mulla on sellanen hölmöhkö ongelma että poltin kun olin raskaana (vähensin tietty), ja nyt haluaisin lopettaa kun alkanut jotenkin tuntua tuo polttaminen ahdistavalta, mutta musta tuntuu helvetin pahalta se, että voisin lopettaa sen takia, mutta en lopettanut vauvan takia. Tuntuu että nyt ois pakko polttaa vasten tahtoanikin. Mitenköhän lie, joko tähän tarttis jotain hemmetin kallonkutistajaa... Yritän aatella niinki että kyllähän mun pitäis pitää itestäni huolta myös lapseni takia. Kunpa oisin vaan ollut aikasemmin fiksumpi niin ei tarvis painia tällasten ongelmien kanssa.
lopettaa
vai ei
2214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt kuules järki käteen. Varmaan tiedät itsekin, että tuo pohdintasi on ihan älytöntä. Se taitaa olla sellainen veruke sille, että et oikein rohkene kohdata lopettamisen tuskia. Mitä sitä raskausaikaa enää suret, lapsesi ei kaikesta päätellen vaurioitunut tupakoinnistasi? Nyt sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, alkaako hän tupakoida isona (vanhempien vaikutus siihen on valtavan iso). Et sinä sillä lapsellesi mitään "korvaa", että jatkat nytkin tupakointia. Ei se ole mikään rakkauden mittari. Sinä vain et silloin aikaisemmin kyennyt lopettamaan ja sillä sipuli. Älä sitä enää murehdi vaan tee omallesi ja lapsesi tulevaisuudelle palvelus!
järjellä ajatellen joo on ihan selvä juttu, mutta kun oon hyvin taipuvainen olemaan tunteellinen hölmö :) Ajattelen järjellä ja toimin tunteella, se tässä on ongelma (niinku mulla aina joka asiassa)
Sitä just aattelin että kun lopettaminen on muutenki niin vaikeeta et pitäis päästä ekaks eroon kaikista häiritsevistä ajatuksista, mutta mitenköhän se nyt onnistuis? Masennun herkästi, ajattelen aivan liikaa jne...