitien/anoppien alkoholin käyttö on 5*krt vain 30 vuodessa...siis ei 50%, vaan viisinkertaistunut vain 30v. - huhuh

        Esim. sos ja terv ministeriö:

        http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/3513/index.htx

        ...voi Suomen lapsia...

      • tsaidu
        Miniä minäkin kirjoitti:

        Minua taas miehen sisko yrittänyt lannistaa vaan ei ole onnistunut. Anoppi oli ihan hyvä ihminen mutta nyt jo edesmennyt. Tämä sisko sen sijaan puuttuu toisten asioihin ja mieheni ei koskaan puolustanut minua käski vaan pitää puolensa.
        Olemme olleet naimisissa yli 40vuotta ja asumme nykyään toisella puolella suomea, mutta kun vieläkin yrittää sotkea asioita. Käski viimeksi meillä yötä ollessaan meidän eroamaan ja kissan poistettavaksi. Kissa oli minun lemmikki ja sairastui tosin ja se piti päästää kissojen taivaaseen. Ihmettelen miksi mieheni ei sano suoraan hänelle minun kuullessani. Olen tehnyt työtä ja hoitanut kodin siinä sivussa joten ei pitäis valittaa. Sanoin episodin jälkeen miehelleni että ei enää yöpymisiä meillä koska kotirauha menee. Kun edes ymmärtäisin syyn mistä tämä voi johtua??? Jos joku tajuaa voisi vastata.
        Seuraavalla kerralla sanon että eiköhän itse tiedetä jos eroamme tai emme, vain meidän asia se on.

        Meillä on ollu aina,kohta 20v.,ihan ok välit.Kunhan minä olen osannut niellä arvostelut ja kommentit.AINA on ollut niin että ostan liikaa lastenvaatteita,itselleni vaatteita,vaadin mieheltäni liikaa jne.Hän ei millään tajua että ollaan avioparina haluttu paljon lapsia.Oli aika jolloin mieheni ei sanonut äitilleen mitään näistä kommenteista,ennenkuin anoppi "toi omia mielipiteitään" julki.Muutama vuosi sitten menimme kertomaan ilouutista,5. lapsi on tulossa.Hänpä suivaantu ja tokas et toivottavasti kasvatatte tämän paremmin kuin muut!!!Ja vielä meidän muiden lasten kuullen!!!!Kyllä mä suutuin...päätin etten astu jalallanikaan niille ennenku pyytää anteeksi.Mieheni sit vaan sano äidilleen ettemme tarvitse hänen arvostelujaan.Äitinsä vaan sano että kyllä hän mielipiteensä sanoa.Mut arvaappa jos MÄ menisin sanoo!!-Noh,itse asiassa tuli sit hetki jolloin sain antaa palaa...sen jälkeen välit on ollu taas ihan ok.Ennenku nyt ku mun mies sairastu (sydänkohtaus)ja joutu olee viikon sairaalassa,ni anoppi ei kertaakaan soittanu ja kysyny mun vointia tai lasten vointia.Ja jotenki olis luullu et olis tullu mun avuksi lasten kanssa.5lapsen kanssa ei ollu helppoa,kun huoli rakkaastaan raasto samalla.Eikä o käyny sen jälkeenkää kertaakaan meillä,soitti kyllä ja kysy et miks ei olla käyty niillä.Siis soitti pojalleen.Soitti mun syntymäpäivänä pojalleen muuten vaan,mut eipä taaskaan muistanu mun syntymäpäivää.-Sinä päivänä jouduin toteamaan et mä en merkitse anopilleni mitään.En mitään!Oli aika rankkaa tajuta se...Mut sit "nousin" ja päätin et sitä saa mitä tilaa,en aio minäkää enää vaivautua niille kylään,tai muistaisin sen syntymäpäivää jne.Yritettiin et osa lapsista oli menny vaik päiväks mummolaan syyslomalla ihan vaan isovanhempien iloksi.Lapset eivät halunneet,siellä kun ei saa tehdä mitään.Kaikki kielletään ja kaikesta maristaan.Lapset itse sanoivat niin...ja onneksi isänsä kuullen myös.No,tällänen anoppi mulla...jopa mun mieheni on sanonut ettei mulla helppoa ole,ja ihanaa on kyl se et mun rakas mieheni seisoo MUN vierelläni. =o)

      • tsaidu
        tsaidu kirjoitti:

        Meillä on ollu aina,kohta 20v.,ihan ok välit.Kunhan minä olen osannut niellä arvostelut ja kommentit.AINA on ollut niin että ostan liikaa lastenvaatteita,itselleni vaatteita,vaadin mieheltäni liikaa jne.Hän ei millään tajua että ollaan avioparina haluttu paljon lapsia.Oli aika jolloin mieheni ei sanonut äitilleen mitään näistä kommenteista,ennenkuin anoppi "toi omia mielipiteitään" julki.Muutama vuosi sitten menimme kertomaan ilouutista,5. lapsi on tulossa.Hänpä suivaantu ja tokas et toivottavasti kasvatatte tämän paremmin kuin muut!!!Ja vielä meidän muiden lasten kuullen!!!!Kyllä mä suutuin...päätin etten astu jalallanikaan niille ennenku pyytää anteeksi.Mieheni sit vaan sano äidilleen ettemme tarvitse hänen arvostelujaan.Äitinsä vaan sano että kyllä hän mielipiteensä sanoa.Mut arvaappa jos MÄ menisin sanoo!!-Noh,itse asiassa tuli sit hetki jolloin sain antaa palaa...sen jälkeen välit on ollu taas ihan ok.Ennenku nyt ku mun mies sairastu (sydänkohtaus)ja joutu olee viikon sairaalassa,ni anoppi ei kertaakaan soittanu ja kysyny mun vointia tai lasten vointia.Ja jotenki olis luullu et olis tullu mun avuksi lasten kanssa.5lapsen kanssa ei ollu helppoa,kun huoli rakkaastaan raasto samalla.Eikä o käyny sen jälkeenkää kertaakaan meillä,soitti kyllä ja kysy et miks ei olla käyty niillä.Siis soitti pojalleen.Soitti mun syntymäpäivänä pojalleen muuten vaan,mut eipä taaskaan muistanu mun syntymäpäivää.-Sinä päivänä jouduin toteamaan et mä en merkitse anopilleni mitään.En mitään!Oli aika rankkaa tajuta se...Mut sit "nousin" ja päätin et sitä saa mitä tilaa,en aio minäkää enää vaivautua niille kylään,tai muistaisin sen syntymäpäivää jne.Yritettiin et osa lapsista oli menny vaik päiväks mummolaan syyslomalla ihan vaan isovanhempien iloksi.Lapset eivät halunneet,siellä kun ei saa tehdä mitään.Kaikki kielletään ja kaikesta maristaan.Lapset itse sanoivat niin...ja onneksi isänsä kuullen myös.No,tällänen anoppi mulla...jopa mun mieheni on sanonut ettei mulla helppoa ole,ja ihanaa on kyl se et mun rakas mieheni seisoo MUN vierelläni. =o)

        Sorry!!Piti laittaa stoori aloittajan alle,mut se näköjään vähän lipsahti.;o)

      • evancelic
        tsaidu kirjoitti:

        Meillä on ollu aina,kohta 20v.,ihan ok välit.Kunhan minä olen osannut niellä arvostelut ja kommentit.AINA on ollut niin että ostan liikaa lastenvaatteita,itselleni vaatteita,vaadin mieheltäni liikaa jne.Hän ei millään tajua että ollaan avioparina haluttu paljon lapsia.Oli aika jolloin mieheni ei sanonut äitilleen mitään näistä kommenteista,ennenkuin anoppi "toi omia mielipiteitään" julki.Muutama vuosi sitten menimme kertomaan ilouutista,5. lapsi on tulossa.Hänpä suivaantu ja tokas et toivottavasti kasvatatte tämän paremmin kuin muut!!!Ja vielä meidän muiden lasten kuullen!!!!Kyllä mä suutuin...päätin etten astu jalallanikaan niille ennenku pyytää anteeksi.Mieheni sit vaan sano äidilleen ettemme tarvitse hänen arvostelujaan.Äitinsä vaan sano että kyllä hän mielipiteensä sanoa.Mut arvaappa jos MÄ menisin sanoo!!-Noh,itse asiassa tuli sit hetki jolloin sain antaa palaa...sen jälkeen välit on ollu taas ihan ok.Ennenku nyt ku mun mies sairastu (sydänkohtaus)ja joutu olee viikon sairaalassa,ni anoppi ei kertaakaan soittanu ja kysyny mun vointia tai lasten vointia.Ja jotenki olis luullu et olis tullu mun avuksi lasten kanssa.5lapsen kanssa ei ollu helppoa,kun huoli rakkaastaan raasto samalla.Eikä o käyny sen jälkeenkää kertaakaan meillä,soitti kyllä ja kysy et miks ei olla käyty niillä.Siis soitti pojalleen.Soitti mun syntymäpäivänä pojalleen muuten vaan,mut eipä taaskaan muistanu mun syntymäpäivää.-Sinä päivänä jouduin toteamaan et mä en merkitse anopilleni mitään.En mitään!Oli aika rankkaa tajuta se...Mut sit "nousin" ja päätin et sitä saa mitä tilaa,en aio minäkää enää vaivautua niille kylään,tai muistaisin sen syntymäpäivää jne.Yritettiin et osa lapsista oli menny vaik päiväks mummolaan syyslomalla ihan vaan isovanhempien iloksi.Lapset eivät halunneet,siellä kun ei saa tehdä mitään.Kaikki kielletään ja kaikesta maristaan.Lapset itse sanoivat niin...ja onneksi isänsä kuullen myös.No,tällänen anoppi mulla...jopa mun mieheni on sanonut ettei mulla helppoa ole,ja ihanaa on kyl se et mun rakas mieheni seisoo MUN vierelläni. =o)

        Kyllä sitä saisi joka aiheesta riidan aikaiseksi. Paljon kyllä parempi kaikille olisi puhua asiat suoraan kuin alkaa maksaa pottuja pottuina.
        Lapsetkin kyllä vaistoaa jos tuo koston kierre vaan pyörii.
        Ei kai sitä aina anopitkaan älyä olla korrekteja tai tarjota apuaan oikeassa kohdassa. Olisithan itsekin voinut soittaa anopillesi ja pyytää häntä avuksi/ synttärikahville?
        Mulla oli ennen nihkeämmät välit anoppiin, mutta kun itsekin tajusin ensinnäkin että itsekään en ole täydellinen ;) ja sen että jokainen meistä on omanlaisensa ihminen- ja jokaisesta meistä naisista tulee joskus jonkun anoppi!!!

        Ja lapsilla on vain ne pari mummoa, älkäämme omalla asenteellamme myrkyttäkö välejä mummeleihin!

      • entä ulkomaalaiset naiset !
        huhuhu kirjoitti:

        No onkos tuo nyt ihme nykysuomessa - Suomen naiset ovat tehneet kyseenalaisen ME - naisten/äitien/anoppien alkoholin käyttö on 5*krt vain 30 vuodessa...siis ei 50%, vaan viisinkertaistunut vain 30v. - huhuh

        Esim. sos ja terv ministeriö:

        http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/3513/index.htx

        ...voi Suomen lapsia...

        Niin se tutkimus oli tehty Suomalaisista naisista, miten paha asia onkaan muualla maailmassa naisten kohdalla, huumeet vielä lisänä.
        Vielä 30 vuotta sitten naiset eivät alkoholia paljon käyttäneet Suomessa, nyt on tilanne se että alkoholia käyttävät myös naiset.

      • dgdld
        esinahka kirjoitti:

        Heittäkää anopit roskakoppaan!

        toivottavasti sinulla ei ole isää eikä äitiä...Mites sitten suhtaudutaan...? Miettipä mitä tuli kirjotettua, joku kirjottaa sinulle ett heitetäämpä esinahka roskakoppaan!!!!

      • Münchhausseni
        Miniä minäkin kirjoitti:

        Minua taas miehen sisko yrittänyt lannistaa vaan ei ole onnistunut. Anoppi oli ihan hyvä ihminen mutta nyt jo edesmennyt. Tämä sisko sen sijaan puuttuu toisten asioihin ja mieheni ei koskaan puolustanut minua käski vaan pitää puolensa.
        Olemme olleet naimisissa yli 40vuotta ja asumme nykyään toisella puolella suomea, mutta kun vieläkin yrittää sotkea asioita. Käski viimeksi meillä yötä ollessaan meidän eroamaan ja kissan poistettavaksi. Kissa oli minun lemmikki ja sairastui tosin ja se piti päästää kissojen taivaaseen. Ihmettelen miksi mieheni ei sano suoraan hänelle minun kuullessani. Olen tehnyt työtä ja hoitanut kodin siinä sivussa joten ei pitäis valittaa. Sanoin episodin jälkeen miehelleni että ei enää yöpymisiä meillä koska kotirauha menee. Kun edes ymmärtäisin syyn mistä tämä voi johtua??? Jos joku tajuaa voisi vastata.
        Seuraavalla kerralla sanon että eiköhän itse tiedetä jos eroamme tai emme, vain meidän asia se on.

        Halveksun noin munattomia miehiä, jotka eivät osaa puolustaa naistaan. Olkoonkin, että pitäisi puolustaa omaa siskoaan vastaan, mutta idioottikin huomaa, että toinen loukkantuu tuollaisesta arvostelusta ja noin älyttömistä määräilyistä. Tulee nyt kyläilemään ja komentaa eroamaan! Jos minun siskoni käyttäytyisi vaimokettani kohtaan yhtä kurjasti niin en sekuntiakaan empisi laittaa siskoa ojennukseen ja oikein kunnolla. Ei taida vain osalta ihmisistä onnistua suun avaaminen moisissa tilanteissa. Se tekisi vain jo suhteenkin kannalta hyvää, kun toisen huomaisi arvostavan itseään ryhtymällä puolustamaan.

        Itse olen siis vävy, vaikka kysymys oli kohditettu naispuolisille ihmisille. Tulen anopin kanssa toimeen erinomaisesti ja meille heitä on turha odottaa kyläilemään, joten ongelmani on ikään kuin päinvastainen moneen muuhun verrattuna. Mieluusti nimittäin vastaanottaisin heidät vierailulle, mutta kun kammoavat kaikenlaista matkustelua (välimatkamme on jopa 150 km) ja kenties huikean suurta kotikaupunkiamme vilinöineen.

        Tilanne on kompensoitu siten, että soittavat muijalle joka ristuksen päivä ja höpöttäisivät vaikka tuntikaupalla jostain jonninjoutavasta, ellei emäntä katkaise puhelua puolen tunnin tai kolmen vartin päästä. Eihän se minulle kuulu, sen kun höpöttävät, mutta tavallaan senkin voisi katsoa kotirauhan häirinnäksi. Harvemmin kun on mitään oikeaa asiaa, paremmin kaikenlaisten arkiasioiden päivittelyä, äimistelyä ja taivastelua - samoin kuin jupinaa ja puhinaa.

      • mk
        Miniä minäkin kirjoitti:

        Minua taas miehen sisko yrittänyt lannistaa vaan ei ole onnistunut. Anoppi oli ihan hyvä ihminen mutta nyt jo edesmennyt. Tämä sisko sen sijaan puuttuu toisten asioihin ja mieheni ei koskaan puolustanut minua käski vaan pitää puolensa.
        Olemme olleet naimisissa yli 40vuotta ja asumme nykyään toisella puolella suomea, mutta kun vieläkin yrittää sotkea asioita. Käski viimeksi meillä yötä ollessaan meidän eroamaan ja kissan poistettavaksi. Kissa oli minun lemmikki ja sairastui tosin ja se piti päästää kissojen taivaaseen. Ihmettelen miksi mieheni ei sano suoraan hänelle minun kuullessani. Olen tehnyt työtä ja hoitanut kodin siinä sivussa joten ei pitäis valittaa. Sanoin episodin jälkeen miehelleni että ei enää yöpymisiä meillä koska kotirauha menee. Kun edes ymmärtäisin syyn mistä tämä voi johtua??? Jos joku tajuaa voisi vastata.
        Seuraavalla kerralla sanon että eiköhän itse tiedetä jos eroamme tai emme, vain meidän asia se on.

