mikä saa teidät ajattelee, että teidän lapsen/lapsien isän uusi kumppani pilaisi kaiken?lapset sun muut kuviot?vaaditteko sitä et isin siis ex-miehen olisi pidättävä muutenkin yhteyttä ja tavattava teitä koska on yhteisiä lapsia?
miksi olette niin katkeria?JA HUOM ETTE OLE KAIKKI VAAN NÄMÄ JOTKA TÄÄLLÄ NARISEE
mielenkiinnosta haluan tietää miksi ajattelette niin paljon vihaa ja katkeruutta?
miksi olette niin katkeria?JA HUOM ETTE OLE KAIKKI VAAN NÄMÄ JOTKA TÄÄLLÄ NARISEE
mielenkiinnosta haluan tietää miksi ajattelette niin paljon vihaa ja katkeruutta?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Minä en ole ex vaan nykyinen. Pilasin myös ex:än elämän eka vuoden ajan, mutta nyt olen kelvannut hoitotädiksi jo seitsemän vuotta. No jos uskaltaudun kieltäytymään hommasta niin sit olen taas pilannut toisen elämän. Tuntuu vaan joskus vähän raskaalta kun on neljä omaa lastakin siunaantunut tän 7 vuoden aikana.
JOS IHMINEN IHAN OIKEASTI ON TODELLA HYVÄ ÄITI EI SITÄ TARVITSE TULLA TÄNNE PALSTOILLE TODISTELEMAAN JA KAIKKI JOTKA NIIN TEKEE KYSEENALAISTAN HEIDÄN (HYVYYDEN)LÄHIMMÄISET ANTAA SEN PALAUTTEEN JOS OIKEASTI ON NIIN HYVÄ OLEN SITÄ MIELTÄ ETTÄ MEISSÄ KAIKISSA ON JOLLAIN TASOLLA PARANNETTAVAA OLKAA ÄIDIT HYVIÄ ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO TÄNNE SITÄ HUUTELEMÄAN SE ON KUIN TUULEEN HUUTAIS KUKAAN EI USKO KUN TÄYDELLISTÄ IHMISTÄ EI VIELÄKÄÄN TÄMÄN MAAPALLON PÄÄLLÄ OLE
haluisinkin tietää mikä ajaa nämä uudet kumppanit epätoivon partaalle sättimään miehen perhettä. Luulisi jos miestä rakastaa että tukisi kaikin tavoin. Ero on kamala kokemus. Itse itkin kymmenen vuotta miehen perään lapsineni, kun uusi tuli ja vei. Ei siinä lapsillakaan ollut sijaa. Vanhin sillon kysyi, et ethän isä lähde? Mies katsoi vaan, ja lähti. Nyt ovat kaikki lapset maailmalla, eikä miestä ole näkynyt, ei edes tiedä, et on saanut lapsenlapsikin.
Kuulopuheita on et mies syö mieliala lääkkeitä ja työpaikka on vaarassa ollut monet kerrrat. Että sellanen tapaus, kun ylepeesti lähdetään etsimään kadotettua höpöhöpöonnea, joka on lähempänä kuin arvaakaan. Perhe on ja pysyy, mutta ei miehelle.
miehen uuden kumppanin syy ja korjaan et ex-vaimo ei kyllä kuulu enää ex-miehensä uuteen perheesee joten perhe sanaa ei voi käyttää,se on jokaisen vaan hyväksyttävä!
surea saa ja eroa käydä läpi mutta ilman että siitä muut kärsii,monta vaihetta siinä on mutta joskus se helpottaa.
olen itsekkin ex ja nykyinen,minulle ero lapsen isist ei ollut vaikeeta,hänellä uus perhe niinkuin minulla,yhteinen lapsi asuu meijän kanssa,eivät tapaa toisiaan pahemmin, joka isän päätös mutta miks keuhkoa siitä? hänen menetys se on,en ole katkera siitä hänen uudelle kumppanille mutta vihainen koska hän on sanonut ettei kestä kuulla sanaakaa meijän yhteisestä lapsesta mut en tee numeroa vaan annan olla!
siitä myös maksamaan. Meidän mies maksoi omilla lapsillaan sen että oli niin huijattavissa sen uuden lunttunsa kanssa, että jätti pienet lapset. Lasten menettäminen on suurin hinta, mitä hölmöilystä voi maksaa, ja kun hölmily ei ole vielä omaa syytä, vaan painostuksen ja kiristyksen aikaan saamaa.
