Menin aikidon alkeiskurssille. Opettaja (musta vyö) halusi esitellä erästä tekniikkaa meille aloittelijoille. Hän valitsi minut parikseeen.
Hän halusi näyttää tekniikkaa jossa ranteesta otettiin kiinni tehtiin lukko ja vietiin maahan.
(itse en vielä silloin tiennyt mitä hän minulle aikoi tehdä niin en osannut "leikkiä mukana")
Noh, hän otti minua ranteesta, teki lukon mutta kun hän yritti viedä minut maahan minä lähdin ihan huomaamattani aivan väärään suuntaan kuin mihin opettaja oli minua viemässä. No siinä minä sitten makasin mahallani tatamilta puoliksi ulkopuolella ja opettaja oli AIVAN LIIAN KAUKANA minusta pidelläkseen minua maassa joten nousin jaloilleni ja hän teki tekniikkansa uudelleen minuun. Toisella kerralla se onnistui.
Heti kun muut aloittelijat ottivat omat parinsa ja kävivät tekemään näytettyä tekniikkaa niin opettaja veti minut syrjään muista ja äyhki: "Miks sä tollalailla lähit menemää väärää suuntaa! Ei sun noin pitänyt tehdä!" Aloin ajattelemaan että hei, ai se oli MINUN syyni että tekniikka ei toiminut?
Harrastin kyseistä lajia kolme kuukautta kunnes tämä tapahtui ja sen jälkeen lopetin. Jo siinä kolmessa kuussa tuli sellainen kuva että aikido oli liikaa tiimipeliä. Minun piti usein leikkiä mukana että ne heitot edes näyttäisi tehokkailta.
Haluan painottaa tässä tekstissä että ennen tätä tapahtunutta en ollut koskaan vastaan ottanut UUTTA TEKNIIKKAA. homma meni aina näin:
1.opettaja vs. opettaja
2.Opettaja näyttää tekniikan useita kertoja toisen opettajan kanssa ja me aloittelijat katsoimme ja painoimme muistiin.
3.Valitsimme omat parit ja toinen teki tekniikan ja toinen vastaan otti sen. Sitten vaihdettiin osia jne.
Siinä opettajien tekniikan esittelyä katsoessa myös huomasin jo ennalta mihin suuntaan ja miten vastaan ottava puoli kaatui ja mitä hän yleensäkin teki. Mutta kun jouduin ITSE ensimmäistä kertaa ihan uutta tekniikkaa vastaanottamaan enkä tiennyt yhtään mitä minulle aidottiin tehdä niin en tiennyt miten minun piti kaatuakkaan. Joten lopputulokseksi opettajan "tekniikka" meni päin peetä.
Elikä mielipiteeni on että
Aikido = tehoton kamppailulaji, hauska tiimileikki
Hän halusi näyttää tekniikkaa jossa ranteesta otettiin kiinni tehtiin lukko ja vietiin maahan.
(itse en vielä silloin tiennyt mitä hän minulle aikoi tehdä niin en osannut "leikkiä mukana")
Noh, hän otti minua ranteesta, teki lukon mutta kun hän yritti viedä minut maahan minä lähdin ihan huomaamattani aivan väärään suuntaan kuin mihin opettaja oli minua viemässä. No siinä minä sitten makasin mahallani tatamilta puoliksi ulkopuolella ja opettaja oli AIVAN LIIAN KAUKANA minusta pidelläkseen minua maassa joten nousin jaloilleni ja hän teki tekniikkansa uudelleen minuun. Toisella kerralla se onnistui.
Heti kun muut aloittelijat ottivat omat parinsa ja kävivät tekemään näytettyä tekniikkaa niin opettaja veti minut syrjään muista ja äyhki: "Miks sä tollalailla lähit menemää väärää suuntaa! Ei sun noin pitänyt tehdä!" Aloin ajattelemaan että hei, ai se oli MINUN syyni että tekniikka ei toiminut?
Harrastin kyseistä lajia kolme kuukautta kunnes tämä tapahtui ja sen jälkeen lopetin. Jo siinä kolmessa kuussa tuli sellainen kuva että aikido oli liikaa tiimipeliä. Minun piti usein leikkiä mukana että ne heitot edes näyttäisi tehokkailta.