        Sinulla ihme mies koksa mina miehenä laittaisin siskoani turpiin tai heittaisin pihalle kämpästäni jos tulisi joskus käymaan mutta ja haukkuisi naastani mutta onneksi ei tule ja kyllä miehen pitää naistaan puolustaa suvunsa kustannuksella että silleen. Olsit heittänyt miehen siskon pihalla ja sanout että kylässä on hotellejakin.

    • ja ratkaisuista...

      Luulisin, että jokaisessa ihmissuhteessa on joskus ryppyjä - toisissa enemmän, toisissa vähemmän.

      Anoppini (samoin kuin oma äitini)asuu toisessa maassa. Tämä ei silti estä pieniä yhteenottoja avioliitossamme. Anopilla kun on tapana soittaa joka ilta, ja jos ei soita illalla, soittaa aamulla kukonlaulun aikaan. Tuntuu, että anopilla on piilokamera makuuhuoneessamme ja juuri kun "jotain on tapahtumassa", puhelin soi. Totta kai se ärsyttää... Ärsyttää, vaikka tiedän yhden mieheni veljistä kuolleen tapaturmaisesti ja anopillani on siitä jääneitä traumoja ja siksi hän haluaakin tarkistaa lastensa olevan kunnossa...

      Minun ratkaisuni on kestää sitä, vaikka olenkin salaisesti hartaan onnellinen välimatkasta. Ainakin nyt, kun lapsia ei vielä ole; sitten onkin harmi, kun mummit ovat niin kaukana.

      • Silloin saat olla

        rauhassa kultasi kanssa! ;-D

      • Samanlaista kokenut

        Olen itse iltauninen tyyppi ja mieheni aamu-uninen. Avioliittomme alkuaikoina mieheni äiti soitteli kymmenen jälkeen illalla, koska hän valvoo todella myöhään. Itse saatoin mennä yhdeksältä nukkumaan varsinkin niinä iltoina, kun mieheni oli iltavuorossa eikä meillä ollut vielä lapsia. Oli todella "mukava" herätä reilu tunti nukahtamisen jälkeen.

        Oma isäni on todella aamuvirkku. Hänellä taas oli tapana soitella lauantaiaamunakin seitsemän jälkeen. Jos mieheni oli ollut illan töissä, hän luonnollisesti nukkui tuohon aikaan tai ainakin halusi nukkua, mutta puhelimen pirinä tuohon aikaan herätti hänet takuu varmasti.

        Pidimme molemmat omille vanhemmillemme puhuttelun ja pyysimme rajoittamaan soittelut yhdeksästä yhdeksään välille. Eipä tainneet kummatkaan edes loukkaantua huomautuksesta. Ja toimii paremmin kuin selän takana valittelu.

    • boblins

      Täältä löytyy myös hyvät välit anoppiin. Tottakai antaa niitä neuvojaan eikä aina ajattele asioita mun kannalta mutta muutoin ollaan hyvissä väleissä. Annan joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
      Käydään yhdessä paljon shoppailemassa, asuu aika lähellä meitä, mutta ei sentäs ihan kiven heiton päässä. Mun omat vanhemmat asuu toisessa kaupungissa, mutta äitini soittelee lähes joka päivä. :)

      • exminiä

        Auttoi kaikessa. Jos tuli ongelmia, hänelle oli
        hyvä soittaa. Todella ihana ihminen.

      • kikka
        exminiä kirjoitti:

        Auttoi kaikessa. Jos tuli ongelmia, hänelle oli
        hyvä soittaa. Todella ihana ihminen.

        Minullakin oli tosi ihana anoppi. Aina kehui, ettei parempaa miniää olisi voinut saadakkaan ? Moitti jopa poikaansa joskus, mutta meidän välimme olivat mitä parhaimmat.

      • Leijona40..
        kikka kirjoitti:

        Minullakin oli tosi ihana anoppi. Aina kehui, ettei parempaa miniää olisi voinut saadakkaan ? Moitti jopa poikaansa joskus, mutta meidän välimme olivat mitä parhaimmat.

        Minulla oli myös ihana Anoppi piti minusta ja minä hänestä ja moitti joskus poikaansa muttei minua kehui vaan kuinka ihana miniä olin,vaikka minulle ero tulikin hänen poikansa kanssa niin edelleen pidämme sähköpostitse yhteyttä.

      • minullakin

        Minullakin hyvät välit anoppiin. Me jopa asutaankin samassa talossa(paritalo) koskaan ei ole puuttunut meidän asioihin. Anoppihan kuuluu ihan laustukseen, jopa joskus ituu meidän sohvalla kun palaa töistä ja se ei haittaa tippaakaan...Käydään myös yhdessä ostoksilla ja lapsien jotka jo on isoja. tekee kaikenlaista. kyllä se on omasta suhtautumisesta kiinni miten asiat menee.Jos anoppi nyt saattaa pienen neuvon antaa ei se sitä tarkoita että nyt se nenäänsä asioihin lykkää,kiva jos jaksaa neuvoa ja opastaa ja on muuten tullut joskus hyviäkin neuvoja.Oman aitini kanssa asiat taas ihan päinvastoin ei tulla juurikaan toimeen....johtuneeko siitä kun en ole kasvanut äitini kansssa ja hän ei ole saanut minkäänlaista otetta kun sisarpuoleeni joka on koko ikänsä ollut äitinsä kanssa...minulle äiti on vähän kuin joku naapurin tuntematon täti.....siis anopit kunniaan ja miniöille kärsivällisyyttä....Muistakaa kun tulette anopiksi niin muistakaa kohdella miniöitä hyvin.....

      • iiiii83

        Mulla on todella hyvät välit anopin kanssa. Ei puutu meidän asioihin ja muistuttaa poikaansa pitämään hyvää huolta minusta. Asutaan noin 10 min.päässä toisistamme ja kylässä käymme n. kerran viikossa. Oma äitini ei juurikaan tule toimeen oman anoppinsa eli mummoni kanssa, joten osaan kyllä arvostaa hyviä välejä mieheni sukuun. Myös mieheni siskon kanssa olemme todella hyviä ystäviä.

    • kuno

      Minulla ja anopilla on loistava suhde: ollut aina... liki 25 vuotta.
      Minulla ja miniäkokelaalla on hyvät välit. Käymme kävelyllä, hän pyytää apua, jos tarvitsee. Minulla on avain heidän kotiinsa ja käytän sitä ainoastaan pyydettäessä. Pysyn neutrina. Jos huomaan poikani käytöksessä tai tekemisissä jotain huomautettavaa, sanon siitä asiallisesti.
      Siis täällä kaikki hyvin.

      • pökötin

        Ollaan hyvät ystävät harvasta yhteydenpidosta huolimatta: nähdään kerran parissa kuukaudessa ja soitellaan vielä harvemmin.

      • asiallisesti

        onko se asiallisesti sanominenkaan aiheellista ethän kai maksa hänen laskujaan siis mikä velvoittaa sanomaan mitään? kysyn vaan

      • appi 50v.

        en kyllä ottaisi oman poikani perheen kotiin avainta vaikka väkisin yrittäisi.

        Taitaa aika sekaisin olla teidän perheen asiat kun anopilla on avain jälkikasvun kotiin.

        Huh, ettekai vaan ole jotain hihhuleita?

        Mitä niin vitun tärkeää asiaa sulla voisi olla toisen kotiin että oikein avainkin pitää olla käsilaukussa?

      • jos on
        appi 50v. kirjoitti:

        en kyllä ottaisi oman poikani perheen kotiin avainta vaikka väkisin yrittäisi.

        Taitaa aika sekaisin olla teidän perheen asiat kun anopilla on avain jälkikasvun kotiin.

        Huh, ettekai vaan ole jotain hihhuleita?

        Mitä niin vitun tärkeää asiaa sulla voisi olla toisen kotiin että oikein avainkin pitää olla käsilaukussa?

        kun vaikka lapsia hoitelee tai kastelee lomalla kukkia tai muuta asiaa toimittaa..miullakin on anopin kotiin avain ja päinvastoin jopa apellekin oma avain...sukurakasta.....taidat olla hiukka kateellinen.....

      • oikea miniä

        Milloin muka tarvitset sitä avainta, eiköhän se annettu sitä varten, että jos lapsesi perheeltä jää avain vahingossa kotiin voivat hakea sen luotasi. Et sinä sitä avainta tarvitse. Taitaa pysyä kokelaana tuo miniä kun kerran jo 25 vuotta on ollut jo eikä naimisiin olla menty. Ettet nyt vaan ole ollut pistänyt kapuloita rattaisiin.

      • ken ties
        appi 50v. kirjoitti:

        en kyllä ottaisi oman poikani perheen kotiin avainta vaikka väkisin yrittäisi.

        Taitaa aika sekaisin olla teidän perheen asiat kun anopilla on avain jälkikasvun kotiin.

        Huh, ettekai vaan ole jotain hihhuleita?

        Mitä niin vitun tärkeää asiaa sulla voisi olla toisen kotiin että oikein avainkin pitää olla käsilaukussa?

        No huhhuh!! Oletko ajatellut koskaan sellaista että joillakin perheillä voi olla hyvät välit, ja monet osoittaa luottamusta ym avaimella.. Avain on luultavasti kuitenkin vain hätätilanteita varten. Eli vara avain! Oletko koskaan kuullut Moisesta??

        Onko sulla jotain syytä siihen mikset ottaisi avainta jos sellaista tarjotaan? Mä loppupeleistä luulen et jos sulle se väkisin annettaisi, niin sun on se otettava!! Loukkaantuuhan poikaskin jo tuosta!

      • avaimet
        appi 50v. kirjoitti:

        en kyllä ottaisi oman poikani perheen kotiin avainta vaikka väkisin yrittäisi.

        Taitaa aika sekaisin olla teidän perheen asiat kun anopilla on avain jälkikasvun kotiin.

        Huh, ettekai vaan ole jotain hihhuleita?

        Mitä niin vitun tärkeää asiaa sulla voisi olla toisen kotiin että oikein avainkin pitää olla käsilaukussa?

        Itselläni on avain poikani kotiin, siskoni kesämökille, molempien veljien kesämökille, mieheni siskon mökille ja kotiin sekä myös naapurini kotiavain.
        Asun sellaisessa paikassa, että heillä kaikilla on helppo poiketa luonani jos sattuu oma avain unohtumaan ja toisaalta pidän huolen heidän huushollistaan silloin kun ovat vaikka matkoilla jne.
        Minun kotini ja mökkini avain on sitten veljelläni ja pojallani sekä naapurillani.

        Eli hyvinkin hyvä järjestely tuo vara-avaimen tallettaminen muualle kuin kotiin piironginlaatikkoon.

      • arvostelet
        oikea miniä kirjoitti:

        Milloin muka tarvitset sitä avainta, eiköhän se annettu sitä varten, että jos lapsesi perheeltä jää avain vahingossa kotiin voivat hakea sen luotasi. Et sinä sitä avainta tarvitse. Taitaa pysyä kokelaana tuo miniä kun kerran jo 25 vuotta on ollut jo eikä naimisiin olla menty. Ettet nyt vaan ole ollut pistänyt kapuloita rattaisiin.

        taisit lukea viestin väärin! Kirjoittajalla ja hänen anopillaan on yhteistä aikaa tuo 25 vuotta! Siitä päätellen miniällä voi ehkä olla ikää tuo 25 vuotta... Kannattaisikohan lukea viestit ensiksi tarkasti, ennen kun avaa suunsa ja alkaa moittimaan toisia! Vitun määly!

      • morran64
        appi 50v. kirjoitti:

        en kyllä ottaisi oman poikani perheen kotiin avainta vaikka väkisin yrittäisi.

        Taitaa aika sekaisin olla teidän perheen asiat kun anopilla on avain jälkikasvun kotiin.

        Huh, ettekai vaan ole jotain hihhuleita?

        Mitä niin vitun tärkeää asiaa sulla voisi olla toisen kotiin että oikein avainkin pitää olla käsilaukussa?

        Kuules appi 50v.Taitaa olla asennekysymys.Minullakin on avain poikani kotiin, siitä syystä että heillä on joskus tarve lähteä pois ja pyytää minua ulkoiluttamaan heidän koiransa,lapsia heillä ei ole.Vaikka tiedän että he ovat lähteneet,soitan kuitenkin ovikelloa ensin.Oletko ajatellut asiaa, ehkä sinulle ei edes annettaisi avainta....
        P.S minä en käytä käsilaukkua ;)

      • anoppi-muori
        ken ties kirjoitti:

        No huhhuh!! Oletko ajatellut koskaan sellaista että joillakin perheillä voi olla hyvät välit, ja monet osoittaa luottamusta ym avaimella.. Avain on luultavasti kuitenkin vain hätätilanteita varten. Eli vara avain! Oletko koskaan kuullut Moisesta??

        Onko sulla jotain syytä siihen mikset ottaisi avainta jos sellaista tarjotaan? Mä loppupeleistä luulen et jos sulle se väkisin annettaisi, niin sun on se otettava!! Loukkaantuuhan poikaskin jo tuosta!

        Olen minäkin antanut kotini avaimen miniälleni, ihan käytännön syistä. En näe siinä mitään kummallista.

      • *pilkunviilaaja
        appi 50v. kirjoitti:

        en kyllä ottaisi oman poikani perheen kotiin avainta vaikka väkisin yrittäisi.

        Taitaa aika sekaisin olla teidän perheen asiat kun anopilla on avain jälkikasvun kotiin.

        Huh, ettekai vaan ole jotain hihhuleita?

        Mitä niin vitun tärkeää asiaa sulla voisi olla toisen kotiin että oikein avainkin pitää olla käsilaukussa?

        Aikamoinen asenne...otetaanko seuraavaan käsittelyyn
        Appiukot?

      • Erittäin epäluuloinen eikä ...
        ken ties kirjoitti:

        No huhhuh!! Oletko ajatellut koskaan sellaista että joillakin perheillä voi olla hyvät välit, ja monet osoittaa luottamusta ym avaimella.. Avain on luultavasti kuitenkin vain hätätilanteita varten. Eli vara avain! Oletko koskaan kuullut Moisesta??

        Onko sulla jotain syytä siihen mikset ottaisi avainta jos sellaista tarjotaan? Mä loppupeleistä luulen et jos sulle se väkisin annettaisi, niin sun on se otettava!! Loukkaantuuhan poikaskin jo tuosta!

        Miten voi tietää mitä toinen tekee kotonasi kun pääsee rauhassa jylläämään? Voiko kehenkään luottaa oikeesti?! Ihmisen luonne kun on mikä on ja tilaisuus tekee varkaan...

      • moraali
        Erittäin epäluuloinen eikä ... kirjoitti:

        Miten voi tietää mitä toinen tekee kotonasi kun pääsee rauhassa jylläämään? Voiko kehenkään luottaa oikeesti?! Ihmisen luonne kun on mikä on ja tilaisuus tekee varkaan...

        Sinäkö menisit tirkistelemään ja punkaamaan toisen kotia jos toinen luottaisi sinuun niin, että antaisi avaimet käyttöösi ? Uskomatonta !!
        Minulla on monet avaimet moneen eri paikkaan mutta eipä ole koskaan tullut mieleen käyttää niitä noin.

      • Kuno
        appi 50v. kirjoitti:

        en kyllä ottaisi oman poikani perheen kotiin avainta vaikka väkisin yrittäisi.

        Taitaa aika sekaisin olla teidän perheen asiat kun anopilla on avain jälkikasvun kotiin.

        Huh, ettekai vaan ole jotain hihhuleita?

        Mitä niin vitun tärkeää asiaa sulla voisi olla toisen kotiin että oikein avainkin pitää olla käsilaukussa?

        Mikäli eivät pääse töistänsä ajoissa, niin käytän koiria ulkona....tai jos itse unohtavat avaimensa, niin löytyy vara-avain.... Heillä on avain myös meille :)))

      • Kuno
        oikea miniä kirjoitti:

        Milloin muka tarvitset sitä avainta, eiköhän se annettu sitä varten, että jos lapsesi perheeltä jää avain vahingossa kotiin voivat hakea sen luotasi. Et sinä sitä avainta tarvitse. Taitaa pysyä kokelaana tuo miniä kun kerran jo 25 vuotta on ollut jo eikä naimisiin olla menty. Ettet nyt vaan ole ollut pistänyt kapuloita rattaisiin.

        Siis tarvitsen avainta ainoastaan pyydettäessä siis jos nuoripari pyytää tai jos he itse unohtavat avaimensa.
        Toiseksi olen itse ollut miniä 25 vuotta. Tulen loistavasti toimeen anoppini kanssa.
        Poikani ja miniäkokelas ovat asuneet yhdessä vajaan vuoden..... Ja tulen erittäin hyvin miniäkokelaan kanssa toimeen.

