Tänään luin Kauppalehti Optiosta jutun Maskun perustajasta, Toivo Sukarista. Hän kertoi, että hänen molempien vanhempiensa suvut ovat lestadiolaisia. Lisäksi hän kertoi, että itse ei ole enää mitenkään erityisen uskonnollinen. Kuitenkin hän kertoi käyvänsä seuroissa muutaman kerran joka vuosi. Lähinnä minua kiinnostaisi, että miten tuollaiseen henkilöön suhtaudutaan rauhanyhdistyksellä? Pidetäänkö häntä yhtenä veljistä, suhtaudutaanko välinpitämättömästi vai yritetäänkö käännyttää häntä "parannuksen" tekoon?
Sukarin Topi
Utelias sivustaseuraaja
4646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
muutkin ovat tervetulleita seuroihin! Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta, jospa hänkin saisi vielä palaamisen armon.
Jos Topi olisi valottanut taustaansa tarkemmin, olisi käynyt ilmi, että hän on esikoislestadiolaisesta liikkeestä, ei vahoillislestadiolaisesta. Hän ei siten ole käynyt lapsuudessaan rauhanyhdistyksellä, vaan rukoushuoneella. Kuulostaa varmaan hiusten halkomiselta, mutta eiköhän molemmissa porukoissa asenne ole samankaltainen. Tervetullut Topi olisi seuroihin. Seuroissa Topia kohdeltaisiin aivan kuin muitakin, minkä takia ilmapiiri voisi hänen kannaltaan olla rentouttavakin. Kummassakaan suunnassa varakkuus tai maallinen menestys ei ole uskon este tai vaade. Toinen asia on, miten hän itse sosiaalisesti toimisi tai käyttäytyisi. Siitä minulla ei ole tietoa, koska en henkilöä tunne. Julkinen kuva on melko juntihtavan oloinen, menestynyt, mutta ei sivistynyt. Seuraympyröissäkin ihmisen oma toiminta vaikuttaa minkälaisten ihmisten kanssa hän itse pyörii. Eiköhän Topillekin aitoja kanssakulkijoita ja kavereita riittäisi.:)
Ulkokultaisuus kukoistaa rauhanyhdistyksellä, pitää näyttää hyvältä ja hyvää ulkokuvaa, vaikka oikeesti menis kuinka huonosti.
Ei sinne sovi "juntihtavan oloinen" sivistymättömältä vaikuttava mies. Jos ajaa komealla autolla, sitten voisi kelvata.
Kyllä sopii.
Seuroissa vilisee kaikki mahdolliset ihmistyypit. Sivistystasokaan ei ole ihmisarvon tai uskon mitta, vaan se vaikuttaa yleensä siihen minkälaisten ihmisten seuran kukakin valitsee. Siellä kelpaa olipa rahaa, sivistystä tai ei tai jotain siltä väliltä. Siksi sanoin Topille, kuten monelle muullekin ulkoisesti elämässä menestyneelle, ilmapiiri voisi olla tietyllä tavalla rentouttava (koskee monia muitakin uskonnollisia yhteisöä arvatenkin). Seuroissa ei tarvitse kelvata omaisuuden ja menestymisen kautta.
Muistan erään korkeakoulutetun, menestyneen tutkijan sanat liittyen juuri tähän tietynlaiseen julkiseen työhön ja sen raskauteen. Hän sanoi erääksi syyksi miksi uskonnollinen yhteisö ja sen tilaisuudet vetävät häntä puoleensa: täällä minä en ole mitään erikoista, täällä minua ei lähestytä sen ja tämän raha-anomuksen tai suosittelujen pyytämisen vuoksi. Täällä riittää ja kelpaa heikko ja epäilevä usko.
En ole itse enää liikkeen toiminnassa mukana, mutta silti voisin allekirjoittaa tutkijan sanat. Siksi sanoin että kyllä sinne Topikin mahtuisi kaikkine piirteineen. Vähemmän komea auto on monella monella lestadiolaisellakin. Seuraparkkeihin ei tehdä minkäälaista valintaa. Paikalle voi tulla vaikka mopoautolla, eikä väliä vaikka parkkeeraisi kahden kiiltävän ja paremman näköisen auton väliin.