uutta kumppania,mitä se kertoo ihmisestä muuta, että on aika heikoilla!!Muuta keinoa ei enää ole..ei se uuden kiva jos suhe päättynyt,poikkeuksia toki on mutta täällä näköjään kaikkien suhteet päättynyt uuden naisen takia ja lasten elämä piloilla,kuule kyllä se äiti myös osaa!!!
heikolla on kaikki nyksät, jotka rikkoo perheitä, se ei ole enää tervettä. Itse en ole valmis ottamaan rakastamaani miestä takasin enää koskaan, vaikka tekis kuin kipeää tahansa. Niin likasta ja saastaista miestä käytettyä en voisi rinnalleni kuvitella enkä lasteni isäksi.
Jos omat lapset ei kelpaa, ei kelpaa enää ima isäkään meille.
isälle mutta ennen kaikkea lapselle.
Isä saa ehkä vielä uusia lapsia, mutta lapsi ei saa koskaan uutta isää.
Äiti ei voi asialle mitään, ei lapsikaan. Lapsi kääntää usein pettymyksen ja katkeruuden itseensä ja maksattaa itsellään isänsä holtittomuuden.
Tämä kaikki pätee myös äiteihin.
Toivoisin, että kaikki avioeroa ja toisen kelkkaan lähtemistä harkitsisivat asiaa myös lastensa kannalta. Kannattaako se tosiaan? Mikä voi olla tärkeämpää kuin oman lapsen etu?
lasten takia olla yhdessä ja sit vanhemmat riitelee,sekö on tervettä? miestä ruvetaan jo haukkuu saastaseks jos sillä uusi nainen,huh huh teitä ex-naisia et ootte todella epätoivoisia,katkeria ja kaikkea mahdollista.
Tervettä on todellakin se, että aikuisella on hyvä olla ja etenkin lapsilla. Mikäli äiti tai isi viihtyy ja rakastaa toista ni mitä sitten? onko se maailman loppu?
Monet teistä existä ootte tosiaankin sairaita, ette kato itseenne peiliin vaan laitatte kaiken uuden kumppanin niskoille. Onneksi on kummiskin niitä exiä joilla järki edes pysyy=)kiitos heille
uusille naisille,jotka suunnittelee rikkovansa perheitä.
Jos ihmisellä on sydän, hän tuntee piston, ellei, tänellä ei ole tunteita vaan röyhkeyttä ja pahan tuottamista sisukset täynnä.
Voisin toki ollakin. Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään järjen päässä ja asettamaan lasten ja perheen hyvinvoinnin omien päähänpistojeni edelle. Katson sen kannattaneen.
Olen yrittänyt myös riidellä mahdollisimman vähän. Suosittelen samaa kaikille muillekin.
Lapselle perheen särkyminen on eräänlainen maailmanloppu.
Ikävää, että nimittelet exiä ja jopa epäsuorasti minua paheksuen epätoivoisiksi, katkeriksi ja sairaiksi.
Tiedätkö mitä, kyllä naisen, joka on rakastanut miestään ja luottanut häneen, perustanut hänen kanssaan perheen ja synnyttänyt lapsia, on luonnollista olla katkera, jos kaikki se pyyhkäistään pois miehen yksipuolisella päätöksellä. Usein jo käytännön asiat ja taloudelliset seikat aiheuttavat epätoivoa. Ja kyllä myös ex voi ja saa sairastaa.
Itse en ole tuota joutunut kokemaan, mutta sen verran minulla on eläytymiskykyä, että en ihmettelisi, jos ex joutuisi käymään läpi tuollaisia tuntemuksia. Ehkäpä sinäkin saat sen vielä kokea, sitten ymmärrät enemmän.
eikö sun ja sunkaltaisten pieneen päähän mahdu, että vikahan on miehessä (tai naisessa) jos perheensä jättää eikä siinä uudessa, lapsissa tai välttämättä exässäkään! Täytyy olla TODELLA heikko mies jos tekee niinku nykynen käskee. Joten eiköhän vika ole siinä ihmisessä joka perheen jättää ja lapset hylkää, oli se sitten äiti tai isä!!!
tottakai miestä kiinnostaa lapseton nainen, kun ei tarvi olla vastuussa enää mistään.
Meillä oli hyvä perhe rahaa ja rakkautta, mutta mies kyllästyi lapsiimme ja valitsi lapsettoman. Ei siinä sen kummempaa. En osaa olla edes vihainen, sillä tuollasta miestä ei kukaan fiksu nainen kaipaa.
lastesi puolesta.
