Minkälaiset muistot ovat 40 ikäisten kasvatuksesta? Minun muistoni ovat aika rankat ja vasta nyt alan ymmärtää miksi aina oli niin paha olla. Onneksi äitini osaa keskustella asiasta, mutta tänäänkin sanoin hänelle, että tarvitsisimme terapiaa koko sakki - 5 henkinen perhe...isä työnarkomaani, 1 poika joka arvostettiin arvoon arvaamattomaan ja tyttöjen murrosikä kiellettiin.
Tunteita ei saanut näyttää. Onko muilla samoja muistoja?
Tunteita ei saanut näyttää. Onko muilla samoja muistoja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä minulla on samoja muistoja ja omia on myös isän ja äidin ero kun olin 5v ja isän kuolema kun olin 12v.Rankkaa on edelleen äitini kanssa en ole koskaan juttuun tullut,olemme eri aurinkokunnasta.Hänellä nyt vakava sairaus mutta en oikein jaksa käydä *hymyilemässä*ja kun ei ole tunteita (tukahdettu lapsena )niin ei ne väkisin tule.Omille lapsilleni mummon pois nukkuminen tulee olemaan kova paikka koska hän on kaiken rakkauden mitä hänellä onkaan antanut mun lapsille ja hyvä niin.Omia lapsiani olen pyrkinyt halaamaan ja asioista puhutaan kuin myös tunteet (viha,suuttumus ,rakkaus ym)näytetään. Joulun odotusta sinulle, hei vaan,,,
Kotona, koulussa ja pyhäkoulussa suomalainen tyttö saa koko lapsuuden ja nuoruuden kestävän "rokotuksen" kaikkea seksiin liittyvää vastaan. Joillekin on äärimmäisen vaikeaa lähestyä milloinkaan poikia.
traumat jäi. Piiskat piti itse taittaa omasta kotikoivusta. Se oli NIIN nöyryyttävää. Eikä ne jutut niin pahoja olleet, mitä tehtiin. Sehän oli kauheeta väkivaltaa. En ikinä unohda.
Ja se tapahtui kun olin 7v. isä piiskasi vitsalla, niin, että jäi hirveät jurmut pitkin reisiä ja pakaroita. Saunassa iskä kauhistui, että mistä noi on tulleet? Viikon päästä. En ikinä unohda.
Tai kun hän poltti varpaani kiukaassa. tukkaani pestessä. Ei olisi saanut pyristellä.
toista kun nykyaikaan, mutta toisaalta onko nytkään hyvä, osa pennuista ei kunnioita ketään eikä mitään,vanhuksia hakataan, ryöstetään, jopa raiskataan.puhumattakaan päähän potkimisesta ym.. jos hiukan uskallat hiuksista kiinni ottaa ni johan uhkaillaan lastensuojelulla.lapset saavat käydä vanhempiensa päälle, mutta vahhemmat eivät edes puolustautua.itse olen ankaran kurin saanut ja siitä traumani kärsin, mutta kyllä sitä on menty ojasta allikkoon. nim: kultaisen keskitien etsijä
Raataminen taottiin selkärankaan,
yksin piti selvitä vaikka mistä,
tukea ei saanut,
viikonloput meni tappeluita katsellessa.
Ei ollut eväitä kunnon elämään.
Raadfoin niskalimassa 25v. ja ihmettelin
eläämäni, miten paha olla koko ajan.
Olin lähellä itsemurhaa,
nyt vielä tässä kuitenkin,
konstit tiedossa, jos tarve tulee.
Mulla olivat vanhemmat aina töissä. Kotona kävivät suurin piirtein komentamassa ja selkään antamassa. Ei saanut ostaa mitään kunnollista, ei ollut suksia, luistimia, polkupyörää..rahasta ei olisi ollut kiinni, jos olisi vähänkään suunniteltu taloudenpitoa.Koulun valokuvia ei saanut ottaa, kallista. Kotona piti silti olla tuhansia maksavia tauluja ja koriste- esineitä, että ihmiset näkisivät. Heitteillä oltiin, talvella ei kunnon vaatteita..kaverit pilkkasivat..lopulta sitten erosivat. Heitteillä.
Juteltu tästä aiheesta aikaisemminkin ystävien kanssa. Ei ole varmasti ihmistä, joka ei saisi traumoja omista vanhemmistaan. Olkoon kysymyksessä, mikä ikäryhmä tahansa.
No, olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että kaksi siskoani ovat tehneet edelläni niin paljon kaikenlaista, ettei mikään enää järkyttänyt vanhempiani. Yritä sitten siinä olla murrosikäisenä kapinoida :(. Yritykseltä vietiin matto alta.
Ehkä suurimmat traumat olen saanut vanhempieni kulissiliitosta. Yhdessä oloa läpi elämän hampaat irvessä.. Kannatankin nykyistä tapaa erota. Se on paljon parempi tapa kuin kaksi marttyyriä liitossa syyttämässä toinen toistaan menetetystä elämästä.
Korvapuusti tai tukkapölly on ollut voimakkain tapa, jolla minua on kuritettu. Vanhempani ovat saaneet kohdaltani kärsiä enemmän :). Olen kuulemma puraissut isääni tiitiäisenä takamukseen, kun hän sulkenut portin nenän edestäni kiinni. Epäilen, että olisin yltänyt niin korkealle, mutta purrut olen. Samoin suuttuessani piilouduin vanhemmiltani/hoitajaltani. Siinä vaiheessa, kun aikuiset hädissään etsivät ympäri kylää, järven rantaa, nukuin tyytyväisenä keittiön viereisen pikkuhuoneen komeron alahyllyllä. Mukaani otin tyynyn ja muuta mukavaa :).
Väkivaltaa kotona oli enemmänkin sisarusten välillä. Vanhempi siskoni heitti minua juomalasilla päähän. Siitä suuttuneena olin kuulemma ottanut kuuman paistinpannun levyltä ja jahdannut siskoani ympäri pihaa. En saanut kiinni, mutta siskoni oppi jättämään minut rauhaan.
Eli tällaisia muistoja..
yhden lapsen? 2? 3?
En yhtään kasvattanut. Maailmassa on jo aivan tarpeeksi lapsia. Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni. Jokainen tehköön oman mielensä mukaan ja toteuttakoon itseään.
Tuo vanhempien kulissiavioliitto on jo nuoruudessa antanut realistisin kuvan liitoista. Kuka helkkarissa vapaaehtoisesti painaa päänsä pensaaseen ja toivoo parasta?
Tuen kylläkin sisarentyttäreäni kaikin mahdollisin tavoin. Niin kuin olen tehnyt hänen syntymästään lähtien. Näen häntä lähes viikottain.