Ei muuta kuin sitä että kaipaan sua lakkaamatta. Etkö voisi antaa jo ylpeydellesi(?) periksi ja ottaa yhteyttä?
Minä en tyhmänä antanut ylpeydelleni periksi silloin joskus kun olin rakkautesi edessä voimaton ja peljästyin sitä voimakasta energiaa jonka läheisyytesi antoi. Ja mihin se johti? Ikuiseen ikävään ja sydäntäsärkevään suruun. Rukoilemiseen, yksin terrassilla istumiseen kotonani ja odottamiseen että joskus vielä tulisit sieltä nurkan takaa ja hymyilisit. En edes tiedä tiedätkö missä asun tänäpäivänä?
Minä tulisin luoksesi jos tietäisin missä asut...ja voisin olla varma että olet siellä yksin. En tiedä tilannettasi mutta uskoisin et se on suhtkoht sama kuin silloin...
Minä en tyhmänä antanut ylpeydelleni periksi silloin joskus kun olin rakkautesi edessä voimaton ja peljästyin sitä voimakasta energiaa jonka läheisyytesi antoi. Ja mihin se johti? Ikuiseen ikävään ja sydäntäsärkevään suruun. Rukoilemiseen, yksin terrassilla istumiseen kotonani ja odottamiseen että joskus vielä tulisit sieltä nurkan takaa ja hymyilisit. En edes tiedä tiedätkö missä asun tänäpäivänä?
Minä tulisin luoksesi jos tietäisin missä asut...ja voisin olla varma että olet siellä yksin. En tiedä tilannettasi mutta uskoisin et se on suhtkoht sama kuin silloin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
ylpeyteni.. ja pelko siitä että joudun naurunalaiseksi vielä jos otan sinuun yhteyttä.En kyllä ole varma missä nyt asut, ehkä samassa?
Se on kyllä selvää, ettet tiedä nykyistä olinpaikkaani. Hakunumerosta voi tietenkin kysyä .. hmm.
Oveni avautuu siihen koputtajalle.
Olen kyllä yksin vielä. Jätit minut sanattomaksi, pohtimaan asioita, ettei siihen väliin ole kerennyt syventymään mihinkään.
Jos olet hän, olisin onnellinen viimein.
Otsake oli J♥♥♥♥ ja nimimerkki ♥♥♥♥♥♥ en tiedä näkyykö tämäkään mutta siltä varalta ettei näy niin otsake oli J(4sydäntä) ja nimimerkki 6 sydäntä...Olisitkohan se sinä jo viimeinkin? Kaipaamani mies?
lisäksi kasvoni sinun edessäsi, sydämeni, rakkauteni, kaikkeni...ennenkaikkea itsetuntoni ja uskoni siihen ainoaan hyvään johon sinä valoit uskoa(maailmassa sittenkin jotain hyvää joka katsoi sun silmillä ja hymyili sun huulilla).
Sinut minä halusin mutta en kyennyt toimimaan...Kun luulin ettet minusta pidä etkä välitä niinkuin minä sinusta...Tai siis sain toki niitä signaaleja mutta se että lopetit vastaamisen s-posteihinkin (...niin tyhmiähän ne oli mun´nettikorttini mut ajattelin kirjoittaa neutraalisti siltä varalta josko joku muukin ne sattumalta lukisi...)niin jotenkin masennuin ja menin vieläkin alemmas ajatuksissani...tänään viimeksi oli sellainen itkun aamu...kun en kykene enään olemaan ilman sinua ja sun läheisyyttä...hullua eikö totta.
Et koskaan ollut omani enkä koskaan sanonut kuinka rakastuin. Silti olet alusta asti ollut niinkuin ihminen joka on varttunut vierelläni...niin tuttu ja turvallinen jonka lähellä on hyvä ja rauhallinen olo. Pokka ei enään kohta pidä...niin kova on se ikävä mitä sua kohtaan tunnen. Niin suurta on se hellyyden ja rakkauden tunne jota tunnen sua kohtaan.
En asu enään siellä missä aiemmin, asun lähempänä ehkä hieman sinua maaseudulla ja metsän keskellä...valk. pienessä ok-talossa...enkä ole enään töissä siinä talossa...