Muista, että heillä ei ole muuta isää kuin se, joka heidät on siittänyt. Älä vieroita lapsiasi hänestä, tai he ovat syystäkin sinulle katkeria loppuelämänsä.
että kaikki avioliitot kaatuvat toisen (miehen) uskottomuuteen ja jaat sillä perusteella uudet kumppanit (naiset) välittömästi huonompaan kastiin.
Minun ensimmäinen liittoni ei esimerkiksi loppunut kummankaan uusiin suhteisiin. Samoin tapasin nykyisen mieheni hänen oltuaan pitkään yksin, eikä hänenkään liittossaan ollut uskottomuutta.
ja ymmärtävät että isä heidät jätti, hylkäsi. Ei siinä minua ole tarvittu. Hyväksyköön mies mitä on aikaseksi saanutkin, turha tulla marisemaan enää.
Ei muuten olisi kaipaavia puolisoita ja itkeviä lapsia, jos kaikki olisvat eron takana. Jos mies yksi tekee päätöksen uuden naisen avustamana, niin ei siitä voi jäädä kuin kaipaava perhe.
nyt kuva tästä joka jankkaa kuinka uudet on pilannut perheen,että tämä katkera exä näkee itsensä exmiehensä ja lapset erosta huolimatta perheenä, ja siksi niin jyrkästi on tätä mieltä!!
hyvänen aika, siis kun tapasin mieheni, jonka erosta oli 2vuotta, niin mies ilmeisesti ei olisi saanut rakastua minuun, tai minä häneen,kun rikoin sen perheen jota ei enään edes ollut!!
ehkä siis tarkoitat sitä,että kun uusi nainen on astunut kuvaan, ja ovat rakastuneet,mies ei olekkaan vapaata riistaa sinulle ex nainen!!
ja kun et pääse irti ajatuksesta ettette eron myötä ole perhe, vaan sitkeästi uskot että olette perhe, kun teillä on yhteistä jälkikasvua,niin koet että sinulta on viety perhe!! kasva jo ajatukseen, että eron myötä ei ole perhettä,ja ex puoliso on vapaa rakastumaan ja olemaan onnellinen jonkun muun kanssa, hylkäämättä lapsiaan!!
Minä en ole koskaan eronnut miehestäni, joten en ole eronnut. Meidän on lapsien kanssa jätetty. Ero on yhteinen, ja molempien päätös.
Kun perhe jätetään yksipuolisesti, siihen liittyy aina kolmas osapuoli, vaikkei se sitä myönnä.
Elatussopimuksiin, asumistukipapereihin ja veroilmoituksiin olen kirjoittanut aina siviilisäädynviereen, jätetty!
Moni perhe palaisi yhteen aivan varmasti, jos kolmas osapuoli antaisi siihen madhollisuuden. Mutta kun on huomannut sen erinomaisen miehen, jota ei vapaalta markkinoilta löydy, niin mikä onkaan parempaa kuin nähdä kärsivä jätetty perhe.
Silloin tuntee sitä voitonriemua, että on saanut hajoitettua jotain toisille niin arvokasta ja korvaamatonta. Näin meille on käynyt, ja olimme valmiita ottamaan isä perheemme takasin, mutta kun oli joutunut käymään vieraan naisen lohdutettavana, niin likasta en huolinut takasin. Vaikkakin vakuutti olevansa silloin kännissä ja yksinäinen, eikä se merkannut mitään,kunhan nyt joku kuulemma oli, niinminua hän edelleen rakastaa aivan valtavasti. Mutta minä en kiertolaista huoli. Vaikka kuinka sattuisi. Ei satu enää.
että päästaisit jo irti!? tuo kuulostaa kamalan uuvuttavalta, ja mitä saat itsellesi syyllistämällä ulkopuolisia tekijöitä??
syy moneen eroon on onnellisuus, jos miehesi ei ollut onnellinen sinun kanssasi, niin lähti.
anteeksi vain mutta et voi elää niin että sinä et ole eronnut, ja se on syy katkeroitua,ja syyllistää ihmistä jonka kanssa miehesi on nyt onnellinen, et sinä voi tehdä päätöksiä toisen ihmisen puolesta!!
sinä syyllsität siis ex miestäsi onnellisuudesta, siitä kun tuntee olonsa hyväksi jonkun ihmisen kanssa eikä SIKSI palaa sinun luoksesi jatkamaan onnetonta liittoa!! silloin on turha puhua ettei kolmannet osapuolet "päästä" miestä lähtemään!!
