Miksi Suomen lapset OrjaKaudessa Lait virkamiehille ei lapselle

ministeri totesi, että pitäisi miettiä keinoja, millä nuo näytettäisiin enempi toteen.

Miksi sossut eivät sitten tee kirjauksia siitä mitä huostassa pidetty ja hänen perheensä kertoo.
Ei kai nuo nyt niin vaikeita tutkittavia ole jos on halua.
Vai pitääkö tuoda ensin telkussa julki, jotta aletaan uskoa! Ja kirjata ylös. Eikö huoltosuunnitelman lain kohdan selvennyksessä sanota, että on kirjattava KAIKKI. Myös EPÄKOHDAT, mitä on huostassaperhe TUONUT julki.

Onko kirjaamisessa aukkoja. Löytyykö sossun pöytälaatikosta ne mitä heille on kerrottu?Loppuuko kirjaamiseen taito vain huostaan oton alkuvaiheeseen, johon on hyvinkin seikkaperäisesti nähty vaivaa.

Vai onko kertomukset vaa`assa kallistuneet vain vastapuolen kirjauksiin. Sehän on jo lähtökohta asioiden "säilölle".
Esim. meillä asumiskoti, jonka johtaja ei tiedä edes käytännön asioita 9-v. pojan elämästä. Johtaja ei tiedä mikä on lapsen pitkälahkeinen alushousu ja paita?
Miksi se on niin vaikeaa sosiaalin huomata, missä liikutaan lapsen asioilla, pidetään huolta muustakin, kun vain siitä että saadaan jatkuvuus kunnista ja kaupungeista rahan tuloon. Mitä se lasta hyödyttä. Parempi olisi kun lapsella olisi jo lokakuun lopulla lämmin alusvaatetus. SE ON PIENEN IHMISEN ELÄMÄÄ JA ARKIPÄIVÄÄ.
Olisiko lapsi ollut talvenyli "kesähihaisissa ja housuisissa", jos kotoa ei KATSOTA perään.

Lait on täynnä porsaan meneviä REIKIÄ. Ja sosiaalit vieraantuneet myös lapsen asioista tai mistä on kysymys.
Monet asiat eivät sosiaalin varassa auta lapsia. Ei ainakaan jos pitää vedättää siihen viimeiseen pisteeseen saakka. Ja vasta sitten ryhtyä toimimaan.

Lapsi on jo elänyt ARIKIPÄIVÄNSÄ, nukkunut huonot unensa ja muodostunut kokemuksensa, tuntemuksensa.
Meillä poika ei mennyt koulusta tultuaan vielä edes syömään yhteisiin tiloihin, ei tohtinut, kun oli sanottu niin, että sinä olet huoneessasi klo: 16.30 saakka, poikan vilkuili vain kelloa sen tunnin ajan, koska hän voi mennä syömään asumiskodin yhteisiin tiloihin.Kuitenkin asumiskodin johtaja julisti viime kokouksessa suureen ääneen, että nuoret saavat heti syödäkseen välipalaa, kun tulevat koulusta.
Ei ole ainakaan tosi minun pojan kohdalla, joka ei tohtinut mennä syömään, vaikka minulla oli hänelle tehtyä kakkua yhteisissä tiloissa, poika vain hoki, joo, joo, kun kello on...niin hän saa mennä syömään, eli niin paljon, että mielestäni se ja ylimääräiset koulussa vietetyt tunnit tekevät mahtavan yhteistuntimäärän syömättömyydelle, vain sen takia, kun kello ei näyttänyt sitä että olisi ollut lupa mennä syömään...ja tätäkö ei sitten uskota todeksi sossussa..miksi? Vaikka kuinka sanoo, että asiassa on jotain ihmesääntöä, sitä ei sosiaali usko, tai ei piittaa kuitenkaan käydä läpi niin kauan, että asian todellinen laita selviää.
Arkipäivistä voi muodostua lapselle ylirasittava painajainen. Pitää vain todeta, niinkuin ohjelman Milla, eihän kotonakaan niin olisi ollut!!!
Eihän se ole lapsella poikkeuskäyttäytymistä, vain sinä päivänä. Näin on täytynyt olla muinakin päivinä.
Mikä on lapsen arki,joka herää varhain aamulla, on aamupalalla menee kouluun, on koulussa ylipitkiä päiviä, kun täällä maalla eivät järjestäneet taksiakaan takaisin silloin, kun koulu päättyy, vaan vaikka poika on III-luokkalainen ja laki sanoo, että hänen kouluviikkonsa ei saisi olla tiettyä tuntimäärää
pitempi, on minun poikani kuitenkin påivän enemmän viikossa tuntimäärältään enempi, juuri noiden talousasiain takia ja kun hän on HUOSTASSA, ja asumiskodista ei vaivauduta hakemaan häntä, kun hän koulupäivä päättyy.
Sitten sosiaali vain katsoo, että asia on kunnossa, vaikka ei olekaan.

Minun lapseni vapaa-aika on kouluaika.
Asumiskoti ei siitä kärsi, vaikka lapseni seisoskelisikin päivän kauemmin viikottain kumisaappaissaan koulun pihassa, eikä pääse koulusta, vaikka tunnit olisivat täysiä ja vapaa alkanut, sosiaali ei näe asiassa mitään kummallista.
Ja asumiskoti ei välitä.