on rakkautta tuntea ikävää
hymyillä auringossa, kastua sateessa
jahdata lumihiutaleita keskitalvella
kun yöt ovat jo kylmiä
ja kun kuu seuraa katsettasi
horisontin tuolla puolen
seuraat minua uniini;
unissani lepäät vierelläni
aamulla olen eloton virta
kuin kuollut puu elävän meren rannalla
toisinaan siihen käy sade
talven tullen sen peittää jää
vuodenajoista viimeistä, se hiljaa odottaa
hymyillä auringossa, kastua sateessa
jahdata lumihiutaleita keskitalvella
kun yöt ovat jo kylmiä
ja kun kuu seuraa katsettasi
horisontin tuolla puolen
seuraat minua uniini;
unissani lepäät vierelläni
aamulla olen eloton virta
kuin kuollut puu elävän meren rannalla
toisinaan siihen käy sade
talven tullen sen peittää jää
vuodenajoista viimeistä, se hiljaa odottaa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin tämän monta kertaa,
ja aina löysin uusia sävyjä ja tarkoituksia.
*Olen eloton virta*
miten karmivan ihana, kuten viimeinen säkistö kokonaan.
Hyvä kokonaisuus.