sinäkin kai kovasti yritit pitää ex miehesi,etkä olisi hhalunnut päästää pois, tosin hän LÄHTI, saman hän voisi halutessaan tehdä nykyiselleen, varsinkin jos rakastaisi sinua vielä, mutta kyse ei ole kolmannen osapuolen tahdosta, vaan ex miehesi joka ei HALUA lähteä, niinkuin sinun luotasi halusi!!
itse elän miehen kanssa, jolla ei ole ollut suhdetta koskaan lapsensa äitiin, en ole hajottanut mitään, ja lapsen äiti hyväksyykin minut hyvin lapsensa elämään!!
kyse onkin siitä että molemmat ovat tahollaan lapselle vanhempia, eri osotteista huolimatta, ja siihen ei sotkeudu omia katkeria tuntemuksia, niinkin sinulla "eri asia".
hyväksy jo tosiasiat ja jatka eteenpäin, tuskin haluat koko elämäsi jatkaa "jätettynä"!! jos löytäisit itsekkin onnen, ymmärtäisit ehkä ex miehesikin onnen, etkä syyttäisi muita siitä että perheenne on hajonnut!
kärvistelevän ja ajattelevan vielä likasta ja saastasta ukon retaletta.
Voin sanoa sun suruksesi, että minä olen sen ukon vanhemmille kuin oma tytär ja yhdessä ihmettelemme hänen vanhempien ja sisarustensa kanssa, mikä ihme sai aikoinaan hyvänmiehen jättämään kaikki taakseen. Minut ja lapset!
Ei oile miesparka tervetullut enää kotiinsakaan armoa anelemaan.
Voin sanoa että anoppi ja appi ovat täydellisiä ihmisiä, ei ikuna voisi kuvitella että tuollanen likajooseppi on heidän poikansa.
Mutta jos kolmas osapuoli tulee väliin, niin tulosta syntyy, mutta väärään suuntaan.
Ei ole kaikkia miehiä siunattu järjellä. Olen iloinen, että pääsin eroon moisesta. Parempi kerta rytinä kuin ainanen kitinä.
oikeuden päätös on siihen saatu. exä voi katkeroitua ja kitistä ja väittää ettei ole eronnut, jätetty vain. Luojan kiitos meillä on olemassa LAKI joka turvaa sen että ihminen saa erota jos suhde on tullut siihen päätökseen että kaikki on ohi ja riittävästi nähty.
Laki myös turvaa sen että ihmisellä on oikeus aloittaa uusi elämä ja avioitua uudestaan itselleen sopivamman ihmisen kanssa. kiitos Suomen laki.
ei useastikaan näe, miten huonon kanssa on ollut naimisissa. Useimmiten kun toinen jättää perheensä, on vika siinä jättäjässä, ja sitä ei toinen puoliso näe.
Monet äidit ja lapset ovat saaneet äidin uudesta miehestä paremman perheenisän kuin omasta biologisesta isästä.
Monet tututkin aikoinaan ovat sanoneet, että kun lapset ovat isoja hän eroaa. Lasten takia moni vaimo yrittää jaksaa huonoa miestä. Varmaan itse koin samoin. En osannut erota aikanani ja lasten takia halusin pitää heillä isän. Kunnes mies otti ja lähti, siis jätti meidät. Mutta loppujen lopuksi se oli paras ratkaisu, sillä itse olin niin pöljä, etten osannut jättää lasten isää, vaikka löysin jättämisen jälkeen hyvän miehen, myös lapsille hän on parempi kuin heidän oma isänsä.
Mutta eipä m ies ole uutta löyänyt, kun kuvitteli että itkemme häntä loppuelämän takasin. Sai oman kuransa omaan niskaan.
Jos joku kertoisi, että mistä isillekin löytyisi oma elämä ja uusi naisystävä. Olisin enemmän kuin iloinen, että isälläkin menisi eron jälkeen hyvin ja olisi enemmän kuin toivottavaa, että löytäisi jonkun kenen kanssa jakaa arki ja pyhä. Mistä näitä naisia löytyisi??
KATKERAT EXÄT HEITÄTTE!!!LUULETTE TOSIAAN ET OOTTE MAAILMAN NAPA JA NIITÄ PARHAITA!!MIETTIKÄÄ MISSÄ ESIM VIKA KUN MIES LÄHTEE JA VAIHTAA NAISTA??