      • ANOPPI
        appi 50v. kirjoitti:

        en kyllä ottaisi oman poikani perheen kotiin avainta vaikka väkisin yrittäisi.

        Taitaa aika sekaisin olla teidän perheen asiat kun anopilla on avain jälkikasvun kotiin.

        Huh, ettekai vaan ole jotain hihhuleita?

        Mitä niin vitun tärkeää asiaa sulla voisi olla toisen kotiin että oikein avainkin pitää olla käsilaukussa?

        MEILLÄKIN ON AVAIMET LAPSILLE , JA OMILLE VANHEMILLEMME,KUTEN MYÖS HEILLÄ MEILLE . EI TARVI OLLA SEKOSUKU. EI OLEKKAAN TARKOITUS KULKEA OMILLA AVAIMILLA OMIA AIKOJAAN , VAAN AINOASTAAN TILANNE KOHTAISESTI, VASTA PELASTUI MUMMELIN HENKI KUN YÖLLÄ PÄÄSTIIN OMIN AVUIN SISÄÄN ,VOIMAT KUN EI RIITTÄNYT KUN SOITTOON EI ENÄÄN OVEN AVAAMISEEN .

      • miniä 10
        asiallisesti kirjoitti:

        onko se asiallisesti sanominenkaan aiheellista ethän kai maksa hänen laskujaan siis mikä velvoittaa sanomaan mitään? kysyn vaan

        Saa kai omalle pojalleen sanoa jos huonosti käyttäytyy tai jos on jotain huomautettavaa.

      • sun kielenkäyttös
        appi 50v. kirjoitti:

        en kyllä ottaisi oman poikani perheen kotiin avainta vaikka väkisin yrittäisi.

        Taitaa aika sekaisin olla teidän perheen asiat kun anopilla on avain jälkikasvun kotiin.

        Huh, ettekai vaan ole jotain hihhuleita?

        Mitä niin vitun tärkeää asiaa sulla voisi olla toisen kotiin että oikein avainkin pitää olla käsilaukussa?

        Kyllä kyrpii aikuisen miehen kielenkäyttö, että noin ottaa päähän, parempi kun ett kirjottele tänne, pahennat vain asioita...Kirjoita vaik paperille, jos oikein ottaa päähän...Kyrpii tällaset asenteet aikuisella miehellä!!!

      • desipelit
        anoppi-muori kirjoitti:

        Olen minäkin antanut kotini avaimen miniälleni, ihan käytännön syistä. En näe siinä mitään kummallista.

        minulla on hyvät välit miniääni, minulla on heidän avain ja heillä minun, asumme 50km päässä toisistamme emme kyläile usein , ja silloin kun käyn sovin etukäteen että sopii ja ovat kotona, soitan ovikelloa, avaimet on siksi, jos sattuu jotain tarvitsee pikaista apua tms... vielä ei ole tarvittu käyttää avaimia, toivottavasti ei tarvitsekkaan, minusta tässä ei ole mitään kummallista, ihan normaalia.

    • Minijän psykolokinen kanta

      ...Sehän on semmonen juttu että äidit tahtovat(yleensä tai joskus)olla mustasukkaisia pojistaan,jos anopilla sattuu olemaan itsetunto-ongelmia niin sitä pitää vahtia ja pelätä että miniä tekee asiat "paremmin" kun hän..toisaalta äiti voi olla sellainen että ei halua irrottautua pojastaan,se on kova paikka että joku MUU nainen on tärkeämpi kun äippä.Mutta onhan siinäkin se kemia mikä pelaa tai ei pelaa anopin ja miniän kesken,olen nähnyt hyviäkin anoppi-miniä-suhteita..mutta en omalla kohdallani.
      Minä nimittäin en ole anopin milelestä tarpeeksi rikkasta suvusta enkä tarpeeksi korkeasti koulutettu,vaikka ammatti on ja rahaakin tähän mennessä leipään.

      • pirre

        voi ihme... ihmettelen sinun anopin ajattelu tapaa,,,, ei tarpeeksi rikkaasta perheestä ja ei hyvin koulutettu.. hyi kun puistattaa sinun puolesta. kuinka voi noin ees ajatella. onko anoppisi muuten terve

      • ex anopista

        minulla oli anoppi tosi ilkeä,olis voinut olla sarvet päässä.tehtiin virhe ja muutettiin vielä naapuriin.minä olin laiska,lihava,ruma,kiero savolainen.Kerran oli appiukolle v......t,että me oltiin apen kaa oltu sängyssä,kuulin kun appi puhui pojalleen.otin asian puheeksi kehtas sanoa ,että niin olette ja poika vaan nauroi ,ettei kannata ottaa mutsia todesta.siitä ämmästä vois kirjoittaa vaikka romaanin.No nyt olemme eronneet, poika petti minkä kerkes ,iski nuoren naisen.Anoppi haukkui edelleen mua,minä olin pettänytja jättänyt,pojassa ei ollut vikaa.No 20v.piina on ohi,vaikka sattui.Joten en ole missään tekemisissä heidän kanssaan .lapsen ovat jo aikuisia,olen onnellinen .Nyt minulla on uusi anoppi ,tosi mukava .Enkä koskaan ole ollut lihava ,ruma saatika laiska.

    • memmu83

      Ah niiin tuttua kuin osaa ja olla voi. Ongelmia ongelmien perrään. Aikasemmassa liitossani anoppini oli kauhea, ja exäni ei osanut puolustaa itseänsä saati minua. Olihan tuossa aika kauan noita selkkauksia kunnes mie lähdin pois ja nyt on kaikki hyvin taas hänellä ja exälläni. Onneks pääsin pois sieltä :D
      Nykyisin ei ole sitä ongelmaa, koska mieheni on upeasti puolustanut minua, perhettämme ja itseänsä. En voi muuta sanoa ku parempaa miestä en löytäisi mistään vaikka on ukon ja mun välillä erilaiset kasvatukset, toisella on lapin kasvatus ja toisella etelän kasvatus, ristiriitoja tulee tietysti mutta maalaisjärjellä näistä selviää. Nostakaa kissa pöydälle ja vaatikaa hieman oikeampaa kohtelua. Se on mun mielipide.

    • enkä miniä

      Vaimollani ja äidilläni on käsittääkseni vallan mainiot välit. Hyvin tulevat juttuun eikä äiteemuori liikoja huolehdi. Myös itselläni ja anopillani välit ovat hyvät. Välillä anoppi yrittää esittää ideoitaan mutta tyrmään älyttömimmät kohtalaisen suoraan. Joskus tuo saattaa itseensä siitä ottaa ja olla puhumatta muutaman päivän, vaan aina tuo on leppynyt.

    • Miniä myös

      Meilläpä ei ole mitään ongelmia. Ollaan usein kylästelemässä toisella paikkakunnalla asuvien appivanhempien luona. Tykkäävät kovasti kun käydään ja me tykätään olla. Aiemmasta miniäkokelaasta anoppi ei kuuleman mukaan välittänyt. Eiköhän se ole itsestä ja omista asenteistkin joskus kiinni, vai mitä... Minusta on ihanaa jos äiti huolehtii, enkä ymmärrä miten joku voi nähdä sen huonona asiana! Kyllä täytyy sen verran arvostaa ja välittää tärkeistä ihmisistä, kaikilla ei niitä ole!

      • Geronomi

        Meillä on aivan samanlainen miniä anoppi suhde. Ei ole ongelmia ollut ja käydään melkein päivittäin toistemme luona kun asutaan parin km päässä toisistamme.

        Jos alkais sekaantumaan meidän elämään niin varmasti kertoisin asian sille mutta arvostan sitä, että he asuvat lähellä ja meillä on hyvät välit. Olen samaa mieltä, että täytyy arvostaa toisen sukulaisia, sillä kaikilla ei ole anoppia enää elossa. Kun monta erilaista ihmistä ja tapaa elää kohtaa toisensa niin väistämättä tulee joskus ongelmia, mutta joskus kannattaa päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

        Kaverin anoppi on oikein rasittava ja sekaantuu pariskunnan elämään koko ajan. Sellaisiakin toki on, mutta arvostakaa silti anoppeja, ja välillä nielkää ylpeytenne. Tähän voisi ehkä liittää että ei vanha koira opi uusia temppuja... se voisi olla osuva kommentti joihinkin anoppeihin iästä riippuen....

      • MoonLights
        Geronomi kirjoitti:

        Meillä on aivan samanlainen miniä anoppi suhde. Ei ole ongelmia ollut ja käydään melkein päivittäin toistemme luona kun asutaan parin km päässä toisistamme.

        Jos alkais sekaantumaan meidän elämään niin varmasti kertoisin asian sille mutta arvostan sitä, että he asuvat lähellä ja meillä on hyvät välit. Olen samaa mieltä, että täytyy arvostaa toisen sukulaisia, sillä kaikilla ei ole anoppia enää elossa. Kun monta erilaista ihmistä ja tapaa elää kohtaa toisensa niin väistämättä tulee joskus ongelmia, mutta joskus kannattaa päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

        Kaverin anoppi on oikein rasittava ja sekaantuu pariskunnan elämään koko ajan. Sellaisiakin toki on, mutta arvostakaa silti anoppeja, ja välillä nielkää ylpeytenne. Tähän voisi ehkä liittää että ei vanha koira opi uusia temppuja... se voisi olla osuva kommentti joihinkin anoppeihin iästä riippuen....

        Meilläkin täällä homma toimii ja välit kunnossa. Ei moitteen sijaa, hyvä niin.

      • Mimmu

        Heippa miniä!Onpas mukavaa,et sulla on kiva anoppi. Minäkin olen nuori anoppi ja miniäni on "uusi" tyttöni. Käymme yhdessä shoppailemassa, kutsuilla ym. Olen kerran saanut olla lapsen kanssa yötä,kyse ei ole luottamuspulasta,vaan heillä on poikani kanssa asiat hoidettu oikein. En koskaan ole puuttunut heidän asioihinsa. Olen luvannut antaa neuvoja,jos tarvitsevat,en sitten muuta. Katsotaan olemmeko näin läheiset,sitten joskus ollessani yli 50v,tai 60v.? Lapsenlapsenihan on jo koulussa. En ole koskaan ymmärtänyt äitien omistusoikeutta poikansa valintoihin. Itselleen poikani vaimon otti,ei minulle. Ilo saada viettää aikaa paljon yhdessä lähellä toisiamme kun asumme. Pitäisiköhän anoppien vähän opetella omaa elämäänsä ja jättää pesästä lentäneet pokansa omaan elämään? Miniät ovat meille kaikille meidän tyttöjä. Kunnioitetaan heitä ja ei sekaannuta asioihin, mitkä ei meille kuulu.

      • äippä itsekin
        Mimmu kirjoitti:

        Heippa miniä!Onpas mukavaa,et sulla on kiva anoppi. Minäkin olen nuori anoppi ja miniäni on "uusi" tyttöni. Käymme yhdessä shoppailemassa, kutsuilla ym. Olen kerran saanut olla lapsen kanssa yötä,kyse ei ole luottamuspulasta,vaan heillä on poikani kanssa asiat hoidettu oikein. En koskaan ole puuttunut heidän asioihinsa. Olen luvannut antaa neuvoja,jos tarvitsevat,en sitten muuta. Katsotaan olemmeko näin läheiset,sitten joskus ollessani yli 50v,tai 60v.? Lapsenlapsenihan on jo koulussa. En ole koskaan ymmärtänyt äitien omistusoikeutta poikansa valintoihin. Itselleen poikani vaimon otti,ei minulle. Ilo saada viettää aikaa paljon yhdessä lähellä toisiamme kun asumme. Pitäisiköhän anoppien vähän opetella omaa elämäänsä ja jättää pesästä lentäneet pokansa omaan elämään? Miniät ovat meille kaikille meidän tyttöjä. Kunnioitetaan heitä ja ei sekaannuta asioihin, mitkä ei meille kuulu.

        Kun luin viestisi, niin eipä miniänä voisi enää enempää toivoa, omaa aikaa ja rauhaa, tarvittaessa apua, ja jos välit on kunnossa, niin siinä sivussa yhteistä toimintaa, olkoon se sitten jumppaa/ shoppailua tai mitä tahansa.

      • mamma_86
        MoonLights kirjoitti:

        Meilläkin täällä homma toimii ja välit kunnossa. Ei moitteen sijaa, hyvä niin.

        Moi. osaatko sanoa miten voi hoitaa n. 5kk ikäisen vauvan kuumeen?

    • Nimetön

      Minulla on onneksi mukava anoppi. Ei kovin läheisiä olla, mutta juttuun tullaan eikä hän puutu elämäämme kyllä mitenkään liikaa. Appiukon kanssa on vähän toinen juttu. Aikanaan puuttui aivan liikaa asioihimme, arvosteli meitä ja ennen kaikkea minua ja siitä jäi väleihin melkoinen kaiherrus... Hyvänpäivän tuttuja ollaan, mutta ei palata varmaan koskaan enää alkuaikojen mukaviin hetkiin :(.

      Ja kokemuksesta voin julistaa, että appivanhempien (kumpienkaan) lähelle ei kannata muuttaa. Koskaan ei saa kokea jälleen näkemisen riemua, kun näkeminen on aina niin arkipäiväistä. Asuapa kauempana...

    • miniä, äiti, anoppi

      Äiti huolehtii ja anoppi huolehtii mutta miksi anoppi ei sais huolehtia onhan hänkin ÄITI !

      Anoppi, miniä, tytär, vävy..kaikki me välillä kysellään toistemme kuulumisia eli huolehdimme toisistamme.

    • Anoppi on ...

      Elikkästä, minun ja anoppini välit ovat NIIIN tulehtuneet, että niitä ei sitten koskaan paikatakkaan. Itse en ole tehnyt mitään värrä, ainoastaan synnyin väärään (alkoholisti)perheeseen..
      Hän solvaa,loukkaa ja piilittelee kaikenaikaa..
      Mies puolustanut minua vain kerran. Olimme viemässä poikaa anopille yö-kylään.Anoppi sitten oikein surkealla äänellä"Pitäähän jonkun pientä katsoa että äitiä pääsee vaan humputtelemaan) (Poika ei ollut pitkään aikaan siellä ollut, eikä jäänyt muuten silloinkaan..) VIHAAN SITÄ EUKKOJA YLI KAIKEN! :(
      Tässä muita letkautuksia..
      Minulla sattui kerran olemaan krapula johon anoppi miehelleni..
      -Sellanen on tyttö kun on äitinsäkkin.. (äitini siis alkoholisti,ja kaikki sen tietää)
      Anoppini kaupassa eräälle tuttavalle..
      -Olisi se meidän poika paremmankin naisen löytänyt, piti tommosesta huonosta perheestä nyt ottaa.. mutta inhan tässä aikaa..
      Anoppini uudesta baari/hotellista..
      -Siitä tulee varmaan semmonen maksullisten naistenpaikka..,ja poika, katokkii ettei autoas näy siin pihalla..MUT HEI.. "tyttö"sinähän voisit hakia sinne töihin..
      Anoppi paidastani kun oli poolovillapaita
      -Kerrankin näen sinulla isomman paidankauluksen kuin minulla,ei niin avonaisia aina..
      Anoppini,kun menin käymään tupakalla, j apoik ajäi huutamaan perääni(isä kyllä oli sisällä)
      -Siinä sen näkee mikä on elämäsää tolle tärkeintä..

      KAIKKEE MUUTAKI inhottavaa on sanonnu.. mutt tos esimerkkejä, jotta ymmärrätte kuinka kauhea hän on..
      Ja kyllä suurimmaksi osaksi mies vain "puolustelee"äitiään että.."Ei se nyt varmaan tarkottan. ja ei se nyt taas ja..plaap,plaap,plaa.. Onneksi on nuo muutamat kerran vastaankin sanonut!

      • ,.,.,.

