Täytyykö aina

Onpas sulla huonoja kokemuksia...

Tuo on totta mitä sanoit, mutta se johtuu ainoastaan siitä että naisten luonteeseen kuuluu se että nokitaan ja kilpaillaan. Luonto meidät tällaiseksi loi. Siksi sitä kannatakaan ehkä ottaa niin vakavasti. Oli sinulla lapsi tai ei naiset kilpailevat silti. Sinkut saattavat kilpailla siitä kuka saa eniten miehiä tai jopa siitä kuka menettää neitsyytensä aikaisin tai siitä kuka sen säilyttää pisimpään.

Elämähän on muutenkin yhtä kilpailu, vahvat vastaan heikot eikä se kilpailu lopu. Vanhainkodissakin kai kilpaillaan että kuka elää pisimpään ja kenen ei ole tarvinnut joutua lonkkaleikkaukseen.

Jokaisen äidin mielestä oma lapsi on aina paras ja se käyttäytyminen on tervettä. Se opetettiin ensimmäisenä lähärikoulun lastenhoitotunnilla. Äidit saattavat kuulla lapsen sanovan sanoja kun ne ovat 6kk vaikka todellisuus on että vauvojen aivot ovat kehittyneet puheeseen vasta vuoden tienoilla. Äideille ei tosin saa sanoa, että ei se mitään puhu, koska silloin vähättelisit äitiä ja hänen lastaan sekä jopa äidin kasvatustaitoja. Ja niin ei saa tehdä ilman hyvää todellista syytä.

Ja nuo raskauskilot...kuka piittaa? Sinulla on nyt jotain elämää suurempaa iloa ympärilläsi...sano tytölle vaan että joo joo. Ja miksi yleensäkin kuuntelet tuollaista? Sano suoraan hänelle että hän loukkaa sinua!

Tuota nyt on esiintynyt aina äitien keskuudessa. Minulla on vanhin 19v. ja nuorin 8v. ja jo esikoisen aikoihin tälläisinn äiteihin törmännyt ja varmasti olen itsekin moiseen syyllistynyt. Kun se oma vauva on maailman paras, kaunein ja viisain.Ja näin sen täytyy ollakin. Tosin vuorovaikutus taitoihin kyllä kuuluu olla kiinnostunut myös toisista ihmisistä ja antaa näidenkin ajatuksille tilaa ja kunnioittaa erimieltä olevan kantaa.
Toiset joskus osaavat tölväistä omaan heikkoon kohtaan ja se harmittaa.
Kaikkea ei pidä ottaa itseensä vaan jättää omaan arvoonsa.

Toteat, että ihmiset aina kilpailee siitä, kuka on parempi milloin missäkin ?? En kyllä allekirjoita äitettäsi.

Riippuu ilmeiseti siitä, millaisissa porukoissa pyörii ja miten asennoituu mihinkin kommenttiin. Jos minun ýstäväni kertoisi tai kehuisi omaa lastaan, olisin iloinen hänen puolestaan enkä suinkaan ajattelisi hänen ajattelevan, että hänen lapsensa on parempi kuin esim. minun.

Mutta niinhän se on, että jos ei tunnista omia tunteitaan eikä ajatuksiaan, ne peilaa toisiin ihmisiin ja olettaa, että he ajattelevat niin ja näin vaikka todellisuudessa ajatukset kumpuavat omasta itsestä.

Se, että kertoo olevansa hyvässä kunnossa, kilot tippuneet tms. ei ole välttämättä kehuskelua, aivan normaalia juttelua vain.

koska olen hänestä NIIN ylpeä!! Onhan hän minun lihaani ja vertani, minun kasvattamani, oma aurinkoni. Näin sen pitää minusta ollakin. Omastaan saa ja pitää olla ylpeä, oisin huolissani jos vain haukuttaisiin tai ei ollenkaan kehuttaisi.

Mikä ihmeen kilpailuvietti? Miksi ihmeessä tuollaiset asiat nähdään kehumisena, miksei sitä saisi puhua ja kertoa siitä mitä vauva on tehnyt? Jestas sentään, se että kertoo vauvan hymyilleen tietyssä iässä niin että sekin jo nähdään kehumisena..!

En todellakaan ymmärrä naisia. Joku ihmeen alemmuuskompleksi täytyy suurimmalla osalla olla, jos asioista ei osata keskustella ja kuulumisia vaihtaa ilman että ollaan koko ajan näreissään kun "tuo taas kehuskelee asioillaan". Kateutta se taitaa olla, minä itse olen vilpittömästi vaan iloinen jos toisille on tapahtunut jotain mukavaa ja he siitä kertovat. Enkä todellakaan ole ajatellut, että se on kehuskelua kun puhutaan missä iässä vauva on mitäkin "oppinut" tekemään..

pari päivää sitten samasta! Ystäväni puhuu kummilapsestaan aina juuri niin että on aina parempi,pahempi,helpompaa,rankempaa... siis mistä onkin kyse niin aina tällä toisella lapsella on paljon parempi tapa tai hän on taitavampi tai hän nukkuu vielä huonommin tai hänen äidillään kyllä vielä rankempaa yms...

Miksi siis pitää aina pistää "paremmaksi" (tai huonommaksi) joka asiassa!!!!

Todella ärsyttävää...

Oletkohan nyt sekoittanut kilpailun ja ihan tavallisen jutustelun, mitä äitien arjessa on?
Siltä se kuulostaa.

Niin ja jos jonkun 2.5kk jokeltelee, entä sitten? onko se sinulta pois? Äitihän oli selvästi ylpeä pienokaisestaan. Sairastahan se, jollei näin olisi! Monet äidit ovat myös niin ihastuneita vauvoihinsa, että muiden vaivat "eivät ole mitään". Tuo on tietysti väärä asenne, mutta tietyllä tavalla ymmärrettävääkin. Hormoonitkin hyrräävät.

Ja laihduttamisesta... Ihan oikeassahan tuo tyttö oli sanoissaan. Totuus satuttaa? Itsestä se laihdutus ja laihana pysyminen on kiinni!

Terv. 10kg ylimääräistä ja ihan itse sitä lihottavaa ruokaa suuhuni tungen ;-)