TEISTÄ SE ON KIINNI TAPAAKO LASTAAN VAI,AINIIN SORI SEHÄN ON SEN UUDEN VIKA SEKIN!!OOTTE TAINNEET ITSE TEHDÄ NE JOHTOPÄÄTÖKSET!TOIVON ET KATKERUUTENNE JA VIHANNE KOSTAUTUU JOSKUS JA TOSIIAN JÄISITTE YKSIN LOPPUELÄMÄKSI!
Juu. Puhut siis lapsesi/lapsiesi isästä? Eli isästä, jonka varta vasten valitsit isäksi. Siis ihan itse sait valita. Aika mielenkiintoista. Oletko kertonut/siotko kertoa lapsillesi, että tavitsit ensiksi vain jonkun, jonka kanssa väkisin teet lapsen/lapset? Ja että sen jälkeen sitten etsit täydellistä miestä? Ja vieläpä sellaista, joka suostuisi elättämään entisen/entiset lapsen/lapsesi?
On siinä iltatarinaa kerrakseen, kun omasta elämästä jälkikasvullesi kerrot.
:-)
naikkoin tulee ja sotkee jonkun perheem niin ei se voi olla vaimon vika! Riitoja on joka perheessä, mutta ei se oikeuta ketään vapaata naita olettamaan että mies on vapaa ja otettavissa. Joten vika on vain ja ainoastaan uusissa.
kun miehenne elää uudessa parisuhteessa ja heille tulee yhteinen lapsi,vieläkin te haukutte sen uuden naisen?vai jopa lapsenkin?olette vieläkin sitä mieltä et te ainostaan olette miehen perhettä eikä esim tämä uusi kumppani ja lapsi?mitä he sit ovat?ei se isi niitä lapsia edel.liitosta unohda(toki poikkeuksia)on mutta kyllä minusta lasten tulee olla samanarvosia jokaisen,oli se sitten syntynyt edellisestä tai uudesta liitosta!
haukkumalla hänen vaimonsa ja lapsensa. Sitä saa mitä tilaa.
Suurin osa äideistä pitää oman perheensä puolta viimeiseen asti. Jos se vaatii rajuja otteita niin sitten se vaatii. Samalla tavoin ne uudet naiset vie miehen perheestä, keinoja kaihtamalla. Onko se naikkosten ykisnoikeus? Ei ole.
Ja kaiken lisäksi isä hylkää vielä omat lapsensa, ei tapaa eikä muutenkin osallistu lapsen elättämiseen muutenkuin sossun kautta vaatimalla.
Jos lapsesta on vaiea nähdä isän uusia naisia, sen jälkeen kun hänen äitisnä ja heidät jätti, niin se on täysin oikeutettua. En vain ymmärrä, miksei naisille kelpaa täysin vapaa ja lapseton mies. Miksi se varattu on aina kiinnostavampi. Siihen on kai yksi selitys; on kiva kun saa nähdä toisten tuskaa ja tuntea itsesä voittajana. Katkeruus toisen onneen onniin valtava kun itsellä sitä ei ole, ja kun viimein sen saa, niin siitä pidetään kiinni, maskoi mitä maksoi! Useimmiten se masku kostautuu lapsiin, ja miehen sukulaisiin ja läheisiin ja mieheen itseensä, joka menettää mielenterveytensä pahimmassa tapauksessa. Perheen menetys on pahinta mitä ihminen voi kokea. Sen tietää ne, jotka sen ovat menettäneet.
Itseltä on myös mies lähtenyt.Mutta en todellakaan ajattele,että voi reppana-miestä,kun joku vapaa naikkonen sen kävi nappaamassa.Tätä tapahtumaa eron jälkeen usein pohdittiin kumpikin tahoillamma.Olemme sen nyt myöntäneet,minäkin myös,että meidän liitostamme puuttui jotain,muuten se liiton loppuminen ei olisi ollut mahdollista.Valitettavaa,mutta totta.
Avioerot on kiellettävä ja syrjähypyistä annettava tuntuva rangaistus, kuten esimerkiksi kivettäminen joka on jo raamatussa mainittu ja hyväksi todettu tehokas keino lopettaa moraaliton käyttäytyminen.
Olen avioerolapsi, entinen vaimo ja nykyinen avovaimo.
Lapsena kävin läpi äitini 2 avioeroa. Ensimmäinen isästäni tapahtui mun ollessa ihan pieni. En koskaan käsittänyt, miten vanhempani, 2 niin erilaista ihmistä, olivat koskaan edes avioituneet. Heidän ero oli varmasti hyvä vaihtoehto meidän perheelle. Äitini toinen ero rikkoi perheen, jossa meitä oli 3 lasta. Isäpuoleni lähti toisen naisen matkaan...