        Meillä anopin kanssa todella hyvät välit. Anoppini on nuorekas ja itsenäistä elämää elävä. Ei puutu meidän elämään, jos ei sitä pyydetä. Minulla on edellisestä avoliitosta lapsi jonka anoppi on hyväksynyt täysin. Muistaa kaikki nimipäivistä lähtien poikaa. Otti lomansakkin niin, että päästiin isännän kanssa ihan kaksistaan reissuun ja tuli meille lapsen ja koirien vahdiksi, että eipä paljon voi valittaa. Hänellä itsellään ei ole muita lapsia kuin tämä minun mieheni, mutta ei ole ripustautunut poikaansa. Että enpä vaihtais anoppiani, eikä kuulemma miehenikään omaansa. Äitini on itse kärsinyt "hirviö anopista" ja ei halua kellekkään sitä kohtaloa.

      • ei v---tu

        toi on pahinta mitä voi olla.ei he---vetti.kaikkea työ ootte kokenu.mun appiki on saman lainen.kaikkea jaksamista teille.

      • en valittäisi

        tahallaan yrittää saada sinut ärsyyntymään ja riitelemään kanssasi..sanoppa sille joskus kun se tokaisee jotakin että "olen kanssasi samaa mieltä miten osasitkin tuon sanoa" vaikka asia koskisikin itseäsi...arvaapa miten anopin suu loksahtaa auki...testattu on ja siihen loppuin naljailut....

      • Mimmu

        No, voi sua tyttöä. Onmpa kovaa tekstiä ja mietin, voiko tuollasta olla tänä päivänä. Pyydän sulle voimia ja vastasin jo yhden miniän viestiin. Sinua pitäis tukea ja auttaa, ei noin saa kohdella ja anoppisihan pitäisi olla yhtä tärkeä, kuin äitikin(en tarkoita sun tapauksessa). Anoppisi,pitäis "korvata" sulle se minkä äidin juominen ym. on iskenyt kipeitä haavoja.Mutta hän lyö lyötyä. Koeta pikkuinen kestää. Sä olet tärkeä!

      • mimari

        mun anoppi kans on yks perkele...luulee olevansa jokin kansakunnan kynttilä kun on opettaja ammatiltaan, tosin nyt eläkkeelle jäänyt, ei kiitä mistään, ja yrittää omistaa poikansa, ärsyttää taistella mieheni huomiosta anopin kanssa, ja luulempa, et se kiristää poikiansa jollain, kun ne niin orjallisesti tottelevat äitimuoriaan, mun puolesta sais kuolla kokoa akka!

    • ...sanoa pahasti...

      Varsinaisia ongelmia ei meillä ole ollut, mutta elämänkatsomuksemme eroavat aivan täydellisesti anoppini kanssa. Olemme vain täysin eri planeetoilta.

      Mieheni kyllä ymmärtää tilanteen, olemme keskustelleet monesti vaikeuksistani tulla juttuun ylipäätään jokaisen hänen sukulaisensa/ perheenjäsenensä kanssa.

      Anoppi ei ymmärrä ettei elämässä tarvitse raataa joka ikinen päivä kuin hullu. Jos en näytä heillä kotona esimerkiksi tekevän mitään erityistä hänen mielestään (saatan maalata tai lukea vapaa-aikanani), hän antaa minulle tehtäviä kuin pikku lapselle!

      Lapsia meillä ei ole, mutta vaikka niitä olisi/tulisi en valitettavasti veisi heitä lähellekään sitä taloa! Minulle se on muodostunut jo periaatteeksi.

      Omat vanhempani ovat hyvin "näkymättömiä", he eivät ole koskaan puuttuneet tekemisiini ja he ovat luottaneet minuun pienestä asti. Miehelläni ei ole ongelmia minun vanhempieni kanssa. Ehkä se on minussa??

      • ???????

        luen aivan ihmeissäni noita juttuja, onko tosiaa niin että anopit on noin kamalia.Oikeastaan on hyvä lukea viestejä ja samalla tarkastella omaa osaansa anoppina, toivon hartaasti että en olisi tuollainen anoppi mutta enhän voi tietää mitä miniäni minusta ihan "oikeasti" ajattelee. Tuli tuossa mieleeni että kyllä se niin on että vaikka kuinka yrittää olla tasapuolinen niin kyllä tietenkin loppujenlopuksi täytyy myöntää että siellä syvällä sydämessä on oman esikoisen paikka niin voimakkaana että vaikka tietäisi pojan olevan väärässä haluaa ymmärtää häntä , SE ÄIDIN RAKKAUS LASTAAN KOHTAAN EI KYLLÄ KOSKAAN HÄVIÄ.
        Miniä on minulle todellä tärkeä ja aivan ihana lapsenlapsieni äiti mutta sitä sidettä mikä poikaani on ei tietenkään voikkaan olla miniään koska en ole häntä kantanut 9 kuukautta enkä lapsena hoitanut.
        Yritetään ymmärtää toisiamme.
        Ihanaa että te miniät olette olemassa

    • huono miniä

      Minun anopillani on kaksi miniää. Kumpaakin anoppi haukkuu toiselle. Meille anoppi ei ikinä tarjoa mitään kun käymme siellä. Toiselle miniälle perheineen tarjoo kahvit yms. Jos joskus sattuu jotain tarjoamaan niin omalle pojalleen, ei minulle vaikka olen vieressä.

      Appiukko on samanlainen, v-mäisesti ja alentuvasti sanoo asiansa ja nälvii.

      En enää käy kylässä, joulunakin yritän saada työvuorot niin ettei tarvitse tekosyitä keksiä.

      Vaikuttaa mieheni ja minun väleihin. Mies ei ikinä puolusta minua. Usein onkin riidan aiheena mieheni perhe.

      • sansuliini84

        Minulla ei ole Anoppia vaan on "Avoppi". Asun avoliitossa jo 5 vuatta.

        Avoppini on sellainen että "syrjii" perhettäni mutta sitten kun hänen tyttärensä pyytää jotain ni mennään jo tukka putkella. Itse en tule toimeen mieheni tyttären kanssa ollenkaan... Pientä kitkaa ollu aina ja tulee aina olemaankin.

        Mikäköhän siinä on vaikka kummatkin ovat omia lapsia niin miksi pitää toista vain vaapoa paremmin kuin toista..?? Luulisi kun omia lapsia on että kohtelisi samallailla kumpaakin..

        mutta me miniät ei tiedetä mitä siellä anopin/avopin pää kopassa liikkuu.. ja ehkä parempi niin...

        sen verran vielä että itse tulen avoppini kanssa paremmin toimeen kuin oman äitini! avoppi auttaa ja lohduttaa aina kun on sen tarve.. Oma äiti ei muistaakseni ole edes ikinä halannut minua.. Avoppi tekee sen joka kerta kun tulee kylää.. =)

    • Maamero77

      Meillä ei anopit ole aiheuttaneet kitkaa.Mulla miehen äitiin todella hyvä suhde.
      Jos leivon niin vien pullaa myös anopille ja jos anoppi leipoo pullaa/leipää niin tuo meille.Meidän avain löytyy heiltä mutta käytävät sitä vain silloin jos me ei kotona ja käyvät kasteleen kukat.
      Mies tulee mun äidin kaa toimee hirveen hyvin.Ja anoppi jopa hulissaan vävystään kovasti kun oli sairaalassa.
      Meillä"ilkeää anoppia" leikki miehen pappa.Kohteli mua yhdessä välissä juuri niinkuin on kuullut ilkeiden anoppien kohtelevan miniöitään.Mutta siitäkin on onneksi päässyt yli.Pappa vain hellitti pikku hiljaa ja nykyään tullaan jopa toimeen ihan jkohtuullisesti.

    • miniminiä

      on mukava ihminen.On elämässä mukana, auttaa jos on vaikeaa mutta silti pysyy omalla reviirillään eikä puutu suhteeseemme.Käymme lenkillä ja leivomme yhdessä.Vaikka anoppini onkin näin mukava ihminen, kyllä meilläkin on riitoja, mutta viimeistään seuraavana päivänä asiat sovitaan.Voimia niille, joilla anopit on noita-akkoja!:)

    • ite jo anoppi..vävy ei tykk...

      on,onko se tarttuva ennakkoluulo??taitaa olla,mutta minulla ja mun tyttärellä myös aika negatiivinen anoppi suhde.Enkä koskaan ole omia ennakkoluuloja lapseeni ainakaan tartuttanut.

      Hänen anoppinsa lapsenhoidosta lähtien sotkeutuu kaikkeen tupatarkastusta pitää jne.Minä en heillä paljoa käy sillä suhde vävyyn on aika etäinen, ei tulla toimeen.Hän haukkuu minua, ei suvaitse.Suhteet ydin-perheeseen isovanhempiin jne oli ennen läheisemmät.Minä rakastin isovanhempiani.Käytiin kylää paljon ja autettiin, oli yhteisöllisyyttä.Nyt jokainen on omissa oloissaan apua ei anneta eikä sitä kannata pyytää.Lapsenlastani minä tuskin koskaan otan edes hoitooni mutta se toinen anoppi hoitaa väkisin vaikka viemässä..Hoidan muiden lapsia onneksi..ja saan kuulla olevani kiva, suosittukin jne..se antaa paljon. Miksi taistella tuulimyllyjä vastaan??kysyn vaan..

    • Sarkkuliini

      Minulla ei ole kyllä ollut minkäänlaisia ongelmia anoppini kanssa. Ja miksipä piytäisi olla? Mukava nainen.. Soittelee joskus ja ei todellakaan ole liian utelias taikka muuten olisi liikaa huolehtimassa meidän asoista. Ja saahan zsitä anoppikin olla huolissaan, jos siihen olisi aihetta!!

    • -m-

      Meillä on oikein hyvät välit anopin kanssa. Itse asiassa anoppi asuu käytävän toisella puolella kerrostalossa, mutta menoa se ei ole haitannut.

    • ????``??

      meillä taas toisinpäin ongelmat.ja kulunut jo 3,5vuotta eikä ole ratkaistu ongelmaa vieläkään...mikä närkästyttää todella paljo.

    • erias

      Minun anoppini on kyllä niin suloinen, etten osaa mitään pahaa hänestä sanoa. Hyvä tuuri kävi ;)

    • marika25

      Moi!
      Harmi kun koet välisi noin hankalaksi anoppisi kanssa. Minun anoppini on täydellinen (ilman yhtä pientä pointtia)hän ompelee kaiken sisustustekstiilin mitä tarvitsemme (verhot, koristetyynyt, sänkyjen peitot) lyhentää lahkeita, kaventaa housuja, kutoo sukkia ym ym. Hän antaa rahaa jos on tarve, hoitaa lapsia ja auttaa muutenkin. Kun käyn 3- vuorotyössä hän haluaa joka kevät ja syksy pestä ikkunat ja vaihtaa verhot. (ettei minulla olisi liian raskasta)Yhdessä olemme kangasostoksilla ja meillä on aika samanlainen maku.Joskus jopa leivomme yhdessä. Hän antaa minulle tarpeeksi tilaa ja auttaa vapaaehtoisesti. Yhdessä ostamme alkukesästä kukatkin puutarhasta ulos ruukkuihin ja penkkeihin. Oma äitini auttaa paljon vähemmän ja meillä on muutenkin vähemmän yhteistä. Mieheni sanookin joskus leikillään, että tykkään anopistani enemmän kuin hänestä...

    • miniä jo 8 vuotta

      Minulla ja anopillani on hyvät välit, hän ei yhtään tunkeile tai kyseenalaista meidän tapaa hoitaa asioita, meillä juttua ja naurua riittää vaikka kuinka paljon. Kun taas oma äitini on utelias ja kärkäs sanomaan jos mieltään jokin painaa, kuulumisia kysellään päivittäin. Asiasta olen keskustellut sekä mieheni että äitini kanssa. Nykyään (monen, monen sanomisen jälkeen) hän hillitsee itsensä hyvin. Onneksi on mieheni kestänyt ja ollut kärsivällinen, kun tietää että äitini kanssa olemme läheisiä. :)

    • AntzuTati

      No anoppi asuu samassa talossa! miehen kanssa olemme kerrostalon asuinkerroksen 1 kerroksessa ja anoppi 9 kerroksessa.. Niin tuleepa anoppi hieman huolehtimaan pojastaan ainakin kerran päivässä. Itsellä vanhemmat asuu napurikunnassa, mutta pidän äitini kanssa yhteyttä useasti, kun isäni luokkaantui keväällä vakavasti jolloin sokeutui ja muisti on mitä on, se on vain pitkä juttu. Äitini haluaa juttu kaveria muusta kuin tuttavista. Olen kolmesta tytöstä ainoa joka asuu suhteellisen lähellä..

      Ja kun mies pyytää veljeltää hiemean ruoka rahaa niin tietääpä sitten koko sisar kaarti johon kuuluu lisäksi sisko, ja soitellaan perään että miten se on mahdollista ja onko muilla rahaa, jne jne

    • anoppi !

      tullaan tosi hyvin toimeen ja ottaisin mukaan reissuun, mihin vaan, hoitaisin kotona vaivojaan jne.. laitan paljon ruokaa ja tykkään yhdessäolosta. ei mitään valittamista. ja mies on kans ihana!

      t onnellinen

    • Lin876

      mulla ja mun anopilla on tosi paskat välit.
      Se ei tykkää musta yhtään, eikä mikään riitä/ kelpaa sille. se haukkuu ja valittaa musta koko ajan.
      ja jopa sanonut avomiehelleni että ottaa musta eron.
      en ole tehnyt sille mtn mutta silti sitä vaan vituttaa joku asia mussa.

      vihaan anoppiani yli kaiken.

    • .....

      Anoppeja on periaatteessa kaksi. Mieheni äiti ja mieheni isän vaimo eli äitipuoli. Molemmat ovat maailman ihanimpia ihmisiä. On käynyt kyllä todella hyvä tuuri. En ymmärrä ollenkaan tuota anoppien ja miniöiden välistä skismaa kun ei ole omakohtaista kokemusta.

    • pippi13

      on ja tulee olemaan.anoppi ja miniä eivät sovi saman katon alle.naiset eivät sovi keskenään kun heitä määräillään.tappelu tulee jossain vaiheessa elämää ja avio ero!

    • maailman huonoin miniä (ilm...

      Olen ollut naimisissa yli 10 vuotta. Ensimmäiset vuodet kuluivat ihan ok anopin kanssa, mutta sitten alkoi paukkua. Anoppi haukkui minut kerran ihan "pystyyn" sillä seurauksella, että emme käyneet aikoihin mieheni kotona. Tuo riita selvitettiin ja siitä lähtien olemme tulleet "toimeen". Juttelemme ja olemme ns. vieras koreita kumpikin. Mutta koko ajan on läsnä tunne siitä, ettemme pidä toisistamme. ja aina sopivan tilaisuuden tullen, saan osakseni nasevaa piikittelyä jonka myös muut ovat huomanneet (eli ei ole omaa kuvitelmaani). Kaiken kanssa oppii elämään, myös siis anopin kanssa jonka kanssa ei tule toimeen. Mitään erityisempää syytä ei tähän anopin käytökseen ole, hän ei vaan pidä minusta.
      Voimia kaikille anoppien kanssa. Näiden kokemusten opettamana olen vakaasti päättänyt olla oman poikani vaimolle (sitten aikanaan) huippu anoppi :)

      • päätöksiä

        Noita päätöksiähän voimme kaikki tehdä omalle kohdallemme, eri asia onkin sitten millainen tulee olemaan se vastapuoli. Jospa hänkin on tehnyt päätöksensä omien entisten kokemustensa perusteella ja päättänyt jättää anoppinsa kokonaan huomioimatta, olla hänelle tyly ja kylmä aina kun näkee ja kieltää häntä näkemästä lapsiaan. Miten sitten käy ? Onko mitään väliä sinun päätöksilläsi ?

        Itse olen kokenut miniän taholta tuon saman kuin sinä anopin taholta ja minun päätökseni on nyt, että yritän pysytellä poissa miniän silmistä.
        Aina minut nähdessään hänen naamansa menee niin happamaksi, että sen on todella huomanneet sivullisetkin. Meillä oli perhejuhlat jossa olimme molemmat läsnä ja juhlien jälkeen kuulin useamman kommentin, jossa ihmeteltiin miniäni käytöstä. Voitte arvata miten hävetti. Olin nimittäin antanut itse sellaisen kuvan miniästä, että hän on oikein herttainen ja ihana ihminen ja meillä kaikki ok.
        Kuka anoppi haluaisikaan tuoda julki sellaista, että miniä on kiero ja inhottava luonteltaan, en minä ainakaan ja näin jouduin itse outoon valoon miniän käytöksen takia.