Haluan painottaa tässä tekstissä että ennen tätä tapahtunutta en ollut koskaan vastaan ottanut UUTTA TEKNIIKKAA. homma meni aina näin:
1.opettaja vs. opettaja
2.Opettaja näyttää tekniikan useita kertoja toisen opettajan kanssa ja me aloittelijat katsoimme ja painoimme muistiin.
3.Valitsimme omat parit ja toinen teki tekniikan ja toinen vastaan otti sen. Sitten vaihdettiin osia jne.
Siinä opettajien tekniikan esittelyä katsoessa myös huomasin jo ennalta mihin suuntaan ja miten vastaan ottava puoli kaatui ja mitä hän yleensäkin teki. Mutta kun jouduin ITSE ensimmäistä kertaa ihan uutta tekniikkaa vastaanottamaan enkä tiennyt yhtään mitä minulle aidottiin tehdä niin en tiennyt miten minun piti kaatuakkaan. Joten lopputulokseksi opettajan "tekniikka" meni päin peetä.
Elikä mielipiteeni on että
Aikido = tehoton kamppailulaji, hauska tiimileikki
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kamppailulajien opettajissa on kaikenlaisia sluibia. Vaihda kouluttajaa. Aikido on oikein opetettuna/käytettynä varsin tehokas kamppailulaji. Sääli vaan että alalla on niin paljon hujjjjareita jotka pilaavat lajin maineen.
tuollaiset opettajat häpäisevät lajin perustajat, itsensä ja koko lajinsa. En ymmärrä miten he kehtaavat opettaa, eikö heillä ole mitään kunnioitusta lajiaan kohtaan, onko heillä niin kiire päästä korkeaan asemaan leveilemään vyöllänsä ja daneillansa että he eivät mieti heidän omaa tasoaan. Vai onko tässä nyt kyse tästä sokeasta vyö järjestelmän seuraamisesta, että se on itsestäänselvää että heti ku tullaan mustaan vyöhön niin osataan käyttää lajia ja sit sitä voi opettaa. VIHAAN tuollaisia opettajia, toivon että joku UFC grappleri tulee hänen koululleen haastamaan hänet ja nöyryyttää häntä hänen oppilaidensa edessä.
Toivon myös, että mahdollisen UFC-grapplerin ilmestyessä tämän opettajan salille, opettaja kieltäytyy haastevouhotuksesta kohteliaasti ja toivottaa grapplerin tervetulleeksi alkeiskurssille. Mikäli tämä ei grappleria kiinnosta, toivon aikido-opettajan kehottavan grappleria joko poistumaan tai seuraamaan harjoittelua äänettömästi ja kohteliaasti sivusta.
On se kiva että kolmen kuukauden kokemuksella lausutaan "totuuksia" aikidosta. Toisaalta, juuri näinhän karsinta toimiikin.
Positiivisena seikkana otan sen, että nyt ehkä ymmärrät, ettei kaikissa lajeissa pyritäkään tehokkuuteen ja toimivuuteen, vaan kohde voi olla jossain muualla. Toisaalta, opetettuja periaatteita voi myös soveltaa oman makunsa mukaan.
...jjja opettajissakin on eroa.
Missä kohtaa tekstissäni minä sanon että MINUN MIELIPITEENI on totuus. Opettele lukemaan...
Ja kyllä se niin on että kolmessa kuukaudessakin saa aika vankan näkemyksen mitä on odotettavissa seuraavat kymmenen vuotta lajin parissa.
Vikana lajissa mielestäni oli se että niitä tekniikoita vastaan ottaessani oli aina sellainen tunne että olisin voinut tehdä mitä ikinä olisin halunnut tehdä. Ei opettajat niissä heitoissa hallinnut minua kyllä pätkääkään. Piti vain mennä mukana ..plääh...
Ja kyllä, se on hyvinkin mahdollista että nämä "opettajani" eivät olleet mitään hyviä aikidoja. Mutta mielestäni aikido ei muutenkaan todellisessa kamppailussa tulisi tuottamaan mitään tulosta. Kyllä se sen verran tuntui tiimipeliltä.
"Ja kyllä se niin on että kolmessa kuukaudessakin saa aika vankan näkemyksen mitä on odotettavissa seuraavat kymmenen vuotta lajin parissa."
