Minulla on ollut hirveä vauvakuume siitä asti, kun poikani (nyt 1v 4kk) täytti 6kk. Heinäkuussa vihdoin jätimme pillerit ja aika nopeasti tärppäsikin. Olin niin onnellinen, ettei sitä kukaan voi edes uskoa. Kuukauden päivät olin yhtä hymyä, kunnes alkoi vuoto. Keskenmeno oli syyskuussa rv 7 0.
On ollut hyviä päiviä ja huonoja päiviä sen jälkeen. Yritys jatkui, mutta kuume ei ollut enää entisellään, pelko varjosti koko ajan. Hankin uusia harrastuksia saadakseni mieleni pois niistä ajatuksista ja hyvin on toiminutkin.
Seuraavien menkkojen aika olisi viikonloppuna, mahdollisesti jo huomenna. Minulla oli testejä jäljellä, joten tänään aamulla testasin itsekin tietäen sen olevan aikaista. Ensin ei näkynyt mitään, mutta pian (n. 5 min. jälkeen) liuskaan ilmestyi haalean haalea viiva. Hädin tuskin huomattava, mutta siinä se kuitenkin on, vieläkin.
Nyt kädet tärisee ja sydän hakkaa. Vauvan ja raskauden haluan kyllä, mutta pelko siitä, että sen keskenmenon joutuisi käymään läpi uudestaan, on musertava. Oireita on ollut, mutta olen itselleni uskotellut, että ne ovat jotain muuta. Ensi viikolla testaan uudestaan, mutta olen aivan kauhuissani ajatuksestakin, että olisin raskaana. Miten ihmeessä selviän mahdollisen raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta?
Kiitos kaikille, jotka jaksoi lukea loppuun asti. Pakko johonkin purkaa ajatuksia.
On ollut hyviä päiviä ja huonoja päiviä sen jälkeen. Yritys jatkui, mutta kuume ei ollut enää entisellään, pelko varjosti koko ajan. Hankin uusia harrastuksia saadakseni mieleni pois niistä ajatuksista ja hyvin on toiminutkin.
Seuraavien menkkojen aika olisi viikonloppuna, mahdollisesti jo huomenna. Minulla oli testejä jäljellä, joten tänään aamulla testasin itsekin tietäen sen olevan aikaista. Ensin ei näkynyt mitään, mutta pian (n. 5 min. jälkeen) liuskaan ilmestyi haalean haalea viiva. Hädin tuskin huomattava, mutta siinä se kuitenkin on, vieläkin.
Nyt kädet tärisee ja sydän hakkaa. Vauvan ja raskauden haluan kyllä, mutta pelko siitä, että sen keskenmenon joutuisi käymään läpi uudestaan, on musertava. Oireita on ollut, mutta olen itselleni uskotellut, että ne ovat jotain muuta. Ensi viikolla testaan uudestaan, mutta olen aivan kauhuissani ajatuksestakin, että olisin raskaana. Miten ihmeessä selviän mahdollisen raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta?
Kiitos kaikille, jotka jaksoi lukea loppuun asti. Pakko johonkin purkaa ajatuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että sentään tulet raskaaksi ja aika helposti vielä! Kyllä se vauva sitten pysyy siellä kohdussa, kun niin on tarkoitettu. Yritä ajatella niin, että se keskeytynyt raskaus tapahtui vain ja ainoastaan siksi, että se masuasukki ei olisi pärjännyt täällä maailmassa ja siksi luonto hoiti sen niin. Enkä halua pelotella, mutta ei siitä raskauden ekasta kolmanneksesta selviäminen ketään autuaaksi tee, sillä senkin jälkeen odotusta on jäljellä puoli vuotta ja mitä vaan voi tapahtua.
Minulla on ennestään enkelivauva. Rakenneultrassa selvisi niin paha rakennevika, että vauva syntyikin sitten kuolleena viikolla 25.
Ehkäisyä ei ole ollut käytössä, sillä tajusin etten ikinä saa sitä pientä tuhisevaa nyyttiä kotiin asti, jos emme uskalla yrittää uudestaan. Esikoisemme hautajaiset olivat alkukesästä.
Nyt olen jo osannut alkaa ajattelemaan positiivisesti uutta raskautta, se suurin tunne ei ole enää pelkkä pelko.
Mutta sen tiedän että sitten jos minä joskus vielä raskaaksi tulen, niin olen kauhuissani ne ensimmäiset 20 viikkoa...