        Minulla on ollut useampia miniäkokelaita eikä kenekään kanssa ole tarvinnut riitoja käydä ja olemme poikien eron jälkeenkin olleet ystäviä.

        En ole koskaan tehnyt päätöksiä siitä, millainen anoppi minusta tulee. Itselläni on vain hyviä kokemuksia anopista ja kun olen ihminen, joka tulee toimeen kenen kanssa vain, oletin ilmanmuuta että tielleni ei tule niin hankalaa ihmistä, ettenkö toimeen tulisi. Toisin kävi. Ja juuri sen ihmisen kanssa, jonka kanssa tahtoisi olla jopa ystävä. Kyseessä kun on oman pojan vaimo ja lastenlasteni äiti.

      • piikki

        Teillle anopit jotka ette voi sietää miniöitänne, kysymys; Miksi näin on? Mikä tekee miniästänne sietämättömän? Olisi kiva kuulla vastauksia...

    • pawe07

      Minun anoppini on ainakin todella ihana ihminen, rento, hauska ja nuorekas. Joskus vain soittaa ja kysyy miten minulla menee. Ei puutu minun ja mieheni elämään mitenkään eikä neuvo arjessa. Asuu noin 12km päässä eikä ole mikään ongelma, ehkä voi johtua siitä että asuin nuorempana anoppini kanssa kun mieheni oli armeijassa että olemme aina olleet yhtä perhettä ei ikinä ole riidelty.

      • on mukavia anoppeja :D

        itselläni on kanssa aivan paras anoppi, ei ole koskaan moittinut minua ja tulemme hyvin toimeen, käymme ostoksilla yhdessä, etc. :D

      • mamma1979

        Minulla on ihana anoppi (& Appiukko) ja tulemme hyvin toimeen !!! =0)

        Onneksi, sillä "Asumme" anoppilassa Kesäisin (Kylvö aikaan : Toukokuun) Ja Syksyisin (Puinti aikaan : Elokuun),
        sillä miehen vanhemmilla Maatila ja mieheni käy auttamassa Maatilan töissä aina, kuin vain pääsemme... =)

        Välillä olemme anoppilassa n. 1-1 ½ kk putkeen, sillä asumme 300 km päässä toisitamme... :(
        (Käymme muutenkin n. 1-2 krt/ kk), mutta tarkoitus olisi muuttaa n. 1 ½ V sisällä tänne lähemmäs anoppilaa...
        (Ennemmin, kuin esikoinen täyttää 7 v ja menee kouluun...)

        Ja tarkoitus olisi alkaa pyörittämään Maatilaa, kun appivanhemmat "pääsevät" eläke-ikään... =)

    • Peepe

      Minulla on ainakin ihana anoppi. Silloin kun meidän poika oli vielä lapsi (nykyään jo 20v) hän hoiti aina kun tarvittiin. Eikä ole koskaan puuttunut meidän elämäämme. Hän on myös minulle yksi parhaimmista ystävistäni. Hänen kanssaan juttua aina tulee ja tukee myös kun on vaikeaa.

      • Miniä kainuusta

        Minulla ja Anopilla on myös todella hyvät välit ja paremmin tulen toimeeni ku oman aitini kanssa(välillä)Jos anopin kanssa on ongelmia kannattaa katsoa peiliin..

    • tursus

      Olemme mieheni kanssa olleet yli 14 vuotta yhdessä ja tänä aikana anoppi ei ole ottanut mihinkään mitään kantaa, ei hyvässä eikä pahassa. Ei meidän kihlautumiseen, ei naimisiin menoon, ja nyt kun odotamme esikoista, ei ole edes onnitellut... mutta ei myöskään hauku eikä säti, ei soita ja kysy mitä kuuluu, ei käy. En kyllä minäkään soita enkä käy itekseni kylässä anoppilassa. Mutta kun käymme kylässä, keittää kahvit ja juttelee niitä näitä. Sanoisin että mielenkiintoinen suhde meillä... Joskus tämä suhde tuntuu pahalle, aivan kun meitä ei olisikaan, mutta toisaalta, varmaan huonompiakin vaihtoehtoja on.

      • olen

        samanlainen anoppi juttelen miniäni kanssa niitä näitä mutta siihen se sitten jääkin. Toivoin aina pojalleni mukavaa vaimoa ja varmasti hän sitä onkin. Olen aina sanonut, että jos en hyväksy miniääni niin menetän siinä myös poikani. Seurustellessa he asuivat suurimman osan aikaa meillä ja kaikki meni ihan hyvin ei meillä mitään riitoja ollut sovussa elettiin. Sitten tuli se aika, että alkoivat hakea omaa asuntoa ja löysivät sen hyvin nopeasti sen jälkeen välimme viileni muuttoapu kyllä kelpasi niin kuin kaikki kodinkoneet jotka mieheni heille osti sähkövatkaimesta astian- ja pyykinpesukoneeseen. Odottelimme kutsua "tupatarkastukseen" jota ei varsinaisesti koskaan kuulunutkaan en nimittäin kyläile jollei kutsuta. Miniäni teki minulle jo muutonaikana selväksi ettei yllätysvierailut sitten tule kysymykseenkään. Miniäni kuitenkin pitää päivän selvänä asiana, että hänellä on kuitenkin oikeus tulla anoppilaansa silloin kuin hänelle sopii sitä sen enempää kyselemättä. Olemme mieheni kanssa vieraillut heidän luonaan vuoden aikana tasan kolmekertaa, että siitä ei miniälleni ainakaan olisi pitänyt tulla minkäänlaista stressiä ja pojalleni yritän soittaa aina päiväsaikaa etten olisi häiriöksi miniälleni. Kovasti odotan, että minustakin tulisi mummi mikään ei olisi sen mieluisampaa mutta tiedän jo etukäteen ettei miniäni tule päästämään minua liian läheiseksi lapsen kanssa joten pysyn edelleen takavasemmalla etten suotta pahoita mieltäni.

    • -Mies-

      -Entäpä miehet?
      meilläkin on anopit.. ja ei muuten aina niin loistavat. Feminismiä tämäkin aihe yhtä kaikki. Tasa-arvo on hieno asia, mutta tälläinen keskustelu missä jätetään meikäläiset lokaan makaamaan, ei käy.

    • joku

      se on elokuva kikka ne vaan on keksiny etttä anopit on pelottaviii !!!

    • eräs nainen

      En enää ole kenenkään miniä,eronnut nainen. Mutta olen entisen anopin kanssa paljonkin yhä tekemisissä.Naimisissa ollessani hän soitti ihan joka päivä ja oli ihan sama kumpi sattui puhelimeen pitkät tovit siinä aina meni, ärsytti eniten se et jos meillä kotona tuli joku "ongelma" niin mieheni soitti aina äidilleen ja kysyi siltä neuvoa,eli oli täysin riippuvainen äidistään. Riitoja anopin kanssa oli, mutta suht hyvin sopu kuitenkin säilyi. Puuttui tosi paljon meidän elämään. Osasin vaan aika hyvin luovia etten antanut sen häiritä. Nyttemmin auttanut minua kun ex on ollut hankala, niin olen pyytänyt entistä anoppiani puhumaan pojalleen ja toimii hyvin.
      Pääasia olisi että mies olisi oman perheen puolella ja tukisi, niin silloin nuo anopin "puuttumiset" ei paljon häiritse. Minä olin kyllä aina yksin anoppia vastaan, mutta siksi varmaan nytkin tullaan hyvin toimeen. Meillä kuitenkin oli aina aika samanlaiset ajatukset asioista. Esim. sanoimme molemmat ääneen ,että koskaan emme samaa keittiötä jaa! Tsemppiä niitten anoppien kanssa,liittoutukaa ns. niitten kanssa ja ehkäpä se anoppikin huomaa, että suotta hän miniälleen kiukuttelee.

    • Ennenaikainen viivästynyt

      Ei ole helppoa Suomen nykymiehellä... ei riitä, että kotona muija määrää nykyään "kaapin paikat ynm", vielä päälle komentelevät mutsit soittelevat siitä "kaapin paikasta ynm" - ja sitten vielä nämä kaksi sukupolvea teleketjufeminismiä tappelevat keskenäänkin siitä kaapin paikasta (miesten haukkuminen ja komentelu ei yksin enää riitä kiukkusille femakoillemme)!

      Ja yleensä suomen tohvelisankari mies on hiljaa ja tottelee, mutta vaikeaksi alkaa mennä hiljalleen, kuin niitä naisia on jo joka puolelle mitä pitäisi totella - suvussa, kotona, harrastuksissa, työpaikalla, ja jopa valtion päämiehenä ja armeijan ylipäällikkönä - ja ne tappelevat vielä keskenään (vähän BB tyyliin).
      Ei ihme, että yhä useampi mies ajautuu masikseen, juomaan ynm.

      Sitten tällaisten "valtion päämiehen oloisten ja jo pian näköistenkin" naisten kanssa pitäisi vielä pystyä harrastamaan sexiä, jonka kriteerit nämä pikku "ylipäälliköt" tietenkin pian myös määräävät... on ENNENAIKAISTA ja VIIVÄSTYNYTTÄ siemensyöksyä - kelatkaa nyt - kuka sen määrää?

      Tarvis varmaan ruveta ostamaan sellaisten firmojen osakkeita aika nopeaan, jotka myyvät näitä masislääkkeitä, lääkkeitä juomiseen ja viagraa (että miehet pystyvät saamaan juuri oikeaan aikaan joka päivä, ettei vaan tule feministin mielestä 5 sekunttia ennenaikaisesti tai 5 sekunttia viivästyneesti).

      S***na mikä maa hiljalleen! Prostituutiotakin on ainoina maina maailmassa juuri Suomessa ja Ruotsissa lailla rajoitettu....

      • dfsldf

        Voi sinua sovinisti sovinistia...Kyllä kurjasti on asiat jne...Mietihän sanojasi, ja tänne ei heikko itsetuntoisten miesten pitäs kirjotella koska käsitätte asiat ihan väärin...Ei se nyt ihan niin mene että naiset syyllisiä...Kyllä te miehet ovat 'aloittaneet' ennenaikasesti ne syyllistämiset ja naiset jossaivaiheessa näyttää sen toisen puolen...Oikein telaketjusovinisti...pitäs laittaa aisoihin tällaset vanhan puoleiset miehet, jotka ei tajua tarpeeksi....Sinun asenteellasi, ei olis lapsia. naiset tappaisit, ja muutenkin olis pintapuolista turhauttava elämä, missä miehet keskenään sekoilis olis sitt pääministeri ym...Oikeanlainen asenne kaikkia ihmisiä kohtaan tasapuolinen kohtelu on se avain tässä...Eikä se yksipuolinen syyllistäminen kuten sinä sovinisti teet, ja ison virheen teetkin...Katsos on niitäkin onneksi miehiä feministisiä miehiä jotka on naisten puolella tasavertaisesti, fiksut sellaiset jotka antaa kaikkien kukkien kukkia, HYVÄ ITSETUNTOISET FIKSUT MIEHET, jotka antaa sopivasti tilaa toisellekkin osapuolelle, kärsimättä että on mies..Kunnon mies antaa naisen yrittää oli se sitt poliisi, poliitikko, tms mitä luettelitkin viestissä...Sun katkeruus on alkoholijuoman itseaiheutettu masis valmiina jo taustal kenties ja yleensä näin on...Avarra sitä maailmaasi ja mene peilin eteen ja katsot itseäsi peilistä, ennenkun kirjottelet tällasta tekokirjoitusta..Aina on anoppeja ja appeja (hankaliakin, mut suurimmaks osaks fiksuja on) nii on elettävä näitten asioitten kanssa..Sinun näkökantasi mukaan ku elettäs nii kyl se aika ahistavaa on ym...Kaikkien kans ei pärjää, oli sitt äiti, anopit, apet ym...mut naisia ett syyllistä näin...Anopiksi tullaan (vaikkei haluaisikaan, apeksi tullaan vaikkei ehkä haluas jne jne...mut näittenki on elettävä ja näitten asioitten kanssa on sopeuduttava, oli sitt asia miten onkin....Toi kirjoitukses suorasta 'tappaa kaikki luonnolliset asiat...mitä itsekukin joutuu olemaan halusi sitä tai ei!!!!!!

    • Miniä minäkin

      En malta olla vielä esittämättä yhtä kantaa asiasta. Nimittäin sitä, että aikuisten lapsien tai miniöiden tai vävyjen asioihin pitää puuttua ellei kysytä neuvoa. Itse olen anoppi enkä puutu tyttären perheen asioihin saati puutun vävyn asioihin. Hän onkin ihan ihana vävy ja luotan häneen. Kaksi ihanaa lstenlasta ja hoidan heitä joskus kun tarvitaan. Hehän kasvavat tosi nopeasti joten nautin näistä hetkistä.

    • Miniä minäkin

      En malta olla vielä esittämättä yhtä kantaa asiasta. Nimittäin sitä, että aikuisten lapsien tai miniöiden tai vävyjen asioihin pitää puuttua ellei kysytä neuvoa. Itse olen anoppi enkä puutu tyttären perheen asioihin saati puutun vävyn asioihin. Hän onkin ihan ihana vävy ja luotan häneen. Kaksi ihanaa lastenlasta ja hoidan heitä joskus kun tarvitaan. Hehän kasvavat tosi nopeasti joten nautin näistä hetkistä.
      Välimme ovat avoimet ja hyvät koko perheen kanssa!

    • satu76

      hankkis anopitkin oman elämän!!! ettei tarvis puuttua lastensa parisuhteisiin.

    • Vanha äiti

      on muuttanut tätä viestintää ja suhteita tosi paljon. Ainakin meillä.

      Tytär on avoliitossa ja työssään pystyy käyttämään sähköpostia. Hänen aikaisemmassa suhteessaan 90-luvulla kanssakäyminen jäi vähäisemmäksi ja ainoastaan tuli selväksi, ettei avopuoliso pitänyt meistä, koska olimme hänen mielestään maalaisia. Eihän sitä suoraan sanonut, mutta vieraillessamme hänelle aina tuli asiaa pois asunnosta, ettei tarvitsisi olla tekemisissä tms.

      Nykyinen avopuoliso on järkevä ja puhelias, ottaa kantaa ja pitää omia puoliaan. Tulemme hyvin juttuun. Koska hänkin puhelias, tulee välillä itsekin sanottua jotain, jonka huomaan vasta kotona olleen ehkä vähän liian kärkevää.

      Sähköpostilla olen monta asiaa onnistunut pehmentämään ja selittämään tyttärelle, joka on vienyt viestin eteenpäin ja monesti vastaa heidän jo keskustelleen lähtömme jälkeen asiasta ja päätyneen samaan lopputulokseen, kuin olen sähköpostillani selittänyt.

      Jotenkin kirjoitettuna on helpompi (ainakin minusta!) pahoitella sanomisiaan ja ihan pyytää anteeksikin.

      Oma anoppini sairastaa Alzheimeria. Tauti on nostanut uudelleen esille hänen kielteiset tunteensa minua kohtaan. Tavallaan hyvä, nyt minun ei tarvitse olla hänen kanssaan missään tekemisissä, ihan hänen mielensä tasapainon säilyttämiseksi. Eikä tarvitse osallistua tuskailuun hoidon järjestämisestä tms.

      Olen vain mieheni tukena kuunnellen hänen murheitaan ja yritän kannustaa häntä jaksamaan käymään äitiään katsomassa, vaikka joka käynnin jälkeen on oma surutyönsä äidin muuttumista seuratessa. Tiedän itse vanhempien kuoltua, miten aina ajattelee jälkikäteen, että olisi ehtinyt enemmän käydä heitä katsomassa, hautakiviä ei voi halata.

    • Tapiiri

      Anoppini on taiteilija, myös luonteeltaan. Joskus se on aika rasittavaa kun itse olen hiljainen ja rauhallinen luonne. Muuten ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa, sillä vaikka anoppi on varsinainen leijonaemo, ei hän ole millään tavalla sotkeentunut elämäämme. Hän on myös äärettömän hyväsydäminen ja pitää kovasti miniöistään, meistä molemmista. Tiedän, että jos jotain sanomista tulisi, hän varmasti sanoisi sen suoraan eikä rupeaisi kieroilemaan.