Montaakos lajia olet treenannut sen kymmenen vuotta, että olet tällaisen havainnon päässyt tekemään? Minä olen treenannut vain yhtä ja sitten toista jonkin verran lyhyemmän aikaa ja molemmissa on treeni muuttunut ratkaisevasti verrattuna alkeiskurssiin.
Treeni saattaa muuttua, mutta kyllä lukoista, heitoista, yms huomaa jo heti alussa onko niistä mihinkään.
Nume on saanut liikaa iskuja kaaliinsa näkeehän sen hänen lausunnoistaankin.
Tuo nyt vähän riippuu sekin. Esim. joissain karatetyyleissä opetetaan alkeiskurssilla lyömään sillä "karatelyöntitavalla", eli käsi kyljestä jne. mikä on ihan tyhmää käytön kannalta, mutta on loistava tapa oppia vartalon käyttöä lyönnissä. Myöhemmin sitten siirrytään nyrkkeilymäiseen lyöntityyliin. En epäile, etteikö muissakin lajeissa voisi olla samanlaisia opetusmetodeja, jotka eivät heti alussa aukene.
Toinen juttu on se, että jos ei ole mitään pohjaa kamppailutaidoista, niin toimivuuden arviointi on vähän niin ja näin.
Minusta on aivan turhaa opetella lyönnit väärin, vaikkakin siinä opittaisiin jotain tiettyä liikerataa yms. Väärin tehtyjä lyöntejä kun tekee tarpeeksi on sen muuttaminen taas paljon työläämpää, kuin se että olisi opetellut lyömään suoraan oikein.
Heitoissa tosin ymmärrän ettei välittömästi opeteta kaikkea just niin kuin ne pitäisi tehdä. Aluksi kun pitäisi oppia heittämään/kaatumaan niin, ettei itselle/kaverille käy pahasti harjoitellessa.
"Toinen juttu on se, että jos ei ole mitään pohjaa kamppailutaidoista, niin toimivuuden arviointi on vähän niin ja näin. "
Tuo on kyllä totta.
"Minusta on aivan turhaa opetella lyönnit väärin, vaikkakin siinä opittaisiin jotain tiettyä liikerataa yms."
Siis nythän olikin vain kyse siitä, että näkeekö alkeiskurssilla millaista tekniikkaa tullaan jatkossa harjoittelemaan. Ei siitä, miten alkeiskurssilla kannattaa opettaa.
"Väärin tehtyjä lyöntejä kun tekee tarpeeksi on sen muuttaminen taas paljon työläämpää, kuin se että olisi opetellut lyömään suoraan oikein."
Tässä on kyllä nyt pikemmin niin, että opetellaan kokonaan eri lyöntiä, josta saatuja oppeja sitten sovelletaan toiseen lyöntiin. Jonkun tekniikka_virheen_ toistaminen tietysti olisi tyhmää. En kuitenkaan ole 100% vakuuttunut tämän opetustavan erinomaisuudesta, mutta on sillä puolensakin nimenomaan pitkällä tähtäimellä.
Aikido ei ole ikinä missään historiansa vaiheessa ollut KAMPPAILUlaji. Aikido on Morihei Ueshiban näkemys budosta ja henkisestä kasvusta yhdessä. Siksi aikidoa harjoitellaan niinkuin harjoitellaan. Ueshibasta on sanottu, että mies olisi voinut perustaa uskonnon, mutta perustikin budolajin.
Aikidossa on monia hyvin oudontuntuisia harjoitteita (mm. kontaktipisteharjoituksia yms) jotka näyttävät niin seurapeliltä kuin mahdollista. Pitää kuitenkin ymmärtää, että aikidoa voi harjoitella myös kovaa. Harjoittelun kovuus riippuu täysin seurasta ja kyseisestä opettajasta. Jotkut opettavat hyvin herkkää ja harmonista aikidoa, toiset taas kovinkin rajua (varsinkin jos opettajalla on muutakin taustaa esim. jujutsussa). Itse valitsen treenini opettajan mukaan ja käyn näissä kovempien vetäjien treeneissä aina kun pystyn.