Oma avioliittoni sekin päätyi eroon, mieheni tahtoi takaisin villiin sinkkuelämään. Me ollaan ihan hyvissä väleissä.
Nyt olen viittä vaille 3 lapsen äitipuoli. Uusi rakkauteni on jotain ihan mieletöntä ja niin hyvää. Molempien eroista on jo monta vuotta.
Musta olis hirvittävän häkellyttävää, että lasten äiti suoltais mulle syytöksi tai ei hyväksyisi mua. Me olemme tavanneet vuosia eron jälkeen enkä ole astumassa toisen reviirille. Lapsille on äiti ja isä, lisäksi nyt minä, sekä kaikki isovanhemmat ja muut sukulaiset. Äidinpaikkaa en missään nimessä ole viemässä, mutta puolisonpaikka on nyt mun - niin se vaan on.
En missään nimessä ryhdy sotajalalle. Erolasten elämä on tarpeeksi vaikeaa aikuisten toilailuista huolimattakin. Näkisin, että useamman luottoaikuisen olemassa olo on ennemmin voimavara kuin uhka.
Näillähän tapauksilla, siis vain osalla, voi olla montakin.
- Kokee asemansa uhtatuksi äitinä
- Ei ole toipunut erosta ja jotenkin se kaikki konkretisoituu kun näkee sen rakkautensa toisen kanssa
- Ei mitenkään rakkauteen liittyvä, mutta omistusahlu: Vaikka erottu, niin se mies kuuluu omassa päässä vieläkin omaan reviiriin.
Mutta sitten vielä yksi syy:
- Ennakkoluulot.
Jos vaikka ex on lukenut edeltä tällaisia palstoja/ystäväpiirissä huonoja kokemuksia niin olettaa niitä tulevan omalla kohdallakin. Esim. että UO olisi mustasukkainen ja jotenkin vahingoittaa isän ja lapsen välejä tai muuten se yhteistoiminta kotien välillä kärsisi. Itselläni oli nimittäin ainakin ennakkoluuloja, kun lukenut tätä palstaa ja nähnyt ystäväpiirissä eräitä tapauksia siitä miten hankalia ja ilkeitä jotkut exät voivat olla. Tämä tosin ei näkynyt mitenkään muuten kuin oman pääni sisällä olin varautunut ja tiedostanut mahdollisuuden. Ja ihan turha ennakkoluulo oli eikä mitään ongelmia ole ilmennyt kummassakaan päässä.
Ja vaikka itsellä onkin sellainen normaalimpi kuvio, jossa toivuttu ajat sitten erosta ja kenelläkään ei ole hampaan kolossa asioita...Niin onhan se nyt totta, että tosi julmiakin eroja tapahtuu; pettämistä, riitoja, uhkailuja - ihan kummaltakin puolelta. Ja vaikka itse ei olekaan mitään tehnyt väärin, niin voihan sillä jollain tänne kirjoittajalla olla tosi karmeat haavat erosta ja niitä vasta paikkailee eikä ehkä silloin ole valmis vielä tarkastelemaan asioita yleisellä tasolla.
Ja sekin voi aina olla syynä, että on yksinkertaisesti hankala ihminen. :) Siis eihän ainoastaan UO:ista ja existä niitä hankalia ihmisiä löydy - löytyy niitä työpaikoilta ja ties mistä - jotkut törmää sellaisiin enemmän ja jotkut vähemmän. Ja ero-uusperhe-tilanteet on sellaisia, joissa on tosi suuri kiusaus varmaan sellaisilla ihmisillä heittäytyä oikein hankaliksi.
taplaa tyylillään. itse en pidä ex-mieheeni mitään muuta yhteyttä ku pakollisissa lapsen asioissa ja minua ei kiinnosta ex-mieheni elämä tai uusi edes sen vertaan, että vaivautuisin kysymään heijän elämästä - se kun on heidän asiansa ei kuulu minulle.
Se mitä meillä oli on nyt ihan ohi ja vain lapsen asioita hoitaessa minun on pakko joskus ottaa mieheeni yhteyttä (joku koulu taikka lääkäri asia)...lapsen tapaa ilman minua ! Minä en ainakaan kaipaa yhtään ylimääräistä hetkeä sen äijän kanssa (meillä oli kyse ns. hänen käyttämästä henkisestä väkivallasta minua kohtaan)kuhan antaa mun olla ni kaikki hyvin