      Appiukko onkin sitten ihan toinen juttu. En ole milloinkaan tavannut ketään niin ahnetta, itsekästä ja omahyväistä ihmistä. Siinä missä anopilla menee taloudellisesti huonosti, mutta hän haluaa silti antaa vähästään ja auttaa poikiaan, apella rahaa riittää mutta kaikki kulutetaan itseen. Appi ja uusi vaimonsa käyvät monta kertaa vuodessa etelässä, mutta lastensa joululahjoihin äijä ei halua kuluttaa suklaarasiaa enempää. Kerran poikaystäväni pyysi että isä voisi osallistua joululahjaksi tietokeneemme hankintaan, mutta tämä sanoi haluavansa ostaa jotain persoonallisempaa. Tämä persoonallinen joululahja oli sitten se sama suklaarasia.

      Kun lapset lähestyivät täysi-ikäisyyttään, isä keksi että heidän täytyy 18 vuotta täytettyään alkaa maksaa hänelle siitä, että saavat asua kotona (rahasta ei edelleenkään ollut pulaa). Kaikki lapset ovat sittemmin muttaneet pois kotoa ennen täysi-ikäisyyttä.

      Ei sillä että rahalla nyt olisi väliä, mutta kun hänen piti valita tuleeko hän häihimme vai lähteekö tienaamaan, hän totesi että "Raha ratkaisee". Häämme eivät tosiaan tuota hänelle mitään, toivon todella ettei hän tule.

    • Luovuttanut Anoppi

      Meillä meni miniän kanssa hyvin ennen heidän lapsen syntymää. Lapsi täyttää kohta 4v. Nyt on toisin, ollut jo n.1,5v. Nyt minulta on kielletty oman poikani tapaaminen sekä pojanpojan tapaaminen. Olen nähnyt viime jouluna pikkupoikaa. En saa puh.yhteyttä, en voi mennä oven taakse soittelemaan ovikelloa, koska miniä uhkaa poliiseilla ja lähestymiskiellolla. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta minä en itse ole tietääkseni tehnyt mitään, paremminkin aina yritin auttaa, ottaa poikaa hoitoon että saisivat omaa rauhaa, rahallisestikin autoin kun tiesin että heillä oli tiukkaa. Minulta on keinot loppuneet, eli en voi muuta kuin olla kuin minulla ei olisikaan enää poikaa ja lapsenlasta. Minulla on 3 lasta ja muiden kanssa olen päivittäin tekemisissä.
      Kertokaa viisaammat mitä on tehtävä!

      • EX-miniä

        Otsikko on hieman kova, mutta olethan voinut sanoa tai tehdä jotain, mikä loukkaa poikaasi ja hänen perhettään.
        Meillä anoppi myös auttoi kun saimme lapsen, raahasi kirpputorilta laatikollisen vanhoja vaatteita jotka ei kenellekään kelvannut, kävi jokapäivä katsomassa, onko pyykit pesty, tiskit tiskattu, lattia pesty jne. Ihmetteli sitten kun en ollut kiitollinen. Mieheni ei puolustanut yhtään minua, sanoi vaan että mutsi on tuollainen ja ei kannata välittää. Nykyisin isä saa mennä pojan kanssa mummolaan, minä en sinne tule. Poika kertoo sitten kotona, kuinka mummo sanoo äidistä mitä milloinkin.
        Neuvona uudestaan lähestymiseksi voisin antaa että yritä pikkuhiljaa, älä mangu ja kysele menneisyyttä, lähetä lapsenlapsille kuvia itsestäsi, etteivät he unohda, voit myös pyytää kuvia lapsista ja perheestä. Äläkä tuppaudu heidän elämään. Anna heille mahdollisuus ottaa sinuun yhteyttä. Huolimatta aikuisten välisistä ristiriidoista, lapselle suku on hyvin tärkeä.
        Oma tarinani anopista on paljon pitempi ja tuskallinen minulle ja olen jo eronnut miehestäni.

      • Luovuttanut Anoppi
        EX-miniä kirjoitti:

        Otsikko on hieman kova, mutta olethan voinut sanoa tai tehdä jotain, mikä loukkaa poikaasi ja hänen perhettään.
        Meillä anoppi myös auttoi kun saimme lapsen, raahasi kirpputorilta laatikollisen vanhoja vaatteita jotka ei kenellekään kelvannut, kävi jokapäivä katsomassa, onko pyykit pesty, tiskit tiskattu, lattia pesty jne. Ihmetteli sitten kun en ollut kiitollinen. Mieheni ei puolustanut yhtään minua, sanoi vaan että mutsi on tuollainen ja ei kannata välittää. Nykyisin isä saa mennä pojan kanssa mummolaan, minä en sinne tule. Poika kertoo sitten kotona, kuinka mummo sanoo äidistä mitä milloinkin.
        Neuvona uudestaan lähestymiseksi voisin antaa että yritä pikkuhiljaa, älä mangu ja kysele menneisyyttä, lähetä lapsenlapsille kuvia itsestäsi, etteivät he unohda, voit myös pyytää kuvia lapsista ja perheestä. Äläkä tuppaudu heidän elämään. Anna heille mahdollisuus ottaa sinuun yhteyttä. Huolimatta aikuisten välisistä ristiriidoista, lapselle suku on hyvin tärkeä.
        Oma tarinani anopista on paljon pitempi ja tuskallinen minulle ja olen jo eronnut miehestäni.

        En todellakaan ole tuollainen kuin sinun anoppisi! Ei tulisi mieleenikään arvostella kenenkään kotia, tekemisiä ja tutkia onko pyykit pesty! Minulle on tärkeintä lapset, niin isot kuin pienetkin. Oma poikani oli ennen tätä miniää sellainen tavallinen, soitti äidille kun oli asiaa, kävi kotona viikoittain, siis normaalia elämää. Nyt hän ei voi olla yhteydessä edes omiin sisaruksiinsa, saati käydä äitiä moikkaamassa. Joten en ole ainoa jonka kanssa miniällä ei mene hyvin. Olisikohan vika kenties muualla kun minun käyttäytymisessäni. Koska olen aina ollut samanlainen, kävimme miniän kanssa yhdessä bailaamassakin useasti, ym. kivaa tehtiin. Käänne on vaan nyt tapahtunut, syytä ei tiedä kukaan. Paitsi Miniä on "kova jätkä", hänen sana on laki!

      • äippä

        Äkkiä tulee mieleen, ettei heillä olisi keskenään jotakin vakavaa parisuhteeseen vaikuttavaa hankaluutta, esim. uskottomuus-,alko-ym. ongelmaa, jos alkavat eristäytyä ja hylkiä aiemmin toimineita välejä. Sinun kannaltasi positiivinen merkki, että välit muihin lapsiin pelaavat normaalisti, silloin ongelma varmaan tietyn lapsesi perheessä, yritä ottaa puheeksi, mutta varovasti, ja sen kanssa kumpaan luotat enemmän, poikaan, vai miniään... Välillä se miniäkin yrittää suojella perhettään, jos esim. pojallasi jotain ongelmia, TÄMÄ VAIN ESIMERKKI, eikä tarkoita, että tässä tapauksessa on näin, VOI OLLA TOISINKINPÄIN, mutta kaikki aistit herkkinä varovasti eteenpäin... Niin minä lähtisin asiaa selvittämään. Joskus nuoret ja varsinkin ensikertalaiset äidit ovat TODELLA omistushaluisia ja jopa mustasukkaisia vauvansa kontakteista, mutta aikaa on lapsen syntymästä jo kulunut, joten en usko sen olevan syynä. Miten päivähoito jne. on järjestetty, normaali äiti kyllä pystyy irroittautumaan lapsestaan työpäivän ajaksi, eikä silloin ole kyse sairaanloisesta omistamisenhalusta, jos ei esim. anoppi saisi lapsen kanssa olla. Toivottavasti saatte kaikinpuolin hyvät suhteet vielä aikaan, lapset ja isovanhemmat ovat aina toisilleen rikkaus.

      • täysin ymmällä

        Pikkusiskoni muuttui myös täysin lapsen syntymän jälk. Ei enää voi käydä, ei jouda olla puhelimessa.Ei meinannut ottaa edes lahjaa vastaan pojan täyttäessä 1v.nyt poika jo ehkä 4v.En ole varma sillä emme ole enää yht. Näen häntä perhejuhlissa, mutta silloinkin hän välttelee kontakteja,on jotenkin kovis ja aina poislähdössä.Ei jää iltaa istumaan lapsen nukkuessa.Pariskunnan entinen tyyli kyllä oli ottaa paukkua kun kyläiltiin mikä loppui lapsentuloon.Hän oli myös erittäin ikävä omaa anoppiaan kohtaan.Suorastaan vihamielinen ettei tämä vaan sekaantuisi heidän asioihinsa silloin joskus kyläillessäni.Anoppi vaikutti mukavalta.

      • kirjoita

        Jotain on tapahtunut miniässä,siitä
        et voi syyttää itseäsi.Onko joku
        puhunut sellaista miniälle sinusta,
        joka ei ole totta.Mutta miniä on uskonut
        puhujia.Omista kokemuksista sen
        verran, et minun välit mieheeni
        yritettiin aikanaan sotkea valheilla.
        Sellaiset ihmiset joita en edes tuntenut
        alkoivat levittää valheita ja juttuja
        miehelleni.Aluksi tietysti uskoi.
        Mutta ei enään.Mutta on loppuneet
        paskan puhuminenkin.

        Minun mielestäni kannattaisi yrittää
        lähestyä miniää,ja kysyä mikä meidän
        väliä hiertää.Jos et pääse puheväleihin
        kirjoita hänelle kirje.Ja pyydä
        vastaus käytökseen.Pistä miniä puhumaan,
        aivan lempeällä käytöksellä.
        Se on ahdistavaa,kun ei edes syytä tiedä,
        ja poikaansa ei nää eikä lapsia.

        Osaan arvata miltä teistä tuntuu.

        Toivon että asiat tulisivat entiselleen.
        Mitäs poikanne sitten,eikö hän ota
        teihin yhteyttä.
        Vai onko hänkin muuttunut.?
        Otatte välittömästi miniänne puhutteluun
        ja kysytte mikä on asian ydin.

        Aivan rauhallisesti keskustelemalla,
        asiat ratkiaa.Sanotte että nyt jutellaan
        että asiaan on saatava ratkaisu.
        Kerrotte että pidätte hänestä ja niinedes
        päin,että mikä meille on nyt tullut.

        Voimia sinulle että jaksaisit asian ottaa
        nyt esille.Ja toivon että välinne
        tulisi ennelleen. Minä ainakin ottaisin
        asiat pöydälle,eihän tuo vetele,jos
        ei syytä ole.

    • Ssssss

      Mun anoppi on mukava, lämmin ihminen. Sillä on aina ollut jalat maassa, eikä koskaan ole tuppaantunut meidän elämään liikaa. Auttanut on aina, esim. lasten hoidossa.
      Anoppini on tukenut minua vaikeissa elämäntilanteissa, ja tiedän että voin koska tahansa kääntyä hänen puoleensa.

      • fghfghfgh

        Mun miniän kokelas on ihana ihminen, olen hänestä tavallaan ylpeä. Hän on kaunis ja yritteliäs, mutta niin voimakastahtoinen ihminen, että välillä hirvittää.
        Poikani on rauhallinen ja kiltti, liian kiltti. Hän joskus tahtoo puhua ongelmistaan. Yritän auttaa ottaen huomioon myös miniän hyvät puolet. En patista eroamaan, päinvastoin. Ratkaisumalleja koitan antaa.
        Tulen miniän kanssa toimeen pääasiassa, mutta joskus minusta tuntuu että hän väheksyy minua ihmisenä. En ole mikään kaunis nainen ja olen enempi harkitseva ja rauhallinen. Eli siis tyystin erilainen kuin hän itse. En puutu paljoa heidän elämäänsä, koitan antaa olla. En voi auttaa rahallisesti juurikaan, joten koitan olla vain olemassa. Joskus he käyvät luonani, poika kävisi useamminkin. Tietääkseni miniä ei ole haukkunut minua ja minäkään en halua häntä haukkua mitenkään, koska hän on, kuten sanoin, myös ihailtava toisaalta.
        Asia jota pelkään on tulevaisuus, eli jos ja kun tulee lastenlapsia. Mietin että saankohan hoitaa heitä koskaan, kun tuntuu etten oikein miniän mielestä tiedä mitään. Olen kuitenkin hoitanut kolme omaa lasta ja lukuisia vieraita työn puolesta, joten en ole mikään eilisen teeren tyttö asiassa. Hänellä on vain niin voimakkaasti oma tahto että ei hän kuuntele muita. Eikä siinä mitään muuten mut joskushan olisi kuitenkin hyvä osata relata ja ainakin mummo saisi vähän hupsutellakin lastenlapsien kanssa.
        Toinen mieltäni vaivaava asia on se, että haluaisin kovasti välillä ilahduttaa poikaani ja miniää, esim. ostamalla jotain kaunista heille, mutta en oikein tiedä mistä miniä tykkää, vaikka koitan kysellä. Hän on vain siinä määrin tuuliviiri ettei välttämättä tykkää enää ensiviikolla samoista asioista kuin tällä viikolla.
        Niinpä usein luovun ajatuksista tai päädyn viemään tuliaisiksi kukkia, koska niistä hän ainakin pitää. Olenko huono anoppi tai kenties tulossa sellaiseksi. Kovasti odotan silti nuorenparin häitä ja muutakin........

    • soppa

      Minulla ihana poika jota rakastan ja haluan hänelle kaikkea hyvää, miniä kuin oma tyttö ja kohtelen häntä kuin tytärtä ohjaten ja rakastaen ja hän kyllä ilmoittaa milloin anoppi liikaa sekaantuu asioihin.Hän on pojalleni tärkeä,haluan hänelle ja pojalleni hyvää.Olen kärkevä ja sekaannun heidän elämäänsä aika paljon,kuitenkin kaiken aaaooo on heidän hyvin vointinsa. Miksi olisin muullainen? minäkin olen ollut miniä ja miniästäni tuulee luultavasti joskus anoppi myös.Menetän poikani jos olen hävytön miniälle se on varmaa ja silloin ei ole kivaa kelläkään.

    • Mikä anoppi?

      Ei olla juuri missään tekemisissä. Sen verran on tavattu, että tiedän, minkä näköinen on... Luultavasti aivan mukava ihminen, jos paremmin tuntisin. Edellinen sen sijaan.....

    • miniä89

      Täytyy sanoa, että minulla on oikein hyvä ja mukava anoppi.Hän ei ole koskaan sekaantunut meidän elämään muuten kuin positiivisesti. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 18v.Pystyn keskustelemaan anopin kanssa mistä vain.Istumme iltaa ja otamme viiniä tai olutta tai vain kahvitellen. Toista on minun äiti, sekaantuu kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, eikä usko kun kielletään ja KÄSKETÄÄN elämään omaa elämää!! Toivottavasti minusta ei koskaan tule äitini kaltaista ihmistä.Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta eläkööt hekin omaa elämäänsä :)

    • piententeostentekija

      yhtään mitään ongelmaa.. Me tullaan anopin kanssa todella hyvin juttuun,niin hyvin, että jotkut vähän ihmettelevät sitä. Ainoa ristiriita mikä meillä on ollut, on verhojen väri ja eiköhän tuollaisia ole kaikilla ihmisillä..

    • kommentteja

      Anopin kanssa tultiin toimeen, vaikka hän olikin vähän poikaansa ripustautuja.
      Anoppi oli kuitenkin pieni riesa verrattuna miehen kahteen sisareen. He tuntuivat olevan sekä henkisesti, että taloudellisesti täysin veljestään riippuvaisia. Anoppi on jo mullan alla ja siskoistakin pääsin eroon erotessani ex-miehestäni :). Semmoisiin siskoksiin en ole uudessa suhteessani törmännyt vaan olemme hyviä ystäviä nykyisen mieheni äidin ja siskon kanssa.

    • kauris86

      minulla ja anopillani on aina olleet hyvät välit,ei kumpikaan ole koskaan pahaa sanaa toisilleen/muille sanonut..

    • -miniä-

      Minulla on "melkein täydellinen" anoppi :D
      Olen hänen "paras ystävä", henkilö kelle hän kertoo ilot ja surut.

      Hän ei soittele koko ajan eikä tule käymään koko ajan.

      Kehuu minua muille maasta taivaaseen, välillä niin paljon kyllä että alkaa nolottaa :D Muita (miehen exiä) kohtaan kuulemma hän on ollut epäileväinen ja ei niin läheinen mutta minua kohtaan hän on aina ollut ihana :) "Höösää" välillä liikaa (silloin kun olemme heillä käymässä) :D

    • minävain...

      eipä oo hirveesti mitään ongelmaa ollut.

