varoitus:
Olin eronnut muutama vuosi aiemmin ja lapseni olivat jo aikuisia.Elämä edessä avoimena.
joten..
intohimo vei meidät yhteen aikoinaan. mieheni oli minua reilu 15vee nuorenpi. rakastuimme silmittömästi toisiimme. kihlauduimme ja muutin hänen luokseen jättäen kaiken taakseni. vietimme intensiivistä elämää. aloimme rakentaa taloa joka tosin oli miehen nimissä minun toivomuksestani jne. selväähän selvenpää oli ettei yhteistä lasta tulisi, eikä se miestä vaivannut, kertoi ettei halua lapsia. elettiin 5vuotta yhdessä onnellisina kunnes järki tuli käteeni ja tajusin et, onhan normaalia haluta ton ikäsenä itselleen joskus vielä perhettä. aloin miettiin et jos jään tähän niin minulta jää paljon elämättä ja kokematta& olisin lopulta yksin ryppyineni, en jäänyt odottelemaan kunnes mies löytäisi sen nuoremman, tosin ei hän sellaista edes etsinytkään. Eron vaikeus oli se että kumpikin todella rakastettiin toisiamme. Erosta tulikin raastava ollakko vai eikö olla suhde. Lopulta otin täydellisen irtioton ihan pelastaakseni itseni ja tulevaisuuteni. Eliminoin kaiken mikä liittyi suhteeseen. Pikkuhiljaa kumpikin aloimme uskoa siihen että näin on parasta. Kumpikin jatkoi omilla teillään. Vaikeaa se oli kummallekkin.
Minä aloin elämään vauhdikasta sinkkuelämää ja nautin vapaudestani. Nappasin itselleni parin sinkkuvuoden jälkeen kivan ikäiseni miehen jonka kanssa nyt yhteinen asuntovelka ja elämä. tätähän minä toivoin ja halusin, niin myös sen sain.
ex-kihlattuni ei alkanut elämään sinkkuelämää vaan meni pian eromme jälkeen kihloihin uuden ikäisensä tytön kanssa jolla oli pari lasta entuudestaan ja vuoden kuluttua heille syntyi yhteinen vauva. tiedän asiasta koska ex-kihlattuni äiti soittaa minulle muutaman kerran vuodessa, vaihdellen kuulumisia.
tilanne on varoituksena sen vuoksi että joskus tällainen "mahdoton" suhde saattaa jättää niin isot arvet sisälle ettei niistä toivu koskaan. erosta on jo muutama vuosi ja edelleen näen unia ex-kihlatustani. välillä vihaan välillä tunnen kaipuuta välillä suren ja välillä ajattelen et aikki on nyt paremmin. uskon, että myös kihlattuni kokee samoin vaikka meillä kummallakin on nyt uusi elämä.
sanoisinkin että olkaa varovaisia itsenne kanssa kun alatte "mahdottomaan" suhteeseen, ettei kävisi tunteiden suhteen kuten minulle.
Olin eronnut muutama vuosi aiemmin ja lapseni olivat jo aikuisia.Elämä edessä avoimena.
joten..
intohimo vei meidät yhteen aikoinaan. mieheni oli minua reilu 15vee nuorenpi. rakastuimme silmittömästi toisiimme. kihlauduimme ja muutin hänen luokseen jättäen kaiken taakseni. vietimme intensiivistä elämää. aloimme rakentaa taloa joka tosin oli miehen nimissä minun toivomuksestani jne. selväähän selvenpää oli ettei yhteistä lasta tulisi, eikä se miestä vaivannut, kertoi ettei halua lapsia. elettiin 5vuotta yhdessä onnellisina kunnes järki tuli käteeni ja tajusin et, onhan normaalia haluta ton ikäsenä itselleen joskus vielä perhettä. aloin miettiin et jos jään tähän niin minulta jää paljon elämättä ja kokematta& olisin lopulta yksin ryppyineni, en jäänyt odottelemaan kunnes mies löytäisi sen nuoremman, tosin ei hän sellaista edes etsinytkään. Eron vaikeus oli se että kumpikin todella rakastettiin toisiamme. Erosta tulikin raastava ollakko vai eikö olla suhde. Lopulta otin täydellisen irtioton ihan pelastaakseni itseni ja tulevaisuuteni. Eliminoin kaiken mikä liittyi suhteeseen. Pikkuhiljaa kumpikin aloimme uskoa siihen että näin on parasta. Kumpikin jatkoi omilla teillään. Vaikeaa se oli kummallekkin.
Minä aloin elämään vauhdikasta sinkkuelämää ja nautin vapaudestani. Nappasin itselleni parin sinkkuvuoden jälkeen kivan ikäiseni miehen jonka kanssa nyt yhteinen asuntovelka ja elämä. tätähän minä toivoin ja halusin, niin myös sen sain.
ex-kihlattuni ei alkanut elämään sinkkuelämää vaan meni pian eromme jälkeen kihloihin uuden ikäisensä tytön kanssa jolla oli pari lasta entuudestaan ja vuoden kuluttua heille syntyi yhteinen vauva. tiedän asiasta koska ex-kihlattuni äiti soittaa minulle muutaman kerran vuodessa, vaihdellen kuulumisia.
tilanne on varoituksena sen vuoksi että joskus tällainen "mahdoton" suhde saattaa jättää niin isot arvet sisälle ettei niistä toivu koskaan. erosta on jo muutama vuosi ja edelleen näen unia ex-kihlatustani. välillä vihaan välillä tunnen kaipuuta välillä suren ja välillä ajattelen et aikki on nyt paremmin. uskon, että myös kihlattuni kokee samoin vaikka meillä kummallakin on nyt uusi elämä.
sanoisinkin että olkaa varovaisia itsenne kanssa kun alatte "mahdottomaan" suhteeseen, ettei kävisi tunteiden suhteen kuten minulle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun lopetit suhteesi "järkisyistä" ja nyt kärvistelet tunteissasi. Hölmöä sanon minä!
Kyllä niitä 7 kymppisenä ja vanhenpanakin voi uusia suhteita solmia. Ei elämää ja "mahdollisia" sydänsuruja hyödytä miettiä etukäteen. Jos tuntuu hyvältä ja toinenkaan ei valita, niin miksi rikkoa ehjä sydän?
Pakkohan sen sun jätetyn miehen oli itselleen elämä hankkia (ihminen on seuraeläin :))ja monet naiset nyt haluaa lapsia. Miehille se aika monelle on vain lisää stressiä ja vaivaa, vaikkeivät rakkaudesta naiseensa tai yksin jäämisen pelossa sitä sanoisikaan.
Ei voi kun sanoa että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!
Ja jos tästä loukkaantuu, ihan sama, mutta tällaisen mielipiteen kirjoituksesi kirvoitti, joten ole hyvä. :)
Ihmisen pitää aina elää tässä ja nyt,rakastamansa
ihmisen kanssa.Suurempaa virhettä ei voi tehdä
kuin jättää se josta välittää.
Surut ja murheet kohdataan ja eletään sitten kun niiden aika on,ei etukäteen.
Minä en koskaan tekisi itse noin,enkä kyllä antaisi tuollaista neuvoakaan kenellekkään.
Rakkautta ei saa koskaan heittää hukkaan se on
aivan liian arvokasta sellaiseen.