Aiheesta on keskusteltu täälläkin usein ja sanoisin taas kerran, etten suosittelisi aikidoa kenellekkään itsepuolustuslajiksi. Sellaista jos kaipaa niin pitää mennä krav magaan tms.
Kuvaamasi epäonnistunut tekniikka oli luultavimmin ikkyo, joka on kaikista yksinkertaisin tekniikka. Ja aikidotyylillä ikkyo edellyttää hyvää horjutusta, mitä sinun opettajasi ei näköjään osannut (!). Hyvin suoritetussa ikkyossa kun ei yksinkertaisesti voi "lähteä väärään suuntaan". Samoin koska kyseessä oli alkeiskurssi, näytetään kaikki tekniikat kovinkin pehmeästi. Pyydäppä opettajaasi näyttämään sinulle vaikkapa iriminage kovana (myös 6. kyun tekniikka). Tietysti fiksu opettaja ei tuohon edes suostu, koska jäykkä aloittelija voi pahimmillaan taittaa niskansa siinä touhussa.
Aikido on mielestäni hieno laji, mutta se vaatii täysin omanlaisen suhtautumisensa. itse olen vakavasti suunnitellut jonkin jujutsusuuntauksen aloittamisen ensi syksynä ja aikidon jättämisen taka-alalle. En siksi, että aikido olisi huono laji vaan siksi, että se ei ehkä sovellu täysin minun ajatusmaailmaani.
Itse lopetin muutama vuosi kesken koska oli vasten mielistä menne treeneihin. Dojolla ei hengästynyt, valmentajat olivat velttoja. Parasta oli kuitenkin alkeiskurssilla aloitettu energiapallon luominen???
Aikidossa on omat mielenkiintoiset juttunsa, mutta puhuttelee kenties enemmän ns. zen-uskovaista kuin tavallista treenaajaa joka haluaa kehittyä fyysisesti & teknisesti.
Itse harjoittelin pari vuotta aikidoa ensin Rainer Variksen opissa myöhemmin Aikikain opettajien ja pettymyksekseni huomasin että lajin tekniikat eivät toimi Ip-tilanteessa.
Lyöntejä ei osattu torjua lainkaan vaan hyökkääjä tuli päälle yrittämällä ottaa otetta käsistä ja siitä lähdettiin tekemään vääntöä, todellisessa tilanteessa ei kukaan hyökkää sillä tavalla.
Opin 3 kuukauden jujutsu-kurssilla enemmän kuin 2 vuoden aikido-harjoittelulla.
Nykyisin treenaan Krav magaa ja laji on todella toimivaksi tarkoitettu.
Jaska 4 kyu Aikido 6 kyu jujutsu-hokutoryu, 1 taso krav maga.
Itse olen huomannut että pelkkä rannelukko ei useinkaan riitä todellisessa kamppailutilanteessa, vaan siihen on lisättävä voimakas maahanvienti, lyönti tai potku. Varsinkin kamppailulajeja harrastaneet kohteet osaavat jännittää ranteensa niin että niistä ei saa aikaan lukkoa ellei onnistu siirtämään huomiota johonkin muuhun. Tilannetta helpottaa kovasti jos potkaisee reisilihaksen vaikka polvella ja samalla vääntää lukon. Rannelukot toimivat hyvin myös yhdistettynä lukkoon kyynärpäässä tai maassa käytettynä. Siis pelkkä rannelukko tekovaiheessa on helppo murtaa "vahingossakin" varsinkin jos opettaja tekee sen pehmeästi.
JA opettajista. Itse en anna paljonkaan arvoa opettajille jotka eivät ole koskaan kilpailleet lajissa. Ne jotka eivät ole kilpailleet tietävät ehkä paljon mutta eivät välttämättä osaa mitään. En nyt halua arvostella joitain lajeja mutta kuitenkin. Tekniikkaa ei voi väittää toimivaksi ellei sitä ole testattu usein.
Tavallaan olet oikeassa, mutta sitäkään ei voi täysin yleistää. Aikidoon mahtuu monenlaista koulukuntaa ja opettajaa. Tunnen erittäin tehokkaita ja osaavia Aikido opettajia joilla on realistinen kuva itsepuolustuksesta.