    • ei lempi-miniä

      Pakko kommemtoida ihan siitäkin syystä, että saa purkaa oloaan.

      Anoppi on käyttäytynyt minua kohtaan jatkuvasti viimeisten n.10 vuoden aikana toisinaan kuin olisin ilmaa ja toisinaan vihamielisesti. Olen hänestä puhunut avioliittotyön ammattiauttajankin kanssa, joka hämmästeli vihan osoituksen voimaa...

      Muille hän on mukava; hyvin kaverillinen, suvaitsevainen.... Miehelleni on myös mukava, mutta viimeksi oli myrkyttänyt hänen ajatuksiaan syöttämällä valheita minusta.

      Onneksi asuinpaikoillamme on välimatkaa.

      Aluksi nuorena tyttönä jopa uskouduin anopille ja olin alistuva... nykyään ymmärrän, ettei minuakaan saa kohdella muita huonommin. Minun ei tarvitse tyhmä olla, vaikka edelleen pyrin omalta osaltani ystävällisyyteen häntä kohtaan.

      Anoppi pomottaa miestään ja välillä tuntuu, että kaikkia perheen aikuisia poikia. Heidän lapsiaan kasvattaa kuin omiaan, melkein asuvatkin yhdessä.(Paitsi miestäni onneksi onnistuu vähemmän pompottamaan) Onhan se "kiva", kun on "mammanpoikia".

    • Helbertti

      Mulla on ihan tosi mukava anoppi. Tullaan juttuun, soitellaan ja on yhteisiä mielenkiinnon aiheita..Ei kaikki ole niin kauheita, onneksi!!

    • santtu

      mulla on ihan suht hyvä anoppi. Paitsi kun sattuu pahalle päälle, kiukuttelee kuin pienet lapset. Välillä tuntuu että äidin ja pojan napanuora ei ole vielä katkennut.. äitiä nimittäin useimmiten puolustetaan jos satun jotain sanomaan... no useimmiten tulemme onneksi toimeen.

      • miniässä

        ole koskaan mitään vikaa. Tuntuu kirjoittelun mukaan siltä että vainanopit ovat "hirveitä", kyllä samat tapaukset löytyvät miniöistäkin.

    • skk77

      mulla on anopista kojemusta,kun se tulee asumaan poikansa ja mun luo,eikä siitä tuu mitään kun anoppi omii talon,mitä mulle siitä jää,loppuunpalaminen,turhautuminen,ym.Siinä yks kokomus anopista joka sotki suhteeni ja tää juttu on tosi.

    • Miniä...

      Oma anoppini on todella monimutkainen taapaus. Hä luulee tietävänsä kaiken vaikka todellisuudessa yhä useimmin muut kuin hän ovat oikeassa.
      Hän on yksityisyrittäjä, omat vanhempani taas kahdeksasta-neljään työssä, tämän anoppi jaksaa joka kerta sanoa kun itse on tehnyt ympäripyöreitä päiviä ja on väsynyt, samalla valittaa huonoa elämäänsä ym ym.
      Kun taas soittelee miehelleni niin kyselee että "koska SINÄ tulet käymään?" ja että "Mitä SINULLE kuuluu?", ei koskaan että "koska TE tulette käymään?" tai "mitä TEILLE kuuluu?" Eli siis yhä olen hänelle vain ilmaa.
      Pidemmän päälle todella väsyttävää.
      Onneksi anoppini asuu vajaan tuhannen kilometrin päässä..!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

      • Hanna...

        Aivan kuin meillä! Minuakin niin ärsyttää nämä "mitä sinulle kuuluu" kyselemiset. Tuntuu tosiaan, että muut perheenjäsenet ovat anopille aivan yhdentekeviä. Hän ei koskaan kysy myöskään lastemme kuulumisia, ei edes pojaltaan. Jos olemme anoppilassa kyläilemässä, niin tilanne jatkuu aivan samalla tavalla. Tämä ei ole mielestäni vain ärsyttävää, vaan erittäin huonoa käytöstä!!

        Muistanpa sellaisen tapauksen, jossa olimme juuri saaneet perheemme kuopuksen. Menimme käymään vauvan kanssa mieheni vanhempien luona. Kaiken huippu oli se, että anoppi kattoi kahvit minulle eri huoneeseeen, kun taas muut vieraat saivat kahvitella seurustellen toistensa kanssa. En tiedä hänen tarkoitusperiään.. ehkä hänen ajatuksensa oli, että saan olla rauhassa vauvan kanssa. Siitäkin huolimatta olin todella pahoillani, koska minut sivuutettiin täysin.

        meillä ei ole anoppilaan matkaa kuin vajaa 70 kilometriä, mutta vierailukerrat ovat kuitenkin jostain kumman syystä vähentyneet.

    • minulla...

      Minulla on vähättelevä anoppi, hän kuvittelee että en osaa mitään ja että kaipaan hänen neuvojaan ja hän opastaakin minua asiassa kuin asiassa kuten pikkulasta. Vituttaa niin paljon, että taidan ottaa lähtöpassit...

      • kaiken kokenut

        Niin minullakin. Se on tosi rasittavaa, kun miehen äiti puuttuu kaikkeen ja pitää minua ihan idioottina, jonka elämän tärkein tehtävä tulisi olla vain äitinä ja miehen palvelijana. Töissä ei saisi käydä, ettei vain tulisi liikaa rahaa talouteen. Pitäisi sinnitellä työmarkkinatuella tai vain miehen palkalla, ettei vain olisi parempaa elämää kuin heillä itsellä on ollut. Olen päätellyt nämä niistä sanoista, että kuulemma pitäisi tyytyä siihen, mitä on eikä havitella rikkauksia, vaikka on köyhänä onneton!!! EI KOVIN KANNUSTAVA ANOPPI!!! Kaiken aikaan, näinä yhdeksän vuoden aikana on saanut kuulla kuinka huono kasvattaja on ja kuinka huono on muutenkin, etten osaa mitään, vaikka minulla on vaikka mitä taitoja. Hän on vielä niin kiero, ettei koskaan sano mitään suoraan, vaan aina kuitenkin niin, että pahoitan mieleni.
        MANIPULOIVA ANOPPI!!! On saanut uskonnollisilla höpötyksilläänkin minut uskomaan ties mitä!
        LASTEN TAKIA ME TÄSSÄ SUHTEESSA OLLAAN! Joten ollaan sitten kummatkin onnettomia! KIITOS ANOPIN.

    • minulla...

      Valitettavasti suomessakin on olemassa "kastit" ja "luokkaerot". Liittyisikö tämä jotenkin siihen, että miniä ei ehkä ole siihen kastiin tai luokkaan kuuluva minkä anoppi haluaisi? Eli mielellään rikas joka takaisi anopille mukavat etelänpäivät huippu lukaalissä eläkepäiville, muistaen soittaa tälle joka päivä kertoen päivän tapahtumat yksityiskohtaisesti ja kysellen anopilta elämänohjeita ja eläen niiden mukaan.

      Kun näin ei tapahdukkaan, anoppi pettyy miniäänsä ja ryhtyy kavaliin toimiin (esim. piilovittuilu) saadakseen miniän savustettua ulos miehensä suvusta, ennekuin nämä ovat menneet naimisiin ilman avioehtoa...siis herranjestas jos joku muu saisi pojan rahat kuin äiti itse.

      • oli tälläinen...

        hänen mielestään en vain osannut tehdä mitään oikein olin toinen vaimo ja edellinen vaimo oli ollut ihana ja osasi kaiken yms. mutta miehenipä otti minut kuitenkin...en ollut hyvästä perheestä olin löytölapsi joka ei ollut mikään ja heidän suvussaan ei kukaan ollut koskaan eronnut yms. mutta pitkän avioliiton aikana huomasin että kaikki hänen lapsensa olivat eronneet ja suurin osa lapsen lapsista sai yksinäisiä lapsia isästä ei tietoakaan...no kun hän tuli puolentunnin ajomatkan päästä kylään hän arvosteli leipomukseni kun muut kehui niin hänestä jopa täytekakkukin oli liian märkä joten sekin on videolle ikuistettuna...ja kun muutimme töiden perästä etelään niin kun näimme 2x vuodesta hän kutsui kylään mutta minut ja lapset laittoi ulos ja ulkooven lukkoon ja itse lähti mieheni kaa shoppailemaan...kyllä meillä oli kylmä kun pienet 1-7v lapsenikin palelikun ulkona saattoi pakkasessa 4 tuntiakin joutua olemaan...ja toinen kun hän siivosi oli lapset silloin tiellä joten taasen meidät ulos mutta ei vahingossakaan itse tullut lasten kaa olemaan...ei hän välittänyt lapsistani...ja kun me menimme m,ummolaan kutsui hän joka kerran mieheni ex. vaimon yhtä aikaa kylään ja kehui kun he istui pöydässä yhtä aikaa nyt on taasen perhe koossa ja minut laittoi lasteni kaa leikkimään jonnekin toiseen huoneeseen...kun hän soitti niin hän aina pyysio poikaansa puhelimeen ei ikinä jutellut kanssani..kerran kyllä sanoin että hyvin me voidaan kun mies ei ollut kotona johon hiljaisuus ja luurin laittoi kiinni...sitten kun synnytin 5 lapseni tuli katsomaan ja tokaisi vain oma syy omaan kurjuuteen ja kun sain 6 lapseni niin tokaisi voi nyt tapio ei pääse sinusta enää eroon...no hyvin hän pääsi erosi 1,5v päästä siitä ja rakastajakin oli ollut jo useamman vuoden ajan mutta nyt tämäkin oli valtavan ihana...joskin lapseni kertoi ettei miniä enää käykään anoppilassa...mistäköhän syystä?

      • kertookin....

        jo paljon sinusta. Kukaan äiti ei kärky poikansa perintöä. Naurettavaa. Poikahan se on joka äitinsä perii ja pojan perii hänen jälkeläisensä, ei äiti tai vaimo.

    • Nyt jo EX

      Anoppi on vieläkin hyvä ystävä, vaikka olen hänen pojastaan eronnut. Tietää tarkkaan, millainen poika on ja miksi otin eron. Apua tulee, jos tarvitsen. Mutta tunnen kyllä kamaliakin tapauksia. Isäni äiti, eli minun mummo oli kamala anoppi, vaan eipä ollut kummoinen mummokaan. Eli meitä on niin monenlaisia. Pitää vaan toivoa, että käy flaksi. Ja että puoliso pitää sinun puolia riitatilanteissa. Jos tulee velli-pöksy puolisoksi, niin auta armias.

      • hyvätkin muistot...

        Mullakin on hyvä, valitettavasti myös ex anoppi. Soitellaan vieläkin kuulumisia.Ei ollut ikinä mitään riitaa ei edes kinaa, eikä ole puuttunut mihinkään ex kotimme asioihin. Ei edes silloin kun erottiin, pahoitteli vaan ettei nää lapsenlastaan kovin usein, koska muutin pois paikkakunnalta.Minä kaipaan hänen pihasaunaa ja niitä rauhallisia sunnuntai-iltapäiviä hänen pihalla kun istuskeltiin keinuissa(on useampi)ja turistiin niitä näitä. Maalla oli niin ihanan hiljaista. On toivottanut tervetulleeks koska vaan saunomaan, mutten ole sinneasti joutanut, valitettavasti.

    • lyyli

      useimmissa suvuissa tapana tuputtaa apuaan ja neuvojaan,meilläkin miehen äitee yritti olla suuna ja päänä,mutta eihän siinä muuta kun piti vain hienovaraisesti kertoa että me elämme meidän kotona kuten haluamme ja hän saa tehdä omassaan omat ratkaisunsa.siihen loppui päällepäsmäröinti,hyvin on mennyt sen jälkeen.ymmärsi että elämä jatkuu vaikka poika ei enää äidin helmoissa asukkaan,siis ainut poika.puhumalla asiat selviävät.kaikille anopeille vaan terveisiä,olen itsekin kahden vävyn anoppi,enkä meinaa tunkea heidän mandaatilleen.

    • anoppi

      Minun Miniäni on kyllä aivan mukava,tulemme toimeen sen mitä minun tarvitseekin tulla.Ainoa asia ,mikä vaivaa,on se,että heille en saa koskaan mennä kyläilemään,ellei hänelle se sovi,jos haluaisin tavata poikaani,niin ei onnistu,ellei miniä ole sitä kutsua tehnyt,muuten kyllä huomaan ,että olen liikaa siellä,noin 2-3 kertaa vuodessa tulee kutsu kylään ja silloinkin on hyvin tarkasti määrätty kellonaika,milloin se kyläily hänelle sopii,olisi vaan kiva joskus tavata oma poika ,silloin kun itse haluaa,mutta lapsista on vaan luovuttava,eikä kannata riidellä,muuten menettää pojan ,jota rakastaa yli kaiken.Miniä kyllä saapuu aivan kun tykkää kyläilemään ,onneksi ,niin saan sentään kotonani tavata poikaani,sillä mieheni on jo kuollut 5 vuotta sitten,joten ainoa omainen on juuri poikani,niin siksi kait se ikävä niin kova on ja saunakutsuakin olen odotellut monta vuotta,mutta tuskin sitä koskaan häneltä tuleekaan.T.Vissiin Ikävä Anoppi

    • mukava savolainen

      Hän oli kiva ihminen ja tulimme oikein
      hyvin juttuun. Hän ei puuttunut koskaan
      minun tekemisiini vaan puhua pulputti
      omista tapahtumistaan ja menoistaan
      savolaisella huumorilla. Hänen poikansa
      kanssa en tullut toimeen ja täytyi erota,
      mutta anoppini oli vielä sairasvuoteellaan
      kysellyt minua. Häntä ei enää ole.

    • miniäinen minäkin

      Anopillani oli käsitys, että hän kuului meidän perheeseemme ja sai käydä, kulkea ja olla kuten halusi. Piti pistää aika lujille, ennen kuin tajusi mistä on kyse. Siinä samalla tuli niin sanotusti "puhuttua suut puhtaiksi". Kaikenlaista olen minäkin elämäni aikana kuullut, mutta anoppi veti kyllä pisimmän korren. Enpä ole paljon jaksanut sen jälkeen turhia turista. Vikaa on toki minussakin, todennut olen vaan sen, ettei kaikkien kanssa tarvitse olla ystäviä.

    • sunna

      ei se kyl ole normaalia et anopit puuttuu aikuisten lastensa elämään. itselläni on ihan mukava anoppi ja asuu myös yli 400km päässä eikä ole koskaan puuttunut meidän elämään.

    • joku mörkö

      Mulla ei ainakaan ole mitään ongelmia anopin kans. Tullaan ihan mukavasti toimeen ja saadaan avon kans elää niinku halutaan. Oma äitini taas on sellanen että kun käy täällä niin käskee mua siivoomaan mutta avomiehen taas ei tartte tehä mitään. :D

    • vaan

      ei meillä vaan oo ikinä ollut mitää ongelmia, vaikka anoppi asuukin tuossa muutaman kilometrin päässä. soittelee sillon tällön ja käymään tulee vaan kutsusta. parempaa anoppia ei vois toivoa.

    • Miniäntekele...

      Tuleva anoppi on päällisin puolin mukava ja ystävällinen. Hänestä ei todellakaan huomaa yhtään, että pinnan alla kiehuu. Hän on puhunut pahaa minusta kihlatulleni, mutta ei koskaan minulle sanonut suoraan mitään. Tiedän, että se mitä hän on sanonut pojallensa ei yhtään vastaa sitä, mitä sitten kihlattuni minulle kertoo. Poika toimii ns. "suodattimena" ja välittää anopintekeleen viestit niin, että ne eivät kuulosta samalla tavalla pahalta kuin ne oikeasti ovat. Ja anoppi näyttää ja käyttäytyy aina niin, ettei hän olisi sanonut mitään pahaa ja että kaikki olisi hyvin.
      Kihlattuni on omien sanojensa mukaan puolustanut minua, mutta kun en ole ollut paikalla, en voi sanoa varmuudella että näin olisi. Eli oikeasti uskon, että jos anopintekeleeni on minusta jotain pahaa sanonut, kihlattuni ei varmasti ole minua puolustellut. Korkeintaan ollut ottamatta kantaa. Antaa näin äitinsä ymmärtää, että tämä on oikeassa.
      Ja vielä lisäys: en ole ollut mielestäni hirveä miniä: en polta, en juo, osaan tehdä ruokaa ja hoitaa kotia, olen rauhallinen ja hiljainen. Mutta kun ei kelpaa, niin ei kelpaa. Antaa sitten asian olla.

