~~~~~~~~~~
Vaikka istuisin ruusun terälehdellä ja nauttisin hunajaa, ei minusta tulisi perhosta, mutta nauttimalla elämän hunajaa tunnen perhosen keveyden kuljettavan minua kohti uusia huomisia. (Omia ajatelmia)
~~~~~~~~~~
Käsittelemätön asia mielessä on kuin mato joka kalvaa sisällä tuhoten nekin siemenet jotka itäisivät.
~~~~~~~~~~
Sato kypsyy syksyllä, korjataan talteen nautittavaksi tulevinakin aikoina.
Ylimääräiset ja pilaantuneet heitetään pois.
Joskus paraskin menee pilantuneiden joukkoon.
~~~~~~~~~~
Kellon viisari liikahtaa joka sekunnille raksuttaen kulunutta aikaa.
Sydän lyö omaan tahtiinsa, kiivaammin ilossa ja surussa.
Tunnen sen jokaisen iskun kun lasken aikaa erostamme.
~~~~~~~~~~
Menossa tai tulossa, aina olemme matkalla jonnekin emmekä tiedä pääsemmekö perille.
Turha sitä on ajatella jos sinulla on unelma.
Pysähtymällä olet jo valinnut paikkasi.
Oletko onnellinen, vai sanotko vieläkin; " Jos olisin...."
~~~~~~~~~~
Sanomalla "Jos...." todistan itselleni etten ole aikanaan harkinnut asiaa,
tai yritän muuttaa jo tapahtunutta mieleisekseni.
Jos ei muuta mitään tehtyä, mutta olisi ajoissa ajateltuna antanut vaihto-ehdon.
~~~~~~~~~~
Kuinka monta kertaa toteat ettet ole onnellinen
ja kuinka monta kertaa teet jotain sen hyväksi,
että huomenna olisit.
~~~~~~~~~~
Jos kenkä hieroo rakon kantapäähän et laita niitä jalkaasi,
mutta jos toinen ihminen kalvaa sinua henkisesti
siedät sitä vuosikausia.
Kumpi on tärkeämpi, onnellinen elämä, vai kipeä kantapää?
~~~~~~~~~~
Vaikka istuisin ruusun terälehdellä ja nauttisin hunajaa, ei minusta tulisi perhosta, mutta nauttimalla elämän hunajaa tunnen perhosen keveyden kuljettavan minua kohti uusia huomisia. (Omia ajatelmia)
~~~~~~~~~~
Käsittelemätön asia mielessä on kuin mato joka kalvaa sisällä tuhoten nekin siemenet jotka itäisivät.
~~~~~~~~~~
Sato kypsyy syksyllä, korjataan talteen nautittavaksi tulevinakin aikoina.
Ylimääräiset ja pilaantuneet heitetään pois.
Joskus paraskin menee pilantuneiden joukkoon.
~~~~~~~~~~
Kellon viisari liikahtaa joka sekunnille raksuttaen kulunutta aikaa.
Sydän lyö omaan tahtiinsa, kiivaammin ilossa ja surussa.
Tunnen sen jokaisen iskun kun lasken aikaa erostamme.
~~~~~~~~~~
Menossa tai tulossa, aina olemme matkalla jonnekin emmekä tiedä pääsemmekö perille.
Turha sitä on ajatella jos sinulla on unelma.
Pysähtymällä olet jo valinnut paikkasi.
Oletko onnellinen, vai sanotko vieläkin; " Jos olisin...."
~~~~~~~~~~
Sanomalla "Jos...." todistan itselleni etten ole aikanaan harkinnut asiaa,
tai yritän muuttaa jo tapahtunutta mieleisekseni.
Jos ei muuta mitään tehtyä, mutta olisi ajoissa ajateltuna antanut vaihto-ehdon.
~~~~~~~~~~
Kuinka monta kertaa toteat ettet ole onnellinen
ja kuinka monta kertaa teet jotain sen hyväksi,
että huomenna olisit.
~~~~~~~~~~
Jos kenkä hieroo rakon kantapäähän et laita niitä jalkaasi,
mutta jos toinen ihminen kalvaa sinua henkisesti
siedät sitä vuosikausia.
Kumpi on tärkeämpi, onnellinen elämä, vai kipeä kantapää?
~~~~~~~~~~
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi osaisinpa itsekin
kun joku sentään ottaa kantaa tällaiseenkin tekstiin. Ajatuksia ja tulkintoja ajatuksista... minun tapani elää asioita läpi.
Kiitos.
Kuinka toisilla ihmisillä voikin ajatelmat olla noin selkeitä ja paljon puhuvia.
Minä en saisi kokoon edes pientä runonpätkää.
Runoja tykkään kyllä lukea ja jopa lausuakin olen yrittänyt.
siinä missä hiertävä kenkä ?
Joinakin aamuina ajatus kulkee menneissä, toisina tulevissa.
Tänään siirryin 27 vuoden taakse ja siitä eiliseen. Niin kai se meillä kaikilla kun ikää tulee.
Muistan kuinka hymyilit minulle hampaattoman hymyn
nenäsikin kipristyi
ja silmäsi olivat kuin viirut pehmeiden poskiesi yllä.
Avasit silmäsi.
Katseesi siirtyi tutkimaan ympäristöä
ja itku purkautui kuin koski...
pelkäsit.
Nostin sinut syliini
puristin vasten rintaani
ja itkusi lakkasi.
Kuinka monta kertaa..
lukemattomia kertoja itkit sylissäni...
kuinka monta kertaa lahjotit hymysi joka lävisti minut.
Molemmat satuttivat.
Vieläkin... ihan juuri
tartuit kiinni harteistani
halasit minua ja itkit.
Tunsin kuinka vartalosi värisi kuin olisit palellut
ja tiesin
mikään ei ole muuttunut
vuodet eivät koskaan voi viedä luottamusta väliltämme
meillä on side joka kestää, veriside...
Nyt pieni poikasi juoksee syliini
puristaa kaulastani itkien
tai nauraen
ja muistan kuinka hän minulle hymyili
hampaattomalla suulla, ensimmäisenä joulunaan
äitinsä rinnoilla
isomummin vuoteella...
ja jokaisena jouluna
kuin lahjana jonka elämäsi toi minulle
isomummille.
Rakastan niin että sattuu.