Aikido ei yleensä ole niin kamppailuhenkinen laji ja monesti se on vain iloinen tiimileikki, mutta ei aina. Aikidoa voi harjoittaa siis tehokkaallakin tavalla tai sitten tavalla jossa harjoittelit. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Itselleen ei kuitenkaan kannata valehdella ja uskotella tekniikan toimivuutta jos se kerran ei toimi. Teit oikein kun lopetit, se ei ollut sinun juttusi.
Ei lajia voi tuomita 3kuukauden, eikä edes 2 vuoden harrastamisen perusteella. Alussa pitää olla "tiimipeliä", jotta kaikki saisivat hyvän pohjan lajin jatkamiseen. Ei sitä voi alussa pistää vastaan esim. heitoissa, ku se estää oppimisen. vastaan pistämistä voi harrastaa sitten lähempänä mustaa vyötä. Pitää muistaa, että kaikki lajit ovat hyviä, kunhan vaan jaksaa treenata.
Aikidon harjoittelijana voin sanoa ettei aikido tarjoa paljon ip-mielessä, jos ei ole valmis harrastamaan monta vuotta, ehkä vuosikymmentä. Se myös vaatii tietynlaisen mielen ja hyvän seuran, hyvän opettajan. Itse olen saanut aikidosta paljonkin irti. Olen jopa käyttänyt ip-tilanteessa pari kertaa.
Se tiimipeli mitä aikidossa harrastetaan kuuluu ihan joka aikidoseuran opetusmetodeihin. Sillä tavalla yritetään opettaa tiettyjä asioita ja antaa syvempää ymmärrystä tekniikoista ja periaatteista. Se vaatii tosin hyvän opettajan, muuten siitä voi tulla tanssia.
Vapaata tekniikkaa, soveltamistaitoa ei pahemmin painoteta vielä aloittelijatasolla. Sen merkitys kasvaa vasta kun tekninen taso alkaa olla hallussa. Ihan turha opetella juoksemaan jos ei osaa kävellä.
"Noh, hän otti minua ranteesta, teki lukon mutta kun hän yritti viedä minut maahan minä lähdin ihan huomaamattani aivan väärään suuntaan kuin mihin opettaja oli minua viemässä. No siinä minä sitten makasin mahallani tatamilta puoliksi ulkopuolella ja opettaja oli AIVAN LIIAN KAUKANA minusta pidelläkseen minua maassa joten nousin jaloilleni ja hän teki tekniikkansa uudelleen minuun. Toisella kerralla se onnistui. "
Kaikkea hiihtäjää löytyy. Kuulostaa ettei opettaja ollut järisyttävän taitava. Mutta on omakin opettajani joskus epäonnistunut tekniikassaan. Kun näytetään miten joku tekniikka toimii, se vaatii tietyn hyökkäyksen. Jos toinen hyökkää eri tavalla, tekniikkaa pitää muuttaa, soveltaa, tai ehkä jopa vaihtaa kokonaan eri tekniikkaan, jotta se toimisi. Ja jos opettaja juuri haluaa näyttää tiettyä tekniikkaa ja toinen ei osaa hyökätä oikealla tavalla, on tuloksena epäonnistunut tekniikka tai eri tekniikka jonka opettaja halusi näyttää. Sellaista sattuu. Sitten kun lähdetäään tekemään vapaata tekniikkaa näkee mitä harrastaja/opettaja todella osaa ja missä on parantamisen varaa.
Aikidon alkeiskurssista vielä sen verran että siellä ei opi mitään. Se on vain hyvin pieni raapaisu pinnalta. Eihän siellä opi muuta kuin mae-ukemin?-) (kaikki ei sitäkään)
Jos haluaa oppia tehokasta aikidoa niin kannattaa varata loppuelämä harjoittelulle. Ehkä ei kuulosta siltä mitä jotkut haluavat kuulla mutta niin se menee. Aikidotaidot häviävät nopeasti jos harjoittelu pysähtyy. Se vaatii ensin monen vuoden reeniä että oppii edes alkeet ja aktiivista reenia jatkossa että ne taidot säilyy. (niinkuin ihan joka lajissa) Oikein harjoiteltuna aikido on hyvin tehokasta. Huonosti harjoiteltuna hyvin tehotonta, ihan niinkuin kaikki lajit.