    • goldenangel

      vähä ärsyttää ku mies ku vähä yskäsee puhelis esm ni se on heti et nyt apteekkiin ja pullo yskän lääkettä... meidän välit on iha hyvät mut mua ärsyttää ku sill menee kaikki asiat iha yli ja hirveeks hössäämiseks ja huolehtimiseks!

    • Reissuujat

      Minä olen saanut anopistani reissukaverin.Käymme yhdessä milloin missäkin reissussa ja aina on mukavaa ollut eli ei valittamista anopissa.
      Eräällä reissulla kertoessani kenen kanssa reissaan sain vastaani äimistyneen huudahduksen:"siis reissaat anoppisi kanssa"!Meillä on anopin kanssa monta mukavaa hetkeä ollut joita aina silloin tällöin muistellaan ja naureskellaan niille kahvikupposen ääressä.
      Ja toivottavasti näitä reissuja ja hetkiä tulee vielä paljon lisää!

    • meni hyvin

      Meni hienosti kymmenenvuotta. Sitten meille syntyi lapsi. Anoppi ja appi suorastaan sekosi, heistä tuli ihan kummallisia.. En tunne enää heitä, eikä minulla ole mitään tunteita heitä kohtaan. Uskomattomia asioita on tapahtunut sen jälkeen. Päällimmäisenä tunteena on oksennus ja inho.

      Jos kertoisin ette uskoisi!

      Ja puhe ei auta.

    • miniä vaan

      Mun anoppi on myös kauhea riesa..kun aloin seurustella mieheni kanssa anoppi kohteli minua kuin lasta,eikä minulla saanut olla omia mielipiteitä tai tahtoa, jos toin sellaiset julki anoppi oli kuin kukaan ei olisi puhunut.
      Asuin pari kk samassa taloudessa kuin anoppi ja se olii yhtä helvettiä.Yhtään ei ollut omaa rauhaa eikä asioita saanuut tehdä omalla tavallaan, koska anopin tapa on ainut oikea, ihme kun seurannut vessaankin neuvomaan kuinka pyyhitään oma perse.

      Kun kihlauduimme mieheni kanssa anoppi kohteli minua muutaman kk kuin tasavaertaista ihmistä,tai ihmistä yleensä. Mutta kun valmistuin uuteen ammattiini alkoi vähättely taas.Ja tietenkin hän tietää ammatistani enemmän kuin minä!

      Ostimme mieheni kanssa osakkeen,vaikka anoppilan naapurista oli omakotitalo myynnissä,ja on edelleen,ehkä elämäni paras teko etten suostunut muuttamaan anoppini viereen kun hän häiritsee elämäämme 40km päähänkin. Kun ei ole omaa elämää hän soittelee pojalleen joka päivä ja kyselee aivan idiootteja kysymyksiä..kuten no olittekos tänään lenkillä via olitko kavereittesi kanssa.mitäs söit..... -APUA-

      ainut hyvä asia mitä voin anopistani sanoa ettei hän ENÄÄN puhu minulle samalla lailla kimittäen kun puhuu esimerkiksi kissan pennuille..

    • pikipahus

      Minulla on hyvät välit anoppiini ja tuskin anopillakaan on mitään suurempia valittamisia.
      Tosin ainahan joskus tulee sanaharkkaa yms.... emme kuitenkaan ala toisiamme määräillä.
      Anoppini ostaa minulle silloin tällöin vaatteita tmv...
      Sopu paras lääke.
      ps. onkohan se vain oman lapsensa ns. luopuminen tekee monelle äitille kipeetä....

      Entäs onkos appiukon kans ongelmia kenelläkään?
      Mulla ei ole, ihan hauska ja mukava tyyppi.

    • on fiksu...

      ...ja sivistynyt ihminen, jonka kanssa ei ole riitoja tullut. Hän antaa meidän elää omaa elämäämme, ei ole tuputtamassa omia neuvojaan, mutta kysyttäessä hän on aina valmis auttamaan. Meillä on tosi ystävälliset välit, muttei me kuitenkaan "perimmäisiä salaisuuksia" jaeta keskenämme ;)

    • ..super...

      ...hyvät välit ex anoppiin on ja on aina ollut. Voisi melkeinpä kutsua hyväksi ystäväksi ja on aina voinut, enemmän olen tekemisissä ex-anopin kanssa kuin narkkari poikansa ja silloin kun vielä asuttiin yhdessä niin enemmän ite olin yhteydessä ja toisin päin kuin äiti ja poika :o)

      • ei tulla toimeen

        Me ollaan vaan niin erilaisia, tullaan toimeen kun nähdään harvoin, koskaan ei ole minua kehunut miniänä vaikka olen elämässäni hyvin menestynyt ja tulen toimeen melkein kenen kanssa vaan. Tosin häne ei kauheasti kehu omia lapsiaankaan, on varmaan häneltä jotain pois...

    • kiltti ja nöyrä miniä;)

      mutta tosiaan miehen sisko voi olla varsinainen piece of.. sanonko.. Ehkä ihmiset viisastuu vanhetessaan ja anopin iässä jo ymmärtää olla puuttumatta ja pomottamatta toisia.

    • !?!?

      Minulla anoppi on ihan jees. Kova vaan puhumaan, ja ehkä hieman teennäinen. Tekee asiat miten muutkin, ja jos joku käskee toisella tavalla tehdä. Tuputtaa kovasti ruokaa siellä käydessä ja saattaa sitten pahasti sanoa, jos ei sen mielestä paljon syö. Suorapuheinen. Ei ehkä osaa olla, tai suhtautua tyttöihin. Tosin on hänellä muitakin miniöitä. Puuttuu joskus liikaa meidän elämään. Ei kuitenkaan olla vielä naimisissa.

    • herkkä miniä

      Eli tässä muutamia anoppini letkautuksia. Olenkohan turhan herkkänahkainen kun olen vähän surullinen ollut näiden heittojen jälkeen..?

      - palkastani alentuvasti "kyllähän sillä nyt vuokran maksaa..."

      - kehuu mieheni 15 vuoden takaista tyttöystävää minulle mm. ulkonäköä

      - kun luottamuksella annoimme heille avaimen niin vei meidän poissaollessa kysymättä tuttaviaan sinne tutkimaan asuntoamme

      - pakottaa seisomaan kanssaan selät vastakkain ja toistelee "kylläpä olet lyhyt!" Tää on kyllä aika humoristista jo ;)

      - ehdottaa että mieheni asuisi heidän kanssaan ja minä voisin asua toisella paikkakunnalla..

      - piikittelee ystävälleni hänen painostaan

      jne jne

      • en sietäisi

        Vaikuttaa aika epäkohteliaalta tuollainen käytös anopiltasi. Jospa et alistuis tuollaiseen vaan sanoisit sinäkin jotain raflaavaa!

    • ranuan pösilö

      Lienee normaalia anoppien pienoinen ,joskus suurempikin hössötys,sen sietää kun osaa asiaan suhtautua.On kovin lyhyt jakso ihmisen elämässä miniästä anopiksi.
      Yleensä ent miniä on täysin unohtanut omat kokemuksensa ja toimii niinkuin anopit on kautta aikain toimineet,hyvää tarkottaen!
      Sopuisaa yhteiseloa toivottaen rähisevä appiukkeli!

    • Muita ylempi

      Anoppeja mollataan melkein joka tekstistä, mutta tosiasiaa ei ole otettu esille, siis sitä, että Suomalainen nainen on liian rahvas, en kelpuuttaisi sellaista meille edes keittöpiiaksi. Sottaisia hutiloita, rahvasta geeniperimää, EI KITOS !. Meidän poika ottaa vaimon ennemmin europpalaisen kuningashuoneen hovista, olen itse järjestänyt asian. Meidän aatelisten tulee pitää sukutaulu siistinä ja rahvaat ulkona.

      • Olen ylpeä

        Suomalainen nainen on ahkera ja ihan rehti nainen. Olen ylpeä että olen suomalainen nainen.
        Ei se ole kiinni ylhäisestä suvusta kun osaa olla sivistynyt ja sydämen sivistys tärkein!

      • Heh hehe heh hee
        Olen ylpeä kirjoitti:

        Suomalainen nainen on ahkera ja ihan rehti nainen. Olen ylpeä että olen suomalainen nainen.
        Ei se ole kiinni ylhäisestä suvusta kun osaa olla sivistynyt ja sydämen sivistys tärkein!

        Tosi hyvä provo, se ei kelpaa suomalainen nainen. Nauroin sille käsi maassa ainakin puoli tuntia. :D

      • Olen ylpeä suomalainen
        Heh hehe heh hee kirjoitti:

        Tosi hyvä provo, se ei kelpaa suomalainen nainen. Nauroin sille käsi maassa ainakin puoli tuntia. :D

        Niin vaikka oliskin provo ja kyllä sen aattelin niin olevan olen silti ylpeä suomalainen nainen.
        :)

    • kyllästynyt miniä

      ns tuleva anoppini on välinpitämätön mua kohtaan, en saa kiitosta mistään sen hyväksi tekemästäni.tuntuu ettei meidän yhteinen elämä rakkaani kanssa voi alkaa koska ns anoppi on ilmoittanut asioiden olevan niin kauan hyvin kunhan ei asuta saman katon alla.. lapsia ennen kaikkea se kieltää tekemästä,olen kerran ilmaissu mielipiteeni kun meni hermo molempiin,sanoin ettei sun pojastas olis lapsia tekemäänkää saati kasvattamaan.. :S kun asia unohtu öö-mappiin.. kysyin suoraan mikä mus sitä vituttaa kaikkein eniten.. se sano että ei varsinaisesti mikään,siitä vaan oli kuulemma tuntunu että oon parempi ku hän.. sen sanottuaan se on ollu ihan ok.. pystyi vaa myöntään ittelleen kateutensa.

    • ...........Miniä vs Anoppi....

      mun anoppi on kyllä kauhiammasta päästä, ihan äitinä miehelleni kuin anoppina..

      minulla on ikuinen muisto, arpi jonka hän teki näkyvällä paikalla.. yrittää erottaa meitä koko ajan, pojalleen ei tosin soittele kuin kännissää..
      kummastuttaa tässä asiassa kun hän itse melkeimpä "paritti" meidät.. :o

      noh, muutettiin, mies valitsi minut eikä äitiään.. nyt ei ole 3vko:n puhelin soinut tai viestiä tullut!

    • toistaiseksi...

      Itselläni ei ole kauheita anoppi/ appi kokemuksia. En ole koskaan vielä ollutkaan naimisissa saakka, mutta puhunkin vaikka anoppi/ appi EHDOKKAISTA.

      Edelliset appi ja anoppi ehdokkaani olivat oikein mukavia. Joskin he hyysäsivät silloista miestäni aikalailla. Mutta asia ei koskaan haitannut minua sillä asioita kysyttiin myös minulta (mielipidettäni asiaan)

      Nykyiset ja toivoisin saavani näistä pysyvät anoppi ja appi vanhemmat itselleni. Hekin ovat erityisen mukavia ja itsenäisiä, mikä mielestäni asiassa on ehkä TÄRKEINTÄ.
      Appi pitää hyvin poikansa puolia, joita poikansa osaisi pitää muutenkin. Olemme viettäneet yhden joulun jo heidän kanssaan ja taitaa olla seuraavakin tulossa :)

      Toivon paljon jaksamista heille joilla asiat ei ole näin hyvin. Heitä kun ei voi valita (miehen vanhempia) he tulevat kaupan päällisinä. He joko ovat mukavia tai sitten se toinen huonompi vaihtoehto.. ei niin mukavia.

      Koitetaan kestää, sillä mekin tulemme toivon mukaan olemaan vielä appivanhempia joillekin nuoremmillemme :) [toivoisin ainakin jos luoja sen ilon suo]

    • monster miniäkö?

      Minulla on kakasi kokemusta anopista..
      Eka oli hieman eri kun olin vain kihloissa yhen miehen kanssa mutta se suhde kesti 4 vuotta kuitenkin ja silloin minulla oli kiva anoppi eli toimeen tultiin ja ryyppäättiin myös yhdessä kihlatun vanhempien kotona. No anoppi oli vasta 50-vuotias joten hän ei ollut katkera mistään.
      Sitten tuli ero kihlatun kanssa ja eipä olla ultu tekemisissä sen jälkeen.
      no nykyinen anoppi on ihan kauhia ihminen..haukkuu ja vertailee sekä haukkuu mut vielä mun omille vanhemmille. En ole sit koskaan oikeesti saanu edes koskaan "syntejä" ja vääryyksiä anteeksi vaikka niin luulin kun anteeksi pyynnöt tehtiin mutta ne oli kai vain "näyttelemistä". Enpä ole siellä naamaa näyttänyt kohta kolmeen vuoteen. Et silleen eikä multakaan ole haukkuja anteeksi pyydetty. Et sitä rataa.

    • Tuoreustakuulla

      Kauanko miniä on tuore? 2,5 v.?
      Onko ko. miniällä kaksi anoppia, vai miten on ymmärrettävissä, että anoppi, mukava nainen, puuttuu liikaa elämään, mutta miehen vanhemmat asuvat 500 km päässä?

      Luulisi, että aloittajalla olisi jo omakohtaisia kertomuksia omista ongelmistaan.
      Odotamme innolla.

    • _Onnellinen(N)_

      Olen miniä & meillä EI ole ollut minkäänlaista ongelmaa anopin & appiukon kanssa.

      Anoppini & appiukkoni EIVÄT puutu miun & mieheni elämään.

      Miulla & appivanhemmillani on reilut 460km välimatkaa,mutta suurin osan ajastani olen viettänyt heidän kanssaan ongelmitta.

    • onnellinen miniä

      Mulla on maailman kultaisin ja ihanin anoppi! En voisi parempaa toivoa. Aidosti välittävä, lämmin ja luotettava ihminen. Lapsia kuskailee harrastuksiin ja keksii heille kaikkea kivaa usein iltapäivisin, kaikesta voidaan jutella ja kuitenkin hän antaa meille omaa tilaa.

      Olen enemmän anopin kanssa yhteydessä kuin mieheni. Anoppini on kuin varaäitini. En keksi hänestä poikkipuolista sanaa, hän on kiltti ja uhrautuva, mutta hänellä on myös omat menonsa ja oma elämänsä, ja siksi en tunne syyllisyyttä siitä kuinka paljon hän meitä arjessa auttaa.

      Tiedän että mieheni lapsuus oli todella turvattu ja onnellinen. Olen saanut ns. vapaan kasvatuksen ja aina kaivannut turvallista äitihahmoa, siitä tuo varaäitiviittaus. Olen todella kiitollinen anopistani. Hän on kaiken lisäksi todella hauska ihminen!

    • Kokemus puhukoon

      Aikaa on kulunut 5 vuotta. Miten aloittajalla nyt sujuu?

    • jk

      ei minkäänlaisia

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ominaisuutta arvostat eniten hänessä?

      Ihastuksessasi, rakkautesi kohteessa
      Ikävä
      148
      2483

    2. Miksi mies kääntyy poispäin

      Ja teeskentelee, ettei näe minua, kun törmäämme vahingossa? 🫣
      Ikävä
      176
      1704

    3. Kysy jotain kaivatultasi

      Laita tunnisteet molemmista
      Ikävä
      92
      1588

    4. Kerro kaivatustasi.

      1. Minkälainen koti 2. Ammatti 3. Ulkonäkö 4. Ikä
      Ikävä
      69
      1543

    5. Kai me nainen jollain tasolla tykätään

      Toisistamme kun tämä on kestänyt niin kauan
      Ikävä
      80
      924

    6. Kesä, kesä!

      Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k
      Tunteet
      6
      915

    7. Minkälaisesta seksistä

      haaveilet kaivattusi kanssa?
      Ikävä
      68
      861

    8. Tarkkanäköisyys

      Oon muuten pirun hyvä huomaamaan asioita! Senhän sä varmaan kyllä jo tiesitkin.
      Ikävä
      59
      835

    9. Milloin viimeksi

      Tunsit perhosia vatsassa? 🦋🦋
      Ikävä
      61
      798

    10. Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.

      Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes
      Maailman menoa
      160
      773
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt