Jos peruskoululainen toimii koulun sääntöjen vastaisesti, hänet voidaan määrätä enintään kahdeksi tunniksi jälki-istuntoon. Jälki-istunnon suorittaminen tarkoittaa periaatteessa mitä tahansa ylimääräistä ajankulua koulussa, mutta yhä edelleenkin se tarkoittaa varsin usein sitä, että oppilas istuu jälki-istunnon ajan hiljaa toimettomana paikallaan ilman mitään ajanvietettä. Useimmat jälki-istuntoa aiheellisesti saaneet suorittavat istuntonsa koulun käytännön mukaan ilman erityisiä vastaväitteitä, ja monet nuoret eivät pidä jälki-istuntoa edes minään erityisen vaikeana rangaistuksena tai seuraamuksena.
Samat nuoret, joiden mielestä jälki-istunto on täysin normaali kurinpitokeino koulussa, olisivat hyvin ihmeissään, jos heidän vanhempansa vaatisivat heitä suorittamaan vastaavanlaista rangaistusta kotona; tuskin useat edes suostuisivat siihen. Eli, jos nuori esimerkiksi myöhästyy olennaisesti sovitusta kotiintuloajasta, vanhemmat vaatisivat häntä istumaan tunnin/parin ajan toimettomana oman kirjoituspöytänsä äärellä. Tämäntyyppinen kotijälki-istunto kuuluu kyllä monen nykyajan suomalaisperheen kasvatusmenetelmiin, mutta sitä sovelletaan yleensä selvästi alle kymmenvuotiaisiin lapsiin. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että sääntöjä rikkonut lapsi laitetaan arestituolille tai -nurkkaan (esim. periaatteella minuutti/ikävuosi).
En ole kuullut, että jälki-istunon suorittamista aloittava nuori olisi sanonut valvovalle opettajalle esimerkiksi seuraavaa: "Olen toiminut koulun sääntöjen vastaisesti ja hyväksyn, että siitä tulee minulle seuraamus. Olen kuitenkin 15-vuotias nuori. Miksi sinä, opettaja, kohtelet minua kuin 5-vuotiasta lasta, kun vaadit minua istumaan hiljaa pulpetissa (tai jopa seinää kohti käännetyllä tuolilla) kuin arestituolissa 4/6/8 minuuttia per ikävuosi?"
Löytyykö nuoria, opettajia, nuorten vanhempia tai muita yhteiskunnan toiminnoista kiinnostuneita, jotka olisivat itse pohtineet perinteistä jälki-istuntoa tästä näkökulmasta? Ja mihin tulokseen olette pohdinnoissanne tulleet? Onko kenellekään tullut mielleyhtymää perinteisen jälki-istunnon ja pienten lasten arestituolin välille? Onko hiljaa toimettomana jälki-istunnossa istunut nuori voinut kuitenkin kokea, että koulu on kohdellut häntä aikuiseksi varttuvana nuorena eikä pienenä lapsena?
Samat nuoret, joiden mielestä jälki-istunto on täysin normaali kurinpitokeino koulussa, olisivat hyvin ihmeissään, jos heidän vanhempansa vaatisivat heitä suorittamaan vastaavanlaista rangaistusta kotona; tuskin useat edes suostuisivat siihen. Eli, jos nuori esimerkiksi myöhästyy olennaisesti sovitusta kotiintuloajasta, vanhemmat vaatisivat häntä istumaan tunnin/parin ajan toimettomana oman kirjoituspöytänsä äärellä. Tämäntyyppinen kotijälki-istunto kuuluu kyllä monen nykyajan suomalaisperheen kasvatusmenetelmiin, mutta sitä sovelletaan yleensä selvästi alle kymmenvuotiaisiin lapsiin. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että sääntöjä rikkonut lapsi laitetaan arestituolille tai -nurkkaan (esim. periaatteella minuutti/ikävuosi).
En ole kuullut, että jälki-istunon suorittamista aloittava nuori olisi sanonut valvovalle opettajalle esimerkiksi seuraavaa: "Olen toiminut koulun sääntöjen vastaisesti ja hyväksyn, että siitä tulee minulle seuraamus. Olen kuitenkin 15-vuotias nuori. Miksi sinä, opettaja, kohtelet minua kuin 5-vuotiasta lasta, kun vaadit minua istumaan hiljaa pulpetissa (tai jopa seinää kohti käännetyllä tuolilla) kuin arestituolissa 4/6/8 minuuttia per ikävuosi?"
Löytyykö nuoria, opettajia, nuorten vanhempia tai muita yhteiskunnan toiminnoista kiinnostuneita, jotka olisivat itse pohtineet perinteistä jälki-istuntoa tästä näkökulmasta? Ja mihin tulokseen olette pohdinnoissanne tulleet? Onko kenellekään tullut mielleyhtymää perinteisen jälki-istunnon ja pienten lasten arestituolin välille? Onko hiljaa toimettomana jälki-istunnossa istunut nuori voinut kuitenkin kokea, että koulu on kohdellut häntä aikuiseksi varttuvana nuorena eikä pienenä lapsena?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen nuori. Tosin jälki-istuntoja en ole joutunut istumaan, mutta kaverit ovat. Heille jälki-istunto on vaan jokaviikkoinen tottumus. "Hups, jäin tupakasta kiinni, se on 2 tuntia tälläkin viikolla", tämä tuntuu olevan se normaali ajattelutapa. Olen siis 8. luokalla. Jos sinun tavallasi lähdetään ajattelemaan, kyllä siinä pantataan ihmisen aikaa jonka voisi käyttää johonkin muuhun (hyödyllisempään?). Lapsellisuudesta en tiedä mutta jälki-istunto ei toimi. En osaa ehdottaa parempaa ratkaisua mutta varmasti parempiakin voi kehitellä.
Joihinki jälki-istunto vaikuttaa joihinki ei. Mutta omasta mielestä siinä ei ole mitään järkeä tai no kotimuistutuksissa on vielävähemmän järkeä vois keksiä jotain uusia kurinpito keinoja.
Jotkut koulut ovat luopuneet kokonaan jälki-istunnoista ja siirtyneet rakentavaan keskusteluun.
Jälki-istunnon funktio on seuraava. Kun on tottunut istumaan hiljaa paikoillaan jo nuorena niin ei se vankilan kopperossa istuminen 24/7 ole niin kovin hirveä kulttuurishokki.
Kakarat saa oppia siihen että kun toimii vastoin sääntöjä, siitä jumalauta tulee rangaistus. Koulu opettaa yhteiskuntaa varten.
Parintunnin jälki-istunto on sentään pientä siihen verrattuna mitä rangaistuksia sitten isona saa jos ryssii.